Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalta äidiltäni kuultua:

”Luuletko pärjääväsi siellä fiksujen ihmisten joukossa?” (kun pääsin yliopistoon)

”Miksi ne sut palkkasi, eikö ollut muita hakijoita?” (kun sain oman alan työpaikan)

”Mitä näet meidän tytössä, saisit varmaan paremmankin?” (kysyi mieheltäni kun menimme kihloihin)

Tässä nyt muutama mitä tulee mieleen vuosien varrelta. Ikinä ei ole kannustettu, vaan mollattu ja väheksytty kaikessa. Taustalla on varmaan se ajatus, että ei saa liikaa kehua, ettei lapsi ylpisty.

Meillä ollut sama! Ei koskaan kannustettu eikä kehuttu. Kritiikkiä, väheksymistä ja solvaamista kyllä tuli. Jostain syystä, jos jokin asia sujui ja kehui tyytyväisenä itseään, niin sitäkään ei katsottu hyvällä.

Omat lapset oli jotain sellaista joita täytyi alentaa. Muistan lapsena surreeni, miksi vanhempani kohtelivat kaikkia muita lapsia paremmin kuin minua heidän omaansa. Muille lapsille (sukulaisille ja kavereilleni) kyllä rupateltiin ja hymyiltiin ja aina noissa tilanteissa tunsin itseni niin ulkopuoliseksi ja surulliseksi. Ja jos itse pyysin syliin tai halauksen, niin ärtyneenä käskettiin mennä muualle nuohoamaan. Surullisinta on se, että vanhemmat eivät nähneet omassa käytöksessään mitään väärää.

Yksi mitä äitini on aina solvannut ja naureskellut tyytyväisenä, on se kuinka minulla on pienemmät rinnat kuin hänellä. Muistan, kun toin erään hyvännäköisen poikaystävän ensimmäistä kertaa näytille, niin äitini röyhisti rintaansa ulospäin ja kehaisi rintojensa kokoa.

Rohkenen arvata, että teidänkin molempien kommentoijien vanhemmat on boomereita, 40-50-luvulla syntyneitä? Niin tuttua tuo mollaaminen ja väheksyminen, ja aina muiden lapset oli fiksumpia ja kauniimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalta äidiltäni kuultua:

”Luuletko pärjääväsi siellä fiksujen ihmisten joukossa?” (kun pääsin yliopistoon)

”Miksi ne sut palkkasi, eikö ollut muita hakijoita?” (kun sain oman alan työpaikan)

”Mitä näet meidän tytössä, saisit varmaan paremmankin?” (kysyi mieheltäni kun menimme kihloihin)

Tässä nyt muutama mitä tulee mieleen vuosien varrelta. Ikinä ei ole kannustettu, vaan mollattu ja väheksytty kaikessa. Taustalla on varmaan se ajatus, että ei saa liikaa kehua, ettei lapsi ylpisty.

Meillä ollut sama! Ei koskaan kannustettu eikä kehuttu. Kritiikkiä, väheksymistä ja solvaamista kyllä tuli. Jostain syystä, jos jokin asia sujui ja kehui tyytyväisenä itseään, niin sitäkään ei katsottu hyvällä.

Omat lapset oli jotain sellaista joita täytyi alentaa. Muistan lapsena surreeni, miksi vanhempani kohtelivat kaikkia muita lapsia paremmin kuin minua heidän omaansa. Muille lapsille (sukulaisille ja kavereilleni) kyllä rupateltiin ja hymyiltiin ja aina noissa tilanteissa tunsin itseni niin ulkopuoliseksi ja surulliseksi. Ja jos itse pyysin syliin tai halauksen, niin ärtyneenä käskettiin mennä muualle nuohoamaan. Surullisinta on se, että vanhemmat eivät nähneet omassa käytöksessään mitään väärää.

Yksi mitä äitini on aina solvannut ja naureskellut tyytyväisenä, on se kuinka minulla on pienemmät rinnat kuin hänellä. Muistan, kun toin erään hyvännäköisen poikaystävän ensimmäistä kertaa näytille, niin äitini röyhisti rintaansa ulospäin ja kehaisi rintojensa kokoa.

Rohkenen arvata, että teidänkin molempien kommentoijien vanhemmat on boomereita, 40-50-luvulla syntyneitä? Niin tuttua tuo mollaaminen ja väheksyminen, ja aina muiden lapset oli fiksumpia ja kauniimpia.

Minä olen siis se, jonka isä laukoi ihan kamalia asioita päin naamaa.

Mieleen on jäänyt sekin, kun Karita Tuomola oli valittu missiksi ja hänen isäänsä haastateltiin telkkarissa. Isä sanoi, että teini-iässä alkoi näkyä että Karitasta kasvaa kaunis nainen, ja mun molemmat vanhemmat puuskahti että mitä se omaansa kehuu! Minä olin samoja ikiä Karitan kanssa ja sanoin vanhemmilleni, että ketä sitten pitäisi kehua jos ei omaansa?? Molemmat oli ihan hiljaa eivätkä sanoneet siihen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalta äidiltäni kuultua:

”Luuletko pärjääväsi siellä fiksujen ihmisten joukossa?” (kun pääsin yliopistoon)

”Miksi ne sut palkkasi, eikö ollut muita hakijoita?” (kun sain oman alan työpaikan)

”Mitä näet meidän tytössä, saisit varmaan paremmankin?” (kysyi mieheltäni kun menimme kihloihin)

Tässä nyt muutama mitä tulee mieleen vuosien varrelta. Ikinä ei ole kannustettu, vaan mollattu ja väheksytty kaikessa. Taustalla on varmaan se ajatus, että ei saa liikaa kehua, ettei lapsi ylpisty.

Meillä ollut sama! Ei koskaan kannustettu eikä kehuttu. Kritiikkiä, väheksymistä ja solvaamista kyllä tuli. Jostain syystä, jos jokin asia sujui ja kehui tyytyväisenä itseään, niin sitäkään ei katsottu hyvällä.

Omat lapset oli jotain sellaista joita täytyi alentaa. Muistan lapsena surreeni, miksi vanhempani kohtelivat kaikkia muita lapsia paremmin kuin minua heidän omaansa. Muille lapsille (sukulaisille ja kavereilleni) kyllä rupateltiin ja hymyiltiin ja aina noissa tilanteissa tunsin itseni niin ulkopuoliseksi ja surulliseksi. Ja jos itse pyysin syliin tai halauksen, niin ärtyneenä käskettiin mennä muualle nuohoamaan. Surullisinta on se, että vanhemmat eivät nähneet omassa käytöksessään mitään väärää.

Yksi mitä äitini on aina solvannut ja naureskellut tyytyväisenä, on se kuinka minulla on pienemmät rinnat kuin hänellä. Muistan, kun toin erään hyvännäköisen poikaystävän ensimmäistä kertaa näytille, niin äitini röyhisti rintaansa ulospäin ja kehaisi rintojensa kokoa.

Oma äitini on myös aina keulinut rintojensa kanssa, vaikka eivät ne koskaan edes olleet mitenkään isot. Oli aina suht lihava, joten tottahan ne rinnatkin oli, mutta kroppaan suhteutettuna siis eivät mitenkään leuhkimisen arvoiset. Sai vähän nenilleen kun telkkarissa puhuttiin kynätestistä ja äitihän meni sitä kokeilemaan. Oli sitten ihan onnessaan kun kynä pysyi siellä tissin alla, kunnes isä tokaisi että ei kun sen nimenomaan ei pitäisi siellä pysyä.

En ikinä unohda, miten äiti jatkuvasti huoritteli minua ja uhkasi heittää kotoa pihalle. En unohda ikinä enkä anna anteeksi ikinä. Nyt alkaa olla aika pistää paha kiertämään takaisin.

Työkaverini on tosi sukkela suustaan ja sanoo kaiken niin suoraan kuin voi.

Tässä vasta hän ohimennen mainitsi minulle, että olen kiltti ja herttainen.

Mielestäni herttaisuus on ihana piirre ihmisissä ja en juuri koskaan saa mitään kehuja keltään, joten tuo kollegan kommentti tuntui todella hyvälle kuulla. Kukaan ei ole koskaan aiemmin sanonut minulle niin.

Olen aina ollut aika kriittinen omaa ulkonäköäni kohtaan.

Kerran eräs ei niin läheinen tuttavani ohimennen kommentoi ihaillen, että hiukseni ovat kuin Elovena tytöllä.

Minulla on siis luonnonvaaleat hiukset. :)

"Sulla on ihan tosi pieni muna", sanoi lukion ihastukseni kun yritin harrastaa seksiä ja en onnistunut saamaan kunnon erektiota. Olin hänestä henkisesti ja fyysisesti tosi kiinnostunut, mutta elämäni eka kerta vaan jännitti liikaa tai olin sinä iltana juonut liikaa. Se yllättävä kommentti ja pitkäaikaisen romanttisen ihastuksen ivalliseksi kääntynyt tapa reagoida oikeasti syöpyi. Koko elämän on ollut ahdistavaa aloittaa uusia seksisuhteita vaikka pidän seksistä ja tiedän, että tilastojen mukaan tuo kommentti ei pidä paikkaansa, ja jokainen muu nainen on myöhemmin suhtautunut lempeästi jos vastaavaa on tapahtunut.

Isäsi on Helvetissä

Sinut on eroitettu koulusta.

Opettajasi kertoi että haluat vaihtaa alaa

olette tyhmin luokka ja matoaivoja

näitä riittää loputtomiin

Elämästä ei selviä hengissä.

Ihan Juicen suusta.

Pani ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Omalta äidiltäni kuultua:

”Luuletko pärjääväsi siellä fiksujen ihmisten joukossa?” (kun pääsin yliopistoon)

”Miksi ne sut palkkasi, eikö ollut muita hakijoita?” (kun sain oman alan työpaikan)

”Mitä näet meidän tytössä, saisit varmaan paremmankin?” (kysyi mieheltäni kun menimme kihloihin)

Tässä nyt muutama mitä tulee mieleen vuosien varrelta. Ikinä ei ole kannustettu, vaan mollattu ja väheksytty kaikessa. Taustalla on varmaan se ajatus, että ei saa liikaa kehua, ettei lapsi ylpisty.

Sillehän voisi kehittyä jopa itsetunto 🙄

Muutama vuosi sitten kävelin kaupungilla polvet näkyviin jättävässä mekossa ja korollisissa nahkasaappaissa. Vastaan käveli joku juopporevohka ja yksi niistä äijistä tokaisi, että tuonkaan ämmän sääret ei oo mistään kotoisin.

Sen jälkeen aina jäänyt vaivaamaan, että onko mulla rumat sääret, vaikkei ne juopot edes kunnolla niitä nähneet, kun oli korkeavartiset saappaat kuitenkin jalassa.

Edesmennyt mieheni sanoi,ettei ikinä ole ollut kenenkään noin lihavan kanssa ennen.

Olen 168cm ja painoin 70kg,en mielestäni yhtään lihava ollut.

Parikymmentä vuotta sitten olin flirttaillut ja pussailut pidemmän aikaa erään työkaverin kanssa, joka oli avoliitossa. Lähdimme työmatkalle isomman porukan kanssa ja päädyimme hotellihuoneessa sänkyyn. Ekakerran muuten ja hän tokaisi jossakin vaiheessa, että en muuten jätä sitä X ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Sain ehkä elämäni ekan orgasmin silloiselta poikaystävältäni, olimme n. 15 vuotiaita. Ilmeisesti hän huomasi sen, kun sanoi inhottavalla nauravalla äänellä että no, helpottiko? Vieläkin muistan miten likainen ja inhottava olo tuli, vaikka tästä on jo yli 20 vuotta 😫

V*ttu mikä kusipää!

"Ma nussise molempi"

Kätilö rinnoistani (olin 21-vuotias, juuri esikoiseni synnyttänyt): "No, kyllä noillakin voi imettää."

Aviomieheni kesken petihommien tokaisi vihaisesti että "Tun läski." Se soi päässäni näin neljä vuotta myöhemminkin joka viikko.

Minulle ennustettiin, että menen kirurgin kanssa naimisiin. Ystäviini kuuluu kirurgi ja olemme hyviä ystäviä.

18-vuotiaana miespuolinen ystävä sanoi minut aamulla nähdessään iloisena että näytät ihan samalta ilman meikkiä. Tämä tuntui jotenkin ihanalta nuorena ja on jäänyt mieleen. N43

Synnyttäjä kirjoitti:

Olin juuri synnyttänyt ja vauvani kuoli kahden tunnin ikäisenä. Minut siirrettiin synnyttäneidenn vuodeosastolle johonkin komeroon, ettei tarvitsisi nähdä muita äitejä vauvoineen. Kätilö tarjosi minulle nukahtamislääkettä jotta voisin nukkua kun takana oli ollut RANKKA AVAUTUMISVAIHE. Tsiisus, mikä ammattilainen.

No mitä se sanoi?