Lue keskustelun säännöt.
Kumppani on osoittautunut hulluksi (oikeasti). Miten päätän suhteen?
02.01.2020 |
Olen luonteeltani kiltti, empaattinen ja ymmärtäväinen. Olen aika vapaamielinen mitä maailmankatsomukseen tulee ja siksi annoin mahdollisuuden ihmiselle, joka vaikutti hyväsydämiseltä.
Hyvää tarkoittava tämä henkilö onkin ja on uskoutunut minulle ongelmistaan. Minä näen kokonaisuuden ihan eri tavalla kuin hän ja minusta hänen maailmankuvansa on vinksahtanut enkä usko, että ilman pitkää terapiaa hän voisi toipua. Ei ole työkykyinen, ei oikein saa mitään aikaiseksi ja alussa kuitenkin sanoi minulle tekevänsä ihan normaalisti töitä.
Henkilöllä ei ole ystäviä eikä kavereita ja hän elää hyvin kummallista, eristäytynyttä elämäänsä. Näkee salaliittoja ja vehkeilyä kaikkialla. Tulkitsee uutisia kummallisesti ja epäilee kaikkea.
Onko joku muu kohdannut tällaista? Ei ole minun tehtäväni olla hoitaja mutta siltä tämä ”suhde” tuntuu. Olen sanonut, että haluan olla ystävä ainoastaan ja yrittää tukea voimavarojeni puitteissa mutta kyllä tämäkin aika raskaalta tuntuu.
Kommentit (78)
Sanot sille, että kuu-ukot ilmoitti, että sun tehtäväsi asianosaisen kanssa on nyt suoritettu ja ohi. Toivotat hyvää jatkoa ja kiitos avusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin kirjoittaisit eksästäni. Hän oli kuitenkin hyvin julma saatuaan minut koukutettua, hän käytti minua kaikin tavoin hyväkseen ja oli sairas myös sillä tavoin. Kaikki tuo valheista elämänhallin puutteeseen ja väärinkohteluun, muiden haukkumiseen ja syyllistämiseen, uhriutumiseen ja sairaudentunnottomuuteen pitää paikkansa.
Mietin hyvin kauan, kuinka saisin hänet tajuamaan miltä minusta se kaikki tuntui ja myös, miten hän ymmärtäisi motivoituneena hakea apua. Lopulta avun ja kirjallisuuden kautta tajusin, että ei sellaisia keinoja ole, koska hän ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään ja omista mielipiteistään.
Hän piti minut kiinni hänessä monin uhkauksin sekä syyllistäen, että en rakasta vaikka aiemmin kerroin niin, että osaltaan hän on hajonnut ja toimintakunnoton juuri sen takia, kun itse rakastui enemmän kuin koskaan, mutta minä kylmä hirviö en rakastanutkaan takaisin. Tämä oli gaslightingia minulle, koska olen aina kokenut olevani herkkä, välittävä ja empaattinen. Yritin rakastaa, mutta jostain lopulta löysin kirjoituksen, jossa annettiin "synninpäästö": sellaista ei tarvitse rakastaa, jonka käytös on patologista toista kohtaan.
Samanlaiselta kieltämättä kuulostaa. Ja tuo hyväksikäyttö. Olen auttanut myös rahallisesti henkilöä enemmän, kuin omille ystävillenikään kehtaan tunnustaa.
-ap
...tuhansia...
Laitoitko tilille?
Tämä on on hirveää, muistan kun pyysin narsistilta allekirjoituksia "kuitteihin", nimmari oli viiva joka oli hänestä jonkun muun sotkua, repäisi paperit.
Lähtökohtaisesti kun osaisi sanoa ettei sotke raha-asioita ja kaveruutta, säästyisi jo monilta murheilta.
Mutta tämä rahajuttu on jo sinällään riittävä syy todellakin, blokata tuo. Jos tiliote löytyy voisitko tehdä ilmoituksen huijauksesta? Rahaa pummiva "auervaara" voi olla minkä näköinen tahansa ja aiheesta pitää ilmoittaa, koska mitä useampi ilmoittaa, sitä helpompi on toipua.
Että vika ei ole itsessä tai siinä että lähtökohtainen oletus on normaaliudesta.
Vaan että vika on yksin huijarissa.
Sosiaaliset etuudet on sellaiset, että jos ei esim autoile eikä ole lapsia, raha riittää jos spede itse niin tahtoo.Tämä ei siis ollut alkuperäisen, vaan minun joka ajatteli ap:n tapailevan eksääni. Hän todella kiristi, uhkaili ja syyllisti minua lainaamaan hänelle rahaa. Hän haukkui minut siitä, että halusin velkakirjat. Minulla ei ollut mitään oikeutta epäillä etteikö hän maksaisi takaisin. Minulla taisi olla jotakin salattavaa itselläni kun en luota. Ja sitten seurasi hu o ra-mesoamista useamman päivän ajan. Kun pyysin, voisimmeko pyytää kahdelta todistajalta allekirjoitukset alkoi huuto siitä haluanko nöyryyttää hänet muiden silmissä. Että miehen kuuluisi elättää mutta minä haluan korottaa itseni ja nujertaa hänet niinkö jne.
En saanut rahoja. Menin myöhemmin poliisille. He sanoivat, etteivät kirjaa tapausta, koska hänestä ei ole muita merkintöjä, ettei ole mikään yleinen huijaava auervaara. En saanut mistään apua.
Enkä eron jälkeenkään ole saanut. Vaino jatkuu. Yhteiskunnassa ei tunnisteta näitä henkilöitä, vaikka jopa tällä palstallakin on ihmisiä, jotka ovat oppineet tunnistamaan tietyn käyttäytymiskaavan ja jotka tietävät, kuinka vaarallista ja hajottavaa se uhrille on. Suojelua aletaan puntaroida vasta sitten, kun vakavaa fyysistä haittaa on aiheutunut. Vuosikausien henkinen, sosiaalinen, taloudellinen ja seksuaalinen väkivalta ei riitä herättämään minkään tahon mielenkiintoa uhrin suojelemiseksi.
Kun on sen hulluuden pyörteissä, on hukassa. Esim kun kotiovessa oli vain minun nimeni, silti narsisti tuli kotiini leikkimään isäntää, paikkaan johon hänellä ei ollut mitään osuutta.
Hyytävintä näissä on, että vaikka "merkit" oli havaittavissa, epäilin vain OMAA intuitiota.
Kadun että odotin saavani mitään takaisin. Hän myös varasti omaisuuttani. Niistä voi ehkä toipua mutta näin jälkeenpäin kauheinta on seksuaalinen väkivalta. Tarve käyttää valtaa väkisin. Ettei ollut vihjettäkään siitä että olis seksiä, istut rauhassa kotonasi ja äkkiä toinen työntää elimensä suuhun, "koska sun pää oli siinä". Sitten on tekemisissä tuollaisen elukan kanssa vielä pitkään, koska on itse jo murtumispisteessä. Sama henkilö voi sitten pyytää anteeksi, mutta vain jotta saisi jatkaa temppujaan.
Siinä missä terveet kannustaa, narsisti on pelannut ensi hetkestä vaan lannistaakseen. Lisäksi tulee itselle joku kiusallinen häpeä tms. Koska narsisti on pelannut niin, että olet vieraantunut järkevistä ystävistäsi.
Silti olen voinut käydä töissä, mennä automaattiohjauksella, kuin robotti, yhä kauemmas itsestäni.
Hyvä että näistä voidaan nyt kirjoittaa. Toivottavasti jokainen tajuaa että omia rajoja on suojeltava. Voi aloittaa vaikka menemällä itsepuolustus kurssille.
Juuri näin!
Hyvä, että muutamien kesken voi kirjoittaa ja hämmentyä siitä, että joku kirjoittaa kokemuksistasi. Luet uudestaan ja mietit, kirjoititko tuon itse vai onko maailmassa tosiaan joku, joka ymmärtää sinua koettuuaan saman.
Mutta hirveää, että yhteiskunnan auttavat tahot eivät tiedä näistä mitään. Kun yrität kertoa suojellaksesi lastasi, olet sinä se hullu ja lapsi joutuu vallankäytön jatkeeksi sen jälkeen kun olet eronnut, kun ei ollut enää mitään vaihtoehtoa: kuolet hänen kättensä tai omiesi kautta. Olet hullu, kun mustamaalaat välittävää isää, olet hullu, kun syytät isää jostain raha-asioista tai elatusmaksujen maksamattomuudesta kun kyseessä on kuitenkin isän ja lapsen välinen rakkaus, olet hullu, kun pelkäät lapsen puolesta, koska mies saa raivokohtauksia ihan mistä tahansa, kun isä ei huolehdi mistään, kun isä ei puhu sanaakaan totta, koska tiedät, että isä ei välitä, ei mistään, ei kenestäkään kuin itsestään.
(ps. raha-asioistakin olen itse puhunut vain saadakseni ymmärrystä sille kuinka laaja-alaista miehen elämänhallinnan puutteet ja rajattomuus hyväksikäytössä sekä priorisoinneissa ovat, en arvottaakseni ihmisiä taloudellisen tilanteen perusteella)
Kaikenlaisia ihmisiä sitä nuorena näki ja mieli oli avoin, näin vanhempana ei näyttäisi edes vahingossa joutuvan hullujen seuraan.
Tuhlailu liittyy impulssikontrollin häiriöön, klassisen narsistin pitää saada kaikki heti. Narsistilla on taaperon kapasiteetti. Oonpa nähnyt narsistin itkevän (hyvä esitys), kuinka hän ei osaa, auta mua nyyh...draamailu voi kuulua kuvioon. Alkoholismi tuo vielä lisäharmia. Tai harmi on oikeastaan lievä ilmaisu, ei ole sanoja kuvaamaan sitä kieroilua, pahuutta.[/quote]
Minä itkin. Todella itkin. Vilpittömästi itkin, koska mitään muuta en osaa kuin olla aito ja vilpitön. Muhun sattui. Se pahuus ja loukkaukset ja välinpitämättömyys. Narsisti raivosi minulle kerran, että lopeta toi stanan näyttely, kun toi väliovi menee kiinni, niin naureskelet ja jatkat juonittelujasi.
Minulla meni hyvin pitkään ennen kuin tajusin mistä tässä kaikkiaan oli kyse. Olin kuvitellut, että ilmaisen itseäni väärin, että en osaa löytää oikeita sanoja tai jotenkin joku surussani provosoi häntä, itken ehkä väärin. 1. Hän ei välittänyt. Ei tippaakaan. Ei häntä kiinostanut minun tunteeni vaan ainoastaan se, että hän näki minussa voimansa. Että kontrolli pitää. Hajota ja hallitse. 2. Hän itse toimi niin. Jokaikinen tunnereaktio oli hallittu ja saattoi olla jokaisessa huoneessa erilainen, eri ihmisille eri naamari. Hän pystyi muuttumaan lepertelijästä raivopääksi sekunnissa. Olemaan minulle pelottavista pelottavin yhdessä ja äidilleen suloisimmista kultaisin toisessa huoneessa välillä ollen vain 10cm paksun oven. Niinpä hän epäili että minullakin itku on vain peliä, manipulointikeino ja hän on nokkela, kun sen tunnistaa ja lyttää: turhaan itkeskelet.
Mutta kyselen yhä olisiko jollakin neuvoa siihen, kuinka voisi saada kenenkään ulkopuolisen tahon ymmärtämään mistä näissä suhteissa on kyse ja miksi molempien tarinat suhteesta ovat aivan erilaiset tulematta itse leimatuksi hulluksi. Eihän kukaan halua olla tuollaisessa mukana.
"Aika alussa aloin miettiä. Noin kahden viikon tuntemisen jälkeen raivosi pilalle menneestä elämästään, jota pidin ensimmäisenä selkeänä ylilyöntinä.
Rupesin samaan aikaan ihmettelemään sitä, että henkilö puhui jatkuvasti vain joko omista asioistaan tai ”meistä”. Minä ja minin koko persoonani ikään kuin lakkasi olemasta kun olimme yhdessä. Ei ollut kiinnostunut minun asioistani pätkänkään vertaa."
Mikä hänen elämässään on mennyt pilalle? Kenen syy se hänen mielestään on?
Tuossa toisessa kappaleessa tulee myös esiin toinen narsismiin viittaava seikka, tai kaksi. Minä ja se, että hyvin nopeasti ollaan me. Oireistaan puhuessaan (fyysisiä oireita on yleensä vaikka kuinka paljon) hän kärsii eniten ja häntä tutkitaan ja hoidetaan väärin (jos on hakeutunut hoitoon, eikä vain valita ja ole muka-sairaslomalla), mutta toinen ei saa olla edes oikeasti sairas. Toinen pitää saada myös koukutettua nopeasti ja pian ollaan me, jotain suurempaa ja parempaa kuin mitään on ikinä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin kirjoittaisit eksästäni. Hän oli kuitenkin hyvin julma saatuaan minut koukutettua, hän käytti minua kaikin tavoin hyväkseen ja oli sairas myös sillä tavoin. Kaikki tuo valheista elämänhallin puutteeseen ja väärinkohteluun, muiden haukkumiseen ja syyllistämiseen, uhriutumiseen ja sairaudentunnottomuuteen pitää paikkansa.
Mietin hyvin kauan, kuinka saisin hänet tajuamaan miltä minusta se kaikki tuntui ja myös, miten hän ymmärtäisi motivoituneena hakea apua. Lopulta avun ja kirjallisuuden kautta tajusin, että ei sellaisia keinoja ole, koska hän ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään ja omista mielipiteistään.
Hän piti minut kiinni hänessä monin uhkauksin sekä syyllistäen, että en rakasta vaikka aiemmin kerroin niin, että osaltaan hän on hajonnut ja toimintakunnoton juuri sen takia, kun itse rakastui enemmän kuin koskaan, mutta minä kylmä hirviö en rakastanutkaan takaisin. Tämä oli gaslightingia minulle, koska olen aina kokenut olevani herkkä, välittävä ja empaattinen. Yritin rakastaa, mutta jostain lopulta löysin kirjoituksen, jossa annettiin "synninpäästö": sellaista ei tarvitse rakastaa, jonka käytös on patologista toista kohtaan.
Samanlaiselta kieltämättä kuulostaa. Ja tuo hyväksikäyttö. Olen auttanut myös rahallisesti henkilöä enemmän, kuin omille ystävillenikään kehtaan tunnustaa.
-ap
...tuhansia...
Laitoitko tilille?
Tämä on on hirveää, muistan kun pyysin narsistilta allekirjoituksia "kuitteihin", nimmari oli viiva joka oli hänestä jonkun muun sotkua, repäisi paperit.
Lähtökohtaisesti kun osaisi sanoa ettei sotke raha-asioita ja kaveruutta, säästyisi jo monilta murheilta.
Mutta tämä rahajuttu on jo sinällään riittävä syy todellakin, blokata tuo. Jos tiliote löytyy voisitko tehdä ilmoituksen huijauksesta? Rahaa pummiva "auervaara" voi olla minkä näköinen tahansa ja aiheesta pitää ilmoittaa, koska mitä useampi ilmoittaa, sitä helpompi on toipua.
Että vika ei ole itsessä tai siinä että lähtökohtainen oletus on normaaliudesta.
Vaan että vika on yksin huijarissa.
Sosiaaliset etuudet on sellaiset, että jos ei esim autoile eikä ole lapsia, raha riittää jos spede itse niin tahtoo.Tämä ei siis ollut alkuperäisen, vaan minun joka ajatteli ap:n tapailevan eksääni. Hän todella kiristi, uhkaili ja syyllisti minua lainaamaan hänelle rahaa. Hän haukkui minut siitä, että halusin velkakirjat. Minulla ei ollut mitään oikeutta epäillä etteikö hän maksaisi takaisin. Minulla taisi olla jotakin salattavaa itselläni kun en luota. Ja sitten seurasi hu o ra-mesoamista useamman päivän ajan. Kun pyysin, voisimmeko pyytää kahdelta todistajalta allekirjoitukset alkoi huuto siitä haluanko nöyryyttää hänet muiden silmissä. Että miehen kuuluisi elättää mutta minä haluan korottaa itseni ja nujertaa hänet niinkö jne.
En saanut rahoja. Menin myöhemmin poliisille. He sanoivat, etteivät kirjaa tapausta, koska hänestä ei ole muita merkintöjä, ettei ole mikään yleinen huijaava auervaara. En saanut mistään apua.
Enkä eron jälkeenkään ole saanut. Vaino jatkuu. Yhteiskunnassa ei tunnisteta näitä henkilöitä, vaikka jopa tällä palstallakin on ihmisiä, jotka ovat oppineet tunnistamaan tietyn käyttäytymiskaavan ja jotka tietävät, kuinka vaarallista ja hajottavaa se uhrille on. Suojelua aletaan puntaroida vasta sitten, kun vakavaa fyysistä haittaa on aiheutunut. Vuosikausien henkinen, sosiaalinen, taloudellinen ja seksuaalinen väkivalta ei riitä herättämään minkään tahon mielenkiintoa uhrin suojelemiseksi.
Kun on sen hulluuden pyörteissä, on hukassa. Esim kun kotiovessa oli vain minun nimeni, silti narsisti tuli kotiini leikkimään isäntää, paikkaan johon hänellä ei ollut mitään osuutta.
Hyytävintä näissä on, että vaikka "merkit" oli havaittavissa, epäilin vain OMAA intuitiota.
Kadun että odotin saavani mitään takaisin. Hän myös varasti omaisuuttani. Niistä voi ehkä toipua mutta näin jälkeenpäin kauheinta on seksuaalinen väkivalta. Tarve käyttää valtaa väkisin. Ettei ollut vihjettäkään siitä että olis seksiä, istut rauhassa kotonasi ja äkkiä toinen työntää elimensä suuhun, "koska sun pää oli siinä". Sitten on tekemisissä tuollaisen elukan kanssa vielä pitkään, koska on itse jo murtumispisteessä. Sama henkilö voi sitten pyytää anteeksi, mutta vain jotta saisi jatkaa temppujaan.
Siinä missä terveet kannustaa, narsisti on pelannut ensi hetkestä vaan lannistaakseen. Lisäksi tulee itselle joku kiusallinen häpeä tms. Koska narsisti on pelannut niin, että olet vieraantunut järkevistä ystävistäsi.
Silti olen voinut käydä töissä, mennä automaattiohjauksella, kuin robotti, yhä kauemmas itsestäni.
Hyvä että näistä voidaan nyt kirjoittaa. Toivottavasti jokainen tajuaa että omia rajoja on suojeltava. Voi aloittaa vaikka menemällä itsepuolustus kurssille.Juuri näin!
Hyvä, että muutamien kesken voi kirjoittaa ja hämmentyä siitä, että joku kirjoittaa kokemuksistasi. Luet uudestaan ja mietit, kirjoititko tuon itse vai onko maailmassa tosiaan joku, joka ymmärtää sinua koettuuaan saman.
Mutta hirveää, että yhteiskunnan auttavat tahot eivät tiedä näistä mitään. Kun yrität kertoa suojellaksesi lastasi, olet sinä se hullu ja lapsi joutuu vallankäytön jatkeeksi sen jälkeen kun olet eronnut, kun ei ollut enää mitään vaihtoehtoa: kuolet hänen kättensä tai omiesi kautta. Olet hullu, kun mustamaalaat välittävää isää, olet hullu, kun syytät isää jostain raha-asioista tai elatusmaksujen maksamattomuudesta kun kyseessä on kuitenkin isän ja lapsen välinen rakkaus, olet hullu, kun pelkäät lapsen puolesta, koska mies saa raivokohtauksia ihan mistä tahansa, kun isä ei huolehdi mistään, kun isä ei puhu sanaakaan totta, koska tiedät, että isä ei välitä, ei mistään, ei kenestäkään kuin itsestään.
(ps. raha-asioistakin olen itse puhunut vain saadakseni ymmärrystä sille kuinka laaja-alaista miehen elämänhallinnan puutteet ja rajattomuus hyväksikäytössä sekä priorisoinneissa ovat, en arvottaakseni ihmisiä taloudellisen tilanteen perusteella)
Täällä yksi samalla aaltopituudella, samoin kokemuksin. Voimme vain pitää huolta itsestämme. Esim narsistien uhrien tuki, nut ryhmistä voi hyötyä.
Ja lapselle olla läsnä. Esim jos soittaa johonkin, pitää oman äänensävyn rauhallisena. Olla luottamuksen arvoinen.
Nämä asiat ei unohdu, mutta ne voi oppia näkemään menneisyytenä. Ja silti säilyttää itsensä, eikä muuttua niiden hirviöiden kaltaisiksi.
Tsemppiä kohtalotoveri.
Vierailija kirjoitti:
"Aika alussa aloin miettiä. Noin kahden viikon tuntemisen jälkeen raivosi pilalle menneestä elämästään, jota pidin ensimmäisenä selkeänä ylilyöntinä.
Rupesin samaan aikaan ihmettelemään sitä, että henkilö puhui jatkuvasti vain joko omista asioistaan tai ”meistä”. Minä ja minin koko persoonani ikään kuin lakkasi olemasta kun olimme yhdessä. Ei ollut kiinnostunut minun asioistani pätkänkään vertaa."
Mikä hänen elämässään on mennyt pilalle? Kenen syy se hänen mielestään on?
Tuossa toisessa kappaleessa tulee myös esiin toinen narsismiin viittaava seikka, tai kaksi. Minä ja se, että hyvin nopeasti ollaan me. Oireistaan puhuessaan (fyysisiä oireita on yleensä vaikka kuinka paljon) hän kärsii eniten ja häntä tutkitaan ja hoidetaan väärin (jos on hakeutunut hoitoon, eikä vain valita ja ole muka-sairaslomalla), mutta toinen ei saa olla edes oikeasti sairas. Toinen pitää saada myös koukutettua nopeasti ja pian ollaan me, jotain suurempaa ja parempaa kuin mitään on ikinä ollut.
Syy pilalle menneeseen elämään on tietenkin aina muiden vika. Ja jos asiakkaat eivät ole olleet kus*päitä, exät ovat olleet hulluja ja pilanneet kaiken.
Koskaan mikään ei ole ollut omaa vikaa. Omassa toiminnassa ei ole KOSKAAN mitään vikaa, muut tekevät virheet. Ihan käsittämättömään lapsellisuuden saakka. Olen päässyt tyypistä eroon siinä mielessä, että tarkkailen hänen toimiaan kuin ulkopuolisen silmin. Ja tässä lopullisen eron pyörittämisessä on mennyt aivan liian pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuhlailu liittyy impulssikontrollin häiriöön, klassisen narsistin pitää saada kaikki heti. Narsistilla on taaperon kapasiteetti. Oonpa nähnyt narsistin itkevän (hyvä esitys), kuinka hän ei osaa, auta mua nyyh...draamailu voi kuulua kuvioon. Alkoholismi tuo vielä lisäharmia. Tai harmi on oikeastaan lievä ilmaisu, ei ole sanoja kuvaamaan sitä kieroilua, pahuutta.
Minä itkin. Todella itkin. Vilpittömästi itkin, koska mitään muuta en osaa kuin olla aito ja vilpitön. Muhun sattui. Se pahuus ja loukkaukset ja välinpitämättömyys. Narsisti raivosi minulle kerran, että lopeta toi stanan näyttely, kun toi väliovi menee kiinni, niin naureskelet ja jatkat juonittelujasi.
Minulla meni hyvin pitkään ennen kuin tajusin mistä tässä kaikkiaan oli kyse. Olin kuvitellut, että ilmaisen itseäni väärin, että en osaa löytää oikeita sanoja tai jotenkin joku surussani provosoi häntä, itken ehkä väärin. 1. Hän ei välittänyt. Ei tippaakaan. Ei häntä kiinostanut minun tunteeni vaan ainoastaan se, että hän näki minussa voimansa. Että kontrolli pitää. Hajota ja hallitse. 2. Hän itse toimi niin. Jokaikinen tunnereaktio oli hallittu ja saattoi olla jokaisessa huoneessa erilainen, eri ihmisille eri naamari. Hän pystyi muuttumaan lepertelijästä raivopääksi sekunnissa. Olemaan minulle pelottavista pelottavin yhdessä ja äidilleen suloisimmista kultaisin toisessa huoneessa välillä ollen vain 10cm paksun oven. Niinpä hän epäili että minullakin itku on vain peliä, manipulointikeino ja hän on nokkela, kun sen tunnistaa ja lyttää: turhaan itkeskelet.
Mutta kyselen yhä olisiko jollakin neuvoa siihen, kuinka voisi saada kenenkään ulkopuolisen tahon ymmärtämään mistä näissä suhteissa on kyse ja miksi molempien tarinat suhteesta ovat aivan erilaiset tulematta itse leimatuksi hulluksi. Eihän kukaan halua olla tuollaisessa mukana.
Pitää varoa ettei ääneen sano ketään narsistiksi, mutta jos luet aiheesta. Narsistisesti häiriintyneet löytää kaveriksi/kumppaniksi empaatikon. Jonka kiusaaminen on helppoa. He ovat sadisteja, läpimätiä eikä heitä voi muuttaa. Näiden kanssa empaatikko hajoaa, koska on pian tilanteessa jossa siitä toisesta välittäminen menee oman hyvinvoinnin edelle. Se nakertaminen ja toisen elämään soluttautuminen on hyvin hienovaraista. Jokaisen kiltin empaatikon pitää pohtia, miksi on itseä kohtaan niin julma, että antaa jonkun oikeasti täysin mitättömän tyypin määrittää voinnistasi.
Aluksi narsisti voi esittää tosi kivaa, se on sitä laskelmointia, ansaan ajamista. Heille se on hyvin palkitsevaa, sadismia ja pitävät itseä nokkelina kun toinen ei muka huomaa mitään.
Ainoa muutos on jos tämä toinen onkin eri mieltä, kiusaajan luonne alkaa paljastua. Siitä tulee ristiriita (jonka varaan narsisti on laskelmoinutkin) että kiltti empaatikko äkkiä osaisikin pitää puolensa. Ei osaa.
Voi kuitenkin oppia, mutta prosessi kestää kauan. Tänne kirjoittaminen ja aiheesta lukeminen on hyvä alku.
"Ja lapselle olla läsnä."
On todella raskasta nähdä lapsi, joka syyllistää itseään narsistin raivokohtauksista. Lapsi ei tajua yhtään, mistä isä suuttui, mutta syy on hänen. Lapsi sanoo, ettei raivareita ja huutoa voi estää välttämällä niitä aiheita, joista isä suuttuu, koska "se suuttuu ihan mistä vaan, emmä voi koskaan tietää". On raskasta nähdä lapsi, joka joutuu odottamaan, kun isä on aina myöhässä. "Eihän se oo ees töissä, jos sillä on ikävä niin miksei se oo ikinä ajoissa odottamassa". On raskasta nähdä lapsi, joka kertoo innoissaan harrastuksistaan, joihin isä ei koskaan tule, mutta saattaa muistaa kyllä mainita itse olleensa asiassa paljon parempi ja lapsi, joka musertuu, kun isä ei suostu aikataulumuutoksiin, jotta lapsi pääsisi toivomalleen harrastusleirille koska pitää olla yhdessä ja se yhdessäolo on isän juomista ja sitä, että lapsella on ruutuaikaa 24/7. "Miksi se hakee mut kun ei oo koskaan mun kanssa". On raskasta nähdä lapsi, joka itkee, kun kokee että on näkymätön "Sanoin sille että mulla on tosi yksinäistä ja tylsää täällä. Et voitaisko tehdä jotain yhdessä. Se raivos ettei se oo totta että äitis pakotti sut sanoon noin." On raskasta nähdä lapsi joka kyllä jo ymmärtää asioita paljonkin ihmettelemässä että "miks se vaihto ei töiden takia käynyt kun sähän sanoit että sä oot ollu työttömänä mut sit sulla kuitenkin on sairasloma". Ja luonnollisesti isä myös haukkuu lapsen äidin, kodin, elämän ja harratukset joka ainoa kerta lapselle. On raskasta, kun joku kyseenalaistaa lapselle kaiken sen, mikä hänen elämässään on vakaata ja hyvää.
Kaasuvalotus, mitätöinti ja valehtelu on raskasta ja hajottavaa aikuiselle, mutta lapselle, jonka elämän tärkeimpiä, luotettavimpia ja turvallisimpia ihmisiä isän pitäisi olla on se vielä hirveämpää. Tältä ei lasta kuitenkaan nykysysteemin puitteissa pysty suojelemaan. Jos yrittää, tulee nopeasti leimatuksi vieraannuttajaksi ja pahimmillaan tämä loistavasti puhuva isä saa lapsen kostoksi asumaan itselleen. Osannette tämän ketjun perusteella kuvitella minkälaista tällainen päätöksenteko tkee sen lapsen elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet alkanut suhteen hänen kanssaan alunperin? Mitkä ovat olleet niitä hyviä elementtejä?
Kuinka selvisi, ettei hän olekaan työelämässä? Onko hän valehdellut muista asioista?
Et saa häntä hoidon piiriin, etkä saa häntä heräämään. Joskus 15v sitten psykiatrisesta päivystyksestä kerrottiin minulle näin läheisestäni. Olin järkyttynyt, koska eihän kukaan hoitoalalla voi olla noin yksioikoinen ja julma. Sittemmin olen tämän ymmärtänyt itsekin. Silmä harjaantuu näille tapauksille kun kokemusta kertyy.
Mutta ole varuillasi. Tällä ihmisellä ei ole kuin sinä. Hänellä on päivät pitkät aikaa alkaa stalkata sinua tai vainota muuten. Voi olla vaikeaa katkaista suhde.
Hyviä elementtejä oliva henkilön kertomus menneisyydestään (reippaasti yli vuosikymmen takaperin, tätä tietoa en tietysti saanut), utelias suhtautuminen maailmaan, rikas kielenkäyttö ja tietysti miellyttävä ulkonäkö.
Ei varsinaisesti ollut valehdellut työstään mutta jätti mainitsematta sen, että viimeinen vuosikymmen on on ollut jyrkkää alamäkeä niin töiden kuin henkilökohtaisenkin elämän saralla. Jätti alkuun mainitsematta myös päihdehistoriansa, jota siis oli.
Jätti tosiaan minullekin kertomatta että ihan kokonainen vuosikymmen oli jo mennyt epämääräisissä töissä ja verovelkojen kuoletuksessa ulkomailla, jotka eivät tosin olleet sitten kuitenkaan kuoleentuneetkaan. Henkilökohtaisen elämän alamäistä olivat eksät vastuussa ja sillä hän herätti tietenkin sympatiat. Eksät olivat kohdelleet häntä ikävästi. Nykyään tiedän, että se on aina musta-valkoinen hälytyskello: juokse!
Päihdehistoriaa ja -nykyisyyttä oli, mutta minä kuulema suhtauduin siihen vääristyneesti omien kokemusteni kautta. Olin liian tiukka hänen käyttäessään alkoholia normaalisti. Nielin uskomattomia selityksiä ja syyllistyin joka kerta, kun olin häntä epäillyt. Hän osasi puhua ja syyllistää, kääntää kaiken päälaelleen.
Lopulta halusin todella kovasti auttaa ja halusin takaisin sen ihmisen, jota hän näytteli olevansa. Käänsin kaikki kivet. Mutta ei tällaista ihmistä voi auttaa. Eikä se ole sinun velvollisuutesi.
Ap, mieshän on huijannut sinut rakastumaan mieheen, jota ei ole. Ei muualla kuin mielikuvituksessasi. Olet jo huomannut asian ja haluat lähteä, joten lähde. Ei tarvitse potea syyllisyyttä, vaikka mies alkaisikin mankua, että nyt elämä menee entistä pahemmin alamäkeen. Jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään ja omista valinnoistaan. Jos tarvitaan apua, sitä haetaan. Jos ei halua hakea eikä muuttaa mitään, vaan yrittää saada samoilla keinoilla eri tuloksia aikaiseksi, on joko pölvästi tai yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
"Ja lapselle olla läsnä."
On todella raskasta nähdä lapsi, joka syyllistää itseään narsistin raivokohtauksista. Lapsi ei tajua yhtään, mistä isä suuttui, mutta syy on hänen. Lapsi sanoo, ettei raivareita ja huutoa voi estää välttämällä niitä aiheita, joista isä suuttuu, koska "se suuttuu ihan mistä vaan, emmä voi koskaan tietää". On raskasta nähdä lapsi, joka joutuu odottamaan, kun isä on aina myöhässä. "Eihän se oo ees töissä, jos sillä on ikävä niin miksei se oo ikinä ajoissa odottamassa". On raskasta nähdä lapsi, joka kertoo innoissaan harrastuksistaan, joihin isä ei koskaan tule, mutta saattaa muistaa kyllä mainita itse olleensa asiassa paljon parempi ja lapsi, joka musertuu, kun isä ei suostu aikataulumuutoksiin, jotta lapsi pääsisi toivomalleen harrastusleirille koska pitää olla yhdessä ja se yhdessäolo on isän juomista ja sitä, että lapsella on ruutuaikaa 24/7. "Miksi se hakee mut kun ei oo koskaan mun kanssa". On raskasta nähdä lapsi, joka itkee, kun kokee että on näkymätön "Sanoin sille että mulla on tosi yksinäistä ja tylsää täällä. Et voitaisko tehdä jotain yhdessä. Se raivos ettei se oo totta että äitis pakotti sut sanoon noin." On raskasta nähdä lapsi joka kyllä jo ymmärtää asioita paljonkin ihmettelemässä että "miks se vaihto ei töiden takia käynyt kun sähän sanoit että sä oot ollu työttömänä mut sit sulla kuitenkin on sairasloma". Ja luonnollisesti isä myös haukkuu lapsen äidin, kodin, elämän ja harratukset joka ainoa kerta lapselle. On raskasta, kun joku kyseenalaistaa lapselle kaiken sen, mikä hänen elämässään on vakaata ja hyvää.
Kaasuvalotus, mitätöinti ja valehtelu on raskasta ja hajottavaa aikuiselle, mutta lapselle, jonka elämän tärkeimpiä, luotettavimpia ja turvallisimpia ihmisiä isän pitäisi olla on se vielä hirveämpää. Tältä ei lasta kuitenkaan nykysysteemin puitteissa pysty suojelemaan. Jos yrittää, tulee nopeasti leimatuksi vieraannuttajaksi ja pahimmillaan tämä loistavasti puhuva isä saa lapsen kostoksi asumaan itselleen. Osannette tämän ketjun perusteella kuvitella minkälaista tällainen päätöksenteko tkee sen lapsen elämälle.
Voi kun saisit niin ettei mies tapaisi lasta lainkaan. Lapsen kulmasta tuo että 'jos isä välittää, miksi kuitenkin toimii niin' on aivan adsurdia, kun ei sitä tajua aikuinenkaan. Voi vaan sanoa lapselle ettei miehen pahuus johdu ainakaan hänestä, että mies vaan on sellainen kuin on. Ja että äiti rakastaa.
Osaat kuitenkin sanoittaa. Kirjaa kaikki ylös. Voisko lapsikin pitää päiväkirjaa josta isä ei tiedä? Tai psykologikontakti, iästä riippuen. Onko sinulla tukiverkostoja, muita rakastavia ihmisiä. Tai lapselle jotain kivoja korjaavia kokemuksia.
Uskoa hyvyyteen kaikesta huolimatta.
Neuvot on tosiaan vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: mitä mieltä saamistasi vastauksista?
Vierailija kirjoitti:
Ap: mitä mieltä saamistasi vastauksista?
Aika lailla sellaisia, kuin odotinkin. Eli että aikuista ihmistä on todella vaikeaa auttaa jos tämä ei itse koe itsessään olevan vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti jätät hänet ja pelastat itsesi.
On ymmärrettävää, että et tunne vetoa häntä kohtaan. Vaikuttaa siltä, että olet alun perinkin ollut hänen kanssaan vain säälistä ja koska ajattelet, että parempi olla edes jonkun kanssa kuin yksin.
Saako kysyä mistäpäin tämä sinun kumppanisi on?
YouTubessa hakusanalla Narciccist löytyy paljon materiaalia. Myös niiden kommenttikenttiä on kiva lukea. Ihmiset oikeasti tsemppaa toisiaan.
Ei tietenkään kaikki ole narsisteja, mutta voi ymmärtää, että narsistista käytöstä on olemassa.
Tuhlailu liittyy impulssikontrollin häiriöön, klassisen narsistin pitää saada kaikki heti. Narsistilla on taaperon kapasiteetti. Oonpa nähnyt narsistin itkevän (hyvä esitys), kuinka hän ei osaa, auta mua nyyh...draamailu voi kuulua kuvioon. Alkoholismi tuo vielä lisäharmia. Tai harmi on oikeastaan lievä ilmaisu, ei ole sanoja kuvaamaan sitä kieroilua, pahuutta.