Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

- olet kylän kaunein tyttö, rakastan sinua, olisin halunnut sinut, kaipaan sinua (nämä saman ihmisen sanomana) 

- sinä tulet pääsemään vielä pitkälle (yläasteen kotsan opettaja) - hän tiesi, pääsin pitkälle

- olet jumalaisen kaunis (eräs tyyppi 2 promillen kännissä, en itse ole samaa mieltä)

- olet älykäs ja hyödyntämätön potentiaali

Meidän suvussa lihominen näkyy heti kasvoissa." Oli tullut muutama ylimääräinen kilo, kun lopetin urheilun opiskelun alettua lukion jälkeen. 

Tästä olen kyllä tyytyväinen, laihdutin kilot pois ja olen pysynyt normaali painoisena koko aikuiselämäni ettei vaan posket leviäsi ;)

Vierailija kirjoitti:

"Minä en sitten äpärääs elätä kun pamahdat paksuksi!"

Isä huusi, kun meikkasin 15vuotiaana eteisessä kun olin lähdössä ulos. (Olin neitsyt, enkä panemaan menossakaan).

Mulle sanoi äiti paljonkin ilkeitä kommentteja, yks -älä tuu maha pystyssä mun eteen, en hoida sun kakaroita..

Kuuntele jokaista ihmistä. Jokainen tietää jostain asiasta enemän kuin sinä. 

Opettaja sanoi 6.luokalla, kun olin voittanut piirustuskilpailun:"Älä nyt kuvittele itsestäsi mitään"

Seiskaluokalla Tapio keksi, että minua aletaan haukkumaan Lehmäksi, eli tuo lehmä sana oli nuorelle, kauniille tytölle todella ilkeä. Kohta pojat haukkuivat sillä nimellä minua.

Lastenkodissa 10-vuotiaana erehdyin sanomaan, että ruoka on pahaa,  hoitotäti siihen: ai, saitko kotonas parempaa? Vielä 50 vuoden jälkeen sattuu.. ja vielä koulutettu ihminen

Vierailija kirjoitti:

Se ei halua susta muuta kuin pillua. 

Sanoi isäni, kun olin jo 20-vuotias ja tapailin 29-vuotiasta miestä.  

Olen nyt 46-vuotias, meillä on kolme lasta ja rakastamme toisiamme edelleen, vaikka karikoita on nähty.  

Kaikki te, joilla on omia lapsia (kuten itsellänikin on), niin muistakaa että loukkaukset piirtyvät mieleen lapsena ja teininä ihan toisella tavalla kuin aikuisena. 

Kun vanhemmat solvaavat, se on jotain peruuttamatonta. Anteeksipyyntö voi paikata jonkin verran, mutta tässä tapauksessa sitä ei edes koskaan tullut. 

Ennemmin lehmät lentää, kun, että vanhemmat pyytävät jotain anteeksi. Opettelin erästä vierasta kieltä omatoimisesti ja eräs, josta joka opiskeli ko kielen opettajaksi kuuli, miten luen ko kieltä kehui minua ja omalta äidiltäni kuulin sanat Minä luulin, että se on siansaksaa. Ei koskaan unohdu tämä.

Onhan noita vaikka kuinka paljon. Usein totta.

Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Eihän tää mikään juoksukilpailu ole.

Kiitoksella ei kissakaan elä.

  "Seurustelen mieluummin sinun kanssasi kuin jonkun kauniin tytön". Aha. 

  (Eksä nykyisin, mieheni mielestä ilmeisesti olen kaunis, joten ei vahinkoa aiheutunut, mutta mieleen kyllä jäi). 

"Sinun kuuluu saada joku joka vie sinut paikkoihin joihin minä haluaisin sinut viedä."

Ainoa sellainen jonka sanasta sanaan muistan....

Ala-asteella eräs luokkatoverit ihmetteli "miten sä voit tykätä juustosta jos sä et tykkää juoda maitoa?"

Sama, jos ihmettelee sitä, että tykkää leivästä jos ei tykkää syödä jauhoja suoraan pussista.

Olin vasta 13 kun isoveljeni teki i t s e m u r h a n. Hänen hautajaisissaan äitini raivosi minulle pää punaisena, että Mikset sinä s a a t a n a n  l u t k a voinut t a p p a a itseäsi myös.

Vierailija kirjoitti:

Olin vasta 13 kun isoveljeni teki i t s e m u r h a n. Hänen hautajaisissaan äitini raivosi minulle pää punaisena, että Mikset sinä s a a t a n a n  l u t k a voinut t a p p a a itseäsi myös.

Aika paha.

Meillä äitipuoli oli sitä mieltä että meidän bonuslasten syy oli että hän teki abortin. Lisäksi meissä oli bakteereja eikä meihin saanut koskea, siis oikeat lapset. Ei kyllä kukaan muukaan.

Semmoista lapsuutta meillä päin.

Mm. että olen psykopaatti. En ole lainkaan sellainen.

"Älä vähättele omaan osaamistasi" Erittäin totta sillä on kahdenlaisua ihmisiä, ne jotka luulevat osaavansa enemmän kuin osaavat ja ne jotka luulevat osaavansa enemmän kuin osaavat. Jälkimmäiset ovat suuna päänä mekastamassa ja saavat pahimmassa tapauksessa muut uskomaan itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja sanoi 6.luokalla, kun olin voittanut piirustuskilpailun:"Älä nyt kuvittele itsestäsi mitään"

Tulee mieleen, että opettaja olisi halunnut jonkun toisen oppilaan (oman suosikkinsa?) voittavan kilpailun.

"Miss Läski, jos ei muita oteta huomioon"  sanoi eräs samalla luokalla ollut poika varhaisteininä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minä en sitten äpärääs elätä kun pamahdat paksuksi!"

Isä huusi, kun meikkasin 15vuotiaana eteisessä kun olin lähdössä ulos. (Olin neitsyt, enkä panemaan menossakaan).

Mulle sanoi äiti paljonkin ilkeitä kommentteja, yks -älä tuu maha pystyssä mun eteen, en hoida sun kakaroita..

Minullä äiti oli myös se suurin loukkauksien  latelija. Erityisesti  ne asiat  joille ei mtn voinut satutti nuorena. Syntymässä saatuja ominaisuuksia arvosteli. Esim..olit ruma  lapsi, onko sulla  väärät sääret(no ei, laihat kyllä) että sulle piti tulla tuollaset hiukset(vahvat mutta piikkisuorat) tuollaista loputtomiin kun olin ainoa lapsi kaikenlisäksi. Mutta jos sanoin vastaan melkein se itkuun pillahti.. 

Vierailija kirjoitti:

Yks ilkee akka oli sanonut minun olevan puujumala.

Yksi typerä mies sanoi minun olevan kuin puujumala Piikkiön kirkossa.