Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vuonna 2016 oltiin yliopiston kenttäkurssilla ja eräs opiskelijakaveri sanoi jotain tällaista, että "varmaan kaikki meistä juo maitoa". Siitä mä suutuin, olinhan mä puoli vuotta ennen sitä kertonut etten mä käytä maitotuotteita enkä voi sietää maidon makua. Vissiin unohti koko jutun. Ja miten on hän on voinut vasta 8 vuotta sitten luulla kuin joku 70-lukulainen turvenuija?

Myöskään mun sukulaiset eivät koskaan muista etten mä juo lainkaan maitoa, paitsi äiti ja isä. Ja onneksi nykyään meidän piireissä maidonjuojien määrä on vähentynyt tuohon aikaan verrattuna.

Mulle joku lääkäri joskus sanoi, että "olisit muuten todella kaunis, jos olisit laihempi". 

Vierailija kirjoitti:

Olen vaikea-asteinen asperger ja nuoruudessani en saanut mitään hoitoa eikä perheeni tukitoimia. Siitähän seurasi vanhemmilleni uupumus ja avioliittokin melkein särkyi. Eräänä synkkänä hetkeä äiti totesi mulle että "sua ei olis ikinä pitänyt tehdä, tuotat pelkkää kärsimystä ja häpeää meille" Äiti on sanonut jäkikäteen että sanoi todella pahasti, ja olisi kipeästi tarvinnut apua tuossa tilanteessa. Kuitenkin tämä lause kaikuu yhä päässäni 15 vuotta myöhemmin, joka päivä. Jälkikäteen olen pohtinut sitäkin, onko äitini myös assi. 

Terapiassakin olen työstänyt tätä asiaa ja koettanut hyväksyä sen, että pilasin vanhempieni elämän mutta aikuisena ihmisenä minun on keskityttävä omaan elämääni. Vaikka helppoa se ei ole, sillä en kykene normaaliin työntekoon. Olen vielä ainoa lapsi, joten vanhemmillani ei ole "korvaavaa kokemusta" siitä, minkälainen on normaali lapsi.

Rohkaisevat terveiset täältä yli kolmekymppisen (omillaan asuvan ja suurimmaksi osaksi omat asiansa hoitavan) aspergermiehen (muitakin diagnooseja on) äidiltä. Vaikka hänen elämässään on paljon haasteita eikä hänestä ole ansiotyöhön niin hän on silti ihana ihminen; ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa äidilleen, tulee avuksi jos tarvitsen, ei juo, polta, kiroile, tuhlaa rahojaan, nimittele ketään eikä ole väkivaltainen. On älykäs ja empatiakykyäkin löytyy. Minusta hän on hyvin "normaali" mikä sen määritelmä nyt sitten ikinä onkaan, jos sitä pystyy edes määrittelemään. Ja niin varmasti sinäkin olet. Hänellä on ei-asperger-sisaruksia (jäin eron vuoksi yksinhuoltajaksi vanhimman ollessa 11-vuotias) enkä ole koskaan kokenut että hän tai toiset lapseni olisivat jotenkin pilanneet elämäni vaikka raskasta on välillä ollutkin. Rakkaita ovat kaikki. Hyvää uutta vuotta sinulle ja kaikille muillekin palstailijoille!

Ai ooksä joku TON kaveri vai?

Olen kohdannut elämässäni niin paljon kusipäitä, ettei niitä kaikkia mölinöitä edes halua  muistaa.

Päätarkoitus on tietenkin ollutkin päästä vain loukkaamaan jollakin tavalla.

Sinä olet vahva.

ja silloin päätin, että niinhän minä olenkin ja päätin pärjätä tilanteessa kuin tilanteessa. Sillä mantralla olen rulettanut elämästä jo viimeiset 35 vuotta, koska omassa päässäni se pitää täysin paikkansa ja kykenen ihan mihin vaan. :-)

Vierailija kirjoitti:

Avioeron ollessa jo kohta varma, sanoi puolisoni jonkin älyttömän riidan lopuksi: 'Toivon että sairastut tai loukkaannut vakavasti, et kuole vaan kärsit kunnolla, niin että opit' Kysyin mitä pitäisi oppia eikä hän siihen osannut mitään sanoa.

Tuosta kirouksesta on jo 35 vuotta ja sanat on tiukasti mielessäni jos joku tauti tai tapaturma sattuu. Ja olen hänen toivomuksensa mukaan kärsinyt, vatsakipuja (sappimyrkytys, lisämunuainen ), divertikuloosi, ileus,  diabetes, verenpaine, nilkan katkeaminen, polviproteesit, kaatuminen ja kooma, useita ...

Kolkytä vuotta ja sikana.

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2016 oltiin yliopiston kenttäkurssilla ja eräs opiskelijakaveri sanoi jotain tällaista, että "varmaan kaikki meistä juo maitoa". Siitä mä suutuin, olinhan mä puoli vuotta ennen sitä kertonut etten mä käytä maitotuotteita enkä voi sietää maidon makua. Vissiin unohti koko jutun. Ja miten on hän on voinut vasta 8 vuotta sitten luulla kuin joku 70-lukulainen turvenuija?

Myöskään mun sukulaiset eivät koskaan muista etten mä juo lainkaan maitoa, paitsi äiti ja isä. Ja onneksi nykyään meidän piireissä maidonjuojien määrä on vähentynyt tuohon aikaan verrattuna.

Miks tää postaus on saanu näin paljon miinuksia? Kai nyt 2016 on pitänyt varsinkin yliopistossa opiskelevan nuoren aikuisen ymmärtää että KAIKKI EIVÄT JUO MAITOA?

Työhaastattelun psykotestin yksi tuloslause: Verbaalisesti ja loogis-analyyttisesti yli akateemisen huipputason... 

En halua tanssia sun kanssa, koska sä olet liian lyhyt mulle.

- luokallani ollut tyttö, joka tuli polvillaan ANELEMAAN minua tanssimaan kanssaan vanhojen tansseihin. 

Olin siis häntä noin ehkä 10 cm lyhyempi (155 cm) tyttö. Poikia oli meidän luokalla vähemmän, joten siksi tytöt tanssivat keskenään. Hauskinta tässä oli se, että hän joutui tanssimaan jonkun rinnakkaisluokan pojan kanssa, kun tämä sattui jäämään ilman paria. Itse jätin wanhat välistä, sillä ei yksinkertaisesti kiinnostanut pukeutua mekkoon tai pukuun. Oma lyhyyteni on vasta nyt alkanut olemaan asia jonka hyväksyn itsessäni. 

Joskus teini-ikäisenä se, miten vaihdevuosien kanssa kamppaileva äitini ohimennen sanoi minulle: Olin kyllä niin paljon onnellisempi ennen kuin tapasin isäsi ja sinä PÄÄTIT tulla maailmaan.

Mielestäni yksi oksettavimmista asioista on kertoa lapselle, että hän on päättänyt tulla maailmaan. Ei se ole mikään saakelin päätös. Se on tasan tarkkaan kahden aikuisen, seksiä harrastaneen ihmisen päätös. Ei pienen lapsen.

Hän on vuosien varrella sanonut minulle paljon loukkaavia asioita, mutta etenkin teini-ikäisenä, jolloin ajattelin kuolemaa jatkuvasti, tämä kommentti heitti kyllä ajatukset laukalle. Välillä edelleen vaikeimpina ja synkimpinä hetkinä mietin pitäisikö heittää veivi vähän aikaisemmin, kun kerran äitikin oli ennen minua ja isää onnellisempi. Hän ei muuten tuota letkautusta kuulemma muista, mutta mitä tulen muistamaan sen aina. 

 

Hyvistä kommenteista tulee ensimmäisenä mieleen se, kun eräs mies jota tapailin hetken aikaa kertoi minulle, kuinka kaunis ja fiksu olen ja kuinka vien häneltä jalat alta. Meidän jutusta ei tullut mitään. Jäi kuitenkin hyvät muistot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2016 oltiin yliopiston kenttäkurssilla ja eräs opiskelijakaveri sanoi jotain tällaista, että "varmaan kaikki meistä juo maitoa". Siitä mä suutuin, olinhan mä puoli vuotta ennen sitä kertonut etten mä käytä maitotuotteita enkä voi sietää maidon makua. Vissiin unohti koko jutun. Ja miten on hän on voinut vasta 8 vuotta sitten luulla kuin joku 70-lukulainen turvenuija?

Myöskään mun sukulaiset eivät koskaan muista etten mä juo lainkaan maitoa, paitsi äiti ja isä. Ja onneksi nykyään meidän piireissä maidonjuojien määrä on vähentynyt tuohon aikaan verrattuna.

Miks tää postaus on saanu näin paljon miinuksia? Kai nyt 2016 on pitänyt varsinkin yliopistossa opiskelevan nuoren aikuisen ymmärtää että KAIKKI EIVÄT JUO MAITOA?

Ehkä siksi että teet kärpäsestä härkäsen.Ei tuo ole mikään oikea syy suuttua tai loukkaantua.Eikä toisen ruokavaliot jää niin mieleen, ethän ole kuningas tms.

Älä tee itsestäsi liian tärkeää vaikka tärkeä oletkin 

"Sulla on noita-akan leuka". -exä

"Tapa ittes" jäi mieleen. Paremmin on jäänyt mieleen kaikki ne asiat, mitä ei ole sanottu. Kertaakaan.

Veit jalat suusta - niin olen minäkin tavannut kusipäitä potenssiin x. 

Joskus nuorempana yksi mies sanoi minulle että olen hyvin sensuelli.

Minusta se oli niin kauniisti sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ja sisaruksilleni on äiti voivotellut lukuisia kertoja teini-iästä alkaen miten katuu lasten tekoa. Ja siis tosi usein jauhaa tätä. Jos hänelle antaa tästä kritiikkiä niin alkaa märinä siitä ettei tää puhe ole mitään henkilökohtaista teitä kohtaan. On kyllä oikeasti idiootti ihminen kun jankuttaa tällaista omille lapsilleen ja kuvittelee ettei kukaan ota sitä ns henkilökohtaisesti. Muutenkin kyllä käyttää meitä lapsia lähinnä ilmaisina terapeutteina joille saa sanoa ihan mitä tahansa ja meidän tehtävä on sitten ilman muuta kuunnella ja kestää.

Oottepa te kärsivällisiä äidillenne. Meidän lapset ei ikinä kuuntelis pätkääkään tuota.

Vierailija kirjoitti:

>

'Olet coolein koskaan tapaamani ihminen.'

[Tämän sanonut itse julkisuuden hlö].

>

'Olet kaunisluustoisin koskaan tapaamani

nainen.'

>

'Haluaisin lapsen kanssasi. En ole koskaan edes ajatellut omia lapsia, mutta sinun perimäsi jakaisin mielelläni miniatyyri-versiossa. Tuletko vaimokseni?'

>

'En ole tiennytkään, että n voi olla noin huumorintajuinen! Naiset on yleensä niin tylsiä tosikkoja  Olet todella hauska tyyppi. Ihan sama mikä synkkyys, niin sinä se oot, joka saat mut aina nauramaan.'

>

'Et ole ihminen, olet luonnonvoima.

Ymmärrätköhän sinä sitä itse ollenkaan?'

[tapailemani pöytälaatikkokorjailija m]

>

Tuossa muutama mieleeni jäänyt lausahdus elämäni varrelta.

[Ei muita kommentteja tässä ketjussa].

 

n 40+

Näistä tulee mieleen Krisse Salmisen roolihahmo Siskonpeti-sarjassa.

"Sulla on tollanen noidan leuka, vähän kuten mulla."

Oma äiti kun olin noin 8-vuotias. Oli jännä kokemus joskus 27-vuotiaana tajuta että hetkonen, mullahan onkin ihan normaali leuka eikä mikään epämuodostunut.

Sua ei oliskaan, jos veljesi ois syntynyt ensin. Äitini sanoi usein ollessani murrosikäinen.

Silloin tällöin pulpahtaa mieleen vanhoja sanontoja tai kommentteja, mutta kun niitä nyt asiakseen yrittää miettiä, niin yhtään ei varmasti muistu mieleen.