Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäjä kirjoitti:
Olin juuri synnyttänyt ja vauvani kuoli kahden tunnin ikäisenä. Minut siirrettiin synnyttäneidenn vuodeosastolle johonkin komeroon, ettei tarvitsisi nähdä muita äitejä vauvoineen. Kätilö tarjosi minulle nukahtamislääkettä jotta voisin nukkua kun takana oli ollut RANKKA AVAUTUMISVAIHE. Tsiisus, mikä ammattilainen.
No mitä se sanoi?
Sulta taisi mennä pointti kokonaan ohi. Tuskin paljoa painaa mitkään rankat avautumisvaiheet synnytyksessä siinä tilanteessa, kun menettää oman vauvansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et saa edes sijaisuuksia, ihan turhaan luet! Opiskelin 53 v sairaanhoitajaksi aikaisemman tutkinnonpohjalta. Sanoja oli harjoittelua ohjaava henkilö. Olin Norjassa virassa 11 v ja jäin eläkkeelle 65 v iässä. Jälkeenpäin kyseltiin vielä kesäsijaiseksi!
Äitini kommentti ollessani 15-vuotias: Sä olet niin tyhmä, ettei sua kannata kouluttaa.
Tää oli 70-luvulla ja aprikoin mitä tekisin sitten rippikoulun jälkeen; hakeutuisinko töihin (mihin?) vai jatkaisinko keskikoulusta lukioon. Keskikoulun ka. 8,3. Menin sitten töihin, ei ollut vaihtoehtoja. Ei ollut mitään sosiaalipalveluja tai muita apuja siihen aikaan. Vanhempien piti maksaa. Musta saatiin vielä pari vuotta lapsilisiäkin, mutta äiti heitti ulos 17-vuotiaana ja päädyin alivuokralaiseksi.
15-vuotiaasta 21-vuotiaaksi kokopäivätöissä, sitten Markkinointi-Instituuttiin 2-vuotiseen etäkoulutukseen - onneksi työpaikka maksoi puolet koulutuksesta ja sain lupauksen vaihtaa töitä vaativampiin. 25-vuotiaana ajattelin että olisi hyvä vähän petrata englantia, olin tykästynyt matkailuun.
Munkkivuoressa oli iltaoppikoulu. Tiesin etten jaksa työväenopiston hidasta tahtia. Rehtori Olavi Junnila (upea papparainen, kuoli nyt talvella) sanoi mulle, että mikset sä vedä koko repertuaaria, koska oot pärjännyt keskikoulussakin hyvin. Emmin, koska mullahan oli kokopäiväduuni ja olin vastannut itseni elätyksestä jo 10 vuotta. Hän sanoi, että mikset kokeilisi, voithan sitten keskeyttää jos on liian iso pala kakkua nieltäväksi.
Se ratkaisi, samoin haluni tietää asioista, koska tunsin itseni tyhmäksi. Sehän mulle oli selvitetty, tatuoitu takaraivoon.
Kolmessa vuodessa suoritin iltalukion työn ohella. Eikä ollut autoa tai ajokorttiakaan, vaan bussilla kuljin eestaas. Oli rankkaa, mutta niin vain puin valkolakin päähäni keväällä kolmen vuoden opiskelun päätteeksi. Yleisarvosana M, yksi laudatur äidinkielestä.
Eli vaikka olin arvioitu niin tyhmäksimettei kannata kouluttaa, niin tämän Junnilan rohkaisu ja usko mun pärjäämiseen jäi muistoksi loppuiäksi. Äidin pyysin yo-juhliini jotka järjestin itse. Oli hämillisen näköinen. Myöhemmin erään tapauksen yhteydessä kysyin muistaako kommentoineensa noin. Eipä tietenkään.
Mä järjestin omien juhlieni lisäksi kahden poikani yo-juhlat aikoinaan. Siitä asiasta jäi hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Edesmennyt mieheni sanoi,ettei ikinä ole ollut kenenkään noin lihavan kanssa ennen.
Olen 168cm ja painoin 70kg,en mielestäni yhtään lihava ollut.
Mulla oli aikanaan juhannuksena yhden päivän kuuma romanssi, ei vaihdettu yhteystietoja. Samana syksynä tapasin tämän miehen baarissa ja menin vaan tervehtimään ilman sen ihmeempiä ajatuksia. Mies sanoi mulle, ettei voi jutella, koska on alkanut seurustelemaan, ja että uusi tyttöystävä on paljon laihempi kuin minä. Olin vähän häh? Semminkin kun painoin 51kg enkä tiennyt, että tää oli joku pianokilpailu. Ilmeisesti oli viehtynyt superlaihoihin. Noh, en todellakaan menettänyt mitään, lähinnä huvitti.
Painokilpailu ja pianokilpailu, ihan sama😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sun elämäs on pelkkää esitystä" sanoi äiti kännissä
"en tiiä mikä sun diagnoosi on mut et sä kyllä ihan terve oo päästäs et sun pitäs ehkä mennä puhumaan jollekki psykologille" äiti kännissä part 2
"oot kyllä kasvanu leveyttä" sanoi isotäti kun olin 10v tai 11v. Ihan normaalipainoinen lapsi olin sillonkin, mutta nyt 16v:nä kymmenen kiloa kevyempi
Oon törmännyt tuohon miesten kommentointiin painossa itteni ja ystäväporukan kanssa. Kaikki ollaan normaalipainoisia. Ihan tavallisen kropan omaavia naisia. Silti useamman kerran on baarissa jollekin meistä tokaistu painoon liittyviä ilkeitä kommentteja vai onko tässä kyse siitä, että naama ei miellytä ja halutaan sen jälkeen loukata muulla tavalla? Kukaan ei tietenkään ansaitse tälläistä oli sitten minkä painoinen tahansa. Ihmetyttää vaan, että mistä tämä johtuu myös normaalipainoisten kohdalla. Jollekin nuorelle naiselle se voi olla oikeasti vaarallinen kommentti ja ajautua ties mihin laihdutuskierteeseen vaikka syytä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs työ toveri sanoi, että hän ehdottaa minua kasvattajana ( tein töitä nuorten parissa) itsenäisyyspäivän " äitien " joukkoon saamaan tunnustusta monen nuoren tukemisesta kohti itsenäistymistä. Siitä on aikaa jo noin 20 vuotta, mutta välillä se muistuu mieleen.
Äidin kanssa katseltiin vanhoja valokuvia. Niin äiti tokaisi, olit sinä lapsena nätti, miten sinusta on tullut tuollainen. Hämmennyin kommentista niin etten tajunut kysyä millainen? Outoa tässä on se, että olen kaikkien mielestä aivan äitini näköinen. Huomaan kyllä ettei äitini pidä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastamani ihminen sanoi "suhteesta kanssasi ei ollut mihinkään". Jälkiseurauksena erakoitunut täysin, vaikka asun kaupungin keskustassa. Kerta ei ole yhtään mihinkään, niin luopunut perheen perustamis haaveista, sekä urasta ottamalla lopputilin ja päättänyt että en tee enää yhtään mitään, koska minusta ei ole yhtään mihinkään. En edes uskalla katsoa enää tuntemattomia ihmisiä silmiin koska se johtanut tusinasti vuosikymmenen aikana pelkkiin uhkauksiin ja/tai haistatteluihin. Olisin jo poistunut oman käden kautta ilman sukulaisia ja heidän lapsia joille en halua aiheuttaa surua. Heitä vältellyt jo vuosia etteivät enempää tykkäisi, koska mieliala laskee päivä päivältä ja väistämättä edessä jokatapauksessa. Elämä vain tuntuu täysin turhalta, jos ei ole parisuhteeseen niin arvo on vähemmän kuin nolla.
Mä en ole elänyt mitään helppoa elämää. En yritäkään miettiä enempää mieleenjääneitä pahoja sanoja. Tulee vain kurja olo. Ekana mieleen tuli, kun olin teininä sairaalassa todella vakavan masennuksen ja yliannostuksen vuoksi. Äiti totesi käydessään omalla ivallisella äänellään "no kylläpä se murrosikä on vaikeaa".
Mutta yksi ihana työhönvalmentaja oikeasti taisi parantaa jotain mun sisällä kauniilla sanoillaan. Hän sanoi, että näkisi minut opiskelemassa ammattikorkeassa tai yliopistossa :) Se oli ensimmäistä kertaa joltain osoitus mua kohtaan, että musta voisi tulla jotain. Nyt olen opiskellut ja ollut töissä pari vuotta. Nuoruusaika masennuksineen ja lapsuudenperhe on jäänyt menneisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen kehui ystävilleen ihanaksi ja komeaksi. Ilmeisesti komeiden ja ihanien miesten kanssa ei seurustella.
Älkää pelätkö, kierrän kaikki ihmiset kaukaa.
Normaalina tasapaksuna vaaleana suomalaisena miehenä en ole tottunut kehuihin ulkonäöstäni, joten ne kolme kertaa elämäni aikana ovat jääneet mieleen:
- vanhempi suomalainen nainen kehui opiskeluaikana merensinisiä silmiäni ja lempeitä kasvojani. Olin tuolloin 23 vuotta.
- 28 -vuotiaana kaunis brunetti jenkki nainen ihasteli sinisiä silmiäni ravintolassa Ausseissa. Kotikylässään sinisilmäiset olivat harvinaisuus.
- naispuolinen työkaveri (jonka kanssa minulla oli lyhyt suhde myöhemmin) kehui minun miehekästä puheääntäni ja ehdotti menemään töihin radioon tai vastaavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin n. 8-vuotias kun sukulainen sanoi että veljeni on ainoa joka voi jatkaa sukunimeämme. Olin tyrmistynyt.
Nyt minulla on 3 lasta, kaikilla minun sukunimeni.
Ja kaikilla eri isä.
Kuka ihme täällä käy mollaamassa joka kommentin? Kenellä on noin paha olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olet poikkeuksellisen älykäs, lahjakas ja täysin erilainen kuin nämä muut" -isäni
Luuli kehuvani minua, mutta tämän kommentin takia minusta tuli laiska koska luulin että ainutlaatuinen älykkyyteni hoitaa minut maailman huipulle ja lisäksi sain tuosta vielä ulkopuolisuuden tunnelukon
Minulle sanottiin myös vähän samaan tapaan, hoettiin lapsena miten olen jotain erityistä, kaunis ja fiksu ja ihan erilainen kuin muut tytöt. Se ei hirveästi lohduttanut jo valmiiksi koulukiusattua tyttöä, sai olon vain entistä ulkopuolisemmaksi. Laiska tuli minustakin, lakkasin yrittämästä, koska pelkäsin epäonnistua. Mutta jaan kokemuksesi, lasta ei saisi ikinä kehua poikkeukselliseksi, erityiseksi ja erilaiseksi kuin muut! Parhaimmillaankin lapselle nousee vain k*si päähän.
Jokainen lapsi on poikkeuksellinen ja erityinen, ja tietenkin lasta pitää kannustaa ja kehua.
Jos sulla on jostain syystä ollut epäonnistumisen pelkoa, mitä jos olisit kanavoinut sen tekemällä kaiken entistä paremmin ja huolellisemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olet poikkeuksellisen älykäs, lahjakas ja täysin erilainen kuin nämä muut" -isäni
Luuli kehuvani minua, mutta tämän kommentin takia minusta tuli laiska koska luulin että ainutlaatuinen älykkyyteni hoitaa minut maailman huipulle ja lisäksi sain tuosta vielä ulkopuolisuuden tunnelukon
Minulle sanottiin myös vähän samaan tapaan, hoettiin lapsena miten olen jotain erityistä, kaunis ja fiksu ja ihan erilainen kuin muut tytöt. Se ei hirveästi lohduttanut jo valmiiksi koulukiusattua tyttöä, sai olon vain entistä ulkopuolisemmaksi. Laiska tuli minustakin, lakkasin yrittämästä, koska pelkäsin epäonnistua. Mutta jaan kokemuksesi, lasta ei saisi ikinä kehua poikkeukselliseksi, erityiseksi ja erilaiseksi kuin muut! Parhaimmillaankin lapselle nousee vain k*si päähän.
Jokainen lapsi on poikkeuksellinen ja erityinen, ja tietenkin lasta pitää kannustaa ja kehua.
Jos sulla on jostain syystä ollut epäonnistumisen pelkoa, mitä jos olisit kanavoinut sen tekemällä kaiken entistä paremmin ja huolellisemmin?
Nyt missasit pointin ihan totaalisesti. Tietenkin lasta pitää kehua ja kannustaa, mutta ei tyyliin "Olet NIIN paljon erikoisempi/taitavampi/älykkäämpi/kauniimpi kuin nuo muut".
Aikuisena olen tehnyt kaikessa parhaani, ja se on johtanut perfektionismiin ja loppuunpalamiseen. Nyt opettelen olemaan itselleni armollinen ja sanomaan, että kaiken ei tarvitse olla ihan täydellistä kelvatakseen.
Sä oot kuitenkin vaan nainen.
Työhaastattelun yksi mies-haastattelija. 2v. päästä minusta tuli hänen pomonsa ja pääsin sanomaan, että hänkin on vaan mies.
Susta voi tulla ihan mitä haluat tolla älyllä, sanoi opettajani. Sain lukiossa pitkän fysiikan vaikeasta kurssista täydet pisteet, kukaan muu ei päässyt lähellekään samaa.
Semmoinen itseluottamusbuusti kommentista tuli, että päätin satasta tosissaan opintoihin. Kirjoitin huippupaperit ylppäreistä (täydet pisteet pitkästä matikasta ja reaaliaineista) ja valmistuin yliopistosta vuosikurssini parhaana.
"****** ei tule koskaan saamaan koska se jännää niin paljon" -yläasteen kiusaaja.
Ja se oli luokan tyttöjenkin mielestä hauska läppä. En ole kyllä vieläkään "saanut".
Mulla on pikkasen samantyyppinen kokemus. Kesällä ystävystyin naapurikorttelissa asuneen tytön kanssa. Löydettiin mun talon kellarista joku vanha pornolehti ja tietenkin pienet nassikat on kiinnostuneita. Lehdessä oli muutamasta kuvasta vedetty mustalla tussilla miehen koko pää peittoon. Kaveri oli sitä mieltä, että kuvissa oli mun iskä ja syksyllä koulussa veti asian vielä esille. Jäi todella pahasti ahdistamaan ja jonkun aikaa taisin ihan uskoa sitä ja olin todella häpeissäni, että ylipäätänsä lehden selailu paljastu koulussa.