Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ”katuvat” uusperhettä? Onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia?
01.01.2020 |
Onko täällä muita, jotka katuvat uusperhettä? Itsellä tilanne sellainen, että olen ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa, jolla on tällähetkellä teini-ikäinen lapsi. Omat vaikeutemme ja hyvät hetket on ollut ja kaikesta aina selvitty. Miehen ex tuonut omat lisäyksensä soppaan. Joskus aiemmin olen miettinyt eroa, kun on alkanut oikein kunnolla vituttamaan. Nyt meillä on kuitenkin yhteinen lapsi ja alkaa ottamaan päähän, kuinka paljon tämän teini-ikäisen oikkujen mukaan pitäisi vieläkin elää. Hän on kuitenkin jo kohta aikuinen. En jaksa alkaa mitään yksityiskohtaisia esimerkkejä antamaan, mutta kuitenkin hänellä aina älyttömiä vaatimuksia, joita sitten isi olisi toteuttamassa ettei mene välit.. tämä sitten vaikuttaa tietty meidän arkeen ja elämään. Ja mistään ilkeästä äitipuolen roolista ei ole nyt kysymys. Kertokaahan kokemuksia, onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia??
Kommentit (488)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, olen lukenut ihan kauhuissani tätä ketjua. Ihan kaamea kuva tulee uusperhekuvioista. Olen itse lapseton nelikymppinen ja tällä viikolla pitäisi lähteä deiteille miehen kanssa, jolla yksi lapsi... Mies vaikuttaa tosi mukavalle ja lapsikin jo 11 vuotias, mut pitääkö nyt perua koko homma 😱
Miten meni treffit, joko muutitte yhteen ja hoidat lapsen?
Luulen että menivät hyvin.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, olen lukenut ihan kauhuissani tätä ketjua. Ihan kaamea kuva tulee uusperhekuvioista. Olen itse lapseton nelikymppinen ja tällä viikolla pitäisi lähteä deiteille miehen kanssa, jolla yksi lapsi... Mies vaikuttaa tosi mukavalle ja lapsikin jo 11 vuotias, mut pitääkö nyt perua koko homma 😱
Miten meni treffit, joko muutitte yhteen ja hoidat lapsen?
Luulen että menivät hyvin.
Eri
Se olisi ihanaa jos näin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Uusperheet pitäisi lailla kieltää. Varsinkin naiset tuovat käenpoikiaa eläteiksi. Älkää hel vetti miehet tähän suostuko!
Älkää myöskään naiset suostuko suhteisiin miesten kanssa, jolla näitä kärnpoikasia, koska tietää o n g e l m i a. Kuten olette täältä nähneet. Joudutte olemaan palvelijoita ja kodinhoitajia, mutta mitään oikeuksia teillä ei miehen lapsien suhteen ole. Ette saa komentaa, ohjata , neuvoa, mitään, mutta omaa aikaanne ja rahaanne pitää miehen lapsiin käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikansa sitä yrittää, odottaa lomia, matkoja yhdessä, että joskus olisi yhteistä aikaa. Sitten huomaa ettei sitä ole nyt eikä tule ikinä olemasnkaan.
Sitten sitä vihdoinkin lähtee.Tämä voisi olla kuin minun kirjoittamani.
Miehellä kaksi alakouluikäistä lasta ja lapset ovat puolet ajasta hänellä, puolet äidillään. Lisäksi haastavat työajat. Meillä on aikaa tavata 1-2 iltana viikossa, aina minun töideni jälkeen. Kokonaisia päiviä saatika viikonloppuja vietämme yhdessä kerran kuukaudessa - muutaman kerran vuodessa. Lomansa mies piti eri aikaan kuin minä. Yhteistä matkaa vaikka muutaman päivän ajaksi on ollut mahdotonta saada järjestettyä. En yleensä viikon alussa tiedä tarkalleen minä päivinä voimme tavata, koska aikataulut saattavat hyppiä miten sattuu.
Erohan tästä tulee. Vaikka ymmärrän, että lapset ovat vanhemmalle numero yksi (itselläni ei lapsia ole), niin ei sen pitäisi tarkoittaa, että parisuhde on yksi harrastus, jolle jää aikaa jos jää ja kumppanilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään, vaan hän on tavallaan "ulkoreunalla" oleva henkilö, joka saa "sisäpiiriltä" valmiita aikatauluja joihin on vain sopeuduttava.
Olen itse kokeillut uusperheilyä vain niin,että asuttu eri osoitteissa. Ja tehnyt siinä päätöksen, etten muuttaisi jatkossakaan yhteen niin kauaa, kun jommalla kummalla tai molemmilla on pieniä lapsia.
Vaikka kuinka olin itsekin miettinyt ja varautunut elämään jossa kumppanilla on lapsi, niin silti yllätyksiä tuli. Alkaen juurikin siitä, kuinka helposti meidän yhteiset ajat oli peruttavissa, kun tapaamiskuviot heitettiin taas kerran uusiksi. Oma lapsi on totta kai maailman tärkein. Mutta jos ihan itse etsinyt itselleen myös parisuhdetta, niin sillekin on osattava antaa aikaa.
Ja vanhemman uudella kumppanilla on toki osansa yhtenä aikuisista lapsen elämässä. Mutta siitä en pidä, että minua tyrkitään äidin rooliin. Lopulta tilanne meni jo siihen, etten halua enää viettää aikaa miehen luona.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, olen lukenut ihan kauhuissani tätä ketjua. Ihan kaamea kuva tulee uusperhekuvioista. Olen itse lapseton nelikymppinen ja tällä viikolla pitäisi lähteä deiteille miehen kanssa, jolla yksi lapsi... Mies vaikuttaa tosi mukavalle ja lapsikin jo 11 vuotias, mut pitääkö nyt perua koko homma 😱
Jos tykkäät yleensäkin vieraista lapsista tosi paljon, niin voihan sitä tutustua mieheen, jolla on lapsi, mutta jos et ole erityisen lapsirakas, tai välität vain omista sukulaislapsista, niin sitten kannattaa unohtaa koko juttu.
Toisaalta, tavata voi myös pelkästään silloin kun lapsi/lapset eivät ole paikalla. Itsestäni tuntuu nyt jälkikäteen, että minut tutustutettiin kumppanin lapseen liian nopeasti. Kumppanilla paljon lapsivapaata, mutta silti ollut tärkeää että olen paikalla myös silloin kun lapsikin on.
Tämä saa itseni perääntymään. Ymmärrän, että toisella on lapsi ja se vaikuttaa paljon elämään. Mutta jos lapsetontakin aikaa on riittämiin, niin mielestäni tapailun voisi hyvin hoitaa silloin. Nyt oikeastaan tuntuu, että minua halutaan paikalle leikittäjäksi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pohdin eroa nyt kun miehen lapsi on ärsyttävä. Ei suostu puhumaan mitään eikä olemaan edes samassa tilassa minun kanssa.
Menin tavallaan uusioperheeseen, omat lapseni oli jo omillaan ja naisella 3 teini-ikäistä tytärtä.
Ero ja riidat ei johtuneet mitenkään lapsista vaikka nuorin heistä välillä olikin ärsyttävä.
Tosi kivoja tyttöjä olivat.
Heitä on välillä vähän ikävä.
Mutta voin kuvitella millainen helvetti tuo voi olla, jos on molempien lapsia saman katon alla.
ja yhteisiä sääntöjä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehen vaan naisen lasten takia. Jätin sen lehmän!
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Varmaan ihan sen vuoksi, että lasten asiallinen hoito vaatii muutakin kuin satunnaisia kahvilakeikkoja. Jos molemmat vanhemmat vajoaa niin alas kuin sinä, lapset ovat välittömästi lastensuojelulaitoksessa asiakkaana, kun esim. koti kuuluu lapsen perustarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Varmaan ihan sen vuoksi, että lasten asiallinen hoito vaatii muutakin kuin satunnaisia kahvilakeikkoja. Jos molemmat vanhemmat vajoaa niin alas kuin sinä, lapset ovat välittömästi lastensuojelulaitoksessa asiakkaana, kun esim. koti kuuluu lapsen perustarpeisiin.
Meidän kohdalla se toimi 100% hyvin ja mahdollisti oikeat kohtaamiset lasten kanssa. He varmasti muistavat koko ikänsä positiivisesti ne kohtaamiset, toisin kuin äitinsä väsyneen kiukkuamisen.
Eikö se nyt ollut niin, että kannattaa erota, ettei lapsi vaan saa vanhempien väljähtäneestä suhteesta vääränlaista parisuhdemallia. Eiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä 2 lasta, toinen adhd. Ihan puhdasta kidutusta tämä paikka paikoin on. Hyviä hetkiä kyllä kun miehen kanssa kaksin reissataan, mutta arki-illat on enempi vähempi paskaa. Anteeksi suorasanaisuuteni. En suoraan sanottuna tiedä toimiiko tämä pidemmän päälle. Ehkä jos tässä sitten vain itse oppii ns. alistumaan tilanteeseen. Ja on tässä muutakin kuin adhd. Ruokavalio perheessä on rajoitettu lapsen allergioiden takia, alueelta ei voida muuttaa lasten koulujen takia ja toinen lapsi mitä ilmeisemmin on varastanut multa jopa rahaa.
Hyvin on mennyt. 16 vuotta ollaan katseltu kun molempien lapset kasvoivat ja lopulta muuttivat omilleen. Lapset on rikkaus, on oma tai puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se nyt ollut niin, että kannattaa erota, ettei lapsi vaan saa vanhempien väljähtäneestä suhteesta vääränlaista parisuhdemallia. Eiku.
Kaikki lapset syntymästään saakka toivovat vanhempiensa eroa ja selkäreppulapsen elämää. Tämä on ainoa totuus. Tieteelliset tutkimukset jotka väittävät toista ovat 1950-luvun arvokulahtanutta väkivaltaista roskaa.
"Hyvä pointti tuo, mutta epäilenpä että onko hän kuitenkaan koskaan aikuinen. Niin siloiteltu on hänen tiensä ollut ja vanhemmat koittavat välttää kaikki pettymykset normaalin kasvatuksen kustannuksella. On myös todella hemmoteltu eikä ole joutunut koskaan tekemään minkään eteen yhtään mitään.
Ja edelleen pitää isin kaikki vaatimukset toteuttaa ettei vaan mene välit!"
Eli ei APta haittaa niin se lapsi vaan vässykkä mies jonka kasvatustyyli tekee lapsista vaikeita.
Sanoisin, että se varmaan teidän yhteisenkään lapsen kohdalla muutu ellei mies saa jotain isoa herätystä.
Meillä on uusperhe.Olen tuntenut miehen laåsen 1-vuotiaasta asti, nyt 15v. Meillä on myös kaksi yhteistä lasta, ja kaikki asuvat meillä.Miehen lapsi on viikonloppuisin äitillään.Toimii hyvin, alussa hankalaa kun heidän eronsa oli suht tuore. Tullarna kaikki hyvin toimeen!
En ole katunut hetkeäkään. Mies on elämäni rakkaus ja minä olen sitä hänelle. Meidän suhde on se juttu joka pitää tämän perheen koossa. En väitä että aina olisi helppoa (tuskin ydinperheissäkään on aina ruusuilla tanssimista teinien kanssa) mutta musta se on oikeastaan parempi niin. Jos teinien kanssa olisi helppoa, ajattelisin varmaan että ne on vieraskoreita, eivät uskalla olla ja joskus kuohuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Varmaan ihan sen vuoksi, että lasten asiallinen hoito vaatii muutakin kuin satunnaisia kahvilakeikkoja. Jos molemmat vanhemmat vajoaa niin alas kuin sinä, lapset ovat välittömästi lastensuojelulaitoksessa asiakkaana, kun esim. koti kuuluu lapsen perustarpeisiin.
Mä taas olisin ollut tyytyväinen jos lapsellani olisi ollut tuollainen isä.
Vierailija kirjoitti:
Itse pohdin eroa nyt kun miehen lapsi on ärsyttävä. Ei suostu puhumaan mitään eikä olemaan edes samassa tilassa minun kanssa.
Anna olla ärsyttävä. Jätä hänet rauhaan. Jos hän valitsee, ettei suostu olemasn samassa tilassa, let it be. Elä omaa elämääsi ja annan hänen tehdä omat valintansa.
Miten meni treffit, joko muutitte yhteen ja hoidat lapsen?