Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Minulle ei olla koskaan sanottu mitään kovin pahasti. Se on jäänyt mieleen, miten ysin TET-harjoittelun loppuessa (jonka tein harjaantumiskoulussa) yksi opettaja sanoi jotenkin oikein sydämestään: älä anna tämän maailman muuttaa sinua. Hän sanoi sen niin, että siitä välittyi arvostus ja lämpö. Se oli kyllä paras mahdollinen palaute!

Näin sitä palautetaan toinen takaisin turhista luuloista, olihan hetken onnellinen!

Vierailija kirjoitti:

"Sulla on iso perse"

Sanoi yläasteella vuotta vanhempi poika. Tämän jälkeen en ole koskaan käyttänyt lyhyitä paitoja, vaan aina roikkuu paita perseen päällä.

Minä myös sain kuulla koulussa kaikenlaista ikävää ulkonäöstäni ja tunsin, että olen todella ruma ihminen. Nyt jälkeenpäin kuvia katsoessani olen todennut, että oli siellä monta minua rumempaakin.

Vierailija kirjoitti:

Minun ulkonäköäni ei ole koskaan kommentoitu ennen aikuisikääni, jolloin eräs totesi minun saaneen työpaikan ulkonäköni avulla. Tämä toistui toisenkin kerran toisen työpaikan kohdalla. Olen pätevä ja ahkera, enkä ole ajatellut olevani hyvännäköinen.

Minulla on hyvät koulutodistukset. Mutta niin vaan huonommat paperit omaavat, mutta kauniimmat veivät muutamia työpaikkoja edestäni. Mm. erään pankin testeissä menestyin hyvin, mutta huonommin menestynyt sai paikan.

"Sinua ei koskaan kukaan mies tule haluamaan" sanoi äitini useaan kertaan riitojen yhteydessä kun olin joku 12-15 vuotias.

Eli tyyliin "Jos puhut noin rumasti kukaan mies ei tule sinua ikinä haluamaan" tai "kukaan mies ei sinua halua, jos et harjaa hiuksiasi"

Muuten hän on tosi hyvä äiti ollut, mutta nuo kommentit ovat jääneet mieleen. Jos itsellä olisi tytär, en voisi kuvitella ikinä sanovani hänelle noin. Tai edes millään tavalla tuputtaa sitä ajatusta, että miesten miellyttäminen olisi jonkinlainen tavoite elämässä

"Ruma". Tämä useampaan kertaan teini-iässä. Nyt nelikymppisenä koitan opetella pitämään itsestäni. Olen miettinyt, että saatan kärsiä jonkinasteisesta kehodysmorfista. Toki on myös mahdollista, että olen ihan aidosti ruma.

Olet ainoa luokassa, joka ymmärtää näitä tehtäviä. Sun kannattaa mennä opiskelemaan yliopistolle.

Lukion opettaja laajan fysiikan kurssilla. Nosti kivasti omaa itseluottamusta.

Töissä vanhempi kollega sanoi kaikkien kuullen että minä en tiedä mistään mitään. Tekee hyvää vasta työelämää aloittelevan nuoren itsetunnolle.

Yksi tyttö kysyi vanhojentansseissa teinkö itse meikkini ja kun vastasin myöntävästi hän sanoi että "niin arvelinkin" ja naurahti perään. Terkkuja vaan jos tunnistat itsesi tästä!! Eipä ollut varaa mennä ammattimeikkaajalle. 

Vanhustyössä saatua kiitosta: Työ ootta hyvä pesijä! (Savolaissyntyinen mummo). Toinen: Sinulla on hyvät kädet. (Hoidettava). Kolmas: Sinä uskallat tarttua ihmiseen. (Kiitos saatu pesutilanteessa. Ei mitään hiplaamista, vaan turvallista,asiallista pesua.)

Vierailija kirjoitti:

Vanhustyössä saatua kiitosta: Työ ootta hyvä pesijä! (Savolaissyntyinen mummo). Toinen: Sinulla on hyvät kädet. (Hoidettava). Kolmas: Sinä uskallat tarttua ihmiseen. (Kiitos saatu pesutilanteessa. Ei mitään hiplaamista, vaan turvallista,asiallista pesua.)

Tästä tuli mieleen vuosikymmenten takainen sattumus. Olin uimahallin pesuhuoneessa, kun vanhempi romaninainen pyysi apua selänpesussa. Ei ole koskaan ennen tai sen jälkeen käynyt tällaista, mutta tartuin reippaasti pesusieneen ja pesin selän. Sulla on hyvät kädet, oli palaute. Ilmeisesti jotkut eivät osaa koskea, vaikka ammatikseen tekisivät, ja toiset osaavat luonnostaan. Mikähän siinäkin lienee. Mutta jäi tosiaan mieleen lopuksi ikää.

Sisareni soitti minulle, että joutuisin tuntemaan "suurta syyllisyyttä", mikäli veljemme tappaisi itsensä. Tämä sen jälkeen, kun olin yrittänyt saada veljelle sosiaalipuolelta apua. Sisar oli sitä mieltä, että veli olisi tehnyt itsemurhan kostoksi tällaisesta ja se olisi näin ollen ollut minun syyni.

Hän ilmoitti samalla myös, että oli soittanut sosiaalipuolen ihmisille kahteenkin eri paikkaan ja tehnyt tyhjiksi pyrkimykseni. Vielä sen jälkeenkin vuosien ajan he molemmat painostivat minua hoitamaan veljen normaaleja jokapäiväisiä asioita, joista tämä ei selviytynyt itsenäisesti ja joihin hän olisi todellakin tarvinnut sosiaalipuolen apua.

Jo aiemmin, kun äitimme oli kuollut ja isämme sairastui, sisareni jätti minut täysin yksin selviytymään kaikista asioista. Hän muun muassa kieltäytyi pyynnöistäni huolimatta hoitamasta erinäisiä käytännön asioita isän talossa, jossa vietti kesiään. Silloin hän julisti, miten oli oikein miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että tämä oli minun "oma vikani", koska kerran vaikutin niin pärjäävältä.

Tässä ei tokikaan ollut kaikki, mutta nämä kaksi tapausta ovat jääneet parhaiten mieleeni.

En ole enää kummankaan sisarukseni kanssa missään tekemisissä.

Erotiikan ruoskima ikisinkku. 

Parikymppisenä kaverin luonnehdinta minusta (törppö) tuntui tosi pahalta ja jäi mieleen. Ei kuulosta näin sanottuna pahalta mutta silloisessa tilanteessa ja siinä kohtaa elämää se oli sitä. Olen aina ollut sosiaalisesti epävarma kömpelys ja varsinkin nuorena, mistä aiheutui kaikenlaisia tilanteita. Olin käyttäytynyt jotenkin niin että luonnehdinta oli kaverin mielestä oikeutettu. Eipä siinä, se oli se kolikon toinen puoli. 

Samaan kategoriaan menee äitini vieraiden kuullen lausuma mielipide tietyistä minulle tärkeistä asioista joissa pärjäsin hyvin: toilailuja.

Hyvinä asioina muistan ne hetket kun joku on sanonut että hänellä on hyvä olla mun seurassa. Onnellista, että sellaistakin on tapahtunut. 

Haluaisin olla mukana ruumiinavauksessasi sanoi lääkäri.

Olin varmaan poikkeuksellisen terve.

Äidin kommentointi painostani:Vedä mahaa sisään,kuuden jälkeen illalla ei pidä syödä!Olin varmaan 9 kun se alkoi.Sen jälkeen olen kokenut aina olevani liian iso,enkä kelpaa ulkonäön puolesta,vielä näin yli kuuskymppisenäkin tuo haava kirvelee...

Luulin pitkälle parikymppisyyteen asti, että olen sosiaalisesti taitamaton, koska äitini aina toisteli, että en tule toimeen ihmisten kanssa eikä osaa olla toisten seurassa. Se ajatus ohjasi muun muassa ammatinvalintaani. Olin yliopiston harjoittelussa, kun ohjaaja totesi minulle, että mulla on tosi kiva tapa olla ihmisten kanssa ja tulen mukavasti juttuun kaikkien kanssa. Olin ihan puulla päähän lyöty ja oikeasti luulin, että hän vaan pilaili. Sittemmin olen saanut vastaava palautetta ja tajunnut, että äiti itse projisoi minuun omia heikkouksiaan.

Vierailija kirjoitti:

-Sä oot va hinkolapsi, äitiäs nus sit tiin per see seen ja sieltä valu tippa äitis isoon  vit  tuun josta sä synnyit

Jotain on ihminen tehnyt oikein, jos saa noin ruman kommentin. Kateudestahan tuollaisen vain voi saada. Tyhmä ihminen joka haluaa loukata, sanoo noin, ei fiksu. Fiksu sanoo asiaa.

Onhan näitä. Mutta uskon että karma hoitaa nämä tapaukset. 

Olin kaksitoista vuotias tyttö maailta Pohjois-Suomesta. Asuin pienellä kylällä ja kaverit olivat serkkupoikia ja heillä mopot 80-luvulla. Pojat olivat serkkuja nimen omaan isäni suvun puolelta.  Kello oli vajaa 08:20 ja tulin meidän pihaliittymään serkkupoikani kyydillä. Isäni näki tilantee ja juoksi liittymään ja potkaisi minut pois mopontarakalta katuhuoraa huutaen. "Sinusta ei tuu mitään muuta kuin katuhuora" Mä olin vahhin sisaruksista. Muita ei lyöty eikä haukuttu. Nyt on 60 vuotias enkä ole missään yhteydessä heihin. Olen kuullut tutuilta että huorittelevat mua edelleen. Jäinhän 22 vuotiaana leskeksi kahden pienen lapsen kanssa, kun lasteni isä kuoli 24 vuotiaana ja lapseni olivat 2,3 v, 3.6 v. Valitettavasti ei aikakaan ole näitä kullannut.