Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vappu kaivarissa '06, menin moikkaamaan tuttuja. Tässä porukassa oli yksi poika joka tiesi nimeni ja oli tavannut minut ehkä kerran. Kun näki minut sanoi kovalla äänellä näin:

"Sä v i t u n l ä s k i p as k a p a i n u v i t t u u n kukaan sun seuraas kaipaa!!"

Mä en tehnyt siinä tilanteessa mitään ja kukaan muukaan ei tehnyt mitään.

Tämä tyyppi oli sellainen kaveriporukan "hyvä tyyppi".

Ei pitäis olla katkera, mutta olen, enkä ikinä tuota tilannetta unohda.

Tämä tyyppi on tykkäillyt profiilistani seuranhakupalvelussa kuitenkin viime vuosina. Kävin laittamassa facebookissa yksityisterveiset, että oon vielä isommissa mitoissa mahdollisesti kuin silloin, että skippaa vaan.

Moni, joka on haukkunut ulkonäköäni on vetänyt tässä pelissä vuosien saatossa huomattavasti lyhyemmän korren. Ei saisi nyt vajota samalle tasolle, mutta kyllä joistain ketkä minun ylipainoani ja ulkonäköäni on kulkenut pitkin kyliä haukkumassa, voi sanoa et se joka toista haukkuu on ite :)

Tätä joka vappuna alkoi haukkumaan, on karma puraissut ns päälaelta. Vois harmittaa nuoren miehen puolesta mutta ei kyllä pysty.

Kiinnostaisi kuulla, mitä mies mahdollisesti vastasi siun lähettämään facebook yksityisviestiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin silloisen poikaystävän kanssa etelän lomalla ja uimassa meressä. Bikinieni yläosassa oli olkaimien tilalla yksi niskan takaa kiertävä nyöri, joka oli pujotettu muovisiin klipseihin liiviosaan. Uidessa tämä nyöri irtosi ja putosi mereen. Kerroin poikaystävälle asiasta. Hän sukelteli ja etsi sitä, mutta ei löytänyt.

Kävi ilmi, että hän oli luullut koko liiviosan pudonneen. Kun hän kuuli että kyse oli vaan nyöristä, hän totesi, ettei sitten ollut hätää, mutta jos koko liivi olisi pudonnut, olisin kyllä saanut olla meressä pimeän tuloon asti. Hän häpesi rintojani. Minä taas häpesin tämän jälkeen, että olin haksahtanut näin tyhmään tyyppiin. Onneksi paljastui alkuvaiheessa.

Olisiko tarkoitus olla omistavasti sanoa, ettei hän halua muiden näkevän rintojasi. Oliko syynä varmasti, että hän häpesi rintojasi?

Mitä helwetin "omistavasti"?! Ei kukaan omista kenenkään ruumiinosia. Ja kyllä jos käy uimahalleissa, yleisissä saunoissa niin aika moni näkee ne rinnat, eli muutkin kuin kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin silloisen poikaystävän kanssa etelän lomalla ja uimassa meressä. Bikinieni yläosassa oli olkaimien tilalla yksi niskan takaa kiertävä nyöri, joka oli pujotettu muovisiin klipseihin liiviosaan. Uidessa tämä nyöri irtosi ja putosi mereen. Kerroin poikaystävälle asiasta. Hän sukelteli ja etsi sitä, mutta ei löytänyt.

Kävi ilmi, että hän oli luullut koko liiviosan pudonneen. Kun hän kuuli että kyse oli vaan nyöristä, hän totesi, ettei sitten ollut hätää, mutta jos koko liivi olisi pudonnut, olisin kyllä saanut olla meressä pimeän tuloon asti. Hän häpesi rintojani. Minä taas häpesin tämän jälkeen, että olin haksahtanut näin tyhmään tyyppiin. Onneksi paljastui alkuvaiheessa.

Olisiko tarkoitus olla omistavasti sanoa, ettei hän halua muiden näkevän rintojasi. Oliko syynä varmasti, että hän häpesi rintojasi?

Mitä helwetin "omistavasti"?! Ei kukaan omista kenenkään ruumiinosia. Ja kyllä jos käy uimahalleissa, yleisissä saunoissa niin aika moni näkee ne rinnat, eli muutkin kuin kumppani.

Ei tietenkään omista, mutta harva haluaa, että muut näkevät kumppanin erogeeniset alueet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sinusta ei ikinä tule yhtään mitään"

Näin oli muuten opettaja aikoinaan sanonut Einsteinillekin.

Jossain luki, ettei oo totta, että hän muka oli huono koulussa.

Joo, Einstein ei todellakaan ollut huono koulussa. Jos tuollaista on sanottu, lienee se liittynyt käytökseen ja työntekoon.

Olen opettaja ja oman kokemukseni pohjalta olen taipuvainen epäilemään, että useimmiten keskustelu on oikeasti mennyt niin, että ope on sanonut, että tuolla asenteella, laiskottelulla ja huonolla käytöksellä ei tule elämässä pärjäämään. Se sitten murrosikäisen päässä kääntyy niin, että opettaja sanoi, ettei minusta tule koskaan mitään.

Yleensä tarkoitus lienee kuitenkin herätellä oppilasta töihin. Kuinka monta sellaista opettajaa mahtaa maailmassa olla, jotka menevät kiltisti ahkeroivalle oppilaalle sanomaan, että sinusta ei tule mitään? Ei kyllä montaa.

Jotenkin näistä tarinoista jää aina se konteksti pois. Millaista mahtoi olla oma käytös, kun opettaja hermostui ja sanoi, että jos ei meno muutu niin...

Minkä takia opettajat kuvittelevat, että heillä on oikeus sanoa yhtään kenellekään, et sinusta ei tule mitään? Minusta tämä ei kerro mistään muusta kuin ammattitaidottomuudesta ja kyvyttömyydestä kohdata kaikenlaisia nuoria. Minulle lukion reksi sanoi, että sinulla ei taida olla tavoitteet korkealla. Niinpä. Ihan kunnialla olen kaikki kouluni käynyt ja tässä viimeksi väittelin tohtoriksi. Kuinkahan paljon tässä vielä pitää suorittaa, että on päässyt riittävän pitkälle näiden opettajien ja reksien mielestä?

Opettajatkin ovat ihmisiä ja ärsyttävien teinien kanssa joskus tulee sanottua harkitsematontakin, kuten muutkin ihmiset vanhempia, vartijoita ja viranomaisia myöten. Monet opettajien sanomiset ovat kuitenkin värittyneet ajan kuluessa entisten oppilaiden mielissä, varsinkin kun ne on irrotettu asiayhteydestä, tyyliin:

- Tuommoinen on luuserin hommaa

Opettaja sanoi luuseriksi

-Tuo on lapsellisen idioottimaista käytöstä

Opettaja sanoi lapselliseksi idiootiksi

- Mihin tätä tarvitsee?

-Et mihinkään, jos et halua menestyä elämässä

Opettaja sanoi, etten minä menesty elämässä

Mä oon järkyttynyt, miten kauheita asioita ihmisten vanhemmat ja sisarukset ovat sanoa paukauttaneet silkkaa ilkeyttään tai typeryyttään. Lapsia kommentoitu rumiksi, lihaviksi tai toivottu etteivät olisi syntyneet. Nyt tavallaan tajuan mistä tulee nämä koululaiset, jotka haukkuvat ja ilkeilevät toisille.

Mua kiusattiin peruskoulussa ja lukiossa 7v. Haukuttiin vaatteet, hiukset, naama, vartalo, silmälasit, kävelytyyli, puhetapa, kouluosaaminen - siis kaikki mahdollinen. Kotona koin, että rakastettiin ja kelpasin ja kelpasin myös tädeilleni, sedilleni ja serkuilleni. Koulukiusaaminen veti itsetunnon matalaksi. Onneksi pärjäsin koulussa erinomaisesti ja pääsi todistuksellani minne halusin. Ihan parasta on kun isän mielestä olin "Likka, joka pärjää missä vaan. Voi ruveta vaikka papiksi, lääkäriksi tai poliitikoksi."

Kotipaikkakuntani ulkopuolella: reissussa, festareilla ja opiskelupaikkakunnalla olin ihan ihmeissäni, kun joku ikäiseni kehui minua nätiksi tai kivaksi. On ollut vuosikymmenien juttu opetella suhtautumaan kehuihin niin, ettei tää ehkä olekaan vittuilua, kun aikaisemmin mua olivat kehuneet vaan sukulaiset ja mua vanhemmat isä ja äidin tutut.

Sinä oot ehdottomasti kylän kaunein tyttö ja varmasti saisit kenet tahansa täältä.

- sanoi eräs mieshenkilö joskus ehkä -89

(En siis seurustellut hänen, vaan hänen kaverinsa kanssa)

Vierailija kirjoitti:

"No sulla ei ole huolta tuoda lasta maailmaan, sulla on synnyttäjän lantio"

Olin 13/14-vuotias ja tuo viattomaksi tarkoitettu kommentti tuli äidiltäni. Olin lievän hämmentynyt tästä ja vuosia kuvittelin lantioni/takamukseni olevan huomattavan leveä. Ihan normaali se oli. Vielä en ole synnyttänyt mutta toivotaan että kommentti osui oikeaan!

Äitisi on tietämätön tyhmä. Kenenkään naisen lantion ulkomitoista ei voi päätellä lapsen ulosmahtumista. Siinä asiassa kun lantion luiden sisämitta on se asia joka merkitsee.

Näytän aasialaiselta, en ymmärrä miksi olen täysin suomalainen maantie värisinehiuksineen ja sinisine silmineen

Miks sun silmät kattoo aina tollee eri suuntiin? Kysymys tuli isoissa kotibileissä kaikkien kuullen kun olin teini. Kysymys oli ivalliseen sävyyn tehty. Silmäni karsastavat ja siitä minua on koulukiusattu koko lapsuus ja nuoruusaika.

Vierailija kirjoitti:

Isäni viimeiset sanat minulle saattohoidossa ollessaan: sä olet niin kultainen, mun oma rakas tyttö. Seuraavana päivänä oli jo vaipunut tajuttomuuteen ja sitä seuraavana kuoli. :(

Ihana muisto! Tuollainen kantaa läpi elämän.

Muistan, kun kaksi pari vuotta nuorempaa miestä keskustelivat minusta. "tosi söpö mutta aika läski" .  Se oli positiivinen kommentti. Kauneinta, mitä minusta on kukaan koskaan sanonut.  Jaksan elää itseni kanssa edelleenkin. Terveiset Rovaniemen  pojille vuodelta 1982

Toivottavasti sulla menee elämä huonosti näin sanoi äiti kun olin 11

Sä oot mun elämäni valo - mieheni, kun oltiin hetki seurusteltu vakavammin :)

Juttelin baarissa miehen kanssa, joka oli jo pidemmän aikaa sitten eronnut lastensa äidistä ja ollut siitä asti sinkku. Kysyin että miksi tuollainen mukava mies ei ole löytänyt itselleen naista. Sanoi että siksi, koska kaltaisiani naisia tulee harvoin vastaan.

Tiedän että tämä oli kliseinen pokausyritys, mutta kolmisen vuotta olen pahoinen itseinhon hetkinä kelannut tuota lausetta päässäni.

"Miks sä teet noin"

Vierailija kirjoitti:

Harkitsin parikymppisenä todella vakavasti meneväni armeijaan. Isäni kannusti ihanasti. 

Silloinen hyvä ystäväni meni armeijaan ja oli siellä vuoden. Hänen palvekuksensa loppuvaiheessa

juttelimme tästä asiasta, ja ääneen pohdin mitä tekisin. Kaverini totesi, että "kuule, ei susta oo siihen". 

En sitten koskaan armeijaan mennyt ja myöhemmin on harmittanut...

Minua harmittaa näitä kommentteja lukiessani, kuinka moni on luovuttanut tai jättänyt jotain tekemättä siksi, että idiootit ihmiset heittelevät väheksyviä kommenttejaan. On todella sääli, että joku on ollut ihan innoissaan jostain asiasta tai suunnitellut jotain, eikä sitten ole uskaltanut enää edistää asiaa, kun joku on tokaissut "ei sun kannata, et sä kuitenkaan osaa, ai sinä muka" tms. Mikä tuollaisia ihmisiä edes vaivaa?

Eipä siinä, kyllä itsenikin on tällä tavoin monta kertaa lannistettu nuorempana. Jos nykyisin kohtaan tuollaista väheksymistä, ajattelen vain "p*skat tuo mitään mistään tietää!" ja sitten saan entistä enemmän motivaatiota toteuttaa ko. asian :D

Opiskeluaikoina jossain illanvietossa puhuimme kouluajoista. Eräs puolituttuni, nainen hänkin, heitti jossain kohtaa minulle "Sä olit varmaan aina siinä koulun suosituimpien tyttöjen porukassa". Olin tuolloin ihan nätti, pitkähiuksinen ja pidin huolta ulkonäöstäni, mutta teininä olin melko vaatimattoman näköinen ja kiusattu. Vastasin, etten todellakaan ollut koulussa suosittu. Tähän eräs mies, jonka tunsin vain etäisesti, heitti "no et varmasti" ja nauroi äänekkäästi päälle. Hän itse ei ollut ainejärjestössämme erityisen pidetty, koska oli niin omalaatuinen ja vähän hankalakin tyyppi.

Toissa päivänä juttelin kivan tuttavamiehen kanssa ja olemme oikeastaan mun puolesta nyt ainakin kavereita.

Sanoin tuntien juttelun päätteeksi, "kiitos keskustelusta , sun kanssasi on kiva jutella!"

hän vastasi " Kiitos , niin sinunkin kanssa!"

Se tuntui tosi hyvältä, sillä olen ollut tosi estynyt miesten kanssa enkä oppinut olemaan poikien seurassa teini-iässä ja isästäni jäi aikamoiset traumat miespuolisena ihmisenä

Olen tosi onnellinen, että juteltiin koska miehet on kivoja! Sain toivoa siitä, että on ihania ja hyviä miehiä, joiden kansa on mukava viettää aikaa

Mieheni täti sanoi minulle lapsemme synnyttyä: "Sinä et ole korvaamaton".

"Ei v*ttu, kato tota! Miten tuon näköisenä kehtaa edes liikkua ulkona?" sanoi eräs ehkä 12-vuotias teinipoika osoittaen minua kaupan edessä, ja kaverinsa nauraa räkätti vieressä. Olin viimeisilläni raskaana ja menin niin lukkoon, etten osannut reagoida mitenkään, vaan menin vain kauppaan. Siellä minua alkoi suututtaa ja päätin, että sanon pojille takaisin jotain yhtä inhottavaa, kun lähden pois. Olivat kuitenkin ehtineet häipyä, kun pääsin ulos. Myöhemmin totesin, että parempi niin, sillä pojathan olivat varmaan toivoneet minulta jotain reaktiota. Sitä paitsi tuollaiset kommentit eivät kerro mitään kohteesta, mutta sanojasta hyvinkin paljon. 

Eräs sukulainen puolestaan kehaisi minulle noihin samoihin aikoihin "Näytät tosi hyvältä, raskaus sopii sulle!"