Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Ihme, ettei sun entiset kundikaverit hakannu sua enempää, lohkaisi ex suhteemme loppuviimeisillä. Erehdyin avautumaan entisistä väkivaltaisista suhteista. Ex myös jätti minut sopivasti pandemian alussa, koska minusta ei hänen sanojensa mukaan ole mihinkään. Nyt voin muistella näitä itkemättä.

"Ota nyt se kirja pois puseron sisältä" - samalla luokalla ollut poika viittasi olemattomiin rintoihini. Opettaja ja lähinnä istuneet kuulivat, mutta kukaan ei tehnyt eikä sanonut mitään. En muista olleeni tilanteessa erityisen nolokaan, mutta jostain syystä tämä on jäänyt mieleeni hyvin. Opettajana olisin reagoinut.

Toinen mikä on hyvin jäänyt mieleeni on "X(nimeni) pärjää aina!", jonka sanoi ihana isosetäni. Hän jaksoi aina uskoa minuun. Muistelen tätä jos on huono hetki!

Sisareni, jolla ei itsellään ole lapsia, sanoi minulle, kun tuskailin teininuoreni ongelmien kanssa, että "sitä pitää ajatella ennen kuin lapsia hankkii, että niistä voi olla vaivaa".

"Olet ihana nainen ja tykkään susta tosi paljon"

Eräs entinen poikaystävä sanoi kun juttelimme puhelimessa. Ilahdutti kovasti ja lämmittää vieläkin.

Kaikki pahat asiat mitä mulle on sanottu, olen tosiaan unohtanut. Vain hyvät asiat muistan. Ja hyvä niin.

” Saat anteeksi, mutta mä en koskaan unohda tätä. ”

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Sanoi opettajani aikoinaan, kun olin jättänyt tehtävät tekemättä. Tämän hän sanoi enemmän opettavaisesti kuin ilkeilläkseen. Pitää paikkansa niin hyvässä kuin pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Aina nuoria haukutaan, mutta vanhemmat ihmiset ovat usein ihan ilman mitään rajoja hienotunteisuuden suhteen. 

Sukujuhlissa kuultua: 

-Tosi lyhyeksi sitten jäit, vaikka vanhempasi ovat pitkiä.  Olin 16-vuotias ja 166-senttinen. Ok, äitini on 172 cm ja isäni 188.  Sori kauheesti, että jäin keskimittaiseksi :)

-Etkö vieläkään ole valmistunut. 

Olin kolmatta vuotta oikiksessa. 

-Eikä vieläkään ole perhettä

Olin 24-vuotias, eronnut miesystävästä juuri. 

Kaikki saman isoisän suusta, jota palvottiin suvun patriarkkana. Onneksi kuollut ja kuopattu, ei todellakaan ikävä häntä. 

Aina ihmetellyt mistä patriarkat/matriarkat saa sen auktoriteettinsä. Ikä?

Valmistuttuani olin muuttamassa työn perässä toiselle puolen maata, niin sukulaiset alkoi huolissaan soitteleen vanhemmalle veljelleni (isä oli kuollut jo tuolloin). Olisiko pitänyt jäädä peräkammariin asumaan ja naida serkku. :D

Narsistivaimo, josta tuli exä: "voi hitsi ku mun kaikkien kavereiden miehet on insinöörejä ja sellasia joilla on iso palkka ja sä oot vaan tommonen mainosmies."

Sä olet aika kamala puoliso mutta nyt kun erotaan niin tiedän että olet mahtava isä.

Siinä sekä hyvä että huono.

Odotin hissiä kauppakeskuksen parkkihallissa ja mies joka siinä vieressä kysyi nätisti kun hissi tuli että ”mihin kerrokseen kaunotar on menossa.” Ja kun kollega (nainen) tokaisi mulle kun olin ilman meikkiä ”sä oot tosi kaunis ilman meikkiä”.

Nat oon, käykää kannattamassa aloitetta

Äitini sisko minulle 12-vuotiaana: muistutat venäläistä kuulantyöntäjää vartaloltasi! Olin ainut kahdeksasta serkkutytöstä, joka oli ” isokokoinen”, 164 cm ja 55 kg, muut lyhyempiä ja luuviuluja! En minäkään ollut lihava!

Isäni minusta tädilleni ja miehelleen, 11-12-vuotiasna, kun kerroin vilpittömässänlapsen mielessä, mitä Leena-täti oli sanonut mummolassa vanhemmistani, ” älä välitä ”Marista”, se puhuu aina paskaa!!! Puhuin totta, en osannut edes valehdella! Kiitos isi siellä taivaassa!.

Kommenttia ei suoraan minulle sanottu, mutta en voinut olla kuulematta, kun vanhempani vatvoivat miten "kunnoton" olin. En muista mitä isäni oli kommentoinut, kun äiti puolusti poikaystävääni, joka hänestä oli kunnon poika. Isä siihen karjui, että kyllähän poika on kunnollinen, mutta tyttö ei ole kunnollinen. Minä "kunnoton" olin siinä vaiheessa vielä neitsyt. Vanhempani siis olettivat minun naivan kaikkien vastaan tulevien kanssa, mutta poikaystäväni kiinnostus seksiin oli varmaan heistä normaalia, jos olisi asiaa kysytty.  En tiedä oliko isäni kuvitelmat villistä seksielämästäni peräisin siitä, että se kunnollinen poikaystävä kavereineen toi minut kerran kotiin. Hän kuvitteli, ettei kukaan nuori nainen voi istua rauhassa autossa, jossa on kolme nuorta miestä, vaan kaikkien kanssa pitää harrastaa seksiä.

Mulle sanoi yksi miesporukka( 3 kpl) , että he ovat kaikki rakastuneita minuun. Siitä on yli 20 vuotta, mutta vielä lämmittää mieltä tuollainen kommentti. Ja tiedoksi vain, ei tapahtunut mitään kimppakivaa.

Eräs naiskampaaja sanoi minulle, että tiesinkö itse ollenkaan olevani kaunis!?Ja jatkoi, että olisi niin tyytyväinen jos hän heräisi tuon näköisenä. Olin vähän vihainen kysymyksestä, koska se tuli niin yllätyksenä. Mutta jäi tietenkin mukavaksi positiiviseksi muistoksi mieleeni.

Mulla oli lapsena tosi ohut tukka. Eipä se mitenkään vaikuttanut itsetuntooni ennen kuin muutettiin maalle ja jouduin pieneen kyläkouluun. Siellä lapset haukkuivat minua syöpäläiseksi hiusteni vuoksi :( nyt vanhempana hiukseni ovat paljon paksummat, mutta epävarmuus silti painaa.

Mua on monesti sanottu Ninni Laaksosen kaksoisolennoksi, miss suomi vuodelta....?

Ninni on kaunis

Eräässä kokouksessa sain kuulla kommentin, jota myöhemmin olen käyttänyt itse.

"vaikka siinä ei ole mitään järkeä niin se on hyvä ottaa huomioon"

Mielessä on edelleen oman äitini kielteiset kommentit ulkonäöstäni, lapsettomuudestani ja siitä, että en vastaa hänen odotuksiaan. 20 vuotiaana kuulin, että olisin kuulemma ihan OK näköinen, jos en olisi niin lihava. 12 vuotiaana kuulin, että näytän ihan joltain mummolta, jos pidän pitkiä hiuksiani niskassa löysällä ponnarilla. 30 vuotiaana hän sanoi naapurille minun edessäni, etten ilmeisesti edes osaa tehdä lapsia, kun niitä ei ole tullut.

Äitini huokaisi kerran, että "Onneksi en saanut rumaa tytärtä. Tosin et sinä kauniskaan ole!" Epävarmasta esiteinistä oikein kiva kuulla...