Kumppani on osoittautunut hulluksi (oikeasti). Miten päätän suhteen?
Olen luonteeltani kiltti, empaattinen ja ymmärtäväinen. Olen aika vapaamielinen mitä maailmankatsomukseen tulee ja siksi annoin mahdollisuuden ihmiselle, joka vaikutti hyväsydämiseltä.
Hyvää tarkoittava tämä henkilö onkin ja on uskoutunut minulle ongelmistaan. Minä näen kokonaisuuden ihan eri tavalla kuin hän ja minusta hänen maailmankuvansa on vinksahtanut enkä usko, että ilman pitkää terapiaa hän voisi toipua. Ei ole työkykyinen, ei oikein saa mitään aikaiseksi ja alussa kuitenkin sanoi minulle tekevänsä ihan normaalisti töitä.
Henkilöllä ei ole ystäviä eikä kavereita ja hän elää hyvin kummallista, eristäytynyttä elämäänsä. Näkee salaliittoja ja vehkeilyä kaikkialla. Tulkitsee uutisia kummallisesti ja epäilee kaikkea.
Onko joku muu kohdannut tällaista? Ei ole minun tehtäväni olla hoitaja mutta siltä tämä ”suhde” tuntuu. Olen sanonut, että haluan olla ystävä ainoastaan ja yrittää tukea voimavarojeni puitteissa mutta kyllä tämäkin aika raskaalta tuntuu.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiään palvoo, kyllä! Kuitenkin kun muut eivät ole näkemässä heillä on hirveitä, pelottavia riitoja. Minun piti rahoittaa asioita, joita äidille piti ostaa tai mahdollistaa. Äidin kuskaaminen meni aina kaiken edelle. Myöhemmin ymmärsin sen, koska äiti rahoitti pojan elämän.
Hyvin pitkään ajattelin välittävän suhteen äitiä kohtaan olevan kaunis asia. Taustalta paljastuikin hyvin häiriintynyt äiti ja häiriintynyt vuorovaikutus.
Täsmälleen sama ja täsmälleen samaan lopputulokseen olen päätynyt. En edes kuvitellut, että tällaista voisi olla olemassa.
Olen todella NIRSO ihminen ja tämän tyypin kohdalla ajattelin joustaa periaatteistani (eli että pitää olla nätisti sisustettu asunto kivalla paikalla, pitää olla kunnon työ ja kunnollinen auto, kunnolliset ja normaalilta vaikuttavat kaverisuhteet yms.). Kyllä tässä nyt itseään saa katsoa peiliin.
Tuo viimeinen lauseesi on se, joka on väärin. Nämä ihmiset ovat taitavia manipuloimaan. Minä syyllistän tosin itseäni yhä liian usein, mutta minun vikani oli luottaa ihmiseen. En voi varsinaisesti siitä katsoa itseäni peiliin. Sinisilmäisyys, kiltteys, empaattisuus, ymmärtäväisyys eivät ole rikoksia, tosin ne kääntyivät minua vastaan täysin, kun vastassa oli itse pahuus. Toinen ihminen teki väärin valehdellessaan laskelmoivasti kaikesta. Mies, joka oli kiltein ja huolehtivaisin ikinä, oli muutaman kuukauden jälkeen jotakin aivan muuta. En minä koskaan olisi elämänkokemuksellani ja sillä, mitä ihmisenä olin voinut ajatella kenestäkään mitään niin pahaa. Ihminen, joka on hyvä, uskoo ensisijaisesti toistenkin käyttäytyvän hyvin, ihminen, joka on paha, olettaa toisistakin ensisijaisesti pahaa.
Narsismista on useampia kirjoja, joissa järkevät, "normaali", kunnolliset, koulutetut naiset kertovat tarinansa. Meitä on paljon, jotka ovat menneet kiltteyden ansaan ja päätyneet kaasuvalotettuun (gaslighting) vankilaan ja oman mielensä ja elämänsä kyseenalaistamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet alkanut suhteen hänen kanssaan alunperin? Mitkä ovat olleet niitä hyviä elementtejä?
Kuinka selvisi, ettei hän olekaan työelämässä? Onko hän valehdellut muista asioista?
Et saa häntä hoidon piiriin, etkä saa häntä heräämään. Joskus 15v sitten psykiatrisesta päivystyksestä kerrottiin minulle näin läheisestäni. Olin järkyttynyt, koska eihän kukaan hoitoalalla voi olla noin yksioikoinen ja julma. Sittemmin olen tämän ymmärtänyt itsekin. Silmä harjaantuu näille tapauksille kun kokemusta kertyy.
Mutta ole varuillasi. Tällä ihmisellä ei ole kuin sinä. Hänellä on päivät pitkät aikaa alkaa stalkata sinua tai vainota muuten. Voi olla vaikeaa katkaista suhde.
Hyviä elementtejä oliva henkilön kertomus menneisyydestään (reippaasti yli vuosikymmen takaperin, tätä tietoa en tietysti saanut), utelias suhtautuminen maailmaan, rikas kielenkäyttö ja tietysti miellyttävä ulkonäkö.
Ei varsinaisesti ollut valehdellut työstään mutta jätti mainitsematta sen, että viimeinen vuosikymmen on on ollut jyrkkää alamäkeä niin töiden kuin henkilökohtaisenkin elämän saralla. Jätti alkuun mainitsematta myös päihdehistoriansa, jota siis oli.
Jätti tosiaan minullekin kertomatta että ihan kokonainen vuosikymmen oli jo mennyt epämääräisissä töissä ja verovelkojen kuoletuksessa ulkomailla, jotka eivät tosin olleet sitten kuitenkaan kuoleentuneetkaan. Henkilökohtaisen elämän alamäistä olivat eksät vastuussa ja sillä hän herätti tietenkin sympatiat. Eksät olivat kohdelleet häntä ikävästi. Nykyään tiedän, että se on aina musta-valkoinen hälytyskello: juokse!
Päihdehistoriaa ja -nykyisyyttä oli, mutta minä kuulema suhtauduin siihen vääristyneesti omien kokemusteni kautta. Olin liian tiukka hänen käyttäessään alkoholia normaalisti. Nielin uskomattomia selityksiä ja syyllistyin joka kerta, kun olin häntä epäillyt. Hän osasi puhua ja syyllistää, kääntää kaiken päälaelleen.
Lopulta halusin todella kovasti auttaa ja halusin takaisin sen ihmisen, jota hän näytteli olevansa. Käänsin kaikki kivet. Mutta ei tällaista ihmistä voi auttaa. Eikä se ole sinun velvollisuutesi.
Minulla sama eli ehkä edelleen kuvittelen, että jossain on se ihminen, joksi hänet kuvittelin. Mutta mitä pidempään olen hänen puuhissa seurannut, tietty itsekkyys tuntuu nostavan päätään kaikessa, myös menneen suhteen. Äitiään palvoo ja esim. viime jouluna (omien sanojensa mukaan hänellä oli rahat loppu) hän oli kuulemma ostanut äidilleen useamman sadan euron arvoisen lahjan. Samaan aikaan minä kiikutin hänelle ruokaa, ostin keikkalippuja ja maksoin syömisiä ulkona. Viime vuoden lahjansa äidilleen lipsautti vahingossa. Minulle ei ollut ostanut mitään, ei tietenkään :D
-ap
Narsisteilla velat muuttuu saataviksi. Hän saattaa valehdella antaneensa äidille rahaa, vaikka todellisuudessa käynyt äidillään pyytämässä.
Tarinassa ehkä kulloinenkin summa pitää paikkansa, mikään muu ei. Kupattava äiti voi olla häiriintynyt, sairas ja läheisriippuvainen. Mutta myös akateemisen, varakkaan työkiireisten vanhempien jäljiltä voi syntyä loisiva lokki, joka ei ole koskaan joutunut realiteetteihin. Niitä on vielä vaikeampi tunnistaa, jos asuu suvun huoneistossa ja on siistit äidin ostamat vaatteet.
Kumppania etsiessä vielä enemmän kuin ulkonäköön voisi kiinnittää huomiota siihen miten henkilö hoitaa raha-asiansa. Hyvät tyypit saa vähätkin riittämään.
Impulssiongelmaiselle härölle ei riitä mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiään palvoo, kyllä! Kuitenkin kun muut eivät ole näkemässä heillä on hirveitä, pelottavia riitoja. Minun piti rahoittaa asioita, joita äidille piti ostaa tai mahdollistaa. Äidin kuskaaminen meni aina kaiken edelle. Myöhemmin ymmärsin sen, koska äiti rahoitti pojan elämän.
Hyvin pitkään ajattelin välittävän suhteen äitiä kohtaan olevan kaunis asia. Taustalta paljastuikin hyvin häiriintynyt äiti ja häiriintynyt vuorovaikutus.
Täsmälleen sama ja täsmälleen samaan lopputulokseen olen päätynyt. En edes kuvitellut, että tällaista voisi olla olemassa.
Olen todella NIRSO ihminen ja tämän tyypin kohdalla ajattelin joustaa periaatteistani (eli että pitää olla nätisti sisustettu asunto kivalla paikalla, pitää olla kunnon työ ja kunnollinen auto, kunnolliset ja normaalilta vaikuttavat kaverisuhteet yms.). Kyllä tässä nyt itseään saa katsoa peiliin.
Miten tutustuitte ylipäätään?
Vierailija kirjoitti:
Narsisteilla velat muuttuu saataviksi. Hän saattaa valehdella antaneensa äidille rahaa, vaikka todellisuudessa käynyt äidillään pyytämässä.
Tarinassa ehkä kulloinenkin summa pitää paikkansa, mikään muu ei. Kupattava äiti voi olla häiriintynyt, sairas ja läheisriippuvainen. Mutta myös akateemisen, varakkaan työkiireisten vanhempien jäljiltä voi syntyä loisiva lokki, joka ei ole koskaan joutunut realiteetteihin. Niitä on vielä vaikeampi tunnistaa, jos asuu suvun huoneistossa ja on siistit äidin ostamat vaatteet.Kumppania etsiessä vielä enemmän kuin ulkonäköön voisi kiinnittää huomiota siihen miten henkilö hoitaa raha-asiansa. Hyvät tyypit saa vähätkin riittämään.
Impulssiongelmaiselle härölle ei riitä mikään.
En takuulla enää ikinä katsele läpi sormien edes "tilapäisesti" huonossa taloudellisessa tilanteessa olevaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet alkanut suhteen hänen kanssaan alunperin? Mitkä ovat olleet niitä hyviä elementtejä?
Kuinka selvisi, ettei hän olekaan työelämässä? Onko hän valehdellut muista asioista?
Et saa häntä hoidon piiriin, etkä saa häntä heräämään. Joskus 15v sitten psykiatrisesta päivystyksestä kerrottiin minulle näin läheisestäni. Olin järkyttynyt, koska eihän kukaan hoitoalalla voi olla noin yksioikoinen ja julma. Sittemmin olen tämän ymmärtänyt itsekin. Silmä harjaantuu näille tapauksille kun kokemusta kertyy.
Mutta ole varuillasi. Tällä ihmisellä ei ole kuin sinä. Hänellä on päivät pitkät aikaa alkaa stalkata sinua tai vainota muuten. Voi olla vaikeaa katkaista suhde.
Hyviä elementtejä oliva henkilön kertomus menneisyydestään (reippaasti yli vuosikymmen takaperin, tätä tietoa en tietysti saanut), utelias suhtautuminen maailmaan, rikas kielenkäyttö ja tietysti miellyttävä ulkonäkö.
Ei varsinaisesti ollut valehdellut työstään mutta jätti mainitsematta sen, että viimeinen vuosikymmen on on ollut jyrkkää alamäkeä niin töiden kuin henkilökohtaisenkin elämän saralla. Jätti alkuun mainitsematta myös päihdehistoriansa, jota siis oli.
Jätti tosiaan minullekin kertomatta että ihan kokonainen vuosikymmen oli jo mennyt epämääräisissä töissä ja verovelkojen kuoletuksessa ulkomailla, jotka eivät tosin olleet sitten kuitenkaan kuoleentuneetkaan. Henkilökohtaisen elämän alamäistä olivat eksät vastuussa ja sillä hän herätti tietenkin sympatiat. Eksät olivat kohdelleet häntä ikävästi. Nykyään tiedän, että se on aina musta-valkoinen hälytyskello: juokse!
Päihdehistoriaa ja -nykyisyyttä oli, mutta minä kuulema suhtauduin siihen vääristyneesti omien kokemusteni kautta. Olin liian tiukka hänen käyttäessään alkoholia normaalisti. Nielin uskomattomia selityksiä ja syyllistyin joka kerta, kun olin häntä epäillyt. Hän osasi puhua ja syyllistää, kääntää kaiken päälaelleen.
Lopulta halusin todella kovasti auttaa ja halusin takaisin sen ihmisen, jota hän näytteli olevansa. Käänsin kaikki kivet. Mutta ei tällaista ihmistä voi auttaa. Eikä se ole sinun velvollisuutesi.
Minulla sama eli ehkä edelleen kuvittelen, että jossain on se ihminen, joksi hänet kuvittelin. Mutta mitä pidempään olen hänen puuhissa seurannut, tietty itsekkyys tuntuu nostavan päätään kaikessa, myös menneen suhteen. Äitiään palvoo ja esim. viime jouluna (omien sanojensa mukaan hänellä oli rahat loppu) hän oli kuulemma ostanut äidilleen useamman sadan euron arvoisen lahjan. Samaan aikaan minä kiikutin hänelle ruokaa, ostin keikkalippuja ja maksoin syömisiä ulkona. Viime vuoden lahjansa äidilleen lipsautti vahingossa. Minulle ei ollut ostanut mitään, ei tietenkään :D
-ap
Narsisteilla velat muuttuu saataviksi. Hän saattaa valehdella antaneensa äidille rahaa, vaikka todellisuudessa käynyt äidillään pyytämässä.
Tarinassa ehkä kulloinenkin summa pitää paikkansa, mikään muu ei. Kupattava äiti voi olla häiriintynyt, sairas ja läheisriippuvainen. Mutta myös akateemisen, varakkaan työkiireisten vanhempien jäljiltä voi syntyä loisiva lokki, joka ei ole koskaan joutunut realiteetteihin. Niitä on vielä vaikeampi tunnistaa, jos asuu suvun huoneistossa ja on siistit äidin ostamat vaatteet.Kumppania etsiessä vielä enemmän kuin ulkonäköön voisi kiinnittää huomiota siihen miten henkilö hoitaa raha-asiansa. Hyvät tyypit saa vähätkin riittämään.
Impulssiongelmaiselle härölle ei riitä mikään.
Olen vähällä toimeentuleva, akateeminen mutta ihmisessä ihmistä, en titteliä arvostava, kiltti, empaattinen, vihertäviä arvoja kunnioittava ja niiden mukaan elävä nainen. Oli aivan hirveää tällaisen parisuhdehelvetin (ei edes ollut mikään parisuhde vaan joku missä minä olin olemassa toisen sairasta käyttäytymistä varten) jälkeen, että ennen mitään tapailun aloitusta pitää tavalla tai toisella selvittää henkilön luottotiedot. Tältä helvetiltä olisin saattanut säästyä jos olisin nähnyt yli 100 000 ulosottovelat. Toisaalta tämä mies olisi selittänyt nekin varmaan parhain päin ja syyllistänyt minut materialistiksi. Tarkistetaanhan luottotiedot vuokrasuhteessakin ja joissakin työpaikoissa luotettavuuden mittarina!
Lisäksi opin, että pitäisi tarkistaa kenen nimissä auto/autot ovat, joita mies ajaa. On oikeasti hälyyttävää, jos ei voi pitää autoa omilla nimillään. Tarkistaisin myös, onko asunto sittenkään oma, kenen omistama se on tai jos vuokralla, maksaako vuokran ja kuka maksoi takuuvuokran.
Aviomieheni ymmärsi kokemusteni valossa, että olin näistä asioista herkkä. Hän ei haukkunut luottamuspulasta eikä hänellä ollut salattavaakaan. Jouduin niin törkeästi hyväksikäytetyksi, etten ole vieläkään toipunut.
Varokaa!
Olen itse mt kuntoutuja ja työkyvyttömyyseläkkeellä, on miesja hänen kanssaan hyvä parisuhde ja lapsikin. Että sinänsä kannattaa laajentaa maailmankuvaa ja vaatimuksia, suurin osa mt potilaista on ihan normaaleja ja mukavia lääkityksen kanssa ja elävät joukossanne sen kummemmin huomaamattanne.
Mutta aloittajan miesystävä kuulostaa pelottavalta. Ei kaikkien mt potilaiden kanssa pysty olemaan suhteessa. Eihän tuossa ole tervettä parisuhdetta mitenkään. Ongelma onkin varmaan juuri se, että miten päästä pois hengissä.
Minä en kyllä uskaltaisi heti vaan sanoa, että lopetetaan vaan lähtisin vierottamaan lunkimpaa tahtia ajatellen, että 3 kuukauden päästä on erossa. Eli valkoisia valheita kehiin.
Sanot että ei ole rahaa, keksit vaikka jonkun tarinan, että joudut jotain sukulaistasi auttamaan rahallisesti niin loppuu rahan lainaaminen ja ruoan hälle kiikuttaminen. Keksit esteitä kaikkeen ja et ole enää niin mukava kuin ennen. Eli vähennät sitä hyvää mitä hän saa sinulta, voi olla että kiinnostuskin hällä laimenee kun ei saa suhteesta mitä haluaisi. Sitten voit myös alkaa puhua sellaisista haaveista, jotka eivät hänen maailmankuvaansa istu. Ja sittenjoidenkin viikkojen päästä sinun täytyy sitten vain lopettaa suhde. Jos vainoamista sitten tulee, niin muista kirjoittaa kaikki tapaukset ylös, että sinulla on mahdollisumman nopeasti mahdollista ottaa poliisi mukaan kuvioihin. Pitkittää ei kannata.
"Narsisteilla velat muuttuu saataviksi. Hän saattaa valehdella antaneensa äidille rahaa, vaikka todellisuudessa käynyt äidillään pyytämässä."
Näin. Äidin rinnakkaiskortti. Lupaa äidille tehdä kaikkea pientä remppaa ja muuta ja äiti sitten maksaa ja maksaa. Jos äiti välillä alkaa hankalaksi menee uhkailussa ja kiristyksessä tosi rumaksi.
Narsisteilla velat muuttuu saataviksi. Voi käydä myös niin että yhtäkkiä hurjat ulosotot ovatkin vain yhteiskunnan (salaliittojen) ja muiden vääryyksien vuoksi perusteetta syntyneetkin. On vaikeaa sitten motivoitua näitä pois makselemaan, kun ei ole niitä edes ansainnut.
Työttömillä narsisteilla on myös häkellyttäviä ajatuksia tulevaisuuden tulonlähteistään. Rahat on jo käytetty ennen kuin niistä on tienattu senttiäkään, mutta maalailu ja huikentelu ovat vertaansa vailla. Niitä ei kuitenkaan saa kyseenalaistaa tai alkaa jälleen raivo. Ne täytyy myös toteuttaa pimeästi, koska mitään turhia veroja saati ulosottojen lyhennyksiä ei ole halua yhteiskunnan salaliitoille maksaa.
Hei sinä mt-kuntoutuja!
Mielenterveysongelmat ovat räjähtämässä käsiin. Emme tokikaan saa tuomita jos terveys, fyysinen tai henkinen, järkkyy. Näissä tapauksissa on kuitenkin kyse siitä, että on täydellisen sairaudentunnoton siitäkin huolimatta tai juuri siksi, että näkee kuitenkin sairautta tai sairaita ympärillään vaikka kuinka. Koko yhteiskunta on sairas heidän mielestään ja moni muukin, usein kumppanin kaikki ystävät ja läheiset, monen työpaikan pomot (mistä syystä on joutunut lähtemään) jne. Eli hälytyskello on ei mielentervyedelliset ongelmat taikka talousongelmat, vaan niiden täydellinen kieltäminen ja se, ettei tee elettäkään muuttaakseen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ystäviä niin ei se ole mikään sairauden merkki. Mitä salaliittoja hän ''näkee''?
On sosiaalinen ihminen mutta ei ole yhtäkään sellaista ystävää, joka häntä voisi oikeasti auttaa. Minusta vaikuttaa siltä, että hänen tuttunsa yrittävät säilyttää häneen pientä välimatkaa.
Salaliitoista sen verran, että tietenkin ymmärrän itsekin sen, etteivät median kertomat asiat ole kuin näkemyksiä, joihin kansan halutaan uskovan. Tämä on kuitenkin se maailma, jossa ainakin minun pitää yrittää selviytyä. Saamalla hirveän raivokohtauksen yleisten menettelytapojen johdosta en pilaa kuin oman päiväni ja pidemmällä aikavälillä elämäni.
Olen monessa mielessä henkilön kanssa samaa mieltä periaatteen tasolla mutta hän paisuttaa mielessään kaiken järkyttäviin mittasuhteisiin. Tämä on raskasta ja vie minusta huomion liikaa pois nykyhetkestä, jossa kuitenkin pitäisi pystyä toimimaan.
Kyseessä ei ole siis sairas ihminen sen takia että hän olisi välttämättä harhainen vaan hänen tapa ilmaista asioita on aggressiivinen? Mihin asiaan hän tarvitsi apua? Mun mielestä kyseessä ei ole sairas ihminen. Sun kannattaa erota tästä miehestä ja etsiä sellainen mies mikä miellyttää sinua. Luulen että tuo mies haluaa olla yksin. Minä ainakin haluan olla yksin. Mä katkasin aikoinani kaikkiin välit. En ole koskaan ottanut entisiin tuttuihin yhteyttä mutta he ovat yrittäneet ottaa monta kertaa. Miksi ne ovat yrittäneet ottaa yhteyttä jos olen niin paska ihminen? Ehkä mun puheissa on joku totuus. Joo ja en ole vastannut heidän yhteydenottoihin. Fúck em!
Vierailija kirjoitti:
Työttömillä narsisteilla on myös häkellyttäviä ajatuksia tulevaisuuden tulonlähteistään. Rahat on jo käytetty ennen kuin niistä on tienattu senttiäkään, mutta maalailu ja huikentelu ovat vertaansa vailla. Niitä ei kuitenkaan saa kyseenalaistaa tai alkaa jälleen raivo.
Näin. Ei mitään puskuria koskaan milloinkaan vaan kun pienikin määrä rahaa on tulossa, oitis ostoksille. Joku taas auttaa, kun on nälkä ja kaikki rahat menneet uusimpaan puhelinmalliin ja merkkivaatteisiin.
Kuin uhmaikäinen lapsi aikuisen ruumiissa.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma onkin varmaan juuri se, että miten päästä pois hengissä.
Minä en kyllä uskaltaisi heti vaan sanoa, että lopetetaan vaan lähtisin vierottamaan lunkimpaa tahtia ajatellen, että 3 kuukauden päästä on erossa. Eli valkoisia valheita kehiin.
Sanot että ei ole rahaa, keksit vaikka jonkun tarinan, että joudut jotain sukulaistasi auttamaan rahallisesti niin loppuu rahan lainaaminen ja ruoan hälle kiikuttaminen. Keksit esteitä kaikkeen ja et ole enää niin mukava kuin ennen. Eli vähennät sitä hyvää mitä hän saa sinulta, voi olla että kiinnostuskin hällä laimenee kun ei saa suhteesta mitä haluaisi. Sitten voit myös alkaa puhua sellaisista haaveista, jotka eivät hänen maailmankuvaansa istu. Ja sittenjoidenkin viikkojen päästä sinun täytyy sitten vain lopettaa suhde. Jos vainoamista sitten tulee, niin muista kirjoittaa kaikki tapaukset ylös, että sinulla on mahdollisumman nopeasti mahdollista ottaa poliisi mukaan kuvioihin. Pitkittää ei kannata.
Tämä. Jos mahdollista, äkkinäisiä liikkeitä ei tosiaan kannata tehdä, mutta kuitenkin eroon ja mahdollisimman etäälle niin pian kuin mahdollista.
Hyvä vinkkilista oli tässä myös jollain aiemmin, että katsoo tarkkaan missä tilanteessa erosanat sanoo. Ei ole yhtään liioiteltua katsoa tilanteessa, ettei ole veitsiä ym. lähellä.
Voimia matkaan.
Nimimerkillä vielä 10 vuodenkin jälkeen pelko nostelee toisinaan päätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin kirjoittaisit eksästäni. Hän oli kuitenkin hyvin julma saatuaan minut koukutettua, hän käytti minua kaikin tavoin hyväkseen ja oli sairas myös sillä tavoin. Kaikki tuo valheista elämänhallin puutteeseen ja väärinkohteluun, muiden haukkumiseen ja syyllistämiseen, uhriutumiseen ja sairaudentunnottomuuteen pitää paikkansa.
Mietin hyvin kauan, kuinka saisin hänet tajuamaan miltä minusta se kaikki tuntui ja myös, miten hän ymmärtäisi motivoituneena hakea apua. Lopulta avun ja kirjallisuuden kautta tajusin, että ei sellaisia keinoja ole, koska hän ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään ja omista mielipiteistään.
Hän piti minut kiinni hänessä monin uhkauksin sekä syyllistäen, että en rakasta vaikka aiemmin kerroin niin, että osaltaan hän on hajonnut ja toimintakunnoton juuri sen takia, kun itse rakastui enemmän kuin koskaan, mutta minä kylmä hirviö en rakastanutkaan takaisin. Tämä oli gaslightingia minulle, koska olen aina kokenut olevani herkkä, välittävä ja empaattinen. Yritin rakastaa, mutta jostain lopulta löysin kirjoituksen, jossa annettiin "synninpäästö": sellaista ei tarvitse rakastaa, jonka käytös on patologista toista kohtaan.
Samanlaiselta kieltämättä kuulostaa. Ja tuo hyväksikäyttö. Olen auttanut myös rahallisesti henkilöä enemmän, kuin omille ystävillenikään kehtaan tunnustaa.
-ap
...tuhansia...
Laitoitko tilille?
Tämä on on hirveää, muistan kun pyysin narsistilta allekirjoituksia "kuitteihin", nimmari oli viiva joka oli hänestä jonkun muun sotkua, repäisi paperit.
Lähtökohtaisesti kun osaisi sanoa ettei sotke raha-asioita ja kaveruutta, säästyisi jo monilta murheilta.
Mutta tämä rahajuttu on jo sinällään riittävä syy todellakin, blokata tuo. Jos tiliote löytyy voisitko tehdä ilmoituksen huijauksesta? Rahaa pummiva "auervaara" voi olla minkä näköinen tahansa ja aiheesta pitää ilmoittaa, koska mitä useampi ilmoittaa, sitä helpompi on toipua.
Että vika ei ole itsessä tai siinä että lähtökohtainen oletus on normaaliudesta.
Vaan että vika on yksin huijarissa.
Sosiaaliset etuudet on sellaiset, että jos ei esim autoile eikä ole lapsia, raha riittää jos spede itse niin tahtoo.Tämä ei siis ollut alkuperäisen, vaan minun joka ajatteli ap:n tapailevan eksääni. Hän todella kiristi, uhkaili ja syyllisti minua lainaamaan hänelle rahaa. Hän haukkui minut siitä, että halusin velkakirjat. Minulla ei ollut mitään oikeutta epäillä etteikö hän maksaisi takaisin. Minulla taisi olla jotakin salattavaa itselläni kun en luota. Ja sitten seurasi hu o ra-mesoamista useamman päivän ajan. Kun pyysin, voisimmeko pyytää kahdelta todistajalta allekirjoitukset alkoi huuto siitä haluanko nöyryyttää hänet muiden silmissä. Että miehen kuuluisi elättää mutta minä haluan korottaa itseni ja nujertaa hänet niinkö jne.
En saanut rahoja. Menin myöhemmin poliisille. He sanoivat, etteivät kirjaa tapausta, koska hänestä ei ole muita merkintöjä, ettei ole mikään yleinen huijaava auervaara. En saanut mistään apua.
Enkä eron jälkeenkään ole saanut. Vaino jatkuu. Yhteiskunnassa ei tunnisteta näitä henkilöitä, vaikka jopa tällä palstallakin on ihmisiä, jotka ovat oppineet tunnistamaan tietyn käyttäytymiskaavan ja jotka tietävät, kuinka vaarallista ja hajottavaa se uhrille on. Suojelua aletaan puntaroida vasta sitten, kun vakavaa fyysistä haittaa on aiheutunut. Vuosikausien henkinen, sosiaalinen, taloudellinen ja seksuaalinen väkivalta ei riitä herättämään minkään tahon mielenkiintoa uhrin suojelemiseksi.
Kun on sen hulluuden pyörteissä, on hukassa. Esim kun kotiovessa oli vain minun nimeni, silti narsisti tuli kotiini leikkimään isäntää, paikkaan johon hänellä ei ollut mitään osuutta.
Hyytävintä näissä on, että vaikka "merkit" oli havaittavissa, epäilin vain OMAA intuitiota.
Kadun että odotin saavani mitään takaisin. Hän myös varasti omaisuuttani. Niistä voi ehkä toipua mutta näin jälkeenpäin kauheinta on seksuaalinen väkivalta. Tarve käyttää valtaa väkisin. Ettei ollut vihjettäkään siitä että olis seksiä, istut rauhassa kotonasi ja äkkiä toinen työntää elimensä suuhun, "koska sun pää oli siinä". Sitten on tekemisissä tuollaisen elukan kanssa vielä pitkään, koska on itse jo murtumispisteessä. Sama henkilö voi sitten pyytää anteeksi, mutta vain jotta saisi jatkaa temppujaan.
Siinä missä terveet kannustaa, narsisti on pelannut ensi hetkestä vaan lannistaakseen. Lisäksi tulee itselle joku kiusallinen häpeä tms. Koska narsisti on pelannut niin, että olet vieraantunut järkevistä ystävistäsi.
Silti olen voinut käydä töissä, mennä automaattiohjauksella, kuin robotti, yhä kauemmas itsestäni.
Hyvä että näistä voidaan nyt kirjoittaa. Toivottavasti jokainen tajuaa että omia rajoja on suojeltava. Voi aloittaa vaikka menemällä itsepuolustus kurssille.
Ap:lle kysymys: Koska tai mistä aloit miettiä, että onkohan kaikki ihan ok tässä henkilössä? Jos joku eksä olisi varoittanut sinua, olisitko ollut valmis kuuntelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ystäviä niin ei se ole mikään sairauden merkki. Mitä salaliittoja hän ''näkee''?
On sosiaalinen ihminen mutta ei ole yhtäkään sellaista ystävää, joka häntä voisi oikeasti auttaa. Minusta vaikuttaa siltä, että hänen tuttunsa yrittävät säilyttää häneen pientä välimatkaa.
Salaliitoista sen verran, että tietenkin ymmärrän itsekin sen, etteivät median kertomat asiat ole kuin näkemyksiä, joihin kansan halutaan uskovan. Tämä on kuitenkin se maailma, jossa ainakin minun pitää yrittää selviytyä. Saamalla hirveän raivokohtauksen yleisten menettelytapojen johdosta en pilaa kuin oman päiväni ja pidemmällä aikavälillä elämäni.
Olen monessa mielessä henkilön kanssa samaa mieltä periaatteen tasolla mutta hän paisuttaa mielessään kaiken järkyttäviin mittasuhteisiin. Tämä on raskasta ja vie minusta huomion liikaa pois nykyhetkestä, jossa kuitenkin pitäisi pystyä toimimaan.
Kyseessä ei ole siis sairas ihminen sen takia että hän olisi välttämättä harhainen vaan hänen tapa ilmaista asioita on aggressiivinen? Mihin asiaan hän tarvitsi apua? Mun mielestä kyseessä ei ole sairas ihminen. Sun kannattaa erota tästä miehestä ja etsiä sellainen mies mikä miellyttää sinua. Luulen että tuo mies haluaa olla yksin. Minä ainakin haluan olla yksin. Mä katkasin aikoinani kaikkiin välit. En ole koskaan ottanut entisiin tuttuihin yhteyttä mutta he ovat yrittäneet ottaa monta kertaa. Miksi ne ovat yrittäneet ottaa yhteyttä jos olen niin paska ihminen? Ehkä mun puheissa on joku totuus. Joo ja en ole vastannut heidän yhteydenottoihin. Fúck em!
Holtiton rahankäyttö ei ole sinusta sairasta? Sinusta ei ole väärin antaa kavereitten/äidin/kumppanin kustantaa omaa elämää?
Ehkei suoranaisesti sairasta mutta niin huonoa käytöstä, etten katselisi hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ystäviä niin ei se ole mikään sairauden merkki. Mitä salaliittoja hän ''näkee''?
On sosiaalinen ihminen mutta ei ole yhtäkään sellaista ystävää, joka häntä voisi oikeasti auttaa. Minusta vaikuttaa siltä, että hänen tuttunsa yrittävät säilyttää häneen pientä välimatkaa.
Salaliitoista sen verran, että tietenkin ymmärrän itsekin sen, etteivät median kertomat asiat ole kuin näkemyksiä, joihin kansan halutaan uskovan. Tämä on kuitenkin se maailma, jossa ainakin minun pitää yrittää selviytyä. Saamalla hirveän raivokohtauksen yleisten menettelytapojen johdosta en pilaa kuin oman päiväni ja pidemmällä aikavälillä elämäni.
Olen monessa mielessä henkilön kanssa samaa mieltä periaatteen tasolla mutta hän paisuttaa mielessään kaiken järkyttäviin mittasuhteisiin. Tämä on raskasta ja vie minusta huomion liikaa pois nykyhetkestä, jossa kuitenkin pitäisi pystyä toimimaan.
Kyseessä ei ole siis sairas ihminen sen takia että hän olisi välttämättä harhainen vaan hänen tapa ilmaista asioita on aggressiivinen? Mihin asiaan hän tarvitsi apua? Mun mielestä kyseessä ei ole sairas ihminen. Sun kannattaa erota tästä miehestä ja etsiä sellainen mies mikä miellyttää sinua. Luulen että tuo mies haluaa olla yksin. Minä ainakin haluan olla yksin. Mä katkasin aikoinani kaikkiin välit. En ole koskaan ottanut entisiin tuttuihin yhteyttä mutta he ovat yrittäneet ottaa monta kertaa. Miksi ne ovat yrittäneet ottaa yhteyttä jos olen niin paska ihminen? Ehkä mun puheissa on joku totuus. Joo ja en ole vastannut heidän yhteydenottoihin. Fúck em!
Holtiton rahankäyttö ei ole sinusta sairasta? Sinusta ei ole väärin antaa kavereitten/äidin/kumppanin kustantaa omaa elämää?
Ehkei suoranaisesti sairasta mutta niin huonoa käytöstä, etten katselisi hetkeäkään.
On se väärin. En lukenut tuota kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle kysymys: Koska tai mistä aloit miettiä, että onkohan kaikki ihan ok tässä henkilössä? Jos joku eksä olisi varoittanut sinua, olisitko ollut valmis kuuntelemaan?
Aika alussa aloin miettiä. Noin kahden viikon tuntemisen jälkeen raivosi pilalle menneestä elämästään, jota pidin ensimmäisenä selkeänä ylilyöntinä.
Rupesin samaan aikaan ihmettelemään sitä, että henkilö puhui jatkuvasti vain joko omista asioistaan tai ”meistä”. Minä ja minin koko persoonani ikään kuin lakkasi olemasta kun olimme yhdessä. Ei ollut kiinnostunut minun asioistani pätkänkään vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ystäviä niin ei se ole mikään sairauden merkki. Mitä salaliittoja hän ''näkee''?
On sosiaalinen ihminen mutta ei ole yhtäkään sellaista ystävää, joka häntä voisi oikeasti auttaa. Minusta vaikuttaa siltä, että hänen tuttunsa yrittävät säilyttää häneen pientä välimatkaa.
Salaliitoista sen verran, että tietenkin ymmärrän itsekin sen, etteivät median kertomat asiat ole kuin näkemyksiä, joihin kansan halutaan uskovan. Tämä on kuitenkin se maailma, jossa ainakin minun pitää yrittää selviytyä. Saamalla hirveän raivokohtauksen yleisten menettelytapojen johdosta en pilaa kuin oman päiväni ja pidemmällä aikavälillä elämäni.
Olen monessa mielessä henkilön kanssa samaa mieltä periaatteen tasolla mutta hän paisuttaa mielessään kaiken järkyttäviin mittasuhteisiin. Tämä on raskasta ja vie minusta huomion liikaa pois nykyhetkestä, jossa kuitenkin pitäisi pystyä toimimaan.
Kyseessä ei ole siis sairas ihminen sen takia että hän olisi välttämättä harhainen vaan hänen tapa ilmaista asioita on aggressiivinen? Mihin asiaan hän tarvitsi apua? Mun mielestä kyseessä ei ole sairas ihminen. Sun kannattaa erota tästä miehestä ja etsiä sellainen mies mikä miellyttää sinua. Luulen että tuo mies haluaa olla yksin. Minä ainakin haluan olla yksin. Mä katkasin aikoinani kaikkiin välit. En ole koskaan ottanut entisiin tuttuihin yhteyttä mutta he ovat yrittäneet ottaa monta kertaa. Miksi ne ovat yrittäneet ottaa yhteyttä jos olen niin paska ihminen? Ehkä mun puheissa on joku totuus. Joo ja en ole vastannut heidän yhteydenottoihin. Fúck em!
Holtiton rahankäyttö ei ole sinusta sairasta? Sinusta ei ole väärin antaa kavereitten/äidin/kumppanin kustantaa omaa elämää?
Ehkei suoranaisesti sairasta mutta niin huonoa käytöstä, etten katselisi hetkeäkään.
Ei, kyllä loisivat elämäntyyli on yksi psykopatian ja narsismin kriteereistä, siis vahvistaa diagnostiikkaa, mutta ei yksin määrittele sitä, kuten ei mikään yksittäinen piirre. Kyllä se kuitenkin katsotaan epänormaaliksi, eikä se ole vain huonoa käytöstä.
...ja jos joku kesä olisi varoittanut, olisin kuunnellut omaa intuitiotani enemmän. Olen harkinnut jopa soittoa yhdelle eksistä.
Mitä huumeita käyttää? Kaikista useimmin vainoharhaisuus johtuu niistä, ellei sitten ole ihan muutenkin mt-ongelmaa tai saurautta jo ilman huumeitakin. Huumeidenkäytön seurauksena persoonallisuus on voinut muuttua pysyvästi etenkin jos käyttö alkanut hyvin nuorena ja jatkunut pitkään. Muistuttaa hyvin paljon narsismia tai epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä tai näitä yhdessä. Lue näistä.
Tuollaisen kanssa ei voi kuin hävitä, kärsiä itse ja koko ajan vain pahemmin. Lopulta kadotat itsesi ja menetät itsetuntosi. Ja loppu viimein, on sama löytyykö joku "diagnoosi" vai ei - sinulla on oikeus lähteä ja lopettaa suhde ihan vain siksi, että et voi siinä hyvin! Ei tarvitse analysoida tai selitellä kenellekään mitään. Suhteen päättäminen on käytännössä helppoa, kun vain teet päätöksen.
Tämä ei siis ollut alkuperäisen, vaan minun joka ajatteli ap:n tapailevan eksääni. Hän todella kiristi, uhkaili ja syyllisti minua lainaamaan hänelle rahaa. Hän haukkui minut siitä, että halusin velkakirjat. Minulla ei ollut mitään oikeutta epäillä etteikö hän maksaisi takaisin. Minulla taisi olla jotakin salattavaa itselläni kun en luota. Ja sitten seurasi hu o ra-mesoamista useamman päivän ajan. Kun pyysin, voisimmeko pyytää kahdelta todistajalta allekirjoitukset alkoi huuto siitä haluanko nöyryyttää hänet muiden silmissä. Että miehen kuuluisi elättää mutta minä haluan korottaa itseni ja nujertaa hänet niinkö jne.
En saanut rahoja. Menin myöhemmin poliisille. He sanoivat, etteivät kirjaa tapausta, koska hänestä ei ole muita merkintöjä, ettei ole mikään yleinen huijaava auervaara. En saanut mistään apua.
Enkä eron jälkeenkään ole saanut. Vaino jatkuu. Yhteiskunnassa ei tunnisteta näitä henkilöitä, vaikka jopa tällä palstallakin on ihmisiä, jotka ovat oppineet tunnistamaan tietyn käyttäytymiskaavan ja jotka tietävät, kuinka vaarallista ja hajottavaa se uhrille on. Suojelua aletaan puntaroida vasta sitten, kun vakavaa fyysistä haittaa on aiheutunut. Vuosikausien henkinen, sosiaalinen, taloudellinen ja seksuaalinen väkivalta ei riitä herättämään minkään tahon mielenkiintoa uhrin suojelemiseksi.