Lapsen kanssa menee hyvin, mutta miehen entinen inhoaa

Juu. Tunnistan muuten minäkin nyt että täällähän pätee sama hlö kuin Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä -ketjussa.  Ketjun tyyli ja rakenne on tismalleen sama. Taitava tämä kaikkitietävä soosaaja. Ja jää muuten jankkaamaan viimeiseksi, sitten kun jäljellä on enää hän ja joku satunnainen uusherännäinen joka on juuri löytänyt ketjun.

Hän on tämä "kenelläkään muulla kuin äidillä ja isällä ei ole mitään sanomista mihinkään" -tapaus. Ei nyksillä, ei eksillä, ei mummoilla, vaareilla eikä anopeilla. Vain äidillä. Ja sitten kerran vielä äidillä.

Joillekin nousee hattuun se että on synnyttänyt ja äiti. Ihan riippumatta siitä onko uskossa vai ei kannattaa muista että "Lapsenne eivät ole teidän omaisuuttanne, he ovat teillä vain lainassa." Synnyttäjä ei omista lastaan, mutta jos hän on hyvä äiti hän mahdollistaa lapselleen monipuolisen elämän ja kyvyn tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Mutta jos äiti itse ei siihen kykene niin eihän hän osaa sellaista lapselleen opastaa. 

Täällä yksi katkeran eksän kuvioihin tullut eksän nyksä (hitto muuten mitä termejä :D). Olen lapselle luotettava aikuinen ja isän uusi kumppani, en sen äiti. Jostakin syystä lapsen äiti kuitenkin on saanut päähänsä että lapsensa pitää enemmän äitinään minua kuin häntä. Puhuu sitten lapselle ja tenttaa aina meidän olemisia, tekemisiä ja menemisiä. Lapsi on hämmentynyt siitä miksi äiti näin tekee ja kysyi, eikö hän saisi pitää minusta ja isällään olosta. Vastattiin, että tottakai saa tykätä kenestä haluaa ja että ei ole tehnyt mitään väärää. Välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, aivan kuin olisi mustasukkaisen 12-vuotiaan kanssa tekemisissä. En tiedä syyksi hänen käytökseensä muuta kuin sen, että satutaan olemaan isukin kanssa kimpassa ja että kuulemma tavattiin liian nopeasti, puoli vuotta heidän eronsa jälkeen. Äiti itse katkaisi mieheen välit heidän eronsa jälkeen ja vasta monen lv-tapaamisen ja lopulta oikeuden kautta mies sai oikeuden olla lapsensa kanssa tekemisissä. Uutta kumppania naisella ei tiettävästi ole, toivon sydämestäni että löytäisi ihanan miehen, koska mä luulen että tommoinen käytös kumpuaa epäreiluuden tuntemisesta ja varmaan mustasukkaisuudesta.

Myös etäännyttämistä alkoi ilmetä kun minä tulin kuvioihin. Yhdessä ollaan oltu jo kolme vuotta mutta asumme toistaiseksi erillään, tottakai käytännössä asutaan jomman kumman luona suurin osa ajasta ja yhteen muutetaan kun nykyisen asuntoni vuokrasopimus päättyy. Eli kesällä. Ollaan vaan valmiiksi huolestuneita repeääkö helvetti tämän takia siellä eksän päässä. Tilanne on toki rauhoittunut paljon alkuajoista, jolloin äiti keksi raivopäisenä ties mitä tekosyitä ja verukkeita ja toimi jopa lainvastaisesti vieden lasta mummolaan ja keksien muunmuassa huvipuistoreissuja ja ilmoittamalla lapsen kesäleirille niihin ajankohtiin, joissa tämän piti olla isällään. Nyt heillä on vuoroviikkosysteemi kun sossut ja lastenvalvoja laittoivat stopin älyttömyyksille (siihen meni noin 1,5 vuotta koska äidin etuosto-oikeus oli tiellä, sepitti myös lapsen isästä vaikka mitä ennen totuuden paljastumista).

Kaikki, tai ainakin tää yksi vääntäjä tässä ketjussa, voisi opetella suhtautumaan kypsästi asioihin. Jos on riittävän aikuinen hankkimaan lapsen, pitäisi olla riittävän aikuinen toimimaan jatkossakin tilanteiden vaativalla tavalla. Ei, entisen uusi kumppani ei ole mikään lapsesta vastuussa oleva henkilö. Kuitenkin se on henkilö, joka on lapsen elämässä ja joka on hänelle tärkeä. Ja joskus voi olla niin, että sen henkilön kanssa joutuu toinen vanhempi olemaan yhteydessä siitä huolimatta. Vaikka vaan sen vuoksi, että se henkilö voi harvoissa tilanteissa olla se, joka tuo tai vie lapsen kodista toiseen jonkin odottamattoman sattuman vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämättömän kylmiä ihmisiä, tarraudutaan vain siihen kenen velvollisuus on mitäkin, eikä suostuta tekemään mitään "kun on isäviikko ja isä on vastuussa" - se on teidän lapsenne! Ei se lakkaa olemasta teidän lapsenne, vaikka olisi toisen vanhemman "viikko"!

Mutta ei, yhtään ei saa joustaa, jos exän uusi siitä jotenkin hyötyy, tai exä. Viis siitä, että lapsi kärsii. Katkeria nautoja. 

Onneksi omat lapset on jo isoja, ilman mitään uusperhekuvioita.

Mitä kylmää tuossa on? Jos isäviikolla lapsi ei ole isän vastuulla, niin miksi ihmeessä se majailee siellä? Helpompi äidillekin, että lapsi on kokonaan hänellä, niin ei tarvitse miettiä, miten elämänsä asettelee. Jos isä on kyvytön lapsesta huolehtimaan, niin ei sen paikka todellakaan ole siellä isän luona. Moni lapsi on viikko-viikko systeemissä vain siksi, että isä ei halua maksaa elatusmaksuja.

EI ihme jos kanssasi on vaikeata. Se että on arkisia asioita jotka täytyy järjestää (ja ne PITÄÄ järjestää jotta lapsen asiat toimivat) ei ole millään muotoa sama asia kuin "isä on kyvytön huolehtimaan lapsesta." Mustavalkoisuus ja kärjistävä vääristely saa toki aikaan hyvää väittelyä ketjussa, mutta tosielämässä sinä olet se joka tekee kaikesta ongelmallista ihan kaikille. Sinä. Ei ne muut.

Otetaanpa tämä ap:n esimerkki.

Lapsen kimppaharkkakyyti peruuntuu. Lapsen isä on töissä. Lapsen isän kumppani yrittää saada lapsen äitiä kiinni, jotta tämä veisi lapsen harkkoihin. Lapsen äiti ei vastaa. Lapsi on surullinen ja pettynyt, kun ei päässyt harkkoihin, kun äiti ei vienyt.

Kuka tahansa muu aikuinen olisi itse vienyt sen lapsen tai soittanut lapsen kavereiden vanhemmille, että kuka ottaa kyytiin. Nyt saatiin vika mönkään menneestä harkkareissusta vyörytettyä äidille, jonka pitäisi olla 24/7 valmiina vanhemmuuteen, jota isältä ei vaadita edes 1/24.

Lapselle tehdään ap:n esimerkissä selväksi, että äiti ei viitsinyt sinua viedä aivan kuin sen äidin ainoa tehtävä olisi olla äiti. Sen sijaan lapsen asioissa huseeraava ap on viaton ja puhdas pulmunen, hän kun ei keksinyt yhtään tapaa saada se lapsi harkkoihin.

Mustavalkoista ajattelua on vain se, että isän kumppanista olisi kantamaan vastuuta  JA toimimaan kuin vanhempi. Ap todisti, että ei ole.

Olen jo lähemmäs 5-kymppinen ja nyt elän toista kertaa uusperheessä.

Edellisessä liitossani lasten äiti ei suostunut puhumaan kanssani ollenkaan. Se vaikeutti lasten asioiden hoitoa, kyllä. Nimenomaan jos tuli arjesta poikkeavia tilanteita ja mies ei ratkennutkaan kesken työmatkaa paikalle asiaa hoitamaan tai ei päässyt puhelimeenkaan. Nainen uhkaili toista lastaan veitsellä, jolloin lapset muuttivat pysyvästi meille.

Silti esimerkiksi lasten passien hankkimisessa hän oli vastahankaan (olisihan se ollut kauheaa, että pääsisimme perheenä lomalle!), kävi myös koputtelemassa ikkunoihin ja kaatoi pihaltamme puun. Syynä olin hänen mielestään minä ja minun epästabiili käytökseni, jolla systemaattisesti yritin tuhota lapset.

Siksi osaankin arvostaa nykyisessä liitossani meillä vakituisesti asuvien teinien äitiä, jonka kanssa voidaan soitella lasten asiat keskenämme.

Olen miettinyt, että haluaisin kyllä itse pysyä väleissä sellaisen ihmisen kanssa, joka viettää paljon aikaa lapseni kanssa. Haluaisin varmistaa, että on kaikki kunnossa (sekä lapsilla että ns. Äitipuolella). Sehän on lasten etu.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkovanhemmuus on sitä, että silloin on sen vanhemman vuoro asiat hoitaa, joka lapsesta huolehtii. Miksi muuten moisia sopimuksia tehtäisiin? Jos isä viikollakin äidille soitellaan milloin mistäkin pikkuasiasta, joka pitää hoitaa niin äiti on aina varuillaan milloin soitto tulee.

Isänkin pitää ottaa vastuu ettei näitä äidille soittoja tule. Outoa vielä, jos se soittaja on isän naisystävä. Tietääkö tämä lapsen isä näistä naisystävän sooloiluista soitella lapsen äidille noin vain? Ihmettelen kytyä soittaa äidille, kun on se isäkin, jonka vuoro on lapsen asiat hoitaa.

Ap saa olla tyytyväinen, että lapsen kanssa on välit hyvät. Lapsen äitiin ei välejä tarvi olla, kun on se isä.

Entä jos äidin miesystävä soittelisi isän naisystävälle ja sopisi lapsen asioista. Ovathan he molemmat lapselle tärkeitä aikuisia, jotka voivat ja saavat yhdessä päättää vaikka lapsen haalarista, rokotuksista tai hammasraudoista. Kyllä aikuiset vanhemmat sen kestävät, että muutkin aikuiset tekevät lasta koskevia päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkovanhemmuus on sitä, että silloin on sen vanhemman vuoro asiat hoitaa, joka lapsesta huolehtii. Miksi muuten moisia sopimuksia tehtäisiin? Jos isä viikollakin äidille soitellaan milloin mistäkin pikkuasiasta, joka pitää hoitaa niin äiti on aina varuillaan milloin soitto tulee.

Isänkin pitää ottaa vastuu ettei näitä äidille soittoja tule. Outoa vielä, jos se soittaja on isän naisystävä. Tietääkö tämä lapsen isä näistä naisystävän sooloiluista soitella lapsen äidille noin vain? Ihmettelen kytyä soittaa äidille, kun on se isäkin, jonka vuoro on lapsen asiat hoitaa.

Ap saa olla tyytyväinen, että lapsen kanssa on välit hyvät. Lapsen äitiin ei välejä tarvi olla, kun on se isä.

Entä jos äidin miesystävä soittelisi isän naisystävälle ja sopisi lapsen asioista. Ovathan he molemmat lapselle tärkeitä aikuisia, jotka voivat ja saavat yhdessä päättää vaikka lapsen haalarista, rokotuksista tai hammasraudoista. Kyllä aikuiset vanhemmat sen kestävät, että muutkin aikuiset tekevät lasta koskevia päätöksiä.

Ei näin, jankkaaja hyvä. Älä vääristä asiaa. Ketjun aiheena on miten saada edes sen verran asialliset välit että poikkeustilanteissa voidaan kommunikoida.

Ei täällä lapsen asioista päättämisen oikeutta ole synnyttäjäraasulta kukaan ulkoistamista. Koita nyt pysyä asiassa. Tosin ketju saattaisi sitten lopahtaa vai mitä?

Minä olen nyxä, joka joutui rajaamaan miehen exän, joka oli kuin ap. Ex halusi minuun hyvät välit, koska haluaa tuntea lapsen elämään kuuluvat henkilöt. Oikeasti hänellä oli tavoitteena, että olen tarvittaessa lapsen ja lemmikkinsä hoitaja hänen menojensa aikana. Harrastuskuskaajaksi kelpasin myös. Voi sitä pettymystä, kun sanoin, että hoida asiat exäsi kanssa. Minulla on jo kolme lasta ja tarpeeksi tekemistä siinä. Ihan itse saatte exäsi kanssa pärjätä tuon yhden kanssa.

Vastaavasti exänä hoidan lasteni asiat exäni, en hänen nyxänsä kanssa. Nyxä on kiva tyyppi ja mukava lapsilleni, mutta hänellä ei ole, ainakaan minun asettamanani, mitään velvollisuuksia. Ihan saavat siellä heidän perheensä kesken sopia miten haluavat.

Elämässämme on ollut myös tarjoustalvikenkätapaus, mutta niin päin, että mieheni tarjouksen bongasi. Mies soitti minulle, että ostaako. On absurdi ajatus, että olisi soitellut exälleni, jos ei olisi saanut minua kiinni. Sitten olisi mennyt tarjous ohi, sellaista se on eikä siihen maailma kaadu. Eikä kaadu siihenkään, jos ei harrastukseen joskus pääse.

Minusta ap säätää ihan turhaan. Olen ollut uusperheellinen nyt jo vuosia. Kunnioitus toisten perherauhaa kohtaan on kaiken a ja o. Oman exäni kanssa sujuu hyvin, kun hän ei esim. hyppyytä minua harrastuskuskauksiin omalla viikollaan. Miehen exään taas on välit jäissä, kun aina on jotain eikä vaan aikuinen ihminen mitenkään opi pärjäämään itse.

Ja mä taas olen ikuisesti kiitollinen exäni nykyiselle, joka otti enemmän kuin olis ollut tarpeen vastuuta lapsesta kun jouduin onnettomuuteen. Isänsä otti tietenki päävastuun, mutta nykyinen auttoi aikuisena todella paljon. Mutta toki me ajatellaan kaikki lapsen parasta ja ollaan järkeviä aikuisia. Me myös kaikki ollaan empaattisia ihmisiä ja autetaan muita tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Ja mä taas olen ikuisesti kiitollinen exäni nykyiselle, joka otti enemmän kuin olis ollut tarpeen vastuuta lapsesta kun jouduin onnettomuuteen. Isänsä otti tietenki päävastuun, mutta nykyinen auttoi aikuisena todella paljon. Mutta toki me ajatellaan kaikki lapsen parasta ja ollaan järkeviä aikuisia. Me myös kaikki ollaan empaattisia ihmisiä ja autetaan muita tarvittaessa.

Ehdottomasti tuollaisessa onnettomuustilanteessa ottaisin itsekin nyxänä enemmän vastuuta. Meillä vaan tilanne oli se, että miehen ex, yhden helpon lapsen äiti, koitti ihan vaan laiskuuttaan vastuuttaa minua, kolmen lapsen äitiä, lapsensa ja lemmikkinsä hoitoon. Ei kovin reilua. Minun ensisijainen tehtäväni on ajatella omien lasteni parasta. Miehen ex:hän ei tätä ajatellut, kun oletti, että repeän vielä hänenkin tarpeidensa mukaan. Uusperheessä kun usein tosiaan on muitakin lapsia, joiden parasta joutuu ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyxä, joka joutui rajaamaan miehen exän, joka oli kuin ap. Ex halusi minuun hyvät välit, koska haluaa tuntea lapsen elämään kuuluvat henkilöt. Oikeasti hänellä oli tavoitteena, että olen tarvittaessa lapsen ja lemmikkinsä hoitaja hänen menojensa aikana. Harrastuskuskaajaksi kelpasin myös. Voi sitä pettymystä, kun sanoin, että hoida asiat exäsi kanssa. Minulla on jo kolme lasta ja tarpeeksi tekemistä siinä. Ihan itse saatte exäsi kanssa pärjätä tuon yhden kanssa.

Vastaavasti exänä hoidan lasteni asiat exäni, en hänen nyxänsä kanssa. Nyxä on kiva tyyppi ja mukava lapsilleni, mutta hänellä ei ole, ainakaan minun asettamanani, mitään velvollisuuksia. Ihan saavat siellä heidän perheensä kesken sopia miten haluavat.

Elämässämme on ollut myös tarjoustalvikenkätapaus, mutta niin päin, että mieheni tarjouksen bongasi. Mies soitti minulle, että ostaako. On absurdi ajatus, että olisi soitellut exälleni, jos ei olisi saanut minua kiinni. Sitten olisi mennyt tarjous ohi, sellaista se on eikä siihen maailma kaadu. Eikä kaadu siihenkään, jos ei harrastukseen joskus pääse.

Minusta ap säätää ihan turhaan. Olen ollut uusperheellinen nyt jo vuosia. Kunnioitus toisten perherauhaa kohtaan on kaiken a ja o. Oman exäni kanssa sujuu hyvin, kun hän ei esim. hyppyytä minua harrastuskuskauksiin omalla viikollaan. Miehen exään taas on välit jäissä, kun aina on jotain eikä vaan aikuinen ihminen mitenkään opi pärjäämään itse.

Ei toki maailma kaadu jos tarjous menee ohi, mutta mitä ihmeen absurdia siinä nyt olisi ollut jos lapsen äidin uusi kumppani kysyy lapsen isältä tällaista asiaa tai sitten se toisinpäin, että lapsen isän uusi kumppani kysyy jotain lapsen äidiltä suoraan?

Kun mietin hyvän ystäväni uusperhettä (joka muuten toimii todella hyvin), on ihan normaalia että lapsen äidin uusi mies soittaa tälle lapsen isälle (joka siis on kaverini mies) esim. lapsen harrastustarvikkeiden hankkimisesta sillä nämä miehet ja lapsi jakavat saman harrastuksen (toki tahoillaan, eivät siis harrasta yhdessä) jos bongaa harrastustavaraa edullisesti. Aivan älytöntähän tällainen olisi kierrättää niin että tuo isäpuoli laittaa viestiä vaimolleen, joka sitten ottaa yhteyttä lapsen isään asiasta kysyäkseen kun ei itse harrastuksesta ja sen välineistä yhtään tiedä. Paljon järkevämpää että miehet viestittelevät keskenään "hei huomasin tällaisen, onko Pekalla tarvetta? "Joo hei on, onko mikä koko ja hinta?" "Koko on x ja hinta z, otanko?" "Joo, ota vaan, laitan sulle rahat siitä tulemaan, kiitti!"

Samoin sitten kaverini hoitaa jotain vastaavankaltaisia pikkujuttuja suoraan lapsen äidin kanssa. Homma toimii kun päätarkoituksena on vahvasti se, että lasten etu ja tarpeet edellä mennään.

Voin suoraan sanoa olevani tilanteesta hieman kateellinen, niiden lapsien osalta siis. Paljon kivempihan se on tuollaisessa perheessä kasvaa kuin esim. tällaisessa mikä meillä on. Omassa uusperheessäni kun mieheni exä ei ole halunnut koskaan olla kanssani missään tekemisissä ja tämä on johtanut esim. siihen että kun äiti on itse estynyt kuskaamaan lasta harrastukseen ja isä on ollut töissä (ei voi vastata puhelimeen kuin tauoilla), jää lapsen harrastus väliin vaikka minä olisin lähistöllä ja valmiina kuskaamaan lasta. Toki tällainen harrastusjuttu nyt on pikkuasia, mutta toisaalta se on myös äärettömän tyhmää jättää kalliin harrastuksen, josta lapsi kovasti nauttii, kerta väliin vaan sen takia että lapsen äiti ei halua olla tekemisissä kanssani sen vertaa että voisi edes viestien välityksellä kanssani kommunikoida että "hei, en pääse tänään viemään Pekkaa harrastukseen, olisitko mahdollisesti sä voinut viedä?". Eikä lapsi itsekään uskalla minulta kyytiä pyytää, kun tietää äitinsä suhtautumisen minuun.

Minuahan tämä nyt ei enää hetkauta suuntaan eikä toiseen että toinen tahtoo käyttäytyä kuin uhmaikäinen "mä en haluu leikkiä sun kanssa", mutta lapsen puolesta harmittaa.

Meillä oli sama tilanne alkuun, vaikka ex vaimo itse halusi eron rakastuttuaan toiseen. Mutta suhde ei kestänyt. Minä tulin kuvioihin vuosia myöhemmin. Alkuun lapset ei saaneet edes tavata mua vuosiin. Sitten lapset oli tarpeeksi vanhoja tulemaan omatoimisesti meille, ja lopulta ex totesi, että minä olen lapsille tärkeä ja hyväksy tilanteen. Sen jälkeen on ollut ihan asialliset ja hyvät välit.

Ihmettelen koko ap:n oletusta, että jos lasten äitiin ei saa yhteyttä niin asialla on jotain tekemistä hänen kanssaan. Siis häh?

Minulla on ainakin niin paljon ohjelmaa varattuna niille päiville, kun lapsi on isällään, etten tosiaan roiku kännykkä kädessä. Muutenkin se unohtuu usein johonkin. Aika naurettavaahan se olisi, jos joku oikeasti soittaisi minua kuskaamaan lasta harrastuksiin juuri sinä päivänä! Ettekö te ymmärrä, miten tärkeitä ne harvat itsekkäät päivät ovat lapsen lähivanhemmalle. Ainoat päivät, kun saa olla ylitöissä, tavata miespuolista ystävää, tai harrastaa.

Exä saa hoitaa lapsen asiat niinä päivinä just miten kykenee.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen koko ap:n oletusta, että jos lasten äitiin ei saa yhteyttä niin asialla on jotain tekemistä hänen kanssaan. Siis häh?

Minulla on ainakin niin paljon ohjelmaa varattuna niille päiville, kun lapsi on isällään, etten tosiaan roiku kännykkä kädessä. Muutenkin se unohtuu usein johonkin. Aika naurettavaahan se olisi, jos joku oikeasti soittaisi minua kuskaamaan lasta harrastuksiin juuri sinä päivänä! Ettekö te ymmärrä, miten tärkeitä ne harvat itsekkäät päivät ovat lapsen lähivanhemmalle. Ainoat päivät, kun saa olla ylitöissä, tavata miespuolista ystävää, tai harrastaa.

Exä saa hoitaa lapsen asiat niinä päivinä just miten kykenee.

Ajatella, miten ennen pärjättiin kun vanhemmuus oli täyspäiväistä eikä siitä saanut vapautusta kuten nykyään kun lapsi on toisella vanhemmallaan. Ja AP:han tuossa on selvästi sanonut, että exällä on selvästi jotain häntä vastaan, liittymättä kerran harrastukseen vientiin.

 

Laki määrittää asiat vanhemmuuteen. Jos ei halua olla jonkun kanssa tekemisissä ei ole mikään pakko.

Hoidat oman osuutesi ja thats it.

Olisihan se tositosikiva, kun elettäis kaikki ihan kuin jossain fantsumaailmassa ja oltais kaikki niiin iloisia ja hyväntahtoisia toisillemme ja saatais sitten maailmaankin rauha.

Todellisuus toimii ihan toisin. Terve itsekkyys. 

Ja tuo jankkaaja joka tähän ketjuun tuli ja tunnistaa oman uhrinsa tai mitä lie tarkoittaakaan, niin ei oo ihan kaikki kotona sulla.

Vierailija kirjoitti:

Onpa omituisia kommentteja. Ei miehen eksän ehkä tarvi olla väleissä nykyisen kanssa, mutta kai se olisi lapsen etu jos voisi olla edes asialliset välit? Entä jos lapsi joutuu vaikka päivystykseen eikä isä ole juuri silloin kotona? Muutenkin kuulostaa kypsymättömälle olla niin kaunainen menneistä ettei voi edes asiallisesti hoitaa välttämättömiä asioita.

Tottakai olisi hyvä asia, jo olisi välit olemassa. Mutta ei ap sille mitään voi jos lapsen äiti valitsee toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkovanhemmuus on sitä, että silloin on sen vanhemman vuoro asiat hoitaa, joka lapsesta huolehtii. Miksi muuten moisia sopimuksia tehtäisiin? Jos isä viikollakin äidille soitellaan milloin mistäkin pikkuasiasta, joka pitää hoitaa niin äiti on aina varuillaan milloin soitto tulee.

Isänkin pitää ottaa vastuu ettei näitä äidille soittoja tule. Outoa vielä, jos se soittaja on isän naisystävä. Tietääkö tämä lapsen isä näistä naisystävän sooloiluista soitella lapsen äidille noin vain? Ihmettelen kytyä soittaa äidille, kun on se isäkin, jonka vuoro on lapsen asiat hoitaa.

Ap saa olla tyytyväinen, että lapsen kanssa on välit hyvät. Lapsen äitiin ei välejä tarvi olla, kun on se isä.

Entä jos äidin miesystävä soittelisi isän naisystävälle ja sopisi lapsen asioista. Ovathan he molemmat lapselle tärkeitä aikuisia, jotka voivat ja saavat yhdessä päättää vaikka lapsen haalarista, rokotuksista tai hammasraudoista. Kyllä aikuiset vanhemmat sen kestävät, että muutkin aikuiset tekevät lasta koskevia päätöksiä.

Ei näin, jankkaaja hyvä. Älä vääristä asiaa. Ketjun aiheena on miten saada edes sen verran asialliset välit että poikkeustilanteissa voidaan kommunikoida.

Ei täällä lapsen asioista päättämisen oikeutta ole synnyttäjäraasulta kukaan ulkoistamista. Koita nyt pysyä asiassa. Tosin ketju saattaisi sitten lopahtaa vai mitä?

Mikä ihmeen poikkeustilanne on se, että kimppakyytiää harkkoihin ei ole? Se on normaalia lapsiperheen arkea ja yleensä perhe itse siitä selviää.

Mitä mahtaisi ap tuumia, jos mies ja exä soittelisi toisilleen lasten asioista 1-4 kertaa päivässä, koska tuollaisia "poikkeustilanteita" on aika usein. Voi olla, että tänne kirjoittaisi ap, joka olisi vihainen miehelle, joka ei osaa päästää irti entisestä ja exä lapseen vedoten pitää miestä otteessa.

Jos exälle olisi tullut tuollainen kyytitilanne eteen ja hän olisi soittanut miestä apuun. Olisiko ollut OK, että mies olisi siltä istumalta jättänyt ap:n ja lähtenyt illaksi pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen koko ap:n oletusta, että jos lasten äitiin ei saa yhteyttä niin asialla on jotain tekemistä hänen kanssaan. Siis häh?

Minulla on ainakin niin paljon ohjelmaa varattuna niille päiville, kun lapsi on isällään, etten tosiaan roiku kännykkä kädessä. Muutenkin se unohtuu usein johonkin. Aika naurettavaahan se olisi, jos joku oikeasti soittaisi minua kuskaamaan lasta harrastuksiin juuri sinä päivänä! Ettekö te ymmärrä, miten tärkeitä ne harvat itsekkäät päivät ovat lapsen lähivanhemmalle. Ainoat päivät, kun saa olla ylitöissä, tavata miespuolista ystävää, tai harrastaa.

Exä saa hoitaa lapsen asiat niinä päivinä just miten kykenee.

Ajatella, miten ennen pärjättiin kun vanhemmuus oli täyspäiväistä eikä siitä saanut vapautusta kuten nykyään kun lapsi on toisella vanhemmallaan. Ja AP:han tuossa on selvästi sanonut, että exällä on selvästi jotain häntä vastaan, liittymättä kerran harrastukseen vientiin.

 

Niin, ennen isä maksoi äidille siitä, että ei tarvinnut ottaa lapsesta vastuuta. Nyt isä ei maksa, mutta äidin pitää silt ipäivystää, josko isä tarvitsee apua.

Olen vuoroviikkovanhempi. Joka toinen viikko olen täysillä lasten kanssa. Joka toinen viikko sitten teen ylitöitä, hoidan mahdolliset työmatkat, tapaan ystäviä, harrastan ja hoidan enemmän parisuhdetta. En todellakaan istu passissa odottamassa, jos vaikka ex tai exän nyxä tarvitsevat apua. Luotan, että pärjäävät ja aikuisina ihmisinä osaavat ja pystyvät lapset hoitamaan. Jos nyxä soittaisi harrastuskuskaamaan, olisi se vakavan keskustelun paikka exäni kanssa.

Mitä ydinperheessä tehdään, jos kimppakyytiä ei tule? Kenelle silloin voi soittaa, kun ei osaa järjestää asioitaan?