Lapsen kanssa menee hyvin, mutta miehen entinen inhoaa

Vierailija kirjoitti:

Laki määrittää asiat vanhemmuuteen. Jos ei halua olla jonkun kanssa tekemisissä ei ole mikään pakko.

Hoidat oman osuutesi ja thats it.

Olisihan se tositosikiva, kun elettäis kaikki ihan kuin jossain fantsumaailmassa ja oltais kaikki niiin iloisia ja hyväntahtoisia toisillemme ja saatais sitten maailmaankin rauha.

Todellisuus toimii ihan toisin. Terve itsekkyys. 

Ja tuo jankkaaja joka tähän ketjuun tuli ja tunnistaa oman uhrinsa tai mitä lie tarkoittaakaan, niin ei oo ihan kaikki kotona sulla.

Luetun ymmärtämisessä on ongelmia ja matkaa kypsään aikuisuuteen vielä paljon.

Jopas täällä on yksi tai useampi katkeroitunut eksä meuhkaamassa. Koomisia tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Laki määrittää asiat vanhemmuuteen. Jos ei halua olla jonkun kanssa tekemisissä ei ole mikään pakko.

Hoidat oman osuutesi ja thats it.

Olisihan se tositosikiva, kun elettäis kaikki ihan kuin jossain fantsumaailmassa ja oltais kaikki niiin iloisia ja hyväntahtoisia toisillemme ja saatais sitten maailmaankin rauha.

Todellisuus toimii ihan toisin. Terve itsekkyys. 

Ja tuo jankkaaja joka tähän ketjuun tuli ja tunnistaa oman uhrinsa tai mitä lie tarkoittaakaan, niin ei oo ihan kaikki kotona sulla.

Aiheena ei millään muotoa ole itse vanhemmuus. Olet täysin pihalla siitä mistä puhutaan. Laki ei liity koko aiheeseen millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

Jopas täällä on yksi tai useampi katkeroitunut eksä meuhkaamassa. Koomisia tapauksia.

Missä täällä on katkeroituneita exiä? Minusta täällä on aikuisia äitejä, jotka antavat isäviikolla isälle täyden vapauden olla ja elää niin, että exä ei ole koko ajan hengittämässä niskaan ja varmistamassa, että lapsi tulee kuljetettua sinne minne piti. Ei siis mitään lapseen tarrautunutta äitiyttä, vaan sen hyväksyminen, että isäviikolla on isän säännöt ja niillä mennään. Jos lapsi ei pääse harrastukseensa, niin se on kurjaa, mutta ehkä isä siitä oppii jotain.

Ongelmia tulee siitä, kun isäviikolla ei saada hommaa toimimaan ja oletetaan, että biologinen äitiys tarkoittaa jatkuvaa vastuuta lapsesta. Jos isä ei ehdi, nostetaan se äidin vanhemmuus tikun nokkaan ja siihen vedoten vaaditaan olemaan isän uuden perheen käytössä.

Normiperheessä ap olisi itse vienyt lapsen harkkoihin ja that´s it. Eroisän nyxä voi aina vierittää vastuun pois itseltään ja itkeä, että lapsen äiti ei ole mun kaveri. Miksi ihmeessä olisi, harva aikuinen haluaa lasta kaverikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin menee. Hän vihaa minua ja minä pidä huolen että sisarussuhteet pysyy erillään asuvien sisarusten välillä kunnossa. Exällä on yhteinen lapsi hänen kanssaan. Hänen mielenliikkeensä ei mitenkään liity lasten oikeuksiin tai tarpeisiin.

Mielestäsi vanhemman käytös ei mitenkään liity lapsen tarpeisiin? Ööh ok.

Tämä kyllä selittääkin näitä juttuja. Kuvitellaan, että lapseen ei vaikuta oma/toisen aikuisen käytös, vaikka lapsi elää koko ajan sen käytöksen vaikutuksen alaisena.

Minulla on erinomaiset suhteet lasten isään. Miksi ihmeessä lapseni kärsisivät jonkun vieraan naisen vihaamisista. Ei lapsemme välitä kuin meidän vanhempien väleistä.

Ei, kaveriksi AP ei ole yrittänyt. Alkeellista perustason kommunikointia toivoi. Ja ketjun "exien" kommentit osoittavat juuri sen nimenomaisen ongelman. Eli ei onnistu. "Älkää mulle tulko...!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin menee. Hän vihaa minua ja minä pidä huolen että sisarussuhteet pysyy erillään asuvien sisarusten välillä kunnossa. Exällä on yhteinen lapsi hänen kanssaan. Hänen mielenliikkeensä ei mitenkään liity lasten oikeuksiin tai tarpeisiin.

Mielestäsi vanhemman käytös ei mitenkään liity lapsen tarpeisiin? Ööh ok.

Tämä kyllä selittääkin näitä juttuja. Kuvitellaan, että lapseen ei vaikuta oma/toisen aikuisen käytös, vaikka lapsi elää koko ajan sen käytöksen vaikutuksen alaisena.

Minulla on erinomaiset suhteet lasten isään. Miksi ihmeessä lapseni kärsisivät jonkun vieraan naisen vihaamisista. Ei lapsemme välitä kuin meidän vanhempien väleistä.

Toivon sydämestäni että olet trolli. Muuten saat paljon pahaa aikaan, syy ei mielestäsi koskaan tule olemaan sinun, etkä tule ongelmaasi tunnistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron yhden kokemuksen nyxänä. Oli lauantai-ilta ja lapset olivat exällä. Nuorempi oli loukannut päänsä ja viety terveyskeskukseen. Exä oli yrittänyt soittaa miehelle useita kertoja, miehellä oli puhelin äänettömällä. Tästä asiasta suivaantuneena, exä teki lasuilmoituksen miehestä, kun ei vastaa hänelle lapsen asiassa lauantai-iltana. Sossu pisti luun kurkkuun exälle. Jos ei ole lapsen hoitovuoroa, ei ole pakotettu vastaamaan puheluihin exältä, jos ei halua.

Millaista vanhempaa ei kiinnosta jos lapselta on vaikka henki lähdössä kun se tapahtuu toisen hoitovuorolla? Aivan . Pskaa vanhempaa ei kiinnosta. Toki tapahtumasta kannattaa kertoa lapselle, että tietää isänsä todellisen karvan.

Heh, nyt vedit mutkat suoriksi. Lapsella ei ollut mitään hätää, pikku kuhmu päässä. Asiasta ei olisi tarvinnut tehdä mitään härdelliä. Ja sossukin totesi asian olevan näin.

Mutta eihän äijä sitä tiennyt siinä kohtaa kun ei vastannut viestiin. Samalla tavalla olisi ollut vastaamatta vaikka olisi ollut tosi kyseessä. Sääli lapsen puolesta millainen pska mäihä käynyt isän suhteen.

Haista sinä pska ja muutkin peukuttajat. Te siis ”tiedätte” paremmin asiat kuin sossun täti. Aika huvittavaa kyllä.

En käsitä miksi niitä exien nyksiä pitää vihata niin että lapsetkin kärsii?

Vaikka minä olen jo aikuinen, niin tuntui todella pahalta äitini käytös kun hän kysyi että onko tuo nainen sinulle jotain sukua (hän ei tunnistanut isäni vaimoa) ja vastasin että eiköhän se oo isän vaimo, niin tämä rääkäisi että ei hän siitä lehmästä puhunut, vaan tästä naisesta jolla sama sukunimi kuin minulla 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä tosi negatiivista kommentointia. Itse olen uusperheessä lapsuuteni elänyt ja mielestäni hyväntahtoisuus ja toimivat, kommunikoivat ja ystävälliset välit aikuisten kesken olivat todella tärkeitä asioita. Ei sorsittu, ei syrjitty, mutta kun asiaa oli niin asioista keskusteltiin ja autettiin puolin ja toisin. Viestejä laitettiin kun oli tarvetta, eli harvoin mutta asiasta. Ei ollut keneltäkään pois omassa arjessa saada ja antaa tukea silloin kun esteitä ei ollut.

Mielestäni ap:n tapauksessa totta kai on hyvä pitää pääasiallista keskusteluyhteyttä varsinaisten vanhempien välillä, mutta yhtä hyvin ok poikkeustapauksissa tai yllättävissä hetkissä laittaa viestiä toisen kumppanillekin. Mielestäni aikuisen toiminta on pikkumaista ja lapsellista, jos harvoin tuleviin esim. ongelmanratkaisua etsiviin viesteihin ei viitsitä vastata ja ignorataan.

Onko joidenkin ego liian iso vai ylpeys rakentunut jotenkin itsekeskeiseen suuntaan, kun ei voi lähipiiriin kuuluvaa, esimerkiksi omaa lastaan auttaa tarpeen tullen, jos toista vanhempaa ei ole saatavilla ja itse olisi? Tuskin se lapsi äitiään tai isäänsä kiittää tuollaisesta käytöksestä.

Eri asia joku jatkuva turha viestittely, vastuuttaminen yms., nyt tosiaan kyseessä yksittäiset tarpeen mukaan laitetut viestit silloin tällöin. Ei kenenkään tarvitse toimia päivystäjän roolissa, mutta jokaisen arjessa tapahtuu joskus yllättäviä muutoksia tai tilanteita, joiden ratkaisemisessa auttaa toisen antama apu.

Kumpikin vanhempi on vastuussa lapsestaan omalla viikollaan. Kos ei tähän pysty on syytä nämä lapsen asumisjärjestelyt muuttaa toisenlaisiksi. Jos isä itse ei työnsä vuoksi pysty lapsrstaan huolehtimaan niin lapsi tulee antaa äidille. Ei ole tarkoitus että lapsi joutuu vieraan ihmisen armoille.

Vieraan ihmisen armoille? Siis voi apua, miten joku voi puhua noin!

Äiti/isäpuolet ovat perheen toinen aikuinen, joissain perheissä on sisaruspuolia. Ihan oikeastiko joku ajattelee, että jos lapsi viettää aikaa esim äitipuolen ja sisaruspuolensa kanssa isän ollessa töissä, että lapsi on nyt ventovieraan armoilla?

Voi ihmiset aikuiset, yrittäkää nyt sisäistää se, että isä/äitipuoli on lapselle perheenjäsen. Lapsella on oikeus kiintyä kaikkiin perheenjäseniin ja vanhemmilla on velvollisuus tehdä lapselleen selväksi se, että bonusvanhempaan saa kiintyä, se ei ole keneltäkään pois.

En voi ymmärtää tällaista kyräilyä, että minun lapseni ei saa sitten viettää kahdenkeskistä aikaa bonusvanhemman kanssa, isä raahatkoot lapsen mukanaan joka paikkaan vessaa myöten, ettei lapsi vaan joudu viettämään sekuntiakaan kaksin tämän isän nyxän kanssa. Ovatko äidit niin epävarmoja omasta vanhemmuudestaan, että pelkäävät äitipuolen vievän heidän paikkansa lapsen pienessä sydämessä?

Voin vakuuttaa, että lapsi ymmärtää erittäin pienestä asti, että hänellä on vain yksi äiti ja yksi isä, eikä kukaan pääse tätä erityistä paikkaa viemään lapsen sydämessä, ellei biovanhempi sitten ole hankala vanhempi, missä tapauksessa on varmasti parempikin, että lapsi hakee turvallisen aikuisen mallia bonusvanhemmasta biovanhemman sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin menee. Hän vihaa minua ja minä pidä huolen että sisarussuhteet pysyy erillään asuvien sisarusten välillä kunnossa. Exällä on yhteinen lapsi hänen kanssaan. Hänen mielenliikkeensä ei mitenkään liity lasten oikeuksiin tai tarpeisiin.

Mielestäsi vanhemman käytös ei mitenkään liity lapsen tarpeisiin? Ööh ok.

Tämä kyllä selittääkin näitä juttuja. Kuvitellaan, että lapseen ei vaikuta oma/toisen aikuisen käytös, vaikka lapsi elää koko ajan sen käytöksen vaikutuksen alaisena.

Minulla on erinomaiset suhteet lasten isään. Miksi ihmeessä lapseni kärsisivät jonkun vieraan naisen vihaamisista. Ei lapsemme välitä kuin meidän vanhempien väleistä.

Kiva, ettei sun lapsi välitä muusta kuin biologisten vanhempien väleistä. Kaikki lapset on kuitenkin erilaisia. Jos oma äitini olisi alkanut vihaamaan äitipuolta, niin siinä vaiheessa olisin kyllä sanonut biologiselle äidille heipat. Erolapsi harvemmin kaipaa elämäänsä yhtään enempää negatiivisuutta ja aikuisten kinasteluja.

Oma äitipuoleni ja äitini on aina ollut, ja on edelleen, ystäviä keskenään. Isän ja äitipuolen suhde kariutui aikoja sitten, mutta äidin ja äitipuolen ystävyys säilyi. Ymmärrän että harvalle ystävyyttä syntyy, mutta asialliset keskusteluvälit olisi silti hyvä olla jos/kun myös vanhemman uusi puoliso on lasten elämässä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä tosi negatiivista kommentointia. Itse olen uusperheessä lapsuuteni elänyt ja mielestäni hyväntahtoisuus ja toimivat, kommunikoivat ja ystävälliset välit aikuisten kesken olivat todella tärkeitä asioita. Ei sorsittu, ei syrjitty, mutta kun asiaa oli niin asioista keskusteltiin ja autettiin puolin ja toisin. Viestejä laitettiin kun oli tarvetta, eli harvoin mutta asiasta. Ei ollut keneltäkään pois omassa arjessa saada ja antaa tukea silloin kun esteitä ei ollut.

Mielestäni ap:n tapauksessa totta kai on hyvä pitää pääasiallista keskusteluyhteyttä varsinaisten vanhempien välillä, mutta yhtä hyvin ok poikkeustapauksissa tai yllättävissä hetkissä laittaa viestiä toisen kumppanillekin. Mielestäni aikuisen toiminta on pikkumaista ja lapsellista, jos harvoin tuleviin esim. ongelmanratkaisua etsiviin viesteihin ei viitsitä vastata ja ignorataan.

Onko joidenkin ego liian iso vai ylpeys rakentunut jotenkin itsekeskeiseen suuntaan, kun ei voi lähipiiriin kuuluvaa, esimerkiksi omaa lastaan auttaa tarpeen tullen, jos toista vanhempaa ei ole saatavilla ja itse olisi? Tuskin se lapsi äitiään tai isäänsä kiittää tuollaisesta käytöksestä.

Eri asia joku jatkuva turha viestittely, vastuuttaminen yms., nyt tosiaan kyseessä yksittäiset tarpeen mukaan laitetut viestit silloin tällöin. Ei kenenkään tarvitse toimia päivystäjän roolissa, mutta jokaisen arjessa tapahtuu joskus yllättäviä muutoksia tai tilanteita, joiden ratkaisemisessa auttaa toisen antama apu.

Kumpikin vanhempi on vastuussa lapsestaan omalla viikollaan. Kos ei tähän pysty on syytä nämä lapsen asumisjärjestelyt muuttaa toisenlaisiksi. Jos isä itse ei työnsä vuoksi pysty lapsrstaan huolehtimaan niin lapsi tulee antaa äidille. Ei ole tarkoitus että lapsi joutuu vieraan ihmisen armoille.

Vieraan ihmisen armoille? Siis voi apua, miten joku voi puhua noin!

Äiti/isäpuolet ovat perheen toinen aikuinen, joissain perheissä on sisaruspuolia. Ihan oikeastiko joku ajattelee, että jos lapsi viettää aikaa esim äitipuolen ja sisaruspuolensa kanssa isän ollessa töissä, että lapsi on nyt ventovieraan armoilla?

Voi ihmiset aikuiset, yrittäkää nyt sisäistää se, että isä/äitipuoli on lapselle perheenjäsen. Lapsella on oikeus kiintyä kaikkiin perheenjäseniin ja vanhemmilla on velvollisuus tehdä lapselleen selväksi se, että bonusvanhempaan saa kiintyä, se ei ole keneltäkään pois.

En voi ymmärtää tällaista kyräilyä, että minun lapseni ei saa sitten viettää kahdenkeskistä aikaa bonusvanhemman kanssa, isä raahatkoot lapsen mukanaan joka paikkaan vessaa myöten, ettei lapsi vaan joudu viettämään sekuntiakaan kaksin tämän isän nyxän kanssa. Ovatko äidit niin epävarmoja omasta vanhemmuudestaan, että pelkäävät äitipuolen vievän heidän paikkansa lapsen pienessä sydämessä?

Voin vakuuttaa, että lapsi ymmärtää erittäin pienestä asti, että hänellä on vain yksi äiti ja yksi isä, eikä kukaan pääse tätä erityistä paikkaa viemään lapsen sydämessä, ellei biovanhempi sitten ole hankala vanhempi, missä tapauksessa on varmasti parempikin, että lapsi hakee turvallisen aikuisen mallia bonusvanhemmasta biovanhemman sijaan.

Katsotko ap:n tavoin, että biovanhemmuuteen kuuluu lapsen arjesta huolehtiminen, vaikka olisi toisen vanhemman viikko menossa? Jos ap olisi kertomuksen äiti, hän olisi vienyt lapsen harkkoihin, mutta koska hän ei ole, niin hänen ei tarvitse moista vaivaa nähdä. Aika hankala nähdä ap:ssa turvallisen aikuisen mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa omituisia kommentteja. Ei miehen eksän ehkä tarvi olla väleissä nykyisen kanssa, mutta kai se olisi lapsen etu jos voisi olla edes asialliset välit? Entä jos lapsi joutuu vaikka päivystykseen eikä isä ole juuri silloin kotona? Muutenkin kuulostaa kypsymättömälle olla niin kaunainen menneistä ettei voi edes asiallisesti hoitaa välttämättömiä asioita.

Meillä kävi kerran noin. Mies oli työmatkalla ja just lentokoneessa, kun lapsi alkoi oireilla todella kovaa vatsakipua eikä voinut seistä kivultaan ja meidän piti lähteä päivystykseen. Mies istui koneessa eikä tietenkään voinut vastata, miehen ex on estänyt mut joka paikassa ja lapsi oli niin pieni, että ei omista kännykkää. Sairaalasta sitten soittivat lapsen äidille, että sun lapsi ois täällä ja tuutko tänne ku täällä ei oo virallista huoltajaa nyt paikalla.

Meillä viikko-viikko ja käyn työmatkoilla vain isäviikoilla. 

Isä olisi voinut sopia äidin kanssa, että on hoitovuorollaan työmatkoilla ulkomailla ja josko äiti voisi hoitaa lasta sen ajan. Ja jos äidille ei jostain syystä käy niin isä siirtää työmatkaansa äidin hoitoviikolle. Taas ulkoistettiin lapsen hoito muualle.

Ehkä isä on kysynyt lasten äidiltä, voisiko äiti huolehtia "väärällä vuorolla", koska on työmatka ja äidille ei ole millään sopinut. Isä ei ole voinut siirtää työmatkaansa, koska työnantaja on määrännyt työmatkan ja matka koskee useita muitakin henkilöitä/organisaatioita. Silloin ei isä mahda mitään, vaikka lasten äiti määräisi muuttamaan työmatkan ajankohtaa. Työnantaja päättää työstä. Hänen on hankittava luotettava hoitaja, tässä tapauksessa nyksä, vaikka lasten äitiä miten jurppisi. Ihmeelliseltä tuntuu, että tässä ketjussa useampi on sitä mieltä, että nyksä kuluu rajata täysin lasten elämän ulkopuolelle ja kohdella häntä kuin ilmaa. Kyseessähän on äidin kiusanteko, kiusallaan haluaa määräillä isän työasioita ja olla hankala. Kun isän on tehtävä työt ja hankkii sen lapsenvahdin nyksästä, exä onkin raivoissaan - isän pitäisi hoitaa omalla vuorollaan, nyksä ei saisi puuttua....sairasta kiusantekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sen miehen entisen pitää olla sinun kanssasi missään tekemisissä ? Sinä olet sen miehen kumppani, et miehen eksän ? 

Asialliset välit olisivat kivat, kun lapsi on meillä puolet ajasta ja olen lapsen kanssa ajoittain myös kaksin (vuorotyö molemmilla, minulla ja miehellä). Muuten kuin lapseen liittyen en kaipaa yhteyksiä.

On myös lapsen kannalta sääli, että hän elää jatkuvassa ristiriidassa. Hän pitää minusta, mutta tietää, että äiti ei. Tämä on aiheuttanut lapselle ahdistusta ja pahaa mieltä.

En ihan käsitä, mistä tämä "et ole eksän kumppani" tuli? Kyse on tosiaan asiallisista väleistä, mitä en nyt aivan parisuhteeksi tulkitse missään yhteydessä.

Hänen EI tarvitse edelleenkään sinun kanssa sopia lapsen asioista, joka ei ole sinun. Anna miehesi ja hänen eksänsä ihan keskenään sopia heidän yhteisen lapsen asioista. Ei ole mitään tarvetta olla sinun kanssasi missään väleissä. On aivan sama mitä mieltä sinä olet. Vanhemmat hoitavat keskenään omaa jälkikasvuaan koskevat asiat.

Tässä nyt vielä rautalangasta: olen samaa mieltä siitä, että lapsen vanhemmat hoitavat lapsen asiat. On kuitenkin tilanteita, joissa olen lapsen kanssa ja asia x tulee hoidettavaksi nyt ilman, että mies on paikalla. Tällöin olisi hyvä, että voisimme olla välttämättömän muutaman viestin tai puhelun ajan tekemisissä.

Erityisesti haluaisin kuulla, eikö sinua haittaa lainkaan lapselle koituva mielipaha? Sen tunnut sivuuttavan täysin, mikä on erikoista.

Mitä tuollaiset tilanteet ovat?

Siitä olen samaa mieltä ettei lasten kuullen pitäisi haukkua eksiä tai näiden uusia puolisoita.

Lapsen harrastuksen yhteiskuljetus esimerkiksi, hiljattain tuli pikainen muutos ja lapsi jäi ilman kyytiä. Eksä olisi halunnut, että lapsi menee ja olisi vienyt itse, mutta kun ei voinut puhua kanssani sen verran, että olisin saanut tämän tilanteen kerrottua. Laitoin viestiä, että lapsen kyyti peruuntuu, olisiko mahdollista viedä. Eksä ei voinut vastata minulle eikä kuulemma edes lukenut viestiä (en tajua kyllä miten on edes mahdollista, viestistä näkyy yleensä ainakin osa näytöllä). Mies oli töissä, en saanut häntä kiinni että olisi voinut soittaa eksälleen, tilanne oli jo ohi kun hän vastasi (meni noin 45 min mikä oli harrastukseen ehtimisen kannalta liikaa).

En ole koskaan muissa kuin tämän kaltaisissa tilanteissa edes ollut yhteydessä.

Ja tosiaan iso ongelma on lapsen paha mieli.

Jos ei miehesi pystynyt sulle vastaamaan niin mistä tiedät, että äiti olisi pystynyt?

Kun lapsi on isällään, ei sitä lähtökohtaisesti päivystä puhelintaan äitikään. Äidillä voi olla töitä, teatteriesitys tai kuuma rakastelusessio menossa, eikä tosiaan nähnyt viestiä.

Yllättävää mutta totta, äideilläkin voi olla jotain elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämättömän kylmiä ihmisiä, tarraudutaan vain siihen kenen velvollisuus on mitäkin, eikä suostuta tekemään mitään "kun on isäviikko ja isä on vastuussa" - se on teidän lapsenne! Ei se lakkaa olemasta teidän lapsenne, vaikka olisi toisen vanhemman "viikko"!

Mutta ei, yhtään ei saa joustaa, jos exän uusi siitä jotenkin hyötyy, tai exä. Viis siitä, että lapsi kärsii. Katkeria nautoja. 

Onneksi omat lapset on jo isoja, ilman mitään uusperhekuvioita.

Jos isä ei pysty vastaamaan lapsen hyvinvoinnista ja asioista omalla viikollaan, voidaan kysyä miksi lapsi ylipäätään on hänellä ollenkaan.

Jos äidille sattuu tulemaan työkeikka omalla viikollaan, äidin auto hajoaa eikä pysty kuskaamaan harrastuksiin tai vaikkapa kouluun metsän keskeltä maalta, äidin jalka katkeaa ja menee vaikkapa vuosi kipeänä kainalosauvoilla, pitäiskö lapsi luovuttaa pysyvästi vain isälleen, kun äiti ei pysty hoitamaan ilman ulkopuolista apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi exän nyxään pitäisi suhtautua kylmästi, olla olematta väleissä ja vastaamatta viesteihin?

Oletteko noin mustasukkaisia ja kohdistuuko se omistushalu lapseen vai ex-mieheen?

Koska silloin on lapsivapaata aikaa. Silloin ei kiinnosta kuulla mitään lapsen harrastusasioita yms. yhtään keneltäkään. Lapsiarki on uuvuttavaa ja varsinkin kun on yksin sitä hoitamassa.

Olet siis lapsen biologinen vanhempi? Mitä ihmettä on "lapsivapaa aika"???

Pitäisikö ehkä keskustella lasun kanssa, jotta sinulle saataisiin tätä lapsivapaata aikaa enemmänkin, vaikkapa 100%? 

Just nyt oon onnellinen ettei ole uusperhekuviota. Etten ole "miehen pelkkä nyksä" kenellekään jolle ainoa "oikea" perhe oli se jossa hän itse hääri äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Just nyt oon onnellinen ettei ole uusperhekuviota. Etten ole "miehen pelkkä nyksä" kenellekään jolle ainoa "oikea" perhe oli se jossa hän itse hääri äitinä.

Sepä se. :/ Surullista, että lapsia elää tällaisissa kuvioissa voimatta vaikuttaa lopputulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas täällä on yksi tai useampi katkeroitunut eksä meuhkaamassa. Koomisia tapauksia.

Missä täällä on katkeroituneita exiä? Minusta täällä on aikuisia äitejä, jotka antavat isäviikolla isälle täyden vapauden olla ja elää niin, että exä ei ole koko ajan hengittämässä niskaan ja varmistamassa, että lapsi tulee kuljetettua sinne minne piti. Ei siis mitään lapseen tarrautunutta äitiyttä, vaan sen hyväksyminen, että isäviikolla on isän säännöt ja niillä mennään. Jos lapsi ei pääse harrastukseensa, niin se on kurjaa, mutta ehkä isä siitä oppii jotain.

Ongelmia tulee siitä, kun isäviikolla ei saada hommaa toimimaan ja oletetaan, että biologinen äitiys tarkoittaa jatkuvaa vastuuta lapsesta. Jos isä ei ehdi, nostetaan se äidin vanhemmuus tikun nokkaan ja siihen vedoten vaaditaan olemaan isän uuden perheen käytössä.

Normiperheessä ap olisi itse vienyt lapsen harkkoihin ja that´s it. Eroisän nyxä voi aina vierittää vastuun pois itseltään ja itkeä, että lapsen äiti ei ole mun kaveri. Miksi ihmeessä olisi, harva aikuinen haluaa lasta kaverikseen.

Normiuusperheessä nyxä ei ole lapsen normivanhempi vaan hänellä pikkuhiljaa vuosien varrella rakentuu lapsen kanssa ihmissuhde. Vastuut taas neuvotellaan erikseen isän kanssa, miten juuri meidän perheessä toimitaan. Normiydinperhe on ihan eri asia kuin normiuusperhe. Lisäksi uusperheessä on eri vanhemmuusmalleja, riippuen siitä kuinka paljon esim nyxä ottaa sen vanhemman roolia, mikä on just siinä kombossa hyvä. Nyxä voi itse valita jättäytyykö sivuun, onko kaveri vai täysvanhempi miehensä lapsille. Ja tähän vaikuttaa isosti myös biologinen äiti ja hänen tunneälynsä uusperheen suhteen. Sen voi aloittaa esim siitä et kunnioittaa lapsensa toista perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin menee. Hän vihaa minua ja minä pidä huolen että sisarussuhteet pysyy erillään asuvien sisarusten välillä kunnossa. Exällä on yhteinen lapsi hänen kanssaan. Hänen mielenliikkeensä ei mitenkään liity lasten oikeuksiin tai tarpeisiin.

Mielestäsi vanhemman käytös ei mitenkään liity lapsen tarpeisiin? Ööh ok.

Tämä kyllä selittääkin näitä juttuja. Kuvitellaan, että lapseen ei vaikuta oma/toisen aikuisen käytös, vaikka lapsi elää koko ajan sen käytöksen vaikutuksen alaisena.

Minulla on erinomaiset suhteet lasten isään. Miksi ihmeessä lapseni kärsisivät jonkun vieraan naisen vihaamisista. Ei lapsemme välitä kuin meidän vanhempien väleistä.

Just. Lapsesi hyvinvointiin vaikuttaa ratkaisevasti hänen ympärillään olevien KAIKKIEN ihmisen hyvinvointi ja myös keskinäisten suhteiden hyvinvointi tai pahoinvointi. Lapsen kodin tunneilmapiiri (Myös sen isän kodin) vaikuttaa hänen itsetuntoonsa, kehitykseensä jne. Yksinkin myrkkypaise siinä kuviossa on lapselle vaurioittavaa. Lapsen pitäisi voida huolettomasti luoda suhteita ja kiintyä kaikkiin perheessään oleviin aikuisiin. Jos äidin asenne on tuo, hän ei voi sitä tehdä ja alkaa kantaa sinun katkeruuttasi jne. Se taas tarkoittaa sitä että hänen lapsuutensa loppuu siihen. Että esim. sillä lailla lapsesi kärsii ja traumatisoituu. Aikuisten keskinäinen viha- tai vallankäyttö joka esim tuo äitipuolen sulkeminen pois kuviosta niin, ettei hänen kanssaan suostuta kohtaamaan mitenkään vaikka lapset siinä kuviossa ovat "yhteisiä" on lapsille ihan liian suuri taakka. JOtakin heissä menee rikki kun tuollaiseen häiriintyneeseen kuvioon joutuvat.