Muita, jotka ”katuvat” uusperhettä? Onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia?

Vierailija kirjoitti:

Täällä viisi vuotta yhteistä eloa takana. Itselläni 17v lapsi n. vuoroviikoin, miehelläni pojat 6v ja 8v, noin joka toinen vkl.

Ja ei. Ei ei ei. En enää ikinä lähtisi uudelleen. Mies ihan alkuun parin kk jälkeen kun olimme alkaneet seurustella petti minua lastensa äidin kanssa, vaikka olivat siis toki eronneet ennen kuin tapasin mieheni. Sattui aivan helvetisti, ja sattuu edelleen. Toki petti uudelleenkin pari kk myöhemmin. Olkoonkin, että tämä ex uhkaili itsemurhalla ja yksinhuoltajuudella ja kaikilla muilla tavoilla jos ei mies jätä minua, laittoi minullekin viestiä jossa valehteli miehestäni asioista jotta jättäisin mieheni. Sairastuin ja jouduin sairaalaan, exänsä ei päästänyt miestäni minua tapaamaan, "ei saa muuten enää tavata lapsia." Lopulta tämä ex löysi uuden miehen, jonka jälkeen on keskittynyt sitten muuhun kiusantekoon, mm. määräilemään millaiset sängyt saamme lapsille hankkia, olipa änkeämässä tekemään tarkastustustakin kotiimme.

Lapset on kurittomia, ja huomaan vertailevani heitä äitiinsä. Ahdistaa joka ikinen kerta kun mieheni hakee lapset tänne. Siellä ne yhdessä exänsä kanssa kahvittelevat ja käyvät yhdessä lasten joulujuhlissa.

Ei. Enää. Ikinä. Kunhan saan voimia, lähden.

Tsemppiä, lähde. Ihan hirveetä p***** olet joutunut kestämään. Ei tarvii! Mies ei ole sun arvoinen, eikä arvosta sua näköjään yhtään. Arvosta itse itseäs ja lähde!

Ero ei ole tullut lasten tähden. Lapset ovat olleet ihania ja ikävä on jäänyt. Suhde ei ole muuten toiminut ja itsekin voin aiheesta katsoa peiliin. Mutta ymmärrän kyllä sinua ap tilanteessasi.

Ap syyttää teiniä siitä, että se on hemmoteltu ja haluaa päästä helpolla.

Mitä tekee ap. Haluaa päästä helpolla ja erota,kun ei ole enää kivaa.

Kummatkin samanlaisia

Monen vuoden uusperhe kokemuksella sanoisin, että jos nyt aloittaisin uuden suhteen tekisin kaiken toisin.

Voisin kyllä deittailla miestä, mutta en muuttaisi yhteen asumaan niin kauan kuin jomman kumman lapset asuvat saman katon alla. Kaikki olisi paljon helpompaa sekä aikuisille, että lapsille. Ja välttäisin miehen ex-puolison epämiellyttävän vaikutuksen elämääni, mistä olen kärsinyt vuosikausia. Esim. kun keskiviikkona on sovittu lapsen tulevan lauantaina viikonlopunviettoon, niin lauantaina ei saadakaan moneen tuntiin yhteyttä lapseen/ex:ään, kunnes illalla selviää että ovatkin lähteneet ex:n puoleiseen mummolaan monen sadan kilometrin päähän...

Ajatella, miten ne jämäkät, hyvät miehet on hullun akan kans menneet naimisiin ja pyöräyttäneet pari kolme lasta. Sitten eronneet, kun lapset on taaperoita.

Huvittaa oikeasti nämä tarinat. Työkaveri sepustaa samaa aina silmä kirkkaana. Hulluexä ja miesraukka.

Satun vain tuntemaan sen exän, ja hänen tarina on aivan toisenlainen

Minä kieltäydyin uusiperhetilanteesta. Lapsi asui äidillään eikä vieraillut isän luona, isä meni lasta tapaamaan (välimatka on pitkä). Sanoin että meidän suhde on ok jos tilanne pysyy näin. Mies hyväksyi. Parin vuoden päästä tuli puhumaan, että mitä jos lapsi haluaisikin muuttaa meille. Sanoin että siitä vaan, minä muutan samalla ulos, en ole uusperheihmisiä. Mies suuttui, että hänet hylkään kun apua tarvitsisi.. Mistä minä kysymään että mitä apua, ilmaisen lastenhoitajan vai? Sen voit kyllä palkata, minä en siihen rupea. Ja että suhde voi jatkua mutta ei saman katon alla. Lapsi asuu yhä äidillään. En kyllä näe mitään järkeä muutossa olin minä kuvioissa tahi en, lapsen elämä menisi täysin uusiksi, täällä ei asu muuta sukuakaan, vain mies. Omalla paikkakunnalla on koulut, ystävät, molemmat isovanhemmat ja serkutkin.

Jokainen normaali järjellä varustettu  ihminen ymmärtää ettei tälläinen voi toimia jos kuvioissa lapsia, mitä vanhempia, sen enemmän ongelmia. Ilmeisesti ihastumisen huuma vie sen järjen.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on erityislapsi. Sellainen, josta pitää leikkiä, ettei ole (eli he häpeävät sitä diagnoosia), kun ei fyysisesti näy, mutta siis ihan virallinen nepsy diagnoosi löytyy.

Tiedän, että erityislasten vanhemmat eroavat useammin kuin muut, koska erityislasten kanssa biovanhemmillakin on rankempaa. Ja siksi uusperheisiin päätyy useammin erityislapsia - usein juuri mt- ja nepsylapsia. No, jos he haastavat biovanhempia, niin mites sitten heitä, joilla ei ole biologian tuomia suodattimia.

Olen huomannut, että vanhempipuoli päätyy syytettyksi ongelmista, joista lasta on hoidettu jo ennen eroa. En siis osaa enää syyllistyä. Puolison lasten ongelmat eivät ole uuden vika. Piste.

Olen todellakin harkinnut eroa mieheni lasten takia. Toinen niistä on add-häiriöinen, mutta myöskään sitä ei saa sanoa ääneen. Ero oli tullut tosin muista syistä aikoinaan, mutta ehkä lapsi ei ole saanut hoitoa/erityistukea eron ja vanhemoien huonojen välien vuoksi.

En voi sietää ko lapsia ja mietin edelleen eroa joka ikinen kerta, kun he ovat tulossa meille.

Uusioperheily ei kannata, ikinä. Siskolla kaksi lasta kahden eri miehen kanssa ja on nyt vielä itsekkin uudessa parisuhteessa miehen kanssa, jolla on yksi lapsi. Aivan järkyttävää säätämistä monen ihmisen kesken ja pelkkää hampaiden kiristelyä ja valitusta koko suhde.

Kaveri taas alkoi seurustelemaan miehen kanssa, jolla oli sillä hetkellä 3kk ikäinen ja vähän päälle vuoden ikäinen lapsi exän kanssa. Kaveri itse oli lapseton 25v nainen. Noh.. jokainen sanoi hänelle, että älä lähde tähän soppaan. Mies vielä kouluttamaton ja rahaton, pesi autoja työkseen osa-aikaisena. Ovat nyt seurustelleet 3 vuotta ja koko suhde on ollut täynnä rajuja riitoja, milloin lasten äidin takia ja milloin sen takia, että nuo lapset on huonosti kasvatettu. Omat riitansa aiheuttaa myös miehen työttömyys ja kyvyttömyys sanoa/sopia exän kanssa mistään. Kuitenkin naimisiinkin mentiin ja oma yhteinen lapsi tulossa joten siinä sitä on taas sitten.. 

N32

Tapailin hetken miestä, jolla oli kaksi lasta entisestä liitosta. Kun vähitellen huomasin, että minun tarpeitani pidettiin kaikkien muiden (mies, lapset, ex)  tärkeinä ja se oli vielä sosiaalisesti hyväksyttyä, niin päätin suhteen. Parempi kun eronneet lasten vanhemmat seurustelevat keskenään, niin molemmat uusioperheen vanhemmat ovat samalla viivalla.

Vierailija kirjoitti:

Ap syyttää teiniä siitä, että se on hemmoteltu ja haluaa päästä helpolla.

Mitä tekee ap. Haluaa päästä helpolla ja erota,kun ei ole enää kivaa.

Kummatkin samanlaisia

Vaikeahan sitä on ylläpitää parisuhdetta, jos lapsi tai lapset määräävät perheessä kaapin paikan.

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, miten ne jämäkät, hyvät miehet on hullun akan kans menneet naimisiin ja pyöräyttäneet pari kolme lasta. Sitten eronneet, kun lapset on taaperoita.

Huvittaa oikeasti nämä tarinat. Työkaveri sepustaa samaa aina silmä kirkkaana. Hulluexä ja miesraukka.

Satun vain tuntemaan sen exän, ja hänen tarina on aivan toisenlainen

Tätä olen pitkään ihmetellyt! Että miten ne maailman ihanimmat miehet onkin niin usein päätyneet hullujen naisten kanssa yhteen ja vielä perustamaan perheen, ennen kuin ovat löytäneet sen oikein tämän nykyisen bonusmamman muodossa. Ja sitten nämä hullut exät ja heidän hullut lapsensa (joilla kuitenkin on puolet sen maailman ihanimman miehen geenejä) piinaavat tätä viatonta bonusmammaa hulluudellaan...

Uusperheiden ongelma on usein se, että se tarvitsee paljon enemmän aikuisuutta ja vuorovaikutustaitoja kuin ydinperhe. Ja yleensä uusperhettä perustavat ne, joilla ei taidot ole riittänyt siihen ydinperheeseenkään. Toki on poikkeuksiakin ja jokunen ymmärtänee senkin, että uusperheessä on pakko suostua kasvamaan itse ja ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Ja se varmasti sitten ratkaiseekin. Mut lähtökohtaisesti uusperhe on jo hankala, ja kun vielä kumppanin lapset eivät ole parisuhteen koossa pitävä voima vaan hajoittava- varsinkin jos taustalla katkera ja ongelmainen biologinen äiti- niin haastetta riittää. Ja kun vielä moni (varsinkin mies) näyttää luulevan et uusi kumppani on ratkaisu omiin ongelmiin- tilanne on vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, miten ne jämäkät, hyvät miehet on hullun akan kans menneet naimisiin ja pyöräyttäneet pari kolme lasta. Sitten eronneet, kun lapset on taaperoita.

Huvittaa oikeasti nämä tarinat. Työkaveri sepustaa samaa aina silmä kirkkaana. Hulluexä ja miesraukka.

Satun vain tuntemaan sen exän, ja hänen tarina on aivan toisenlainen

Tätä olen pitkään ihmetellyt! Että miten ne maailman ihanimmat miehet onkin niin usein päätyneet hullujen naisten kanssa yhteen ja vielä perustamaan perheen, ennen kuin ovat löytäneet sen oikein tämän nykyisen bonusmamman muodossa. Ja sitten nämä hullut exät ja heidän hullut lapsensa (joilla kuitenkin on puolet sen maailman ihanimman miehen geenejä) piinaavat tätä viatonta bonusmammaa hulluudellaan...

Vihollinen- eli se ex estää katsomasta omia ja sen uusparisuhteen ongelmia. Siksi se on niin käyttis. Mutta kyllä se ex voi oikeastikin olla "hullu" ja yhteistyökyvytön. Ja lasten kautta hänellä säilyy valta vaikuttaa miehen asioihin.  Ja jos mies ei tajua tai osaa laittaa rajoja, ei ole ihme että uusi kumppani kokee kotinsa ja elämänsä uhartuksija miehen lapset ikänkuin exän kostona. Sen miehen aikuisuus on avainsana tässä- jos sitä ei ole, mistään ei tule mitään- ihan sama oliko ex hullu vai ei. Ja hyvin usein se bioäiti kuitenkin jonkin verran kokee kateutta tai katkeruutta tai mustasukkaisuutta uudesta puolisosta- ja haluaakin vähän valtaa käyttää tai purkaa omaa kuonaansa sinne uusperheen suuntaan. Ei ole harvinaista. Ja lasten kautta hänellä säilyy väylä vahingoittaa miestä. Jos mies ei osaa ja uskalla sitä napakasti sulkea. Ja mikään yhteistyö kaikkien aikuisten kanssa ei onnistu, jos tällaisia valtataisteluväyliä on olemassa ja niitä käytetään. Ensin itää olla selkä ero ja erillisyys ennenkuin voi yhteistyötä tehdä.

No just, ja naiset vielä ihmettelee miksi saduissa on monesti paha äitipuoli. Kyllä se on teillä ollut tiedossa jo suhteen alkupäässä että miehellä on lapsi, mutta kun loppuu se ihana suhteen alkuvaihe jossa nainen on ykkösenä ja palataan arkeen, jolloin omaa lasta luonnolisesti suositaan, alkaa valitus naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Yhden selkeän havainnon olen tehnyt sekä omassa että tuttavien uusperheissä:

Eron jälkeen vanhemmilta katoaa helposti uskallus olla vanhempi ja kasvattaa, kun mennään siihen hyvittelyn ja miellyttämisen moodiin. Ja kaikkihan tietävät millaisia lapsista tulee, jos heille ei anneta selkeää vanhemmuutta. Lapset oppivat hyvin nopeasti käyttämään tilannetta hyväkseen ja alkavat 'kasvaa vinoon'. Näin heistä tulee ulkopuolisille ei niin kivoja, mikä toki ei ole lasten vika. Ja kierre on valmis. Sellaisista epäkivoista on vaikea pitää ja heidän kanssa ei ole mukava olla.

Jep tämä meidän uusperheessä. Mies ei voi kuin miellyttää 90 %ajasta. Lasten äiti onneks on tiukempi ja minä saan olla lapsille myös kasvattajan roolissa eli minä sanon ei ja pyydän esim siivoamaan kun mies ei pysty. Mies pelkää jatkuvasti että nyt jompikumpi lapsista saa raivarit. Jouluna sukulaisiin mennessä mies stressasi edellisenä iltana että ahdistaa kun minä vaadin että ruokapöydässä ollaan ilman puhelinta, että siitä tulee vaan huuto. Sillon tajusin että miehen pelot ei ole realistisia. Eivät lapset ole mitään tyhmiä kauhukakaroita. Vierailu meni hyvin. Minä kun sanon lapsille jotain rajoja ja sääntöjä, ne pitää. Mies ei uskalla edes sanoa tai sanoo niin epämääräisesti ettei lapset tajua , sitten suuttuu lapsille kun lapset ei toimi niin kuin toivoisi. Kaiken takana on se ettei mies uskalla olla kunnon vanhempi vaan on miellyttämisen vanki. Meillä onneksi toimii tämä näin että minulla on lupa asettaa rajoja ja lapset tykkää myös eivätkä asiaa yhtään ihmettele. Heistä on normaalia että vaaditaan esim siivoamaan omat jäljet, iskä vaan ei koskaan sitä vaadi.

-äitipuoli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on loppunut viiden vuoden parisuhde miehen lasten takia - tai ei oikeastaan lasten takia vaan sen takia, että hänellä ylipäätään oli lapsia. Lapset olivat suhteen alkaessa 1- ja 3-vuotiaat. Exälläni oli exänsä kanssa huonot välit, mikä osaltaan hankaloitti suhdettamme. Lapset olivat ihan normaaleja lapsia, eivät mitenkään erityisen hankalia. Itseäni kuitenkin alkoi rassata se, että kaikki asiat piti suunnitella miehen lasten aikataulujen ja "lapsivuorojen" perusteella ja lasten äiti tietysti löi kapuloita rattaisiin, minkä ehti. Olin itse lapseton, joten sikäli olin hyvin eri tilanteessa kuin sinä. Olisin halunnut miehen kanssa normaalin kahden aikuisen parisuhteen, johon olisi sitten lapsia tullut myöhemmin. Emme kuitenkaan missään vaiheessa saaneet elää omilla ja parisuhteemme ehdoilla, ja kyllästyin tilanteeseen ja lähdin. Oli aivan oikea päätös.

Kamalaa lukea tällaista tekstiä. Aikuiset ihmiset asettavat itsensä ja oman etunsa puolustuskyvyttömien lasten edelle 😯 Niin surullista ja itsekästä. Mikset etsinyt lapsetonta miestä, kun alusta lähtien olet halunnut pelkkää kahdenkeskistä suhdetta miehen kanssa. Todella julmaa käytöstä pieniä lapsia kohtaan, sekä lasten isältä että uudelta naiselta.

Mitä itsekästä tuossa on? Jokaisella on oikeus haluta omanlaistaan parisuhdetta. Ei kait hän omalla toiveellaan pahaa ole lapsille tehnyt, yrittänyt varmasti aikansa sopeutua ja kun nähnyt sen mahdottomaksi, niin lähtenyt. Eikö se ole reilua myös lapsille ettei joku aikuinen jää heidän elämäänsä, jos ei sellaista elämää halua?

Ap

Vierailija kirjoitti:

No just, ja naiset vielä ihmettelee miksi saduissa on monesti paha äitipuoli. Kyllä se on teillä ollut tiedossa jo suhteen alkupäässä että miehellä on lapsi, mutta kun loppuu se ihana suhteen alkuvaihe jossa nainen on ykkösenä ja palataan arkeen, jolloin omaa lasta luonnolisesti suositaan, alkaa valitus naisilla.

Uusperheen edellytys on hyvä parisuhde. Muuten siinä ei ole mitään järkeä koko touhussa. Joten kyllä sen naisen tärkeyttä kannattais vaalia jatkossakin.  Lapset lähtee aikanaan omilleen, se on se parisuhde mikä siinä kantaa jos kantaa. Ja aika usein yllätyksenä tulee se, että niiden lasten äidillä on iso merkitys siinä uusperheen rakentamisessa ja siinä miten äitipuolen ja lapsen suhde muotoutuu. Ja harva ymmärtää tsekata- ja onko edes mahdollista- siinä suhteen alkumetreilä millä eväillä se miehen ex porskuttaa. Kuin myös kuinka hyvin se ero on tehty. Pitäis olla tosi hyvin tehty, ettei häiritse uuden perheen rakentamista. Ja jotain tutkimuksia on kyllä ollut siitä, että se paha äitipuoli on harvinaisempi nykyään kuin huoltokiusaava tai muuten vaan asioita hankaloittava ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös sujunut hyvin. Yhdessä asuttu neljä vuotta. Meillä asuu minun teinit ja miehen ala-asteikäiset lapset käyvät joka toinen vkl. Sujuu hyvin, ja Syiksi väitän:

- Koska myös minulla omia lapsia, ja miehen lapset ovat vain antaneet minulle enemmän aikaa omien lasteni, sekä ikääntyneiden vanhempieni kanssa.

- lapsemme ovat eri-ikäisiä. Jouluakaan emme ole koskaan kaikki yhdessä viettäneet, eli ei tule mitään vertailukohtia

- miehen lapset ovat kurissa kasvatettuja ja mies ei anna lasten hypyyttää itseään

- mies ei ole sysännyt vastuuta lapsistaan minulle. Jos hän ei voi heitä hoitaa, hän peruu viikonlopun

- emme ole yrittäneet vääntää kokoonpanoa perheeksi. Miehen lapset, eikä anoppi, eivät varmaan edes tunnistaisi täysi-ikäistäni, jos kadulla tulisi vastaan.

Alussa oli pientä ongelmaa, kun lasten äiti yritti määräillä, mitä lasten kanssa pitää tehdä. Sittemmin lopettanut, mutta lapset vaativat samoja asioita, eli varmaan äidiltä opittuja. Mutta ei se minua haittaa, mies hoitaa sen puolen.

Onnea teille. Minun silmiini näyttää siltä että juuri tuo miehen aikuisuus ja kyky hoitaa asioita perheelleen parhaaksi ja laittaa rajoja on iso juttu. Se luo sullekin olon, että olet turvassa, kukaan ulkopuolinen ei pääse perhettäsi pompottamaan ja mieheen voi luottaa. Meillä kun on ollut ihan päinvastaista, miehen puolelta pompottaa niin lapset, exät kuin hänen äitinsäkin, miehen mielestä mitään ongelmia ei ole kuin mun päässä. Niin minä olen yrittänyt kaiken mitä keksin, mutta voin huonosti enkä luota mieheen, kun tuntuu ettei sitä ehjää, vahvaa perhettä ja parisuhdetta ole, vaan mies on kiinni äidissään ja exässään ja lastensakaan kanssa ei aikuinen vaan tahdoton tossukka. Ja ero on tulossa, näistä syistä. Minä olen lukenut kaiken mitä uusperheestä on kirjoitettu, selvittänyt omia asioitani, ehdottanut sitävja tätä. Mies ei, ei tarvi koska vika kuulemma kaikkeen minussa. Niin en tuollaista kakaraa enää jaksa.

Joo näin meilläkin. Mies ei näe missään muussa näe vikaa kun vain minussa ja joskus exässään. Mikään keskustelu ei auta ja jos yrittää hyvällä puhua, niin yleensä se paisuu riidaksi siitä kuinka en pidä hänen lapsestaan ja minulla on vain jotain häntä vastaan, kun yritän kertoa miten tärkeää on, että vanhempi on johdonmukainen ja pitää säännöistä kiinni eikä anna kaikkea aina periksi, koska se on iso karhun palvelus nuorelle aikuisuutta ajatellen. Ottaa kyllä niin päähän. Olen miettinyt voisinko jotenkin ulkoistaa itseni tästä kuviosta, etten korviani lotkauttaisi millekään vaan antaisin höyrypäiden höyrytä keskenään. Hankalaa se on, koska kaikki kuitenkin vaikuttaa minuun ja meidän yhteiseen arkeen.. kertokaas vinkkejä miten muut selviätte näistä tilanteista ja pidätte pään kasassa😊

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä viisi vuotta yhteistä eloa takana. Itselläni 17v lapsi n. vuoroviikoin, miehelläni pojat 6v ja 8v, noin joka toinen vkl.

Ja ei. Ei ei ei. En enää ikinä lähtisi uudelleen. Mies ihan alkuun parin kk jälkeen kun olimme alkaneet seurustella petti minua lastensa äidin kanssa, vaikka olivat siis toki eronneet ennen kuin tapasin mieheni. Sattui aivan helvetisti, ja sattuu edelleen. Toki petti uudelleenkin pari kk myöhemmin. Olkoonkin, että tämä ex uhkaili itsemurhalla ja yksinhuoltajuudella ja kaikilla muilla tavoilla jos ei mies jätä minua, laittoi minullekin viestiä jossa valehteli miehestäni asioista jotta jättäisin mieheni. Sairastuin ja jouduin sairaalaan, exänsä ei päästänyt miestäni minua tapaamaan, "ei saa muuten enää tavata lapsia." Lopulta tämä ex löysi uuden miehen, jonka jälkeen on keskittynyt sitten muuhun kiusantekoon, mm. määräilemään millaiset sängyt saamme lapsille hankkia, olipa änkeämässä tekemään tarkastustustakin kotiimme.

Lapset on kurittomia, ja huomaan vertailevani heitä äitiinsä. Ahdistaa joka ikinen kerta kun mieheni hakee lapset tänne. Siellä ne yhdessä exänsä kanssa kahvittelevat ja käyvät yhdessä lasten joulujuhlissa.

Ei. Enää. Ikinä. Kunhan saan voimia, lähden.

Hyi, miehesi vaikuttaa todella kuvottavalta! Ansaitset paljon parempaa. Toivon sinulle voimia suhteesta lähtemiseen ja kaikkea hyvää!

Ap