Kumppani on osoittautunut hulluksi (oikeasti). Miten päätän suhteen?

"Henkilöllä ei ole ystäviä eikä kavereita ja hän elää hyvin kummallista, eristäytynyttä elämäänsä. Näkee salaliittoja ja vehkeilyä kaikkialla. Tulkitsee uutisia kummallisesti ja epäilee kaikkea."

Psykiatrisen hoidon tarpeen arviointi?

Ihan samalla lailla päätät suhteen, kuin kenen tahansa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

"Henkilöllä ei ole ystäviä eikä kavereita ja hän elää hyvin kummallista, eristäytynyttä elämäänsä. Näkee salaliittoja ja vehkeilyä kaikkialla. Tulkitsee uutisia kummallisesti ja epäilee kaikkea."

Psykiatrisen hoidon tarpeen arviointi?

Todellakin olisi paikallaan. Kieltää vian olevan hänessä. Näkee yhteiskunnan ihan sairaana (varmasti joiltain osin tottakin mutta tässä silti joudutaan elämään).

Ei luota lääkäreihin. Ei sairaudentuntoa. Todella erikoinen tapaus koska alkuun vaikuttaa ihan normaalilta. Elämänhallintakyvyn puuttuminen oli ensimmäinen vinkki.

Miksi ihmeessä olet tuollaisessa, epäterveessä suhteessa?

Toimita hoitoon. Voi olla esim. skitsofrenia. Lääkkeet voivat auttaa.

Itsellänikin on ja oli juuri tuollaisia vainoharhaisia salaliittoajatuksia, luulin, että median välityksellä annetaan minulle piiloviestejä.

Lääkkeillä kuitenkin tilani parani ja nyt olen kuin kuka tahansa normaali ihminen.

Harhaluuloisuushäiriö on hankala hoidettava, mutta ajan kanssa siitä voi parantua. Uuden kumppanin löytäminen ei välttämättä paranna asiaa, sillä Suomi on maailman sairain kansa mielenterveysmittareilla mitattuna ja käytännössä noin joka kolmannella on psyykkisiä ongelmia. Eli voi olla, että seuraava onkin sitten skitsoaffekti, psykoottisesti masentunut, bipo tai jokin muu. Heissä ilmenevät piirteet kuitenkin lienevät niitä, jotka sinuun vetoavat.

Sanot sille ettet halua olla sen kanssa koska se on hullu. Helppoa kuin heinän teko.

Kerrot, että sorry, en pysty näkemään maailmaa samalla tavalla kuin sinä, ja sinun tapasi nähdä tää maailma tuntuu minusta omituiselta ja ahdistaa minua. Joten lopetetaan tää suhde.

Tietysti, jos toinen on oikeasti hullu, niin hän ei osta tätä, vaan epäilee salaliittoa tässäkin, ja voit jopa olla vaarassa.

Ap, taidat kirjoitella itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Sanot sille ettet halua olla sen kanssa koska se on hullu. Helppoa kuin heinän teko.

Lähinnä nyt mietin, voinko yrittää toimittaa tyyppiä hoidon piiriin. Ihan itsensä takia, suhdetta en hänen kanssaan ole jatkamassa. Hankalalta vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

"Henkilöllä ei ole ystäviä eikä kavereita ja hän elää hyvin kummallista, eristäytynyttä elämäänsä. Näkee salaliittoja ja vehkeilyä kaikkialla. Tulkitsee uutisia kummallisesti ja epäilee kaikkea."

Psykiatrisen hoidon tarpeen arviointi?

Jos henkilö kokee olevansa terve ja ei ihan pitkin seiniä hypi, ei hoitoon saa mitenkään.

Älä kyseenalaista harhoja, mutta älä myöskään ruoki niitä tai mene niihin mukaan. Järkipuhe ei tehoa, hän vain vakuuttuu että sinäkin olet mukana salaliitossa.

Harhaista on vaikea saada hoitoon, koska sairaudentunto puuttuu eivätkäbä yleensä luota lääkäreihin. Hoitoon voi saada esim. vetoamalla univaikeuksien tai ahdistuneisuuden hoitamiseen, ei harhoihin. Vastaanotolla potilas sitten saattaa hyvässä lykyssä puhua näitä harhojaan, jolloin lääkäri hoksaa kuvion.

Pakkohoitoon ei saa, ellei ole vaaraksi itselle tai muille.

Aivan kuin kirjoittaisit eksästäni. Hän oli kuitenkin hyvin julma saatuaan minut koukutettua, hän käytti minua kaikin tavoin hyväkseen ja oli sairas myös sillä tavoin. Kaikki tuo valheista elämänhallin puutteeseen ja väärinkohteluun, muiden haukkumiseen ja syyllistämiseen, uhriutumiseen ja sairaudentunnottomuuteen pitää paikkansa.

Mietin hyvin kauan, kuinka saisin hänet tajuamaan miltä minusta se kaikki tuntui ja myös, miten hän ymmärtäisi motivoituneena hakea apua. Lopulta avun ja kirjallisuuden kautta tajusin, että ei sellaisia keinoja ole, koska hän ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään ja omista mielipiteistään.

Hän piti minut kiinni hänessä monin uhkauksin sekä syyllistäen, että en rakasta vaikka aiemmin kerroin niin, että osaltaan hän on hajonnut ja toimintakunnoton juuri sen takia, kun itse rakastui enemmän kuin koskaan, mutta minä kylmä hirviö en rakastanutkaan takaisin. Tämä oli gaslightingia minulle, koska olen aina kokenut olevani herkkä, välittävä ja empaattinen. Yritin rakastaa, mutta jostain lopulta löysin kirjoituksen, jossa annettiin "synninpäästö": sellaista ei tarvitse rakastaa, jonka käytös on patologista toista kohtaan.

Harhaluuloisuushäiriöinen voi olla suurimmankin osan aikaa normaali, mutta tietyissä asioissa heillä on harhaisia uskomuksia.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Henkilöllä ei ole ystäviä eikä kavereita ja hän elää hyvin kummallista, eristäytynyttä elämäänsä. Näkee salaliittoja ja vehkeilyä kaikkialla. Tulkitsee uutisia kummallisesti ja epäilee kaikkea."

Psykiatrisen hoidon tarpeen arviointi?

Jos henkilö kokee olevansa terve ja ei ihan pitkin seiniä hypi, ei hoitoon saa mitenkään.

Tai vaikka saisikin hoitoon, on hoito tehotonta, koska motivaatiota tarvitaan käytännössä aina. Sellaista mielenterveyspilleriä ei olekaan, joka hoitaisi vakavat mielenterveyden häiriöt ilman omaa panosta. Vai onko? 

Mielenterveyskuntoutujien elämä voi olla kohtuullista, kun saa lääkityksen kohdalleen, jonkinlaisen hoitokontaktin. Päivätoiminta tai mielenterveysyhdistys ylläpitää jonkinlaista rytmiä. Hoidossa oleva voi myös olla lojaali ystävä toiselle.

Mutta, suurin kynnys on, miten hoitoon? Voit AP vain etsiä hänelle oikean puhelinnumeron, silloin olet tehnyt voitavasi.

Saattaa olla terveempi kuin muut lampaat loppupeleissä. Mutta jotenkin sitä on leipä hankittava tässä yhteiskunnassa.

Miksi olet alkanut suhteen hänen kanssaan alunperin? Mitkä ovat olleet niitä hyviä elementtejä?

Kuinka selvisi, ettei hän olekaan työelämässä? Onko hän valehdellut muista asioista?

Et saa häntä hoidon piiriin, etkä saa häntä heräämään. Joskus 15v sitten psykiatrisesta päivystyksestä kerrottiin minulle näin läheisestäni. Olin järkyttynyt, koska eihän kukaan hoitoalalla voi olla noin yksioikoinen ja julma. Sittemmin olen tämän ymmärtänyt itsekin. Silmä harjaantuu näille tapauksille kun kokemusta kertyy. 

Mutta ole varuillasi. Tällä ihmisellä ei ole kuin sinä. Hänellä on päivät pitkät aikaa alkaa stalkata sinua tai vainota muuten. Voi olla vaikeaa katkaista suhde.

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin kirjoittaisit eksästäni. Hän oli kuitenkin hyvin julma saatuaan minut koukutettua, hän käytti minua kaikin tavoin hyväkseen ja oli sairas myös sillä tavoin. Kaikki tuo valheista elämänhallin puutteeseen ja väärinkohteluun, muiden haukkumiseen ja syyllistämiseen, uhriutumiseen ja sairaudentunnottomuuteen pitää paikkansa.

Mietin hyvin kauan, kuinka saisin hänet tajuamaan miltä minusta se kaikki tuntui ja myös, miten hän ymmärtäisi motivoituneena hakea apua. Lopulta avun ja kirjallisuuden kautta tajusin, että ei sellaisia keinoja ole, koska hän ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään ja omista mielipiteistään.

Hän piti minut kiinni hänessä monin uhkauksin sekä syyllistäen, että en rakasta vaikka aiemmin kerroin niin, että osaltaan hän on hajonnut ja toimintakunnoton juuri sen takia, kun itse rakastui enemmän kuin koskaan, mutta minä kylmä hirviö en rakastanutkaan takaisin. Tämä oli gaslightingia minulle, koska olen aina kokenut olevani herkkä, välittävä ja empaattinen. Yritin rakastaa, mutta jostain lopulta löysin kirjoituksen, jossa annettiin "synninpäästö": sellaista ei tarvitse rakastaa, jonka käytös on patologista toista kohtaan.

Samanlaiselta kieltämättä kuulostaa. Ja tuo hyväksikäyttö. Olen auttanut myös rahallisesti henkilöä enemmän, kuin omille ystävillenikään kehtaan tunnustaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyskuntoutujien elämä voi olla kohtuullista, kun saa lääkityksen kohdalleen, jonkinlaisen hoitokontaktin. Päivätoiminta tai mielenterveysyhdistys ylläpitää jonkinlaista rytmiä. Hoidossa oleva voi myös olla lojaali ystävä toiselle.

Mutta, suurin kynnys on, miten hoitoon? Voit AP vain etsiä hänelle oikean puhelinnumeron, silloin olet tehnyt voitavasi.

Paitsi narsisteja ei voi hoitaa, eivätkä he pärjäisi kuntoutujaporukoissa, koska eivät kestäisi sitä että muilla on kyky tuntea empatiaa, johon eivät itse pysty.

Eri sairaus on bipolaarihäiriö, jossa vain maniavaihe on narsistinen, mutta muuten voi olla kiva.