Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

"Puhu jotain" tai "miks sää oot noin hiljaa?" tai "mitä sun päässä liikkuu?" jne

Joka kerta kun olin eksäni kanssa ja tuli hiljanen hetki.

Kuten voitte päätellä, en jaksanut koko ajan olla äänessä.

Mies huusi syvimmässä masennuksessa, että lapsensa (minun lapsipuoleni siis) ovat pilanneet hänen elämänsä. Todella toivon ettei lapset kuulleet.

Rinnakkaisluokkalainen poika kutsui läskiksi (lievästi ylipainoinen tosin olinkin) yläasteen ruokalassa, kun en antanut hänen etuilla ruokajonossa. Muistan vielä 20 v myöhemmin tuon.

Äiti sanoi ettei minulla ole "päätä lukea". Uskoin, kunnes joskus yläasteella tajusin olevani ihan fiksu ja luinkin itseni juristiksi. Vanhemmilleni tämä tuli yllätyksenä, ja heidän kannustuksen puutteesta johtuen kieltämättä tuntui hyvältä tajuta, että tienaan nyt kolmekymppisenä enemmän kuin vanhempani.

Kun vanhempieni erotessa päätin muuttaa isän luo, äiti huusi minun olleen vahinko jota isäni ei halunnut. Näin kai oli, koska isä ei mitään kommentoinut, mutta olin jo tarpeeksi kypsä, etten tuollaisten vanhojen juttujen antanut vaikuttaa.

En ole koskaan pitänyt itseäni kauniina. Kotona ei juuri ulkonäköä kehuttu ja kaverit harvoin kehu, mutta silloinkin ehkä vain koska oli kaveri. Seurustellessa poikaystävä joskus kehui mut siinä kaikki.

Olin ensimmäisessä työpaikassani nuorena ja eräs minulle vähän tuntemattomampi naistyökaveri yllättäen ohimennen sanoi minua kauniiksi. Hän sanoi sen niin, että hän ei varmaan edes itse hoksannut sanonneensa erityisemmin mitään kehua, mutta minulle se on jäänyt ikuisesti mieleen. Siitä jäi niin hyvä mieli.

En ole siis ulkonäkökeskeinen, enemmän arvostan sisäistä kauneutta, mutta silti se tuntui hyvälle.

Kaikki läskittelyt.

(Mä voin kyllä laihduttaa ja näin olen tehnytkin, mutta toisen ihmisen painon kommentoija on aina ja loppuikänsä kusipää ja idiotti ja se lohduttaa aina).

Vierailija kirjoitti:

"Puhu jotain" tai "miks sää oot noin hiljaa?" tai "mitä sun päässä liikkuu?" jne

Joka kerta kun olin eksäni kanssa ja tuli hiljanen hetki.

Kuten voitte päätellä, en jaksanut koko ajan olla äänessä.

Tähän vielä lisätäkseni, että nuo jäi painamaan mieltäni ja minulle on jäi ahdistusta siitä, että olen jotenkin viallinen kun en aina puhu. Samalla olen yrittänyt hokea itselleni, että olen introvertti ja eksäni oli ekstrovertti. Olin suhteemme aikana ihan normaali oma itseni, eikä kukaan muu ole koskaan sanonut minulle niin. Tosin, suhteen loppua kohti mentäessä hiljenin entisestään.

Olin lapsena ja teininä pyöreä ja ala-asteella kuulin jatkuvaa läski-kommentointia. Ikinä en kertonut vanhemmilleni, koska hekin vihjailivat painostani. Mitäpä läski-huuteluista kertominen olisi auttanut kun vanhemmatkin olivat sitä mieltä. Minusta tulikin sitten tosi arka ja tästä äitini sai aiheen kommentoida, että ”kun se Xxx on vaan niiiiin toivottoman ujo!”. Yhä muistan mm. kun isäni sanoi, että voisit olla nätti jos laihtuisit vähän. Olin siis teininä läski 165/65-68.

Sen verran aikuisena kasvatin munaa, että kun kerran bussille kiirehtiessäni puhuin äitini kanssa ja olin hengästynyt ja sanoin hänelle väsymyksestä yms., ja äitini kommentoi, että johtuu varmaan ylipainosta, niin suutuin ihan saatanallisesti ja löin luurin kiinni. En muutamaan viikkoon ollut yhteydessä ollenkaan ja kerroin jutusta miehelleni. Äitini sitten ihmetteli miehelleni mikä minua vaivaa. Miehen oli pitänyt valistaa äitiäni, että ei Xxx pidä siitä, että sen painoa kommentoidaan. Sen jälkeen äitini taipui pyytämään anteeksi.

Teini-ikäinen tyttäremme on hoikka ja oli ihan pöyristynyt kerran kun vanhempani kommentoivat vanhaa tuttuaan, että kyllä oli se Xxx:kin lihonut ihan älyttömästi! Miten se onkin niin lihava! Eivät tajunneet ollenkaan kun tyttäreni sanoi, että hei miten te oikein puhutte. Ne vaan keskenään pajattivat läskeistä. Aika heikon itsetunnon kasvatin näiden tyyppien kanssa.

Ihanan kommentin minkä olen kuullut ulkonäöstäni sain eräältä tutulta intialaiselta naiselta. Oli nätti mekko päällä ja olin laittautunut ja hän tuli sanomaan, että näytät tosi kauniilta. Tuli hyvä mieli.

Töissä olen usein saanut potilailta kiitosta, että olen ihana, hyvä ja hellä hoitaja. Muutaman kerran joku on jopa halannut ja kiitellyt hyvästä hoidosta. Nämä aina lämmittävät mieltä ja muistan ne aina.

Olet kaunein tapaamani nainen, yksi miljoonasta. ❤️

Lämmitti.

"Sää oot ihan laiha", "oot niin pieni", "syötsää kunnolla?", "sun pitäs syyä enemmän"

Osa kommenteista vitsillä, osa tietämättömyyttä ja osa ehkä kehuina tarkotettu.

Mutta kun niitä sanotaan toistuvasti ihmiselle joka taistelee päivittäin syömisen kanssa, niin se ei tunnu kivalta.

Lihavuutta ja laihuutta ei täysin voi verrata keskenään, mutta toisen kehoa ei saa sanoa lihavaksi, niin kuka on päättänyt, että on lupa sanoa ketään laihaksi?

Laihuudenkin takana voi olla monia eri sairauksia. Ja vaikka ei olisi, niin silti se voi jollekin olla tietämättäsi arka paikka.

Vierailija kirjoitti:

"Sää oot ihan laiha", "oot niin pieni", "syötsää kunnolla?", "sun pitäs syyä enemmän"

Osa kommenteista vitsillä, osa tietämättömyyttä ja osa ehkä kehuina tarkotettu.

Mutta kun niitä sanotaan toistuvasti ihmiselle joka taistelee päivittäin syömisen kanssa, niin se ei tunnu kivalta.

Lihavuutta ja laihuutta ei täysin voi verrata keskenään, mutta toisen kehoa ei saa sanoa lihavaksi, niin kuka on päättänyt, että on lupa sanoa ketään laihaksi?

Laihuudenkin takana voi olla monia eri sairauksia. Ja vaikka ei olisi, niin silti se voi jollekin olla tietämättäsi arka paikka.

Tietenkin jos tuntee ihmisen taustat, että hän oikesti ottaa kommentin kehuna, niin miksi ei, mutta on ihmisiä joilla on hankalia asioita taustalla ja laihuuteen ei voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies aikoinaan kun olin yli 25v tehnyt kolmivuorotyötä raskaalla akuutilla osastolla : "Ethän sinä ole koskaan mitään oikeaa työtä tehnyt"!

Argh! Apua... onneksi on eksä.

Olin 15-vuotiaana eräällä kurssilla. Olin laiha ja muodoton tyttönen, päällä vielä väljä huppari. Parilla samanikäisellä tytöllä oli sellaiset nirunarutopit ja kehittyneempi vartalo. Kurssin vetäjä kysyi kaikilta ikää ja kuullessaan minun ja niiden tyttöjen olevan samanikäisiä hän katsoi meitä vuoronperään yliampuvan hämmästyneenä ja kysyi, ovatko ne tytöt ottaneet hormoneja tai jotain. Hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena ja teininä pyöreä ja ala-asteella kuulin jatkuvaa läski-kommentointia. Ikinä en kertonut vanhemmilleni, koska hekin vihjailivat painostani. Mitäpä läski-huuteluista kertominen olisi auttanut kun vanhemmatkin olivat sitä mieltä. Minusta tulikin sitten tosi arka ja tästä äitini sai aiheen kommentoida, että ”kun se Xxx on vaan niiiiin toivottoman ujo!”. Yhä muistan mm. kun isäni sanoi, että voisit olla nätti jos laihtuisit vähän. Olin siis teininä läski 165/65-68.

Sen verran aikuisena kasvatin munaa, että kun kerran bussille kiirehtiessäni puhuin äitini kanssa ja olin hengästynyt ja sanoin hänelle väsymyksestä yms., ja äitini kommentoi, että johtuu varmaan ylipainosta, niin suutuin ihan saatanallisesti ja löin luurin kiinni. En muutamaan viikkoon ollut yhteydessä ollenkaan ja kerroin jutusta miehelleni. Äitini sitten ihmetteli miehelleni mikä minua vaivaa. Miehen oli pitänyt valistaa äitiäni, että ei Xxx pidä siitä, että sen painoa kommentoidaan. Sen jälkeen äitini taipui pyytämään anteeksi.

Teini-ikäinen tyttäremme on hoikka ja oli ihan pöyristynyt kerran kun vanhempani kommentoivat vanhaa tuttuaan, että kyllä oli se Xxx:kin lihonut ihan älyttömästi! Miten se onkin niin lihava! Eivät tajunneet ollenkaan kun tyttäreni sanoi, että hei miten te oikein puhutte. Ne vaan keskenään pajattivat läskeistä. Aika heikon itsetunnon kasvatin näiden tyyppien kanssa.

Ihanan kommentin minkä olen kuullut ulkonäöstäni sain eräältä tutulta intialaiselta naiselta. Oli nätti mekko päällä ja olin laittautunut ja hän tuli sanomaan, että näytät tosi kauniilta. Tuli hyvä mieli.

Töissä olen usein saanut potilailta kiitosta, että olen ihana, hyvä ja hellä hoitaja. Muutaman kerran joku on jopa halannut ja kiitellyt hyvästä hoidosta. Nämä aina lämmittävät mieltä ja muistan ne aina.

165cm ja 65-68kg ei ole läski.

Joo olen itsekin saanut lapsena ja nuorena kuulla olevani läski, lehmä ja vaikka mikä hu*ra, vaikka olin ihan normaalipainoinen.

Kyllä siinä kasvaa aika kieroon kun ihan pikkulapsesta asti  on kaikille aikuisille, teineille ja vanhuksille jotain vapaata riistaa arvosteltavaksi ja seksuaalisesti vain joku tunteeton liharobotti, kenen ihmisarvo on muiden silmäin arvotettavaksi alistettu.

"Hyi v*ttu sun ei pitäis syödä enää yhtään enempää!"

- nuoret miehet kadulla, kun kävelin niiden ohi. Olen siis reippaasti ylipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena ja teininä pyöreä ja ala-asteella kuulin jatkuvaa läski-kommentointia. Ikinä en kertonut vanhemmilleni, koska hekin vihjailivat painostani. Mitäpä läski-huuteluista kertominen olisi auttanut kun vanhemmatkin olivat sitä mieltä. Minusta tulikin sitten tosi arka ja tästä äitini sai aiheen kommentoida, että ”kun se Xxx on vaan niiiiin toivottoman ujo!”. Yhä muistan mm. kun isäni sanoi, että voisit olla nätti jos laihtuisit vähän. Olin siis teininä läski 165/65-68.

Sen verran aikuisena kasvatin munaa, että kun kerran bussille kiirehtiessäni puhuin äitini kanssa ja olin hengästynyt ja sanoin hänelle väsymyksestä yms., ja äitini kommentoi, että johtuu varmaan ylipainosta, niin suutuin ihan saatanallisesti ja löin luurin kiinni. En muutamaan viikkoon ollut yhteydessä ollenkaan ja kerroin jutusta miehelleni. Äitini sitten ihmetteli miehelleni mikä minua vaivaa. Miehen oli pitänyt valistaa äitiäni, että ei Xxx pidä siitä, että sen painoa kommentoidaan. Sen jälkeen äitini taipui pyytämään anteeksi.

Teini-ikäinen tyttäremme on hoikka ja oli ihan pöyristynyt kerran kun vanhempani kommentoivat vanhaa tuttuaan, että kyllä oli se Xxx:kin lihonut ihan älyttömästi! Miten se onkin niin lihava! Eivät tajunneet ollenkaan kun tyttäreni sanoi, että hei miten te oikein puhutte. Ne vaan keskenään pajattivat läskeistä. Aika heikon itsetunnon kasvatin näiden tyyppien kanssa.

Ihanan kommentin minkä olen kuullut ulkonäöstäni sain eräältä tutulta intialaiselta naiselta. Oli nätti mekko päällä ja olin laittautunut ja hän tuli sanomaan, että näytät tosi kauniilta. Tuli hyvä mieli.

Töissä olen usein saanut potilailta kiitosta, että olen ihana, hyvä ja hellä hoitaja. Muutaman kerran joku on jopa halannut ja kiitellyt hyvästä hoidosta. Nämä aina lämmittävät mieltä ja muistan ne aina.

165cm ja 65-68kg ei ole läski.

Joo olen itsekin saanut lapsena ja nuorena kuulla olevani läski, lehmä ja vaikka mikä hu*ra, vaikka olin ihan normaalipainoinen.

Kyllä siinä kasvaa aika kieroon kun ihan pikkulapsesta asti  on kaikille aikuisille, teineille ja vanhuksille jotain vapaata riistaa arvosteltavaksi ja seksuaalisesti vain joku tunteeton liharobotti, kenen ihmisarvo on muiden silmäin arvotettavaksi alistettu.

Se oli sitä 80-lukua kun kaikki olivat tosi hoikkia. Silloin tuollainen nykyään (ja silloinkin) normaalipainoinen näytti lihavalta muiden vieressä. Ai niin, terveydenhoitajakin minulle paasasi lihavuuden vaaroista kun olin noissa mitoissa. En ihan tarkkaan muista minkä painoinen silloin olin, mutta en ainakaan yli 68 kg, sillä muistan yhä kuinka paniikissa olin lukiossa kerran kun vaaka näytti tuon 68 kiloa. Mutta se oli muutamia vuosia terkkakäynnin jälkeen.

Terv. Tuo, jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies aikoinaan kun olin yli 25v tehnyt kolmivuorotyötä raskaalla akuutilla osastolla : "Ethän sinä ole koskaan mitään oikeaa työtä tehnyt"!

Argh! Apua... onneksi on eksä.

Nuorena asuntovelallisena sanoin vanhempieni kahvipöydässä, että rahat on vähissä. Isäni sanoi "tekisit työtä, niin sinulla olisi rahaa."

Tein silloin päivätyön lisäksi iltasiivousta neljä tuntia joka arkipäivä.

"Olisipa mulla tommonen tytär ku sinä." Äiti kummitytölleen, kun luuli etten kuule. Olin 8v.

Vierailija kirjoitti:

"Et sää osaa"

Isoveljeni sanoi kaikkeen mitä tein, niin kauan kuin asuin saman katon alla hänen kanssaan.

Se siinä on, että uskoin sen lopulta itsekin, vaikka olisin osannut. Edelleen kun aikuisena teen jotain, huomaan ajattelevani automaattisesti, että en osaa tätä kuitenkaan. Enkä luota taitoihini ollenkaan.

Sama täällä. Veljeni lisäksi kuulin tätä myös vanhemmiltani. "Ei sun kannata yrittää kun et kuitenkaan osaa". Veli oli sahalla töissä ja kun luokkakaverini pääsi sinne kesätöihin, veli sanoi että "siihen hommaan sua ei olis ikinä otettu". Myöhemmin olin sahalla kesätöissä ja pyydettiin uudestaankin kun olin niin nopea oppimaan ja "täyspäinen" - sanoi sahan työnjohtaja :- D

Vierailija kirjoitti:

Parhaana ystävänäni pitämäni (vuosia olimme todella säännöllisesti ja usein yhdessä, reissattiin, juhlittiin, touhuttiin milloin mitäkin vuosikausia useamman kerran viikossa). 

Eräänä aamuna kahviteltiin ja kaveri sanoi että järjestää pienet illanistujaiset viikonloppuna. Ja jatkoi samaan hengenvetoon että minua ei sitten ole kutsuttu, ne ovat vain hänen "oikeille ystäville" tarkoitettu.

Jep. Ihkua

Oli ilmeisesti pitänyt narsistisen persoonallisuushäiriönsä piilossa. Piilottelua voi ylläpitää narsisti, joka kuvittelee olevansa hyötyjän asemassa kaverisuhteessa. Ilmeisesti hänen narsistisessa laskelmassaan oli aika dumpata eli pettää, koska hyötylaskelman mukaan ei ollut "ulosmitattavissa" sinusta enempää "hyötyä".

Narsisti siis tekee kaiken - siis kaiken - vain oma hyöty mielessään. Narsistis jaksaa laskelmoida koko elämänsä ja parhaat "kiksit" saa, jos pytyy ujuttautumaan hyötyihmisen luotetuksi, ja sitten pettää yleisesti ajatellen törkeän epäsopivalla tavalla ja hetkellä, mutta narsistin mielestä hyvän tilaisuuden tullen, "ystävänsä" eli ihmisen, joka on panostanut luottamukseen ja ystävyyteen ja juuri sillä luottamuksella ja sen maksimaalisella pettämisellä "ulosmittaa" hyödyn "ystävyyssuhteestaan."

Varokaa narsisteja, ne harjoittelevat pettämistä koko ikänsä, mutta paljastuvat kyllä, kun osaat kuunnella ja huomata pikku omituisuuksia "ystäväsi" käytöksessä.

Yläasteen alussa koulun terkkari totesi, että mulla alkaa näköjään kasvukäyrä taittua ja painoa kannattaa alkaa seurata, "Mieluummin pudotat pari kiloa kuin lihot". Ja siis ei tarkentanut asiaa sen enempää tai antanut mitään neuvoja terveellisen ruokavalion suhteen (ihan niin kuin lapsi nyt muutenkaan pystyisi vaikuttamaan siihen mitä ruokaa kotona tarjotaan).

Olin sitä seuraavat 10 vuotta vaikeasti syömishäiriöinen ja masentunut ja uskoin, etten oikeasti saa lihoa (painoin silloin 48 kiloa ja jäin siis 158 cm pitkäksi) koska terveysalan ammattilainen on sanonut niin. Yhä kärsin kehonkuvan häiriöstä ja aika-ajoin oireilen syömisen kontrolloinnilla.

-Näytät ihan luurangolta / pojalta, kun olin äärimmäisen hoikka

-Harrastuksesi on vissiin syöminen, kun en ollut enää hoikka

-Mitä aikaisemmin muutat pois kotoa, sen parempi sanoi isäpuoleni, kun olin 9 v

-Olet lauta, sanoi minuun ihastunut poika pikkukylällä, kun kerroin etten tykkää hänestä

-Sinusta tulee vain läski, eikä yhtään mitään tässä elämässä sanoi siskoni, kun olin 12 v

-Sinä kuolet, sanoi isäpuoleni, kun osoitti pyssyllä naamaani, kun olin 10 v

-Kyllä sinun nyt pitää osallistua, sanoi ala-asteen opettaja, joka pakotti minut tekemään isänpäiväkortin, vaikka isäni oli kuollut jo 5 vuotta sitten ja sanoin hänelle tästä

-On, syöpä se on, sanoi äitini, joka kuoli 2 kk päästä diagnoosista