Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 13-vuotias äidin uusi mies katsoi minua silmiin ja sanoi: ”olet sinä ruma, aivan yhtä ruma kuin isäsi”.

:( ihan kauheat sanat! Moni tyttö juuri tuossa iässä kehittyy ja muuntuu myös ulkonäöltään. Minä olisin kyllä uskaltanut sanoa, että onneksi en niin kauhean ruma kuin sinä.

Pahoja sanoja on sanottu elämän aikana monta ja ne muistaa pitkään, mutta pahinta on se, kun ei koskaan sanota niitä hyviä sanoja, mies ei kehu ei sano rakas kulta tms, aikuiset lapset eivät kiitä tai kehu, eivät kysy miten voit, esimies ei kehu eikä kerro ääneen kuinka hyvä olen työssäni, vaikka olen tosi tunnollinen ja tarkka. Kiitosta ei saa, vaikka auttaisi toista, kehutaan mieluummin se vieressä oleva paras kaveri. Olen huomannut, ettei kannata olla liian kiltti, pitää kieltäytyä välillä, sanoa suoraan, että tee itse. Tehdä itsestään tarpeellinen ja hinnoitella työ, ilmaisesta työstä ei kiitosta saa. . Sen jälkeen vasta saat arvoa itsellesi.

'Sait elinkautisen'

sanottiin kun hain työpaikkaa. Sitä hain , koska edellinen työnantajani eläköityi ja perilliset ei halunneet jatkaa.

Eli tuolla ilmaistiin minun saaneen vakituisen työpaikan.

Hyvin on jäänyt muistiin kommentit yläasteelta punastumisesta. Ja se suunnaton ahdistus, kun kaikki tuijottaa ja hekottaa. Edelleen pelkään sosiaalisia tilanteita, juuri tuon punastumisen takia.

Olen kertonut tässä ketjussa tarinani sekä lukenut muiden. Huomenna kun taas tapaan tytärtäni, aion kertoa, miten kaunis ja ihana hän on, ja hänen hiuksensa ovat kuin kultaa.

”Ex-mies osasi sanoa aina ”totuuksia”, ja jos pahoitin mieleni, niin olin hullu, koska totuuksista ei voi loukkaantua. Usein liittyi just ulkonäköön tai liian pehmeisiin henkisiin ominaisuuksiin.

Eniten kuitenkin ehkä jäänyt mieleen sieltä teini-iästä, kun alettiin seurustelemaan, ne hänen kommenttinsa mun lihavuudesta (168cm, 57kg). ”Mikset sääkin voisi olla tollanen langanlaiha kuin kaverisi”

Ymmärsinkö oikein, että menit naimisiin tämän miehen kanssa?

Dorothy kirjoitti:

”Ex-mies osasi sanoa aina ”totuuksia”, ja jos pahoitin mieleni, niin olin hullu, koska totuuksista ei voi loukkaantua. Usein liittyi just ulkonäköön tai liian pehmeisiin henkisiin ominaisuuksiin.

Eniten kuitenkin ehkä jäänyt mieleen sieltä teini-iästä, kun alettiin seurustelemaan, ne hänen kommenttinsa mun lihavuudesta (168cm, 57kg). ”Mikset sääkin voisi olla tollanen langanlaiha kuin kaverisi”

Ymmärsinkö oikein, että menit naimisiin tämän miehen kanssa?

No kyllä😱. Olin 16-v kun alettiin seurustelemaan, ehkä sitä ei osannut arvostaa itseään silloin tarpeeksi ja sillä elämänkokemuksella kuvitteli parisuhteissa olevan tuollaista... 20-vuotiaana menin naimisiin, saatiin lapsiakin.. jossain vaiheessa tajusin, että ei elämä voi olla tällast. 35-vuotiaana sitten kymmenen vuoden harkinnan jälkeen lähdin.

Minullekin on jäänyt parhaiten mieleen kaikki ikävät kommentit koulussa ulkonäköön, persoonaan yms liittyen. Minua on haukuttu rumaksi ( pääni on liian iso, hiukset k'sen keltaiset, olen liian lihava jne). Tämän lisäksi se on ollut ikävää, kun olin  lukioon asti kiusattu ja sekä yläkoulussa, että siellä lukiossa muut pitivät minua hiljaisena ja outona tyyppinä johon ei kannattanut tutustua. Tämä siis sen muun nimittelyn ja pilkkaamisen lisäksi mitä sain kuulla. Todellisuudessa en ole koskaan ollut mikään kovin hiljainen, mutta minusta siis saatiin sillä kiusaamisella tehtyä se arka ja tavallaan he saivat minut vaiennettua, että olikin sitten lopulta jo se hiljainen. Tämä oli se surullinen asia ja tiesin, että osaan olla puhelias ja kaipasin aina sitä omaa porukkaa, mutta ei minulla ollut kuin  silloin tällöin yksi tuttu koulussa jonka kanssa välillä jutella. Muuten olin täysin yksin vuosien ajan. Se oli myös paha tilanne, kun käyt koulussa vuosia ja silti tiedät olevasi ilmaa muille ja kukaan ei ainakaan hyvässä mielessä huomaa sinua. Tuntuu kuin olisin ollut näkymätön.

Vasta nyt kun aikaa on kulunut alan paremmin ymmärtämään sen kaiken. Vieläkin mietin silti joka päivä voinko pukea jonkun vaatteen vai näyttääkö se kamalalta päälläni tai näytänkö rumalta muuten. Olisi sillä tavalla mukava olla vapaa tästä kaikesta, kun kannan niin suurta kuormaa noista vuosista edelleen. Vanhempiini liittyy myös monia hetkiä, joissa olen saanut heiltä jotain ikävää kommenttia. Isäni ei koskaan tykännyt, kun olin ujompi lapsi ja lähes pakotti minua olemaan se rohkea. Hän määräsi kaikki harrastukset mitä piti harrastaa ja jos vähänkin vastustelin niin sain aina haukut ja isä oli pitkään vihainen. Saattoi suuttua ihan mistä vaan. Tämä jatkui ihan koko ajan aina täysi-ikäisyyteeni asti. Pahimpana mieleeni on jäänyt varmaan se, kun oli lukion viimeinen vuosi ja olin taistellut vaikean aineen kanssa siihen asti ja sitten menin sanomaan vanhemmille etten tiedä selviänkö kirjoituksista. Siihen isäni sitten sanoi, että pitää keskeyttää koko lukio jos siellä ei pärjää. No, en tätä tietenkään tehnyt ja selvisin lukiosta kuitenkin.  Nyt on sitten ihmeellisesti unohtanut kaiken sanomansa ja pitää itseään mitä parhaimpana isänä. Äitini on myös katsonut kaikkea vierestä ja muutenkin kiusaamisen kanssa jäin aivan omilleni. Niitä hyviä hetkiä ei ole paljon. Tosin moni on varmaan kokenut pahempaa.

Eräs aikuinen sanoi silloiselle teini-minälle että piirteeni ovat kuin Hollywood-tähdellä. Se lämmitti koska kärsin kovista ulkonäkökomplekseista enkä pitänyt itseäni mitenkään viehättävänä.

Uskomalla Jeesukseen pääsen taivaaseen ja Jeesus rakastaa ja välittää musta

Sinulla on aika lievä sairaus... Olin ollut 2-vuotta sängyssä hermokipujen takia.

Tämä lääkäri vetää lääke yhtiöiltä 31000e vuodessa ruskeaarahaa.

Sä oot ihan lauta...oma äiti minulle 19-vuotiaana. Häpesin vartaloani vuosia, vasta vuosien päästä tajusin että itseasiassa olen ihannevartaloinen (pienet kiinteät rinnat, hoikka ja pitkä, pitkät muodokkaat sääret).

Sanomiset kertoo enemmän sanojasta kuin minusta. Montakin asiaa pyörähti mielessä, kun aloin asiaa miettimään. Moni sanominen on jäänyt mieleen ja pyörähtää joskus mielessä uudelleen. Mutta menee myös mielestä nopeasti pois. En ole täydellinen, mutta eipä ole sanojatkaan.

Kyllä se paskaksi vältää, sanoi anoppini kun ensimmäisen kerran tarjosin tekmääni ruokaa.

Kai se tämä on:

"Et osaa ilmaista itseäsi suullisesti etkä kirjallisesti".

Äidinkielen opettaja yläasteella.

Mukavan kannustavasti sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Olin 20-vuotiaana bilelomalla Kyproksella. Rakastuin siellä komeaan ruotsalaiseen mieheen ja hän sanoi minulle "olet asteikolla yhdestä kymmeneen yhdeksän. Ja se on tosi hyvä, koska olet suomalainen". 

Ihana loma, ihana mies, ihana kehu, ämmittää vieläkin mieltä, vaikka reissusta on melkein 20 vuotta. 

Mitä hemmettiä, alapeukkuja. Taidatte olla vain kateellisia, että joku on kokenut ihanan mieleen jääneen loman joskus, ehkäpä kauan sitten. Minulle tarinasta tuli hyvä mieli.

Toivottavasti kirjoittajan elämä on onnellinen. T. Edelleen hengissä

Kerroin lapsuudenajoista ystävänäni olleelle henkilölle että saamme puolisoni kanssa lapsen. Henkilö on besserwisser-tyyppiä ja hivenen narsistinen, aina oikeassa oleva, ja joka on sosiaalisesti töksähtelevä. Hän vastasi sanomaani vain: "Oliko suunniteltu vai vahinko?"

Emme ole enää oikein väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ootko huomannut, että olet vähän lauta?" Siinä kommentti jonka luokallani oleva poika eräänä viitosluokan aamuna minulle naulakoilla sanoi. htaan.

Jopas. Mahtoiko poika edes tajuta mistä puhuu, eihän vitosluokan tytöillä juuri rintoja ole.

Minua kutsuttiin laudaksi seiskalla, huvittavaa kun tuolla pojalla ei itselläkään ollut edes äänenmurrosta vielä.

Meidän luokan tytöistä viidennellä muistaakseni kahdella oli rintojen kasvu siinä pisteessä, että käytti liivejä ja olivat helposti havaittavissa. Noin 10 oli samassa tilanteessa, kuin minä, rinnat alkoi hiljalleen kasvaa vitosen lopulla-kutosen alussa.

Kerran yksi pari vuotta vanhempi poika sanoi minusta, että olisin luokan parhaimman näköinen jos minulla olisi tissit.

Voi että miten ilkeitä kommentteja :( Aina välillä huomaan miettiväni, että pitäisikö tytöt ja pojat sittenkin erottaa toisistaan tyttö- ja poikakouluihin aina ysiluokan loppuun saakka, niin että tytöt saisivat kasvaa rauhassa tällaisilta kommenteilta. Saman tien vastapalloon tulevat aina ne muistot siitä, miten julmia tytöt ovat toisilleen. Ojasta allikkoon siis.

t. toinen yhä pienitissinen

Vierailija kirjoitti:

"Sulla on iso perse"

Sanoi yläasteella vuotta vanhempi poika. Tämän jälkeen en ole koskaan käyttänyt lyhyitä paitoja, vaan aina roikkuu paita perseen päällä.

Tuohan on kehu ainakin tänäpäivänä. Rikollista piilotella herkkuja.

Et saa paikkaa koska oli muitakin hakijoita.