Lapsen kanssa menee hyvin, mutta miehen entinen inhoaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outo keskustelu, josta näkee, että osa ihmisistä ei osaa lainkaan asettua muiden asemaan. Kommentit siitä, kuinka lapsen ollessa toisella vanhemmalla ei toisella ole mitään vastuuta, ovat outoja. Eihän esimerkiksi lapsen koulunkäyntiinkään suhtauduta niin, että kun lapsi on koulussa, tämä on koulun vastuulla ja vanhemmille on turha soitella.

Eniten ihmettelen sitä, että ex-puolison uuteen kumppaniin suhtaudutaan karsaasti silloinkin, kun tämä on tullut ex-puolison elämään vasta selvästi eron jälkeen. Ymmärtäisin katkeruuden, jos kyse olisi ollut pettämiskuviosta.

Nämä ovat sikäli hankalia asioita, että täällähän on vain se isän uuden versio asioista. Jos saman tarinan kertoisi se eksä tai vaikka se lapsen isä, voisi tarina olla toinen. Sitähän me emme voi tietää. Ainoastaan se on tullut selville, että ap kokee tarpeellisena olla yhteydessä nimenomaan pikkuasioista. Yhtään järkevää perustetta ap ei ole kertonut, jostä kävisi ilmi, että yhteydenpito ylipäätään on tarpeen.

Minusta ketjussa esitetyt kuvaukset harrastuskyydeistä, äkillisistä päivystysreissuista ja alennuksesta löytyneistä talvikengistä olivat hyviä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa elämää helpottaa, jos lapsen elämässä olevat aikuiset ovat luontevissa väleissä keskenään. Ihan samalla tavalla kuin jos lapseni on vaikka mummolla kylässä, mummo sattuu näkemään sopivat kengät ja soittaa minulle kysyäkseen, kannattaisiko kengät ostaa, voisi lapsen toisen vanhemman uusi puoliso soittaa minulle. Samoin jos lapsi vaikkapa osallistuisi johonkin esitykseen ollessaan toisella vanhemmallaan enkä minä pääsisi paikalle, olisi mukava saada esityksestä video. Jos toisen vanhemman puoliso sattuisi kuvaamaan kyseisen videon omalla kamerallaan, olisi minusta ihan puhdasta kiusantekoa olla ottamatta sitä vastaan ja pyytää toista vanhempaa lähettämään video.

Se on toki tullut selväksi, että lapsen äiti nimenomaan ei halua kuulla eikä tietää lapsestaan yhtään mitään tämän ollessa toisella vanhemmallaan, mutta tämä kertoo enemmän kyseisestä henkilöstä vanhempana kuin lapsen isän tai tämän uuden puolison toiminnasta.

Lapsen äiti ei halua olla lapsen isän uuden kanssa tekemisissä. Tämä on asia joka on todettu. Miksi ihmeessä siis ei voi elää sen mukaisesti ? Pitää väen väkisin yrittää saada toista ihmistä sopimaan omien mielihalujen mukaisesti toimivaksi persoonaksi. Sitten ne asiat hoidetaan vain vanhempien välillä. Siitä on turhaa tehdä isoa draamaa vaan sitten mennään sen mukaisesti. Ap itse siitä vain vatsahaavan saa. 

Se on ihan yhtä suurta kiusantekoa yrittää saada toinen osapuoli toimimaan niinkuin itse haluaa. Koska fakta on se, että lapsen äiti ei halua lapsen asioista keskustella kuin lapsen isän kanssa, niin sillä mennään sitten.

Tunnistan tämän nyksätyypin lähipiiristäni.

Tuttavamies on eronnut ja ensimmäisestä liitosta on tyttö. Uuden vaimon kanssa ssivat pojan. Tyttö on heidän luonaan tapaamissopimuksen mukaisesti, joka toinen viikonloppu. Kerran eräissä juhlissa uusi vaimo alkoi puhumaan "nämä meidän lapset" tarkoittaen myös miehensä edellisestä liitosta olevaa tyttöä. Kysyin eräältä juhlissa olleelta, että onko tyttö muuttanut isänsä ja äitipuolensa luo vai miksi nyksä puhuu meidän lapsista kun hänellä on vain yksi lapsi. Äitinsä luona asuu edelleen suurimman osan ajasta.

En oikein itsekään ymmärrä miksi pitää puhua "meidän lapsista" kun se tyttö ei ole nyksän lapsi. Itse käyttäisin ihan vain lasten etunimiä.

Viestisi ei liittynyt mitenkään AP:n tilanteeseen, ilmeisesti et edes lukenut viestejä?

Ja onhan se kamalaa, että eksä ja uusi puoliso pitävät lapsia perheensä lapsina, eivätkä erottele. Esim. Että tässä tämä meidän pärttyli ja isän ja kesän lapsi perttuli, joka ei nyt perheeseemme kuulu mutta on mukana.

Se se olisi juuri oikea tapa viestiä lapselle, että tämä on yhtälailla osa perhettä kuin vanhempien yhteinen lapsi, eikö?

Ai niin, lasta et edes ajatellut vaan omia tunteitasi. Koska SINUA harmittaa, että lapsi kuuluu myös isän uuteen perheeseen, tämä pitäisi huomioida. Lapsesta viis, hänen näkökulmastaan et selvästikään ajattele kun et edes maininnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outo keskustelu, josta näkee, että osa ihmisistä ei osaa lainkaan asettua muiden asemaan. Kommentit siitä, kuinka lapsen ollessa toisella vanhemmalla ei toisella ole mitään vastuuta, ovat outoja. Eihän esimerkiksi lapsen koulunkäyntiinkään suhtauduta niin, että kun lapsi on koulussa, tämä on koulun vastuulla ja vanhemmille on turha soitella.

Eniten ihmettelen sitä, että ex-puolison uuteen kumppaniin suhtaudutaan karsaasti silloinkin, kun tämä on tullut ex-puolison elämään vasta selvästi eron jälkeen. Ymmärtäisin katkeruuden, jos kyse olisi ollut pettämiskuviosta.

Nämä ovat sikäli hankalia asioita, että täällähän on vain se isän uuden versio asioista. Jos saman tarinan kertoisi se eksä tai vaikka se lapsen isä, voisi tarina olla toinen. Sitähän me emme voi tietää. Ainoastaan se on tullut selville, että ap kokee tarpeellisena olla yhteydessä nimenomaan pikkuasioista. Yhtään järkevää perustetta ap ei ole kertonut, jostä kävisi ilmi, että yhteydenpito ylipäätään on tarpeen.

Minusta ketjussa esitetyt kuvaukset harrastuskyydeistä, äkillisistä päivystysreissuista ja alennuksesta löytyneistä talvikengistä olivat hyviä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa elämää helpottaa, jos lapsen elämässä olevat aikuiset ovat luontevissa väleissä keskenään. Ihan samalla tavalla kuin jos lapseni on vaikka mummolla kylässä, mummo sattuu näkemään sopivat kengät ja soittaa minulle kysyäkseen, kannattaisiko kengät ostaa, voisi lapsen toisen vanhemman uusi puoliso soittaa minulle. Samoin jos lapsi vaikkapa osallistuisi johonkin esitykseen ollessaan toisella vanhemmallaan enkä minä pääsisi paikalle, olisi mukava saada esityksestä video. Jos toisen vanhemman puoliso sattuisi kuvaamaan kyseisen videon omalla kamerallaan, olisi minusta ihan puhdasta kiusantekoa olla ottamatta sitä vastaan ja pyytää toista vanhempaa lähettämään video.

Se on toki tullut selväksi, että lapsen äiti nimenomaan ei halua kuulla eikä tietää lapsestaan yhtään mitään tämän ollessa toisella vanhemmallaan, mutta tämä kertoo enemmän kyseisestä henkilöstä vanhempana kuin lapsen isän tai tämän uuden puolison toiminnasta.

Lapsen äiti ei halua olla lapsen isän uuden kanssa tekemisissä. Tämä on asia joka on todettu. Miksi ihmeessä siis ei voi elää sen mukaisesti ? Pitää väen väkisin yrittää saada toista ihmistä sopimaan omien mielihalujen mukaisesti toimivaksi persoonaksi. Sitten ne asiat hoidetaan vain vanhempien välillä. Siitä on turhaa tehdä isoa draamaa vaan sitten mennään sen mukaisesti. Ap itse siitä vain vatsahaavan saa. 

Se on ihan yhtä suurta kiusantekoa yrittää saada toinen osapuoli toimimaan niinkuin itse haluaa. Koska fakta on se, että lapsen äiti ei halua lapsen asioista keskustella kuin lapsen isän kanssa, niin sillä mennään sitten.

Puhut koko ajan ikään kuin lapsen äiti voisi täysin vapaasti päättää, kuinka asiassa toimitaan, ja muiden on vain sopeuduttava. Näinhän asia ei ole, vaan kyllä voi vaatia aikuista ihmistä ottamaan vastuuta ja tekemään kompromisseja ja ennen kaikjea toimimaan lapsen parhaaksi. On aivan selvä, että lapsen vanhemman toiminta aiheuttaa lapselle haittaa. Esimerkit, joita tässä ketjussa on esitetty, kuten että uusi puoliso oli estetty kaikissa viestintäkanavissa niin, että lapsen äitiin ei saatu yhteyttä lääkärissä käyntiä varten tai että käyttäydytään niin kuin uutta puolisoa ei olisi ollenkaan olemassa, eivät esitä lasten vanhempaa kovinkaan hyvässä valossa, jos huoltajuusasioita lähdettäisiin lastenvalvojalle selvittelemään.

Kun on vain sen toisen osapuolen sanoma. Sokeasti uskotte kaiken mitä sanotaan ? Mistä me voidaan täällä tietää totuutta. On aika yleistä, että nyksät haukkuu eksän toimintaa, eikä nähdä sitä omaa vastuuta draamasta. Kyllä se on lapsen vanhempien asia käydä läpi miten lasta koskevat asiat hoidetaan, eikä yhdenkään nyksän. Tämä näyttää kovin monelle olevan vaikea tajuta. Sille ei voi mitään, jos ap:n tapauksessa mies on niin lapanen, ettei kykene asioista lapsen äidin kanssa sopimaan.

Minusta kuulostaa myös todella erikoiselta suhtautumiselta, että "jos on isän viikko, siinä pärjätään ilman äitiä". Toki pääpiirteissään näin, mutta jos nyt ei muuta mahdollisuutta ole, niin mikä estää kysymästä toiselta vanhemmalta haluaako/pystyykö hoitamaan. Kyllä meillä yhteishuoltajuus on toiminut nimenomaan näin. Jos toinenkaan ei pääse, homma peruuntuu tai kaivellaan vielä jostain kauempaa. Ihmeellisen mustavalkoista ajattelua ilmassa kumminkin päin.

Aplle sanoisin että jos ex ei halua olla yhteydessä, anna olla. Ilmoitat tilanteesta isälle ja sillä selvä. Jos asia jää hoitamatta, et ota paineita. Toki uusperheessäkin on ihana jos kumpikin voi ottaa vastuuta lapsen parhaaksi, mutta fakta on se, että isä on huoltaja. Aina tilanteet ei mene niin kuin toivoo. Exää et millään keinolla voi pakottaa olemaan yhteyksissä. Exälläkin voi olla syynsä (hyvät tai huonot) tälle miksei sinun kanssa sovi asioista. Esim on kokenut suhteen aikana ett mies välttelee itse asioiden hoitamista ja nyt haluaa siksi nimenomaan että mies hoitaisi lastensa asioita itse uuden naisystävän sijaan. Onhan tuokin lapsellista, mutta ei voi olla vastuussa muusta kuin omasta toiminnastaan, joten exän käytös kannattaa parhaimman mukaan jättää huomiotta, eikä enempää pakottaa häntä sellaiseen mihin tämä ei ole valmis.

Jos ero ei johtunut sinusta, vaan tapahtui monta vuotta ennenkuin tapasit miehesi, niin kyseessä ei ilmeisesti ole mikään pikkutaapero tai sitten olet lapsen äidille vain exän nyxä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outo keskustelu, josta näkee, että osa ihmisistä ei osaa lainkaan asettua muiden asemaan. Kommentit siitä, kuinka lapsen ollessa toisella vanhemmalla ei toisella ole mitään vastuuta, ovat outoja. Eihän esimerkiksi lapsen koulunkäyntiinkään suhtauduta niin, että kun lapsi on koulussa, tämä on koulun vastuulla ja vanhemmille on turha soitella.

Eniten ihmettelen sitä, että ex-puolison uuteen kumppaniin suhtaudutaan karsaasti silloinkin, kun tämä on tullut ex-puolison elämään vasta selvästi eron jälkeen. Ymmärtäisin katkeruuden, jos kyse olisi ollut pettämiskuviosta.

Nämä ovat sikäli hankalia asioita, että täällähän on vain se isän uuden versio asioista. Jos saman tarinan kertoisi se eksä tai vaikka se lapsen isä, voisi tarina olla toinen. Sitähän me emme voi tietää. Ainoastaan se on tullut selville, että ap kokee tarpeellisena olla yhteydessä nimenomaan pikkuasioista. Yhtään järkevää perustetta ap ei ole kertonut, jostä kävisi ilmi, että yhteydenpito ylipäätään on tarpeen.

Minusta ketjussa esitetyt kuvaukset harrastuskyydeistä, äkillisistä päivystysreissuista ja alennuksesta löytyneistä talvikengistä olivat hyviä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa elämää helpottaa, jos lapsen elämässä olevat aikuiset ovat luontevissa väleissä keskenään. Ihan samalla tavalla kuin jos lapseni on vaikka mummolla kylässä, mummo sattuu näkemään sopivat kengät ja soittaa minulle kysyäkseen, kannattaisiko kengät ostaa, voisi lapsen toisen vanhemman uusi puoliso soittaa minulle. Samoin jos lapsi vaikkapa osallistuisi johonkin esitykseen ollessaan toisella vanhemmallaan enkä minä pääsisi paikalle, olisi mukava saada esityksestä video. Jos toisen vanhemman puoliso sattuisi kuvaamaan kyseisen videon omalla kamerallaan, olisi minusta ihan puhdasta kiusantekoa olla ottamatta sitä vastaan ja pyytää toista vanhempaa lähettämään video.

Se on toki tullut selväksi, että lapsen äiti nimenomaan ei halua kuulla eikä tietää lapsestaan yhtään mitään tämän ollessa toisella vanhemmallaan, mutta tämä kertoo enemmän kyseisestä henkilöstä vanhempana kuin lapsen isän tai tämän uuden puolison toiminnasta.

Lapsen äiti ei halua olla lapsen isän uuden kanssa tekemisissä. Tämä on asia joka on todettu. Miksi ihmeessä siis ei voi elää sen mukaisesti ? Pitää väen väkisin yrittää saada toista ihmistä sopimaan omien mielihalujen mukaisesti toimivaksi persoonaksi. Sitten ne asiat hoidetaan vain vanhempien välillä. Siitä on turhaa tehdä isoa draamaa vaan sitten mennään sen mukaisesti. Ap itse siitä vain vatsahaavan saa. 

Se on ihan yhtä suurta kiusantekoa yrittää saada toinen osapuoli toimimaan niinkuin itse haluaa. Koska fakta on se, että lapsen äiti ei halua lapsen asioista keskustella kuin lapsen isän kanssa, niin sillä mennään sitten.

Puhut koko ajan ikään kuin lapsen äiti voisi täysin vapaasti päättää, kuinka asiassa toimitaan, ja muiden on vain sopeuduttava. Näinhän asia ei ole, vaan kyllä voi vaatia aikuista ihmistä ottamaan vastuuta ja tekemään kompromisseja ja ennen kaikjea toimimaan lapsen parhaaksi. On aivan selvä, että lapsen vanhemman toiminta aiheuttaa lapselle haittaa. Esimerkit, joita tässä ketjussa on esitetty, kuten että uusi puoliso oli estetty kaikissa viestintäkanavissa niin, että lapsen äitiin ei saatu yhteyttä lääkärissä käyntiä varten tai että käyttäydytään niin kuin uutta puolisoa ei olisi ollenkaan olemassa, eivät esitä lasten vanhempaa kovinkaan hyvässä valossa, jos huoltajuusasioita lähdettäisiin lastenvalvojalle selvittelemään.

Itse asiassa se on vain ja ainoastaan lapsen äidin päätettävissä, jos hän haluaa hoitaa lasta koskevat asiat vain lapsen isän kanssa. Se todellakin on vain lapsen äidin päätettävissä oleva asia.  Lapsen isä voi toiveensa esittää, mutta päätös on tässä tapauksessa nimenomaan äidin. 

Järkevä vanhempi haluaa tavata myös exän nyksän ja olla tarvittaessa vastaamassa viesteihin. Miksi?

Siksi, että tämä nyksä on lapselle tärkeä aikuinen ihminen. Ja minä ainakin haluan tuntea kaikki tärkeät aikuiset ihmiset lapseni elämässä. 

Asiallisella käytökselläni nyksään kohtaan voin myös vaikuttaa siihen, kuinka nyksä kohtelee lastani. Miksi tieten tahtoen käyttäytyisin epäkohteliaasti nyksään kohtaan? Epäkohtelias = ignooraamalla hänet tai olemalla vastaamatta asiallisiin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämättömän kylmiä ihmisiä, tarraudutaan vain siihen kenen velvollisuus on mitäkin, eikä suostuta tekemään mitään "kun on isäviikko ja isä on vastuussa" - se on teidän lapsenne! Ei se lakkaa olemasta teidän lapsenne, vaikka olisi toisen vanhemman "viikko"!

Mutta ei, yhtään ei saa joustaa, jos exän uusi siitä jotenkin hyötyy, tai exä. Viis siitä, että lapsi kärsii. Katkeria nautoja. 

Onneksi omat lapset on jo isoja, ilman mitään uusperhekuvioita.

Mitä kylmää tuossa on? Jos isäviikolla lapsi ei ole isän vastuulla, niin miksi ihmeessä se majailee siellä? Helpompi äidillekin, että lapsi on kokonaan hänellä, niin ei tarvitse miettiä, miten elämänsä asettelee. Jos isä on kyvytön lapsesta huolehtimaan, niin ei sen paikka todellakaan ole siellä isän luona. Moni lapsi on viikko-viikko systeemissä vain siksi, että isä ei halua maksaa elatusmaksuja.

Tämän ketjun jälkeen ymmärrän poikamme kaverin perheen viestittelytapoja. Aiemmin ne ovat kuulostaneet oudoilta.

Teppo ja Taina erosivat. Heidän lapsensa Tino asuu vuoroviikoin isällä ja äidillä. Äidin nyxä Seppo on myös lapsen valmentaja. Joukkuuen wappiryhmässä on usein viestejä Tepolta. Voisiko joku ottaa Tinon kyytiin? Voisiko joku lainata mailaa kun se unohtui äidille. Seppo aina vastaa kuten kuka tahansa harrastuskaverin vanhempi, että hänen kyydissään pääsee ja voi ottaa mailan mukaan. Teppo ei kommentoi tuota mitenkään. Ei sanallakaan.

Aina olen ihmetellyt, miksi ei kysy suoraan Sepolta, kun aina kuitenkin on harkoissa mukana. Taina on vuorotöissä, eikä voi töissä vastata kännykkään.

Muutenkin tuntuu hassulta, miksi Tino ei voi kulkea joka kerta sinne harrastukseen Sepon kyydissä, kun kuitenkin on aina paikalla ja samoilta huudeilta lähdetään.

Exä nyxä eksä nyksä draamat ovat lapsellisia. Aikuistukaa hyvät ihmiset ja lopettaa turhanpäiväinen tappelu keskenään. Lapsellista touhua tollainen miehesi eksältä. Aikuisia tässä ollaan, aikuisten täytyy osata käyttäytyä asiallisesti.

1 riittävän mustavalkoinen ja jääräpäinen kommentoija saa aikaan pitkiä polarisoituneita ketjuja. Tässä ketjussa häärää sama jyrkkä tapaus joka pyöritti "Vauvan tehtävä hoitaa mummoa" -ketjua, asenteella "Isovanhemmilla ei ole mitään asiaa lasten elämään, vanhemmat päättävät kaiken. Piste." Oikeassaolemisen tunne on tällä kommentoijalla poikkeuksellisen harhainen. Pelottava ihminen. Sääliksi käy hänen appivanhempiaan ja tulevan exänsä nyxää. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun jälkeen ymmärrän poikamme kaverin perheen viestittelytapoja. Aiemmin ne ovat kuulostaneet oudoilta.

Teppo ja Taina erosivat. Heidän lapsensa Tino asuu vuoroviikoin isällä ja äidillä. Äidin nyxä Seppo on myös lapsen valmentaja. Joukkuuen wappiryhmässä on usein viestejä Tepolta. Voisiko joku ottaa Tinon kyytiin? Voisiko joku lainata mailaa kun se unohtui äidille. Seppo aina vastaa kuten kuka tahansa harrastuskaverin vanhempi, että hänen kyydissään pääsee ja voi ottaa mailan mukaan. Teppo ei kommentoi tuota mitenkään. Ei sanallakaan.

Aina olen ihmetellyt, miksi ei kysy suoraan Sepolta, kun aina kuitenkin on harkoissa mukana. Taina on vuorotöissä, eikä voi töissä vastata kännykkään.

Muutenkin tuntuu hassulta, miksi Tino ei voi kulkea joka kerta sinne harrastukseen Sepon kyydissä, kun kuitenkin on aina paikalla ja samoilta huudeilta lähdetään.

Tuntematta esimerkkiperhettä niin minusta Teppo hoitaa isän velvollisuutensa kuten kuuluu. Teppo ei voi tietää missä Seppo kulkee milloinkin, onko sairaana vai valmentamassa, onko työmatkalla vai valmentamassa. Teppo kysyy wappiryhmässä Tinolle kyytia ja joskus Seppo sanoo ottavansa kyytiin, joskus Kyllikki sanoo ottavansa kyytiin.

Saan myös mailakeskustelusta mielikuvan, että Teppo varmistaa että Tinolla on maila eikä yksinomaan luota siihen, että sairaana mahdollisesti oleva Seppo ei pystykään tuomaan äidin luota mailaa harkkoihin. Kun Teppo kysyy lainamailaa wappiryhmässä niin joskus Seppo sanoo tuovansa mailan, ja joskus Yrjänä sanoo tuovansa mailan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämättömän kylmiä ihmisiä, tarraudutaan vain siihen kenen velvollisuus on mitäkin, eikä suostuta tekemään mitään "kun on isäviikko ja isä on vastuussa" - se on teidän lapsenne! Ei se lakkaa olemasta teidän lapsenne, vaikka olisi toisen vanhemman "viikko"!

Mutta ei, yhtään ei saa joustaa, jos exän uusi siitä jotenkin hyötyy, tai exä. Viis siitä, että lapsi kärsii. Katkeria nautoja. 

Onneksi omat lapset on jo isoja, ilman mitään uusperhekuvioita.

Mitä kylmää tuossa on? Jos isäviikolla lapsi ei ole isän vastuulla, niin miksi ihmeessä se majailee siellä? Helpompi äidillekin, että lapsi on kokonaan hänellä, niin ei tarvitse miettiä, miten elämänsä asettelee. Jos isä on kyvytön lapsesta huolehtimaan, niin ei sen paikka todellakaan ole siellä isän luona. Moni lapsi on viikko-viikko systeemissä vain siksi, että isä ei halua maksaa elatusmaksuja.

EI ihme jos kanssasi on vaikeata. Se että on arkisia asioita jotka täytyy järjestää (ja ne PITÄÄ järjestää jotta lapsen asiat toimivat) ei ole millään muotoa sama asia kuin "isä on kyvytön huolehtimaan lapsesta." Mustavalkoisuus ja kärjistävä vääristely saa toki aikaan hyvää väittelyä ketjussa, mutta tosielämässä sinä olet se joka tekee kaikesta ongelmallista ihan kaikille. Sinä. Ei ne muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämättömän kylmiä ihmisiä, tarraudutaan vain siihen kenen velvollisuus on mitäkin, eikä suostuta tekemään mitään "kun on isäviikko ja isä on vastuussa" - se on teidän lapsenne! Ei se lakkaa olemasta teidän lapsenne, vaikka olisi toisen vanhemman "viikko"!

Mutta ei, yhtään ei saa joustaa, jos exän uusi siitä jotenkin hyötyy, tai exä. Viis siitä, että lapsi kärsii. Katkeria nautoja. 

Onneksi omat lapset on jo isoja, ilman mitään uusperhekuvioita.

Mitä kylmää tuossa on? Jos isäviikolla lapsi ei ole isän vastuulla, niin miksi ihmeessä se majailee siellä? Helpompi äidillekin, että lapsi on kokonaan hänellä, niin ei tarvitse miettiä, miten elämänsä asettelee. Jos isä on kyvytön lapsesta huolehtimaan, niin ei sen paikka todellakaan ole siellä isän luona. Moni lapsi on viikko-viikko systeemissä vain siksi, että isä ei halua maksaa elatusmaksuja.

Jos moni äiti ei suostu viikko ja viikko-systeemiin kun haluaa ne elatusmaksut.

Älkää sekoittako nyt kaikkia isiä niihin jotka eivät halua maksaa elatusmaksuja.

Suurin osa kuitenkin haluaa ja ymmärtää asian.

Ja moni isä ihan oikeasti haluaa olla lapsensa kanssa enemmän kuin sen joka toisen viikonlopun, raha ei liity tähän ollenkaan, vaan halu olla lastensa elämässä.

Ei isä ole kyvytön hoitamaan jos satunnaisesti hänen uusi kumppaninsa pystyy olemaan varalla. Ei lasta ole jätetty heitteille.

Miten on, saako ja voiko ÄIDIN uusi kumppani kyydistä tai hoitaa lapsen asioita?

Koskeeko nämä samat säännöt myös äidin kotia? Se tuppaa aina näissä keskusteluissa unohtumaan.

Näiden satunnaisten kyvyttömyyksien vuoksiko lapsi eristettäisiin isästään? Eikö sitten myös äidistään? Jos äitikin sattuu olemaan joskus töissä tms. omalla vuorollaan. Eli silloin lapsi pitää ottaa huostaan? Jos äidin ja isän pitää olla vuorollaan hoitamassa 100 %.

Aika mustavalkoinen ajattelutapa, ei ehkä lapsen edun mukainen.

Nythän voi olla niinkin, että uusi perhe on ollut yhdessä jo vuosia, ehkä kymmeniäkin vuosia.

Kunka kauan tai mikä olisi se sopiva aika jolloin exän uusi kumppani lakkaa olemasta ventovieras?

Vai onko olemassa sellaista aikaa äideille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella outo keskustelu, josta näkee, että osa ihmisistä ei osaa lainkaan asettua muiden asemaan. Kommentit siitä, kuinka lapsen ollessa toisella vanhemmalla ei toisella ole mitään vastuuta, ovat outoja. Eihän esimerkiksi lapsen koulunkäyntiinkään suhtauduta niin, että kun lapsi on koulussa, tämä on koulun vastuulla ja vanhemmille on turha soitella.

Eniten ihmettelen sitä, että ex-puolison uuteen kumppaniin suhtaudutaan karsaasti silloinkin, kun tämä on tullut ex-puolison elämään vasta selvästi eron jälkeen. Ymmärtäisin katkeruuden, jos kyse olisi ollut pettämiskuviosta.

Nämä ovat sikäli hankalia asioita, että täällähän on vain se isän uuden versio asioista. Jos saman tarinan kertoisi se eksä tai vaikka se lapsen isä, voisi tarina olla toinen. Sitähän me emme voi tietää. Ainoastaan se on tullut selville, että ap kokee tarpeellisena olla yhteydessä nimenomaan pikkuasioista. Yhtään järkevää perustetta ap ei ole kertonut, jostä kävisi ilmi, että yhteydenpito ylipäätään on tarpeen.

Minusta ketjussa esitetyt kuvaukset harrastuskyydeistä, äkillisistä päivystysreissuista ja alennuksesta löytyneistä talvikengistä olivat hyviä esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa elämää helpottaa, jos lapsen elämässä olevat aikuiset ovat luontevissa väleissä keskenään. Ihan samalla tavalla kuin jos lapseni on vaikka mummolla kylässä, mummo sattuu näkemään sopivat kengät ja soittaa minulle kysyäkseen, kannattaisiko kengät ostaa, voisi lapsen toisen vanhemman uusi puoliso soittaa minulle. Samoin jos lapsi vaikkapa osallistuisi johonkin esitykseen ollessaan toisella vanhemmallaan enkä minä pääsisi paikalle, olisi mukava saada esityksestä video. Jos toisen vanhemman puoliso sattuisi kuvaamaan kyseisen videon omalla kamerallaan, olisi minusta ihan puhdasta kiusantekoa olla ottamatta sitä vastaan ja pyytää toista vanhempaa lähettämään video.

Se on toki tullut selväksi, että lapsen äiti nimenomaan ei halua kuulla eikä tietää lapsestaan yhtään mitään tämän ollessa toisella vanhemmallaan, mutta tämä kertoo enemmän kyseisestä henkilöstä vanhempana kuin lapsen isän tai tämän uuden puolison toiminnasta.

Lapsen äiti ei halua olla lapsen isän uuden kanssa tekemisissä. Tämä on asia joka on todettu. Miksi ihmeessä siis ei voi elää sen mukaisesti ? Pitää väen väkisin yrittää saada toista ihmistä sopimaan omien mielihalujen mukaisesti toimivaksi persoonaksi. Sitten ne asiat hoidetaan vain vanhempien välillä. Siitä on turhaa tehdä isoa draamaa vaan sitten mennään sen mukaisesti. Ap itse siitä vain vatsahaavan saa. 

Se on ihan yhtä suurta kiusantekoa yrittää saada toinen osapuoli toimimaan niinkuin itse haluaa. Koska fakta on se, että lapsen äiti ei halua lapsen asioista keskustella kuin lapsen isän kanssa, niin sillä mennään sitten.

Puhut koko ajan ikään kuin lapsen äiti voisi täysin vapaasti päättää, kuinka asiassa toimitaan, ja muiden on vain sopeuduttava. Näinhän asia ei ole, vaan kyllä voi vaatia aikuista ihmistä ottamaan vastuuta ja tekemään kompromisseja ja ennen kaikjea toimimaan lapsen parhaaksi. On aivan selvä, että lapsen vanhemman toiminta aiheuttaa lapselle haittaa. Esimerkit, joita tässä ketjussa on esitetty, kuten että uusi puoliso oli estetty kaikissa viestintäkanavissa niin, että lapsen äitiin ei saatu yhteyttä lääkärissä käyntiä varten tai että käyttäydytään niin kuin uutta puolisoa ei olisi ollenkaan olemassa, eivät esitä lasten vanhempaa kovinkaan hyvässä valossa, jos huoltajuusasioita lähdettäisiin lastenvalvojalle selvittelemään.

Itse asiassa se on vain ja ainoastaan lapsen äidin päätettävissä, jos hän haluaa hoitaa lasta koskevat asiat vain lapsen isän kanssa. Se todellakin on vain lapsen äidin päätettävissä oleva asia.  Lapsen isä voi toiveensa esittää, mutta päätös on tässä tapauksessa nimenomaan äidin. 

Silloin, kun kyseessä on yhteishuoltajuus, sovitaan lapsen asioista yhteisesti, ihan samoin kuin ydinperheessäkin sovitaan. Ei äiti voi yksinään päättää lapsen kasvatuksesta eikä siitä, kenen kanssa lapsen asioista keskustellaan ja kenen ei. Tai voi, mutta tekemällä näin antaa kyllä aika typerän kuvan itsestään. Vähän sama, jos äiti kieltäytyisi olemasta tekemisissä isän vanhempien, sisarusten tai ystävien kanssa. Tähän on toki "oikeus", mutta ei normaali järkevä ihminen toimi näin. Kylmäkiskoinen suhtautuminen uuteen puolisoon on vielä hullumpaa siksi, että vuoroviikkolapsi viettää tämän kanssa yhtä paljon aikaa kuin biologisten vanhempiensa.

Täältä kyllä löytyy esimerkkejä huonoista, katkerista lapsen synnyttäjistä. Ei äideistä!

Lapsihan tuossa vain kärsii kun aikuinen ei pysty käyttäytymään. Noinhan voi käydä kun lapsi on vaikka mummolla tai tädillä, silloin otetaan vastuu omasta lapsesta, mutta ei näillä vuoroviikko eläjillä. Vastuu pah, velvollisuus antaa sekä opettaa lapsuudessa on aivan merkityksetöntä kun synnyttäjällä on oikeus.

Itse olen useampaa tuollaista muka-äitiä katsonut ja kyllä usein heille pitää sanoa ennen kun ymmärtävät kuinka kohdella muita aikuisia oli ne opettajia tai ketä vaan. Jos kotoa lähtee tuo dissataan/syrjitään niin mitä lapsi oppii?

Synnyttäjän katkeruus on aina etusijalla.

Ennen hoidettiin aiemmat lapset, omat lapset ja vielä naapurinkin mukulat. Nyt ei selvitä kuin nipin napin oma viikko. Sitä niittää mitä kylvää.

Tässä ketjussa tosiaan taitaa olla joku yksi katkera jankkaaja... Kuulostaa tosi oudolta tollanen, että ei eksän vuoroviikolla voi edes puhelimeen vastata. Itse ainakin haluaisin tietää miten lapsella menee sen viikon aikana.

Haluaisin kysyä näin katkeran äidin lapsena, että miksi te tässäkin ketjussa kirjoittaneet äidit haluatte satuttaa lastanne? Koska sitä te teette tuolla "eksän nyksän" vihaamisellanne ja yleisellä kypsymättömyydellänne. Oli kamalaa kun oma äiti yritti jatkuvasti kierouttaa välini isääni ja tämän uuteen puolisoon. Haukkumista, mykkäkoulua ja katkeraa kommentointia kaikesta isään tai hänen puolisoonsa liittyvästä. Tunsin itseni petturiksi viihtyessäni isän luona. Ettekö te oikeasti tajua aiheuttavanne omille, rakkaille lapsillenne surua huonolla käytöksellänne? Vai eikö sillä ole väliä?

Vierailija kirjoitti:

Jos isäviikolla exä soittaisi minulle, että harrastekyyti peruuntui, vie lapsi harkkoihin, niin vastaus olisi, että kenen vastuuviikko nyt onkaan. Eli pyydä vanhempiasi, kavereitasi tai lapsen kavereitten vanhempia apuun, äitinä minulla ei ole mitään päivystysvastuita. Jaettu huoltajuus tarkoittaa sitä, että omalla viikolla todella kantaa vastuun ihan kaikesta eikä oleta, että kun minä en ehdi niin toinen vanhempi kyllä hyvin joutaa kuskiksi.

Sama pätee toisinpäin. Jos en pääse lapsen mukaan päiväkotikuvauksiin, niin en oleta isän sinne menevän. Pyydän kummia tai vanhempiani apuun.

Ai kummit ja mummit on enemmän vastuussa kuin vanhempi? Ei se peruuta vastuuta lapsesta, että lapsi on toisen vanhemman luona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sen miehen entisen pitää olla sinun kanssasi missään tekemisissä ? Sinä olet sen miehen kumppani, et miehen eksän ? 

Asialliset välit olisivat kivat, kun lapsi on meillä puolet ajasta ja olen lapsen kanssa ajoittain myös kaksin (vuorotyö molemmilla, minulla ja miehellä). Muuten kuin lapseen liittyen en kaipaa yhteyksiä.

On myös lapsen kannalta sääli, että hän elää jatkuvassa ristiriidassa. Hän pitää minusta, mutta tietää, että äiti ei. Tämä on aiheuttanut lapselle ahdistusta ja pahaa mieltä.

En ihan käsitä, mistä tämä "et ole eksän kumppani" tuli? Kyse on tosiaan asiallisista väleistä, mitä en nyt aivan parisuhteeksi tulkitse missään yhteydessä.

Hänen EI tarvitse edelleenkään sinun kanssa sopia lapsen asioista, joka ei ole sinun. Anna miehesi ja hänen eksänsä ihan keskenään sopia heidän yhteisen lapsen asioista. Ei ole mitään tarvetta olla sinun kanssasi missään väleissä. On aivan sama mitä mieltä sinä olet. Vanhemmat hoitavat keskenään omaa jälkikasvuaan koskevat asiat.

Tässä nyt vielä rautalangasta: olen samaa mieltä siitä, että lapsen vanhemmat hoitavat lapsen asiat. On kuitenkin tilanteita, joissa olen lapsen kanssa ja asia x tulee hoidettavaksi nyt ilman, että mies on paikalla. Tällöin olisi hyvä, että voisimme olla välttämättömän muutaman viestin tai puhelun ajan tekemisissä.

Erityisesti haluaisin kuulla, eikö sinua haittaa lainkaan lapselle koituva mielipaha? Sen tunnut sivuuttavan täysin, mikä on erikoista.

Mitä tuollaiset tilanteet ovat?

Siitä olen samaa mieltä ettei lasten kuullen pitäisi haukkua eksiä tai näiden uusia puolisoita.

Lapsen harrastuksen yhteiskuljetus esimerkiksi, hiljattain tuli pikainen muutos ja lapsi jäi ilman kyytiä. Eksä olisi halunnut, että lapsi menee ja olisi vienyt itse, mutta kun ei voinut puhua kanssani sen verran, että olisin saanut tämän tilanteen kerrottua. Laitoin viestiä, että lapsen kyyti peruuntuu, olisiko mahdollista viedä. Eksä ei voinut vastata minulle eikä kuulemma edes lukenut viestiä (en tajua kyllä miten on edes mahdollista, viestistä näkyy yleensä ainakin osa näytöllä). Mies oli töissä, en saanut häntä kiinni että olisi voinut soittaa eksälleen, tilanne oli jo ohi kun hän vastasi (meni noin 45 min mikä oli harrastukseen ehtimisen kannalta liikaa).

En ole koskaan muissa kuin tämän kaltaisissa tilanteissa edes ollut yhteydessä.

Ja tosiaan iso ongelma on lapsen paha mieli.

En muuten vastaisi minäkään, jos on sovittu että lapsi on isän luona niin joko sinä ja tämä isä viette lapsen harrastukseen tai sitten lapsi ei sinne mene. Äidillä on tuolloin lapsivapaa ja hän ei ole mitenkään velvoitettu järjestelemään harrastuskuljetuksia vapaallaan. Ei ole mitään velvoitetta päivystää puhelinta ja odottaa että jos se exän nyxä nyt sitten sattuisi laittamaan viestiä kun Otto-Ville ei päässytkään kaverin kyydillä treeneihin.

Enkä missään tilanteessa alentuisi joltain ex-vaimolta kyselemään kyytiä. Aikuinen osaa järjestää asian itse. 

Ei vanhemmuudesta anneta vapaata. Olet ymmärtänyt jotain väärin.

Vuoroviikkovanhemmuus on sitä, että silloin on sen vanhemman vuoro asiat hoitaa, joka lapsesta huolehtii. Miksi muuten moisia sopimuksia tehtäisiin? Jos isä viikollakin äidille soitellaan milloin mistäkin pikkuasiasta, joka pitää hoitaa niin äiti on aina varuillaan milloin soitto tulee.

Isänkin pitää ottaa vastuu ettei näitä äidille soittoja tule. Outoa vielä, jos se soittaja on isän naisystävä. Tietääkö tämä lapsen isä näistä naisystävän sooloiluista soitella lapsen äidille noin vain? Ihmettelen kytyä soittaa äidille, kun on se isäkin, jonka vuoro on lapsen asiat hoitaa.

Ap saa olla tyytyväinen, että lapsen kanssa on välit hyvät. Lapsen äitiin ei välejä tarvi olla, kun on se isä.