Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Elämässä on paljon ilkeitä kommentteja, että osan on unohtanut, mutta tässä on osa mitä muistan

"syöpä" - yläasteen pojat.

"loinen" - äiti

No myöhemmin samana päivänä äiti tuli pyytämään anteeksi "kyllä sinä olet rakas rahat vaan on vähissä" mutta paskat siitä. Kun on jo verisesti loukattu, sitä ei korjaa mikään. Varsinkin, kun olen luonteeltani pitkävihainen joka ei ymmärrä heitä jotka antavat liian helposti anteeksi

Olin varmaan tokaluokalla, kun kaveri tokaisi, uimahallissa, että olen hiukan pyöreä. Olen vieläkin ylpeä itsestäni, kun vastasin hänelle olevani tällainen normaali.

Teininä on sanottu rumaksi.

Aikuisena on sanottu, että näytän possulta.

On jotenkin huvittaa kuinka sitä tarttuu noihin negatiivisiin sanoihin. Melkeinpä kaikkia piirteitäni on kuitenkin myös kehuttu vuolaasti, tuttujen ja tuntemattomien suusta.

Siitä olen onnellinen, että luonnettani ei ole kukaan haukkunut, tai ainakaan kukaan, kenen mielipiteestä välittäisin. Toki selän takana varmaan kaikista puhutaan, mutta se on puhujan häpeä.

Minua on kehuttu hauskaksi ja mukavaksi. Ja totta vie olen! En halua olla tylsä suomalainen, joka nolostelee kehuja. Tiedän huonot puoleni ja kehitän niitä ja korostan hyviä puoliani.

Vierailija kirjoitti:

mieleen on jäänyt tapaus, jossa olin lukiossa jollakin kurssilla muiden oppilaiden ja opettajan kanssa käymässä jossakin museossa tai näyttelyssä. Tuon paikan työntekijä sanoi, että minulla on liian iso reppu. Ihan normaalikokoinen koulureppu.....

Museoihin ei saa yleensä viedä ainakaan isoa reppua tai laukkua. Sama koskee ravintoloita tai osaa niistä. Täytyy jättää naulakkoon. Hankalaa.

"Onko äitisi kirjoittanut tämän aineen"- kysyi äidinkielen opettajani lukion toisella luokalla kun olin onnistunut poikkeuksellisen hyvin lempiteemassani poliittisessa historiassa, aine käsitteli Kekkosen presidenttikautta. Ja tämän kysymyksen hän esitti tietenkin koko luokan kuullen Aineen olin todellakin kirjoittanut itse. 

M51

Vierailija kirjoitti:

Eräässä työpaikassa kouluttaja katseli tietojani eri kokeista ja testeistä ja vilpittömästi totesi ”eli sä et oo siis hyvä oikein missään..” ääni hiljeni loppua kohti kun tajusi kai itsekkin miltä tuo kuulosti, ei tarkoittanut loukata.

Anteeks mutta tämän kouluttajan kommentti nauratti! On varmasti hävettänyt jälkeenpäin!

Outo tyttö

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen opo sanoi vanhemmilleni, että olen todella tasapainoinen tyttö. Äiti oli  sen kuultuaan todella ylpeä onnistumisestaan vanhempana ja kailotti sitä kommenttia pitkin kyliä. 

Jäi mieleen sen takia, että noihin aikoihin mietin itsemurhaa koko ajan, ja yritinkin monta kertaa. Todellinen ihmistuntija siis tämä opo...

7-luokan opo-tunnilla kaikkien piti kirjoittaa jokaisesta luokan oppilaasta paperille nimettömänä jotain kivaa, kannustavaa. Mies-opo sanoi, että on turha kirjoittaa mitåän ikävää, koska niitå ei anneta sille oppilaalle, vaan vain oikeasti kivat asiat kerrotaan seuraavalla tunnilla.

Opo oli kirjoittanut itse käsin koosteen noista kivoista asioista seuraavalle oppitunnille. Minäkin hain oman paperini iloisena ja mikä pettymys ja häpeä meni minun lävitseni. Paperissa oli paljon kohtia, joista tunnistin itseståni, mutta myös kaksi, joita en ollut aiemmin 'tiennyt'. Ne olivat ne, että olen hiljainen ja sössötän.

Molemmat loukkasivat syvästi ja tuosta eteenpäin aloin tarkkailla puhettani ja aloin aika ajoin jopa änkyttää. Tuo opo teki asian ihan tahallaan.

No mutta onneksi olin ja olen sinnikäs ja jaksoin sietää minuun hiipinyttå arkuutta, epävarmuutta ja tein mitå halusin.

Olen nykyään yläkoulun opettaja eli tuo opo ei onnistunut tavoitteessaan lytätå minut ja siten vaikuttaa koko elämääni ja tulevaisuuteeni.

Mutta en kyllä tänä päivänäkään ymmärrå, miksi hän halusi ja tunsi tarvetta tehdä niinkuin teki. Jos näkisin hänet, niin sanoisiin asiasta.

Minulle kaksi juoppoa äijää sanoivat kun olin matkustamassa bussissa Lauttasaaresta Helsingin keskustaan, että kroppa on hyvä, mutta naama ei niinkään. Tämä tapahtui noin 40 v sitten.

Vierailija kirjoitti:

luomia kirjoitti:

Onhan niitä lapsena saanut kuulla periaatteessa ikäviä kommentteja, mutta eivät ne ole haitanneet.

Vähän yli 20'vuotiaana olin sitten Yhdysvalloissa. Kerran eräs kaveri istui vieressäni ja sanoi yhtäkkiä "you got moles". En sitä ennen ollut kiinnittänyt kasvojen luomiin mitään huomiota muistaakseni, mutta heti rupesi tuntumaan että ainakin parista noin 4 tai 5 millin luomesta ja muutamasta pienemmästä on päästävä eroon. Niin kävikin aika nopeasti. Onneksi kotikonstit toimivat hienosti.

Mmmtäh? Luomista eroon kotikonstein?

Juu. Jos luet vielä ja haluat tietää, niin silloin lähes 10 vuotta sitten tilasin netistä pikkuisen tuubin luomenpoistoainetta. En yhtään muista merkkiä tai nimeä. Sitten luomen reunoja kaivettiin/hiottiin terävällä hammastikulla lähes verille, ja ainetta laitettiin luomen päälle joka jäi siihen mustaksi kerrokseksi. Kirveli aluksi, ja taisi olla että se jätettiin 1-3 päiväksi paikoilleen (jolloin luomi näytti tosi tummalta ja isolta). Sitten se raaputettiin tai pestiin pois jolloin luomi lähti mukana. En muista yksityiskohtia enempää, mutta oli tehokas eikä jäänyt jälkiä. Olin kyllä tosi onnellinen niinä aikoina kun yllätyin siitä että luomet sai hyvin pois.

”Köyhän pitää olla nöyrä.”, totesi toinen köyhä.

"Ruoka-annoksia pienennettävä" (3v. neuvolalausunto)

"Tähän esitykseen tarvitaan vähän vanhempia ja toisenmallisia tyttöjä." (Tanssiope balettiesityksestä, johon olisin kuollakseni halunnut päästä)

"Läski." (Tuntematon ohikulkija yläasteella)

"Saa sustakin ihan ihmisen näköisen kun oikein laittaa." (Äiti hääkuvasta)

Ai miten niin on ollut vääristynyt kehonkuva jo kohta kolme vuosikymmentä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kesätöissä s5airaalassa ollessani vanhempi naiskollega sanoi, että ”mitä sä sitten teet kun et pääse opiskelemaan?” (pääsin) ja myöhemmin valmistujaisjuhlissani vanhempieni ystävätär tokaisi, ”että ei niillä maisterinpapereilla mitään töitä saa” (sain heti, ja vakivirassa jo 20 vuotta). Mikä ihme saa laukomaan tällaisia nuorelle? Ai niin, ja ollessani 14 yksi pultsari huusi asemalla, että onpa tytöllä rumat sääret! Katsokaa miten rumat sääret! Meni 10 vuotta ennen kuin käytin sortseja seuraavan kerran.

Ennen yo-kirjoituksia ystäväni äiti sanoi:" Keväällä on sitten yo-juhlat, mikäli hyvin käy. Niin, tietenkin vain mikäli hyvin käy." Kirjoitin 6 ällää eikä se ollut yllätys opintomenestyksen perusteella. Ystäväni jätti lukion kesken. Ehkäpä lannistamisyritykset kertovat kateudesta.

Siitåhän ne kertovat ihan tarkalleen.

Pääsin lukion jälkeen ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon opiskelemaan haluamaani alaa. Olin kesätöissä lukion jälkeen ja loppukesästä työkaveri kysyi että mitäs se tyttö meinaa tehdä kun syksy tulee? Kerroin että menen opiskelemaan alaa A yliopistoon. Kahvihuoneessa oli aivan hiljaista ja sitten työkaveri kysyi ettå avoimeen yliopistoonko? Vastasin että ei vaan ihan yliopiston päätoimiseksi opiskelijaksi. Se kahvitauko päättyi hiljaisuuteen.

Samana kesänå ja syksynå poikayståväni äiti eli minun myöhempi anoppini ei puhunut minulle mitään kolmeen kuukauteen alkaen siitå hetkestå kun kuuli että olin päässyt yliopistoon. Hän päätti minulle puhumattomuuden tokaisemalla yhtäkkiä että hänen toisella paikkakunnalla asuva siskonsa, jota en ollut tuossa kohtaa vielå edes tavannut, oli sanonut ettå niitå nyt maistereita on työttömänå pilvin pimein. Kyseisellä henkilöllå ei ole minkään tason tutkintoa miståän oppilaitoksesta.

No töissä olin jo opiskeluaikana.

Vierailija kirjoitti:

"No sulla ei ole huolta tuoda lasta maailmaan, sulla on synnyttäjän lantio"

Olin 13/14-vuotias ja tuo viattomaksi tarkoitettu kommentti tuli äidiltäni. Olin lievän hämmentynyt tästä ja vuosia kuvittelin lantioni/takamukseni olevan huomattavan leveä. Ihan normaali se oli. Vielä en ole synnyttänyt mutta toivotaan että kommentti osui oikeaan!

Sitå mahtuuko lapsi lantion luiden läpi ei pysty arvioimaan lantion ulkomitoista. Leveä lantio.

on vain leveä.

Susta ei tule koskaan mitään, ja Olet poikkeava - oikein korostettuna. Isäni sanomisia, no eipä musta sitten mitään tullutkaan, epävarma kyllä ollut aina kaikesta

"Olet kyllä tosi nätti tyttö ja sinä olet varmaan suosittu"

Näin sanoi rintasyöpäkirurgini.

Sairastuin kolmikymppisenä rintasyöpään ja tämä mieskirurgi ei halunnut poistaa rintani vaikka se oli hengen säilymisen kannalta tärkeää. Kun rinta avattiin, kasvain oli niin suuri että koko rinta "tuhoutunut" sisältä. Siitä huolimatta tämä mies säästi rintani. Plastikkakirurgit sitten poistivat sen.

Syöpähoidot lykkääntyivät kuukaudella.

Huonoja:

"Kukaan ystävistäni ei tajua miksi valitsin sinut enkä sitä toista naista" -Ex-poikaystävä, sen jälkeen kun oli selvinnyt hänen salasuhteensa tuttavanaiseeni

"Mistä sinä oot karannut" -Ala-asteen rinnakkaisluokkalainen poika jolle en ollut ikinä puhunut mitään, olin kihartanut hiukset mielestäni nätisti ja laittanut innoissani uuden takin päälle

"Ei jumalauta sillä on kaiken lisäksi viikset" -Yläasteen luokkakaveri ylähuulellani olevista haivenista

"Luuletko todella saaneesi kovastikin aikaan" -Hallituksen jäsen erään järjestön puheenjohtajavuoteni jälkeen kun olin aivan ylikuormittunut ja kaikkeni yrittänyt

"Aivan kauheat käsivarret, mikset treenaa niitä" -Kaveripoika kesäfestareilla

Hyviä:

"Et varmasti tiedäkään kuinka fiksu olet" -Työkaveri pikkujouluissa

"En ole ikinä halunnut ketään muuta naista näin kovasti" -Entinen säätö jonka kuvittelin olevan ihan out of my league

"Ihanaa että löytyi ihminen joka puhuu vain kun on jotain sanottavaa ja silloinkin pelkkää timanttia" -Opiskelukaveri alalla, jolla tunsin koko ajan olevani ujo ja tyhmä sosiaalisten ja nokkelien ihmisten keskellä

"Noin kauniita sääriä en ole nähny vuosiin" -Laitapuolen kulkija juna-asemalla ohikulkiessaan

"Olet ihan kuin yksi jätkistä" -Mieheni paras ystävä mökkireissulla

Suorapuheisen mummoni tokaisu "on ne lihavat lapset sitten kauhean näköisiä" on kyllä jäänyt mieleeni, vaikka mummo ei kyllä tarkoittanut sillä minua, olin aikamoinen ruipelo, vaan jotain naapurin/sukulaisen lasta. Alkoi heti surettaa sen lapsiraukan puolesta josta puhuttiin niin rumasti.

"Olet ollut yksi parhaimmista työkavereistani." Tämä entiseltä työkaveriltani, joka oli aika täpäkkä tapaus. Ei todellakaan lämpimikseen kehu ketään. Kun sanoo jotain, niin tarkoittaa sitä.

"Olet upea ilmestys." Mies ravintolassa. Jäi jotenkin mieleen, kun ei juuri ylimääräistä ihoa näkynyt tms.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni nainen täällä on ollut kovin otettu jostain kliseisestä "sinulla on kauniit silmät" -kommentista. Se on johtanut näköjään monesti jopa avioliittoon. Olen vähän yllättynyt, niin helppoako se on? Olen ajatellut, että noita pidetään nykyaikana jotenkin akuankkamaisina lausahduksina tai jopa pinnallisena ulkonäköön keskittymisenä. Ei sillä, kyllähän minäkin olen kaikkia lähestymiäni naisia kauniina pitänyt, en vaan ole sillä kommentilla tajunnut aloittaa. Ehkä kannattaisi, koska sillä on selvästi voimakas psykologinen vaikutus kun joku sen sanoo.

Niinhän sillä on ja varsinkin kun tytöille ja naisille puhutaan aina kotoa lähtien niin rumasti, alentavasti ja häpeää ja arvottomuutta aiheuttaen.

Kun joku sitten sanookin jotain kaunista niin se aiheuttaa joko nolostumisen tai mitå tuo tuolla yrittåä olon tai sitten sen että kauniit sanat oikeasti osuu sieluun.

Noilla sanoilla voi oikeasti aloittaa ja rikkoa sillä jään ja voi sitten jatkaa toiseen tutustumista kun on näyttänyt ettå on hyväntahtoisesti liikkeellä. Mutta esim baarissa ei kannata sanoa noin kaikilie perå jälkeen.

Minuakin on aina kotoa lähtien läpi kouluaikojen latistettu ja itsetuntoni oli huono. Kun tapasin mieheni ja hän sanoi ettå olen ihanan siro niin häkellyin ja en ensin tiennnyt miten olisin ollut ja lause tuntui valheelta mutta meni myös tunteisiin hyvässä mielesså. Siitä oli sitten mukava alkaa jutella ja tutustua. Ei se sen kummempaa vaadi ja aina ei osu kemiat yksiin tai toinen onkin jo varattu mutta ei pidä luovuttaa tai käyttäytyå huonosti. Ihmiset tarvitsevat rakkautta, läheisyyttå ja elämän jakamista toisen kanssa. Onni on toisen ihmisen kanssa.

Kerroin naispomolle meneväni punttisalille. Ai, ootko sä vasta aloittanut?

15 v käynyt ja näillä surkeilla geeneillä kelvolliset 100 kg * 5 toistoa penkistä ja 150 kg maastavedossa ja yhtään mitään ei näy päällepäin vai? No enhän mä mikään Hulk ole, mutta kuitenkin. :(