Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Raskaudesta, olimme olleet miehen kanssa yhdessä yli 10, äitini kysyi oliko vahinko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fysiikan opettaja sanoi lukiossa, että olin hänen lahjakkain opiskelija joka hänellä on koskaan ollut. Oli helppo sen jälkeen uskoa omiin kykyihin ja opiskella entistä kovemmin.
Kun viittaat korkein alenee, ja alhaisinkin ylenee.
"ota itseäsi niskasta kiinni" Tämän sanoi vielä kuolajuntti, jolle oli aina annettu kultalusikalla kaikki. Jälkeen päin aika paljon huvittanut. :)
Hänellä (minä) on leveä pää.
Isäni minusta, kun olin n. 7v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumat ne vaatteilla koreiloo! (näitä suomijunttien vastaavia löytyy kyllä pitkäkin lista)
"Sä olisit helvetin hyvännäköinen muija jos vähän laihduttaisit". Ex-poikaystävän tokaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus aikoinaan baarijonossa ihan vieras kännissä oleva mies sanoi, että olen niin ruma ettei panisi edes pimeässä. Se satutti, vaikka oli täysin tuntematon.
Äitini ex mieskaveri sanoi mulle että ole kuin tynnyri ilman vanteita. Olin tuolloin noin 10 vuotias ja siitä alkoi syömishäiriöni.
Todella ikävää.
Jotkut ovat sellaisia, että kun tietävät, ettei lapsi oikein osaa puolustautua tai sanoa vastaan, niin sitä käytetään tilaisuutena ilkeillä.
On ihmisiä, joiden täytyy saada ilkeillä jollekin. Jos ei muulle niin lapselle. Lapsi on hyvä kohde. Lapsi saattaa kärsiä tuollaisesta sydämettömyydestä lopun ikäänsä. Sitä ei ilkeilijä ehkä tule ajatelleeksi tai halua ajatella.
Jotkut taas ovat niin ajattelemattomia, että siksi sanovat mitä sylki suuhun tuo. Puuttuu tavallaan käytöstavat ja oman puheen kontrolli.
Paljon on tälläkin palstalla ollut puhetta kilttipoikien syrjinnästä ja huomiotta jättämisestä. Yksi tällainen yksinäisen lausahdus jäi ikävästi mieleen ja satuttikin.
Lukioluokallani oli hyvä ilmapiiri ja yritettiin ottaa kaikki mukaan kaveripiiriin. Siltikin yksi poika jäi, tai ujouttaan jättäytyi, kaiken yhteisen toiminnan ulkopuolelle – kutsuista ja houkutteluista huolimatta. Kerran seisoimme peräkkäin ruokalan jonossa, jossa tuli puheeksi juokseminen. Harrastin tuolloin päivittäin juoksua, ja hän sanoi nähneensä minut lenkillä. Kysäisinkin heti, josko hän haluaisi lähteä mukaan treenaamaan. Niinpä sitä lähdettiin aloittelijan kanssa ja muutaman kuukauden jälkeen tuli hänestä ihan kelpo juoksukaveri. Hänellä oli valitettavasti myös ongelmia matematiikassa, joten muutaman kerran tehtiin yhdessä lisätehtäviä.
Tyrmistyksekseni hän sitten kerran abiajelulakanoiden maalauksessa muiden kuullen sanoi kovaan ääneen, että ”olisit ehkä muuten ihan pantava, jos sinulla ei olisi noin ruma kolvi”. Koko luokka hiljeni enkä saanut sanaa suustani vastatakseni. Olin pitänyt tätä poikaa ystävänäni, yrittänyt auttaa ja ottaa mukaan porukkaan. Ei sillä ollut väliä mitä mieltä hän oli ulkonäöstäni, koska itsellä ei ollut ongelmia itsetunnon tai ulkonäköni suhteen.
Kuulin jälkeenpäin luokkakavereilta, että hän oli levitellyt keksimäänsä juttua siitä, miten me ”juoksulenkillä luonnon helmassa naitiin”. Eihän sitä kukaan uskonut, kun tuolloin kaikki tiesivät minun seurustelevan ja tunsivat poikaystäväni, nykyisen mieheni.
Mutta satuttavana muistona tuo episodi jäi mieleen. Jopa siinä määrin, että olen kertonut siitä tyttärilleni ja varoittanut näistä ressukoista siten, että tietenkään kiusata ei saa. Mutta kunnon etäisyys kannattaa pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä menee hyvä nainen hukkaan, jos et löydä miestä itsellesi." ARGH.
Olin kirjoittanut tekstiä hieman vinoon, oli muistaakseni osoite kirjekuoren päällä. Olin silloin 13- vuotias. Sukulainen kommentoi, että tällainen antaa mielikuvan, että tekstin kirjoittaja on jotenkin "vinksahtanut", luonteeltaan epämääräinen ja ei tule menestymään. //Ehkä se oli hyvää tarkoittava kommentti(?), mutta ei unohdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No rinnakkaisluokkalainen tyttö teini-iässä huusi, että heidän luokan pojat sanovat minua ja parasta ystävääni barbeiksi, koska olemme v Tun r umia
Kärsin lapsena huonosta ryhdistä. Minua kiusattiin siitä koulussa ja isäpuoleni myös kiusasi asiasta. en ole vieläkään unohtanut hänen sanojaan "olet kuin katkarapu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, uskalsin avautua asiasta 12 vuotiaana jolloin kerroin äidilleni. Äitini kysyi: halusitko sitä?. Tapahtuman aikaan olin n. 5v
Isäni sanoi minua pummiksi. Veljelleni maksoi aina kaiken. Kerran pyysin 30euroa, että pääsisin kylpylään kaverin kanssa. Hän sanoi puhelimessa "säkin olet vaan tollanen pummi"
Vierailija kirjoitti:
Lapsena jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, uskalsin avautua asiasta 12 vuotiaana jolloin kerroin äidilleni. Äitini kysyi: halusitko sitä?. Tapahtuman aikaan olin n. 5v
Ihan järkyttävä äiti sulla...vaikka olisit ollut aikuinen, äidin olisi pitänyt olla sinun puolellasi.
Esimerkkejä riittäisi sekä äidin, tädin, exän, ystävien, työkavereiden ja vieraiden sanomina. En kuitenkaan halua kirjoittaa niitä tänne, sillä "kun paskaa kaivaa se haisee".
Likkakaveri kommentoi, että niin rumia korvia kuin mulla on ei kannata korostaa korvakoruilla. Ymmärtääkseni korvani ovat ihan normaalit. Eivät edes hörökorvat.
Vierailija kirjoitti:
"ota itseäsi niskasta kiinni" Tämän sanoi vielä kuolajuntti, jolle oli aina annettu kultalusikalla kaikki. Jälkeen päin aika paljon huvittanut. :)
Tämä on muuten tuttu, erityisesti maalaistorveloilta kuulee usein!
Tämä on totta! Menetin läheiseni korona vuonna ja jälkeenpäin ajateltuna minulle on koko vuodesta jäänyt mieleen vain muutama pieni kannustava lausahdus, joihin sitten takerruin...