Tutkimusten mukaan vihervasurit, sivistysporvarit yms omaa empaattisuuttaan korostavat ovat vähemmän empaattisia (jopa narsisteja) kuin mu

Psykologisessa ja persoonallisuustutkimuksessa tunnistetaan ilmiö, jossa vahvasti omaa empaattisuuttaan korostavat ihmiset saattavat todellisuudessa olla huomattavasti vähemmän empaattisia kuin he väittävät.

Ilmiötä selittävät ennen kaikkea tutkimukset, jotka liittyvät pimeään triadiin (erityisesti narsismiin) sekä empatian eri muotoihin. Psykologit jakavat tämän dynamiikan muutamaan keskeiseen tieteelliseen käsitteeseen:

1. Kommuuninen narsismi (Communal Narcissism)

Perinteinen narsisti hakee ihailua olemalla ”paras, kaunein tai älykkäin”. Kommuuninen eli yhteisöllinen narsisti sen sijaan hakee narsistista tyydytystä (ihailua ja erityisasemaa) olemalla ”maailman empaattisin, auttavaisimman ja pyhin ihminen”. [1, 2]

Tutkimuksissa on havaittu, että kommuuniset narsistit arvioivat itse itsensä poikkeuksellisen empaattisiksi, reiluiksi ja huolehtiviksi.

Kun heidän todellista käyttäytymistään testataan objektiivisesti, heillä on muiden narsistien tavoin vakavia puutteita aidossa myötätunnossa. Heidän "empatiansa" on strategista ja itsetuntoa pönkittävää: he haluavat, että muut näkevät heidät pyhimysmäisinä auttajina, mutta kulissien takana he saattavat olla kylmiä ja manipuloivia. [1, 2]

2. Kognitiivisen ja emotionaalisen empatian ero

Tutkimus erottaa toisistaan kaksi empatian lajia: [1]

Kognitiivinen empatia: Kyky ymmärtää älyllisesti, miltä toisesta tuntuu ja lukea ihmisten reaktioita.

Emotionaalinen (affektiivinen) empatia: Kyky aidosti tuntea myötätuntoa ja jakaa toisen ihmisen tunnekokemus. [1]

Tutkimusten mukaan ihmisillä, joilla on korkeat narsistiset tai manipuloivat luonteenpiirteet, kognitiivinen empatia on usein täysin ehjä tai jopa poikkeuksellisen kehittynyt. He osaavat lukea ihmisiä ja tietävät tarkalleen, mitä "empaattisen ihmisen kuuluu sanoa". Sen sijaan heidän emotionaalinen empatiansa on puutteellista. He siis tiedostavat aseensa, kutsuvat itseään herkäksi tai "empaatiksi", mutta käyttävät kykyään manipulaation välineenä. [1, 2, 3, 4, 5, 6]

3. "Pimeät empaatit" (Dark Empaths)

Lähivuosien persoonallisuuspsykologiassa on tutkittu paljon niin sanottuja pimeitä empaatteja. He ovat henkilöitä, joilla on pimeän triadin piirteitä (narsismi, psykopatia, machiavellismi), mutta jotka saavat persoonallisuustesteissä korkeita pisteitä kognitiivisesta empatiasta. [1]

Nämä ihmiset usein tiedostavat kykynsä lukea muita ja saattavat korostaa olevansa hyvin herkkävaistoisia.

Tutkimukset osoittavat, että pimeä empaatti käyttää tätä ymmärrystään muita vastaan – esimerkiksi tehokkaampaan manipulointiin, syyllistämiseen tai sosiaalisen vallan hankkimiseen. [1, 2, 3].

4. Dunning-Kruger-efekti ja itsearvioinnin harha

Psykologisissa tutkimuksissa on yleisesti havaittu, että ihmiset ovat usein huonoja arvioimaan omia moraalisia kykyjään. Todella empaattiset ihmiset kohtaavat usein "empatiaväsymystä" ja kyseenalaistavat riittävyyttään, kun taas empatiakyvyttömät ihmiset voivat kärsiä eräänlaisesta sokeudesta omille puutteilleen. Jos henkilöllä on kova tarve vakuuttaa muut ja itsensä omasta erinomaisesta empaattisuudestaan, kyseessä on usein psykologinen suojamekanismi tai pyrkimys rakentaa tiettyä julkisivua.