Te jotka pidätte pikkulapsista mutta ette teineistä, miltä tuntui kun omasta lapsesta tuli teini?

Lahjoitin pois.

Niihin kiintyy joten se ei haittaa.

Ei ole omia lapsia mutta rakkaus jatkuu vaikka kasvaakin teiniksi.

Minulla on toisin päin, eli en välitä pienistä lapsista, mutta teinit ovat yleensä fiksuja mukavia nuoria.

Omat kolme lastani olivat kyllä ihania ihan heti, mutta ystävien ja sukulaisten pieniä lapsia väistelin parhaani mukaan. Omat lapseni ovat nyt jo isoja teinejä ja elämä on heidän kanssaan helppoa.

Suorastaan pelkäsin ennen teinejä mutta oma teini on oma. Fiksua seuraa, käpertyy kainaloon. Rakas lapsi ja ystävä.

Oma lapsi on aina oma lapsi, vaikka isoksi kasvaakin. Teinit ovat itse asiassa aika symppiksiä, useimmat ihan fiksuja ihmisiä. Mutta meillä on hyvin myrskyisä teini, jonka edesottamuksia ollaan sydän kylmänä nyt eletty neljä vuotta. Toivon että tämä julmettu teinimyrsky jo helpottaisi. Kun hän on leppoisa, on tosi mukavaa. Mutta kun raivotaan, ei tulla kotiin kun sovitaan, kun poliisit soittaa, kun kaapista löytyy olutta ja tupakkaa, niin onhan siinä kärsivällisyys koetuksella. Täytyy olla vahva ja kärsivällinen. Ja yövalvomiset eivät suinkaan pääty pikkulapsiaikaan, nyt valvotaan kun odotetaan teiniä kotiin ja kun hän huutaa pelikoneella yökaudet.