Muita, jotka ”katuvat” uusperhettä? Onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia?
Onko täällä muita, jotka katuvat uusperhettä? Itsellä tilanne sellainen, että olen ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa, jolla on tällähetkellä teini-ikäinen lapsi. Omat vaikeutemme ja hyvät hetket on ollut ja kaikesta aina selvitty. Miehen ex tuonut omat lisäyksensä soppaan. Joskus aiemmin olen miettinyt eroa, kun on alkanut oikein kunnolla vituttamaan. Nyt meillä on kuitenkin yhteinen lapsi ja alkaa ottamaan päähän, kuinka paljon tämän teini-ikäisen oikkujen mukaan pitäisi vieläkin elää. Hän on kuitenkin jo kohta aikuinen. En jaksa alkaa mitään yksityiskohtaisia esimerkkejä antamaan, mutta kuitenkin hänellä aina älyttömiä vaatimuksia, joita sitten isi olisi toteuttamassa ettei mene välit.. tämä sitten vaikuttaa tietty meidän arkeen ja elämään. Ja mistään ilkeästä äitipuolen roolista ei ole nyt kysymys. Kertokaahan kokemuksia, onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia??
Kommentit (488)
Minun miehelläni on lapsia, jotka käyvät tapaamissopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Käytännössä he ovat vähemmän. Me kun olemme lomalla, niin joudumme perumaan viikonloppuja. Tai sitten joku sairastuu, tai äidin luona on joku sukulaisjuhla, tai lapsella kaverisynttärit, tms. Nyt lapset teinejä, ja mukaan on tullut riparijuttuja, ja siksi viikonloppuja peruuntuu tai lyhenee. Oikein hyvin käyttäytyviä ja mukavia lapsia.
En yhtään ihmettele, että lähiäiti ei (tietääkseni) ole kuin kerran seurustellu viimeisten kymmennen vuoden aikana. Toisella lapsella on vielä sairaus, jonka vuoksi äiti on aina valmius-tilassa, myös hakemaan lapsen pois meiltä (toteutui kerra, sairauden alkuvaiheessa). Harva mies suostuisi siihen, että lapset pyörii 26-28 päivää kuukaudessa nurkissa.
Meidät luokitellaan uusperheeksi. Av ei tunnu uskovan, että meillä on todellakin kaikki hyvin eikä mitään ongelmia.
Nyt joku tulee sanomaan, että miksi emme ota lapsia enemmän, niin vastaus on ei, ja siihen on monta syytä, esim. lapset asuvat sen verran kaukana, että arki-illat eivät sovi.
Ei meilläkään oteta lapsia kuon silloin kun on sovittu. Näin lukee papereissa ja järkevintä on tehdä tismalleen niin. joustimme aikamme, mutta kun jousto kävi aina meidän nilkkoihin, niin lopetimme. Alun raivareiden jälkeen homma on normalisoitunut. Mitään ongelmia ei ole siis meilläkään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on mennyt. 16 vuotta ollaan katseltu kun molempien lapset kasvoivat ja lopulta muuttivat omilleen. Lapset on rikkaus, on oma tai puolison.
Krhm minun mielestäni kylläkin monikulttuurisuus on rikkaus. Ei niinkään lapset.
Caj-Göran, Esbo
Meillä loppui naisen lasten takia.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni on lapsia, jotka käyvät tapaamissopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Käytännössä he ovat vähemmän. Me kun olemme lomalla, niin joudumme perumaan viikonloppuja. Tai sitten joku sairastuu, tai äidin luona on joku sukulaisjuhla, tai lapsella kaverisynttärit, tms. Nyt lapset teinejä, ja mukaan on tullut riparijuttuja, ja siksi viikonloppuja peruuntuu tai lyhenee. Oikein hyvin käyttäytyviä ja mukavia lapsia.
En yhtään ihmettele, että lähiäiti ei (tietääkseni) ole kuin kerran seurustellu viimeisten kymmennen vuoden aikana. Toisella lapsella on vielä sairaus, jonka vuoksi äiti on aina valmius-tilassa, myös hakemaan lapsen pois meiltä (toteutui kerra, sairauden alkuvaiheessa). Harva mies suostuisi siihen, että lapset pyörii 26-28 päivää kuukaudessa nurkissa.
Meidät luokitellaan uusperheeksi. Av ei tunnu uskovan, että meillä on todellakin kaikki hyvin eikä mitään ongelmia.
<
Ei paljoa isää kiinnosta lapsensa.
Teinille tuo on kamala tilanne. Hän ei enää olekaan isänsä keskipiste, vaan isällä ja uudella naisella on pikkulapsi, joka vie huomion.
Moni teini alkaa oireilla tuossa tilanteessa.
Kamalia ihmisiä täällä. Ei paljoa omat lapset kiinnosta.
höpö höpö. Puoliso ei peri mitään. Tasinkoa voi ehkä saada, mutta ei perintöä.
ja muutenkin uusperheissä kannattaa tehdä avioehto.