Laitoin faceen uutena vuotena perhekuvan (2lasta ja me). Lapsettomat sinkut..!
Laitoin kivan perhekuvan meistä faceen ja ainoastaan lapsettomat sinkut, ”velat”, eivät pystyneet tykkäämään kuvasta.
Kommentit (61)
Mä en koskaan tykkää koirakuvista, uusista kalliista merkkilaukuista ja ruokakuvista. Ne on rumia ja eikiinnostavia, siksi en tykkää. Vain positiivisen tunnereaktion herättävä kuva saa tykkäyksen.
En ole vela mutta en koskaan tykkää muiden lasten kuvista. Ensinnäkään ne eivät kiinnosta minua ja toiseksi minusta lasten kuvia ei tulisi laittaa someen.
Vierailija kirjoitti:
Olen perheellinen, en tykkäile toisten kuvista juuri koskaan. En käytä aikaani sellaisen. Jos tykkään jonkun kuvasta, niin syy on esim. kuvassa hieno maisema.
Minäkin olen perheellinen mutta en ymmärrä maisemakuvia.
Mikä vtun itu on portailla jatkuvalla syötöllä kuvia pilvistä, auringonlaskusta tai heinäpellosta tai lumihangesta?
Jokainen meistä osaa varmaan katsoa samoja elementtejä itsekin ikkunasta.
Ei lapsettomat sinkut ole kerinneet facessa uutena vuotena päivystää, he ovat olleet elämässä sitä elämää mikä sinulta on jäänyt kauas taa!
Dokanneet, nusssineet, harrastaneet irtosuhteita ja ryhmäseksiä, juhlineet ja ennenkaikkea ELÄNEET TÄYSIÄ!
Vain elämäänsä ja perheeseensä kyllästyneet reppanat joutavat moisena iloittelun yönä päivystää jossain facessa laskemassa peukkuja...
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos en ole somessa...
Tiedoksesi, myös vauva-palstan keskustelualusta on somea.
Mielestäni lasten kuvien laitto someen on epäeettistä. Siksi en tykkää. Livenä tykkään kyllä monistakin lapsista, joiden kuvia en peukuta facessa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lasten kuvien laitto someen on epäeettistä. Siksi en tykkää. Livenä tykkään kyllä monistakin lapsista, joiden kuvia en peukuta facessa.
jatkan: ja on myös omia lapsia.
Heidän kuviaan ei ole netissä eikä profiilissani ole tietoja yksityiselämästäni. Ne jotka tietää että minulla on perhe, tietää sen muutenkin ja kaukaisemmille tutuille ja ammattiin liittyvissä faceringeissä ei siviilisäädylläni liene väliä .
Ompas sulla AP lapsellista touhua.
Ne naapurin kakarat on kamalia.
Niin se vaan on.
Sinun perheesi ei ole maailman napa eikä jostain randomkuvasta tykkäämättömyys tarkoita yhtään mitään. Itse käyn harvoin fb:ssä enkä silloinkaan painele tykkäyksiä kaikille 500 päivitykselle jotka ovat tulleet edellisen käynnin jälkeen.
Itseasiassa sama ilmiö hääkuvien ympärillä. Huomasin viime kesänä tämän. Miksi toisen onnesta on eräiden niin vaikea tykätä??
Minä en yleensä tykkää enkä kommentoi perhekuvia siksi, että en hyväksy lasten kuvien julkaisua ilman näiden lupaa. Minulla on siis itsellänikin lapsi, josta en koskaan julkaise mitään, sillä hän on tämän kieltänyt. Lapsellani ei ole itselläkään mitään sellaista sosiaalisen median tiliä, jolla olisi tunnistettavia kuvia. Joku voi ehkä kuvitella, että en välitä lapsestani, kun en julkaise tästä kuvia, enkä tykkää muiden lapsista tai perhe-elämästä, mutta kyse ei ole tästä. Yksityisissä WhatsApp-ryhmissä vaihdamme ystävien ja sukulaisten kesken kuvia ja videoita.
En itsekään halua julkaista kuvia jatkuvalla syötöllä enkä pidä siitä, että minusta julkaistaan kuvia ilman lupaani. Erään sukulaisen kanssa tuli jopa riitaa, kun pyysin häntä poistamaan minusta eräässä juhlassa otetun kuvan Facebookista. Hän ei millään ymmärtänyt, että kyse ei ollut siitä, että kuva olisi epäimarteleva vaan että minä en vain halua mittavaa digitaalista jalanjälkeä.
SirpaleenaKemi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen perheellinen, en tykkäile toisten kuvista juuri koskaan. En käytä aikaani sellaisen. Jos tykkään jonkun kuvasta, niin syy on esim. kuvassa hieno maisema.
Minäkin olen perheellinen mutta en ymmärrä maisemakuvia.
Mikä vtun itu on portailla jatkuvalla syötöllä kuvia pilvistä, auringonlaskusta tai heinäpellosta tai lumihangesta?
Jokainen meistä osaa varmaan katsoa samoja elementtejä itsekin ikkunasta.
Etkö osaa lukea? Pitää olla hieno maisemakuva. Eikä mulla näy ikkunasta vuoristomaisemaa, valtamerta tai appelsiinipuita.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa sama ilmiö hääkuvien ympärillä. Huomasin viime kesänä tämän. Miksi toisen onnesta on eräiden niin vaikea tykätä??
Mä olen vasta ihan hiljattain oppinut, että joistain asioista tulee tykätä vaikka ne ei itsessä herätä mitään tunteita. Kun en itse kaipaa onnelleni todistajia, muusta kuin ihan lähipiiristä kuten samalla tavalla itse iloitsen lähinnä vain sisarusten, vanhempien ja parhaiden ystävien onnesta, koska heidät tunnen.
En ole itse halunnut naimisiin (miehen kanssa avoliitossa nyt 10ttä vuotta ja tässä ajassa jo naimisiin menneitä eronnutkin, joten en näe siinäkään mielessä mitään huonompaa tässä, se joku mystinen "varmuus" jota ihmiset ei saa ilman paperinpalaa kun monesti on kommentti avioliiton puolesta ja kummastelua avoliittoa kohtaan heitetään tässä kohtaa kehiin usein) enkä koe häitä "miksikään" niin en osaa oikein onnitellakaan. Ei se pelkkä hääkuva herätä mitään tunteita. Jos tietäisin esim. että olet ollut vakavasti sairas ja nyt olet saanut voimia järjestää isot juhlat rakkaidesi kanssa, niin siinä olisi paljonkin merkitystä.
Kannattaa ehkä vain hyväksyä, että omat onnenaiheet ei vain ole muille aina merkityksellisiä. Eikä se ole hyvä tai huonoa, vaan neutraali asia. Etsit sille itse merkityksiä, koska se on sinulle merkityksellistä. Luonnollisempi selitys on aina, että muita ei vain kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi jotenkin helpompaa jos nämä erityisherkät ja -tärkeät ihmiset ilmoittaisivat vaikka profiilissaan, että odottavat poikkeuksellista huomiota aivan tavallisista asioista. Ei minua toisten ihmiset koirat tai lapset vaan siinä määrin kiinnosta, että edes tajuaisin tällaista. Jos lapsi pääsee vaikka lääkikseen tai selviytyy jostain vaikeasta sairaudesta, niin tällaiset ymmärrän. Mutta että on lapsi tai kaksi ja siinä kuvassa ovat. Mitä ihmeen tykkäämistä siinä nyt on, tavallisessa elämässä.
Etkö osaa olla onnellinen elämästäsi jos et saa peilata sitä muiden hyväksynnästä? Surullista. Tekisikö sometauko hyvää?
Muuten samaa mieltä, paitsi että oikeasti erityisherkät ei kyllä kerjää huomiota tuolla tavoin. Tai ylipäätänsä millään tavoin. Ehkä parempi termi olisi "omasta mielestään erityistärkeät ihmiset". No joo, aika pitkä termi :DD, ärsyttää vaan erityisherkän lapsen vanhempana tuon termin ryöstöviljely.
Minun kuvistani ovat kyllä myös velat ja lapsettomat kaverit tykänneet (piti ihan erikseen tarkistaa, kun mainitsit asian). Mistä te kriittiset tiedätte, että lapsilta ei ole kysytty lupaa? Itse olen kysynyt, enkä julkaissut lapsista kuvia kun he olivat pieniä. Kauempana asuvat sukulaiset kommentoivat, että olipa kiva nähdä kuva ja ovatpa lapset taas kasvaneet. Kavereilta on tullut samantyyppisiä kommentteja. Lapset ovat iloisia kun kuvista tykätty. En ymmärrä mitä vikaa tässä on, vähän sama kuin laittaisi joulukortin? Tietysti jos on tuhansia "kavereita" niin tilanne on hieman erilainen.
Kaikille tiedoksi, perhekuva oli siis hauska ”me yhdessä” -kuva, jossa lapset katsoivat sivulle ja toinen pois päin. Kuvassa siis koko perhe ja tekstinä: ”Hyvää uutta vuotta kaikille!” -tyylisesti.
-ap
No hei haloo, velat on ollut juhlimassa eikä kotona kököttämässä koneen vierellä ja kyttäämässä keneltä tulee tykkäyksiä. Kaikki eivät myöskään käy facebookissa joka päivä.
Eikö sinulla nyt äitinä pitäisi olla elämässäsi niin paljon sisältöä (joka omien sanojenne mukaan on tärkeämpää kuin lapsettomien elämän sisältö) että miten ihmeessä sinulla on aikaa johonkin noin pinnalliseen kuin kytätä mistä kuvista lapsettomat tykkäävät. Vai olisiko sittenkin niin että laittelet niitä kuvia someen jotta muut olisivat jotenkin kateellisia sinulle ja nyt harmittaa kun heistä lapsesi eivät ole niin suloisia että muuttaisivat mielensä alkaisivatkin itsekin haluamaan lapsiperhe-elämää.
Niin.
Silloin kun vanhempi postaa lapsen kuvan nettiin, hän on ottanut lapsen edun huomioon ja ajatellut sen olevan lapsen edun mukaista. Ensisijaisen vastuun kantajana vanhempi on näin päättänyt.
Tällöin sopimusvelvoitteet on täytetty.
Eikä tuo YKn sopimus määrittele, mikä loppupeleissä on oikein ja mikä väärin. Niin kauan kun ei syyllistytä laittomuuksiin, on ”lapsen oma etu” hyvin laaja käsite, koska ensisijaisesti vanhempi sen itse määrittelee omassa mielessään.