Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Tulin toiseksi hiihtokilpailussa. Isäni torui minua, kun olin hiihtänyt huonosti enkä voittanut. Yleensä voitinkin, mutta tällä kertaa suksihuolto ei toiminut... Itkin hiljaa sen torumisen aikana. Hän sanoi, ettei pitäisi itkeä, vaan suoriutua ensi kerralla paremmin. Valitettavasti olen toteuttanut tätä tyyliä vielä aikuisessa elämässäkin. Tervettähän se ei ole, ja pitkässä juoksussa rikkoo ihmisen.

Lapsena (6v) olin yksin kotona ja meille tuli puhelu lankapuhelimeen. Joku supliikki markkinamies yritti myydä jotain ja kyseli useita kysymyksiä. Vastasin monesti: "En tiiä". Lopuksi mies kysyi kiivastuneena, "No missä ne sun vanhemmat sitten on?" ja vastasin siihenkin "En tiiä". Mies haukkui ja huusi lopulta "SINÄ ET SITTEN TAIDA TIETÄÄ MISTÄÄN MITÄÄN" ja löi luurin korvaan.

Olin pitkään pahalla tuulella tuon jälkeen, koska luulin, että minun olisi pitänyt tietää vastaukset niihin kysymyksiin...

Vuonna 1997: "Et ole kenenkään meidän bändin jäsenen mielestä kovinkaan hyvä sanoittaja."

Kiertueellamme mukana olleen tuttavabändin laulajan suusta. Olimme tosi hyvissä väleissä, joten otin lausahduksen 100-prosenttisena faktana. Koska muutenkin aivan helvetin itsekriittinen, lopetin sanoitusten tekemisen siihen päivään.

Vierailija kirjoitti:

"Sulla on iso perse"

Sanoi yläasteella vuotta vanhempi poika. Tämän jälkeen en ole koskaan käyttänyt lyhyitä paitoja, vaan aina roikkuu paita perseen päällä.

Mulla just sama!!

Naamasi on kuin petolinnun perse, sanoi isäni. Kun olin meikannut.

Rumia ovat vain sellaiset ihmiset, joilla on ruma sydän. Ja valitettavan paljon tuntuu heitä olevan, kun näitä tölväyksiä lukee. 

Itselleni poikaystävä tokaisi että onpa sulla perse levinnyt, kun olin lihonnut alipainoisesta normaalimittoihin (47 kilosta 52 kiloon).

"Tiedätkö mitä, sun vartalo OKSETTAA mua" sanoi ex-mies. Muistan sen aina ja tätä kirjottaessakin tulee paha mieli.

No okei, olin silloin 79 kg/168 cm mutta oli rumasti tokaistu

Ompelin teininä itselleni paidan ja olin tosi ylpeä tekeleestäni. Äitini pyöritteli paitaa ja sanoi minun käyttäneen liian kireää tikkiä. Tämän johdosta en koskaan pitänyt paitaa ja olen vihannut ompelemista.

Kuulostaa uskomattomalta, mutta näin pienestä se oli kiinni.

"Sulla on huulet ihan niinkun jollain pusukalalla", nauroi luokkakaverit ala-asteella. Häpesin huuliani monta vuotta, ennen kuin tajusin, että monet naiset täyttää huuliaan saadakseen niistä samanlaiset kuin minulla on luonnostaan. Nykyään on oikein nätti olo tämmöisenä pusukalana 8)

Yksi luokkani tyttö myös kiljaisi kerran että korvani ovat likaiset. Sen jälkeen putsasin korviani ihan maanisesti ja myöskin roikotin aina tukkaani poskilla, kun luulin luokkakaverien huomaavan, jos korviini olisi jäänyt vaikkua. Tätä vainoharhaa kesti pitkälle aikuisikään saakka, enkä vieläkään tykkää pitää hiuksiani kiinni.

"Kukaan ei haluu olla sun kaa." - Luokan tytöt kuorossa ala-asteella, kun yritin päästä porukkaan mukaan. Se lause jäi kaikumaan päähän, ja olen sen jälkeen koko ikäni ajatellut, ettei kukaan oikeasti halua olla seurassani. Olin sitten kouluajan se luokan hylkiö ja myöhemmin masentunut ja itsetuhoinen teini. Nykyään olen ihan nätti nainen, mutta aina kun joku lähestyy minua, ajattelen, että hänellä on jotain taka-ajatuksia, ja karkotan epäluuloisuudellani potentiaaliset kaveriehdokkaat. Siitä lauseesta tuli sitten itseään toteuttava profetia, iloisesta ja sosiaalisesta pikkutytöstä surullinen ja ahdistunut rumilus.

Paska mikä paska kirjoitti:

Isä sanoi, 'Sinä olet paska, eikä sinusta ikinä tule mitään.' Otin polkupyörän ja puolikkaan näkkileipä paketin evääksi ja lähdin ajamaan vesisateessa pois kotoa. Sillä tiellä olen nyt 50v. ja isä oli oikeassa, minusta ei tullu mitään. Kotiin en palannut edes yöksi ennenkuin isä oli kuollut vuosia myöhemmin.

Sanat eivät unohdu koskaan.

Ihan varmasti on tullut ja tulee vielä. Ihminen on sitä mihin uskoo. Nyt leuka pystyyn ja ole tyytyväinen että olet ilman tuollaista niljaketta pärjännyt. Pystyt ja osaat jos haluat 😊

Äitini haukkui millon miksikin ja oli väkivaltainen. Vahinko, kun olin. Ja siitä sain kuulla usein.

Et ole sellainen tyttönen, jota etsimme.

-työhaastattelija minulle muunsukupuoliselle

"Ootko ajatellut, että syöpä ois vanhettanut sua?"

"Koska mä en vaan halua sua, koita nyt uskoa jo!"

Tönäisyllä tehostettu vaimon lausahdus on syöpynyt mieleeni, enkä enää yritäkään koskea.

Vierailija kirjoitti:

"Koska mä en vaan halua sua, koita nyt uskoa jo!"

Tönäisyllä tehostettu vaimon lausahdus on syöpynyt mieleeni, enkä enää yritäkään koskea.

Kuntoile, hemmottele vaimoasi, muuta käytöstäsi, auta kotitöissä jne..

Tai vaihda vaimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koska mä en vaan halua sua, koita nyt uskoa jo!"

Tönäisyllä tehostettu vaimon lausahdus on syöpynyt mieleeni, enkä enää yritäkään koskea.

Kuntoile, hemmottele vaimoasi, muuta käytöstäsi, auta kotitöissä jne..

Tai vaihda vaimoa.

Ei.

Vaihda ihan vaan vaimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koska mä en vaan halua sua, koita nyt uskoa jo!"

Tönäisyllä tehostettu vaimon lausahdus on syöpynyt mieleeni, enkä enää yritäkään koskea.

Kuntoile, hemmottele vaimoasi, muuta käytöstäsi, auta kotitöissä jne..

Tai vaihda vaimoa.

Jeesus miten tyhmä kommentti. Vaikka ei olisi tikissä tai tehnyt kotitöitä tarpeeksi ei silti noin idioottimaisesti sanota. Aikuisten ihmisten pitää osata keskustella asioista ei loukata toista.

Jos kaikki naiset olisi kuin sinä ei homoja olisi, tokaisi eräs mies 🙊

Olin saanut pahan burnoutin töissä ja toipumisen tueksi masennuslääkkeen pienellä annoksella. Silloinen deittailemani mies vertasi suutuspäissään masennuslääkkeen käyttöä pilven polttamiseen (jota hän itse harrasti minulta salassa ahdistuksen turruttamiseksi), ja kuulemma lääke oli paljon pahempi päihde enkä edes yrittänyt ratkaista ongelmiani. Kävin terapiassa tuolloin ja lääkettäkin söin vastahakoisesti, mutta kommentti satutti todella paljon. Jätin tyypin, mutta tuo kommentti on tatuoitunut mieleeni.