Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Olin juuri saanut työpaikan itsenäiseen toimistotyöhön johon haettiin alaa opiskelevaa. Olin iloinen asiasta. En opiskellut ko alaa mutta työhistoriani ja aikaisempi osaamiseni tuki valintaani. Sivuhuomautuksena, että kyseistä alaa opiskelevia on tällä alueella runsaasti ja kiire työn aloittamiselle ei ollut työnantajan puolesta.

Avomieheni sisko sitten "onnitteli" minua sanomalla, että "eli siihen olisi päässyt kuka vaan".

Toinen sisko komppasi, että " Niin, niiden piti varmaan vaan saada nopeasti kuka tahansa".

Kyseiset kommentit ovat jääneet vahvasti mieleeni. Nämä eivät ole ainoita minuun kohdistuneita lyttäyskommennteja kyseisiltä henkilöiltä. Olemme kohteliaissa väleissä, mutta jostain syystä en mielelläni vietä vapaa-aikaani heidän seurassaan..

Joskus yläasteella kun olin todella masentunut ja aika yksinäinen (lähiipirissä alkoholismia ja läheisten kuolemaa yms) kävin jossain semmosessa chatissa jossa oli yleensä paljon nuoria, oisko ollut tää random niminen sivusto tai vastaava. Monestihan siellä pyöri myös vähän ikävääkin porukkaa, pyydeltiin jotain naku kuvia tms. Joskus kuitenkin muistan että joku tyyppi aloitti sen keskustelun toteamalla mulle jotenkin suurinpiirtein että "sulla taitaa olla aika paha olla." Se oli jotenkin todella hämmentävää siinä tilanteessa kun kukaan ei ikinä kysynyt multa mitä kuuluu eikä huomannut pahaa oloani. Eihän siinä chat jutussa edes nähty toista. Sitten tää tyyppi kuunteli kun kerroin jotain murheistani ja muistan että sanoi todella lohduttavia sanoja, että hän uskoo kyllä että tulen vielä selviämään ja että älä ikinä menetä sun toivoa. Toivotti lopuksi hyvää jatkoa ja kaikkea hyvää mun elämääni. Mulle tuli siitä jotenkin epätodellinen olo koska yleensä siellä tosiaan joko oli jotain hämärää porukkaa, vanhoja pervoja ukkoja tai sit nuorten kesken ihan tavallisia kuulumisia vaihdeltiin. En osaa selittää sitä tunnetta, mulle tuli hetkeksi jotenkin semmoinen syvä rauha ja hyvä mieli siitä. Kaunis, lämmin ele täysin tuntemattomalta ihmiseltä.

Ei ihme että toi on tollanen ku on kaiket päivät sun kanssa.

Mies meidän 2v pojasta jota hoidin kotiäitinä,haastava lapsi meidän ensimmäinen. Loukkasi syvästi,muistan sanat edelleen,nyt olen neljän äiti.

Samoja kokemuksia minulla kuin viestissä jossa kerrottiin chatissa "tavatusta" henkilöstä. Minullekin eräs ulkomailla asuva tyyppi kirjoitti myös, että uskoo minuun ja vaikutan hänestä mukavalta sekä viisaalta ihmiseltä. Samalla kirjoitti aina, että joskus pitää vaan uskoa tähän elämään. Oikeastaan näitä tyyppejä on kolme, jotka ovat jääneet mieleen. Eräs toivotti aina hyvää yötä ja kiitti seurasta sekä toivoi, että taas huomenna jatkettaisiin kirjoittelua. Nyt yksikään näistä ei enää ole elämässäni, mutta ovat ainoita ihmisiä, jotka ovat "sanoneet" minulle jotain hyvää. Joskus mietin sitä, että sitä inhimillisyyttä löytää aika erikoisista paikoista ja sellaisista minkä monet ajattelisivat olevan  täynnä ikäviä ihmisiä. 

Random poika: ”Ku susta tulee aikuinen sä oot edelleen läski, läskin miehen kans naimisissa ja te saatte läskejä lapsia.”

Olin pitkään kamppaillut syömishäiriön kanssa ja vihdoin normaalipainoinen. Mummu: ”Sinäkin oot näköjään tuollanen jolla helposti nousee paino.”

Jouduimme kodinmuutostöiden takia puoliväkisin kertomaan raskaudestani hyvin alkuvaiheessa anopilleni. Vannotimme, että hän ei saa kertoa mieheni muulle suvulle ennen kuin olemme käyneet 1. ultrassa. Sain rajun spontaanin keskenmenon viikolla 11, ja jouduin ambulanssilla sairaalaan hoidettavaksi. Ymmärtääkseni istukka oli jäänyt jotenkin jumiin, ja lääkärien mukaan olin menettänyt liian paljon verta kehostani. Tilanteessa äkillinen lääkäreiden tekemä pakkoratkaisu oli se, että istukka

plus muuta kuona-ainetta kaivettiin minusta mekaanisesti pihdeillä kiskomalla kahden erikoislääkärin ja sairaanhoitajajoukon kera.

Päästyäni sairaalasta kotiin anoppini oli kertonut tiedon mieheni suvulle.

Soitin hänelle itkien ja kysyin syytä tähän. Anoppi sanoi:

"Enhän minä kertonut raskaudestasi kenellekään. Kerroin vain keskenmenostasi." Toin esiin, että teko ei ollut sopiva. Ei auttanut. Pienintäkään pahoittelua en saanut. Parin viikon kuluttua mieheni painostuksen seurauksena anoppi lähetti tekstarin anteeks nyt sitten.

Tästä on aikaa puoli vuotta. En ole ollut anopin kanssa tuon jälkeen tekemisissä. Ongelmia on ollut aiemminkin paljon.

Esim kun sain aikoinaan tietää edellisen lapseni sukupuolen (poika), niin anippi: "Harmi. On kyllä erittäin kurjaa, että minä en pääse pukemaan lapselleni prinsessamekkoja." En ollut puhunut sanallakaan siitä, että toivoisimme jompaa kumpaa sukupuolta, ja olin itse vain ilahtunut tulossa olevasta pojasta. Yhtä ilahtunut olisin ollut tytöstä.

Mieheni on käynyt olemassaolevan isomman lapsemme kanssa kahdestaan parin tunnin kyläilyllä jouluna, mutta muutoin kanssakäymistä ei anoppiin enää ole ollut. Koronan myötä on myös helppo tekosyy kanssakäymisen vähäisyyteen.

Jos itsestäni joskus tulee anoppi, yritän olla toisenlainen.

Muistelen usein tätä nyt kun olen äiti.

Susta tulisi varmasti aivan ihana äiti, kun olet noin lämmin, välittävä ja ystävällinen ihminen. Vanhempi mieskollega firman jatkoilla. Olin vähän aiemmin saanut keskenmenon, mutta sitä hän ei tiennyt.

T. Kolmikymppinen epävarma uraihminen, jota usein pidetään viileänä, etäisenä ja asiakeskeisenä suorittajana, joka ei perinteisistä arvoista piittaa.

Sain työssäni erittäin vaikutusvaltaiselta johtajalta isot kehut kuukausi ennen hänen kuolemaansa. Silloin kun tuntuu etten jaksa, kaivan hänen sanansa taas mieleeni ja tsemppaan

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei oo koskaan sanottu mitään positiivista taikka kivaa, kaikenlaista negaa vaan jäänyt mieleen.

*Teekkarin paras kaveri on teekkari (sanoi silloinen paras ystäväni kun pyysin häntä baariin mukaan. ikää oli meillä 20v)

*Mä en oo koskaan nähnyt naisella noin lyhyitä silmäripsiä, leikkaatko sä niitä ? (sanoi random tyyppi mulle yökerhossa. Olin 20v)

*Sulla on niin iso nenä, että se tulee aina ensin kulman takaa. (Sanoi naispuolinen luokkakaveri kun oltiin 5 lk)

*Miten sulla voi olla noin paksu nilkka ? (Sanoi muhun ihastunut opiskelukaveri. Oltiin 19v)

Näitä olis vaikka kuinka paljon kerrottavana ...

Se olin minä joka sanoin tuon teekkari jutun sinulle silloin. En tarkoittanut mitään pahaa sanomalla noin. Se oli nuorisoläppää, eli tarkoitin että sinä olisit kuin teekkari ja minä myös. Siksi sanoin noin. Luin sen jostain lehdestä silloin ennen tapaamista ja se jäi mieleeni. Se oli hyvällä tavalla tarkoitettu Sinulle, ihan kun oltaisiin itsekkin teekkareita :)

Aina kun mummo kävi kylässä, kun olin lapsi, niin tökki mua ja totesi "ja taas on tätä läskiä tullut lisää! hyi yök!!"

ja ihan normaalipainoinen olin, toki pyöreäkasvoinen. Aloin sitten jo 6v vahtimaan tarkasti mitä syö.. vieläkin alipainoinen, joka ei pysty syömään normaalisti

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että toi on tollanen ku on kaiket päivät sun kanssa.

Mies meidän 2v pojasta jota hoidin kotiäitinä,haastava lapsi meidän ensimmäinen. Loukkasi syvästi,muistan sanat edelleen,nyt olen neljän äiti.

Erikoista, että halusitte yhdessä tehdä vielä kolme muutakin lasta.

Miksi mies haluaisi lisää lapsia, jos pitää esikoisensa äitiä samalla tavoin haastavana kuin lasta?

Miksi nainen haluaisi lisää lapsia miehen kanssa, joka loukkaa häntä tuollaisella puheella?

"Ei ollenkaan vastenmielinen." Kommentti, joka tokaistiin hieman lakonisesti yliopistohallintoon liittyvässä kokouksessa opiskelija-aikoinani, kun kokouksessa oli kerrottu, että minut oltiin valittu erääseen luottamustoimeen. Olin aikuisopiskelija, mutta muuten kyseinen ihminen ei ollut minua kommentoinut.

Myöhemmin olen hakenut töihinkin kyseiseen paikkaan ja havainnut, että vähän samankaltainen meno jatkuu yhä. Minua ei kommentoida, mutta päästyäni haastatteluun muiden edessä haastattelijat kohtelevat työnhakijana, mutta haastattelun jälkeen palautettakaan ei saa. Samainen esimies vastasi palautekyselyyni haastattelun jälkeen vain HR:n välityksellä viestillä, että kyseinen esimies antaa palautetta. Eipä antanut. Poissa silmistä muiden läsnäollessa, poissa mielestä, ilmeisesti. Selvä.

Kaksi eri tyyppiä ovat sanoneet minua älykkäimmäksi tuntemakseen ihmiseksi. Molemmat kerrat jäivät lämpiminä muistoina mieleen, etenkin kun tunnen itseni usein tietämättömäksi ja tyhmäksi.

Ikävistä kommenteista on jäänyt mieleen parhaiten se, kun äiti totesi huokaisten että "olet sä vaan hemmetin saamaton ja laiska" muutama viikko itsemurhayritykseni jälkeen, kun olin henkisesti edelleen palasina.

Negatiivista:

Sulla on karmaet hampaat. Tytöltä yläasteella.

"Onko sun aivot valahtanut m*niin"? Isä

"Kyllä sä aika läski olet". Isä, kun mietin lapsena, että enhän minä nyt niin lihava ole.

Kun olin koulukiusattu, niin aika hyvin jääneet kaikki sanat mieleen: läski ehkä yleisisin, tankki, mitä näitä nyt on. Ei jaksa luetella.

Yhden negatiivisen olen äidilleni teininä sanonut ja kadun sitä vieläkin. Kysyin "Kuinka sä uskallat elää?". Näki miten tuo kommentti sattui ja pahoittelin kyllä jälkeenpäin.

Positiivista:

Kumartuneen koululaukun penkomiseen, kun äkkiä läimäytetään kevyesti persuksille. Yllätyn ja käännyn ja saan vastaa hymyn. Sama rumahammas tyttö pari vuotta myöhemmin., mutta nyt oltiin jo lukiossa ja olin jo miehistynyt. Voisi tää toisaalta olla negatiivistakin, mutta huonon itsetunnon vuoksi laitan positiivisiin.

"Älä turhaan piilottele herkkujas", työkaverinainen läpsäisi persuksille, kun nojasin toimistopöytään keskittyen johonkin asiaan. Tämäkin voisi toisaalta olla negatiivistakin, mutta se huono itsetunto niin laitan positiivisiin.

"Herran jumala sä oot komea mies". Naispuolinen työkaveri yllätti, kun olin kahviautomaatilla. 

"Jos olisin muutaman vuoden nuorempi, niin kävisin kimppuun", eräältä naiselta hymyn kera.

"Sun vuokseshan mä tännen tulin", eräältä toiselta naisteltä tämä, kun halusi suudella.

Tälaiset kyselyt nostaa mulla aina vähän sen pienen koulukiusatun pintaan ja sitten alkaa pää miettimään.

Hyvin ylipainoinen anoppi sanoi, että mun pitäisi lihoa vähän niin rinnatkin kasvaisi, tämä vielä ihan eläkkeellä esitettynä. Olin noin 30v, sopusuhtainen ja ilmeisesti sitten liian pienirintainen hänen mielestään

Pomo kehui työtoveriani 70-luvulla ,älä hyvä mies juo noin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on niin iso nenä, että se tulee aina ensin kulman takaa. (Sanoi naispuolinen luokkakaveri kun oltiin 5 lk)

Tässä on hyvä esimerkki lasten sanomisista ja siitä, mistä toisten arvostelemisen taito opitaan. Tuskin tuo viitosluokkalainen kaverisi nimittäin itse keksi tuon "niin iso nenä, että se tulee aina ensin kulman takaa". Lapset ovat kyllä sanaseppoja, mutta kun nyt aikuisena mietin ilmaisuja, joilla itseäni koulussa haukuttiin, niin kyllä ne ovat lähes kaikki varmasti olleet aikuisilta apinoituja lausahduksia.

Lapset oppivat näitä "sutkauksia" kotona, ja viljelevät niitä sitten muuhun ympäristöönsä, joko tietäen tai tietämättä, mitä ne ylipäätään tarkoittavat. Itselleni tuli joskus koulussa kyllä sellaisiakin tosi henkilökohtaisesti loukkaavia kommentteja, etten epäile hetkeäkään, ettei luokkakaverin vanhempi olisi minusta kotona niin puhunut. Luokkakaveri on sitten vain minulle päin naamaa toistanut tuon kotoa oppimansa totuuden.

Oma mieheni. Lasteni isä on vuosien saatossa sanonut kaikenlaista.. Viimeisimpänä pojallemme minun kuullen sitä kuinka kaikki aikaisemmat naisystävä ovat olleet kauniimpia kuin äitinne ja siihen mulle perään et oothan sä niiden kuvia nähnyt.. Tämä yksi monista asioista joita oon saanu kuulla.. Onneks mulla on vahva itsetunto. Itse herra alkoholisoitunut ja hampaita puuttuu ku turhapurolla.. Onneksi pääsen siitä eroon ja pystyn taas alkaa hengittämään.. Mutta kun sua vuosia poljetaan niin tulee olemaan vaikeeta luottaa enää uudestaan...

Teininä kuuli lauta, lauta, lauta.

Keski-ikäisenä saatanan hylje yhdeltä teiniltä ruuhkabussissa

25-vuotiaana silloinen poikakaveri sanoi, että: Sinulla on Aku Ankka -vartalo

Se tarkoitti, että on palloperse, eikä tissejä ollenkaan

Olisi edes Iines Ankka sanonut. Kyllä jäi mieleen

Ja kaikkea tuolta väliltä

Rumat kädet, ylimielinen

Yksi anorektikko sanoi sairaalan vessassa kerran, kun olin menossa suihkuun:

Sulla on juuri sellainen vartalo kuin mä haluaisin. Silloin oli treenannut jonkin verran, se tuntui kivalta

Eilen viimeksi joku mies, jota en edes tunne sanoi, että minun sex appeal on sianruhon luokkaa

Tänään nuori miesystäväni sanoi, että olen kaunis ja kiihottava

Sitten se pyörtyi, meni kontilleen ja oli kauhea herätteleminen

"Äiskä, sä oot tosi ok tyyppi". ( 14v poikani unohtumaton kommentti minusta)