Muita, jotka ”katuvat” uusperhettä? Onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia?
Onko täällä muita, jotka katuvat uusperhettä? Itsellä tilanne sellainen, että olen ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa, jolla on tällähetkellä teini-ikäinen lapsi. Omat vaikeutemme ja hyvät hetket on ollut ja kaikesta aina selvitty. Miehen ex tuonut omat lisäyksensä soppaan. Joskus aiemmin olen miettinyt eroa, kun on alkanut oikein kunnolla vituttamaan. Nyt meillä on kuitenkin yhteinen lapsi ja alkaa ottamaan päähän, kuinka paljon tämän teini-ikäisen oikkujen mukaan pitäisi vieläkin elää. Hän on kuitenkin jo kohta aikuinen. En jaksa alkaa mitään yksityiskohtaisia esimerkkejä antamaan, mutta kuitenkin hänellä aina älyttömiä vaatimuksia, joita sitten isi olisi toteuttamassa ettei mene välit.. tämä sitten vaikuttaa tietty meidän arkeen ja elämään. Ja mistään ilkeästä äitipuolen roolista ei ole nyt kysymys. Kertokaahan kokemuksia, onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia??
Kommentit (497)
Minun miehelläni on lapsia, jotka käyvät tapaamissopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Käytännössä he ovat vähemmän. Me kun olemme lomalla, niin joudumme perumaan viikonloppuja. Tai sitten joku sairastuu, tai äidin luona on joku sukulaisjuhla, tai lapsella kaverisynttärit, tms. Nyt lapset teinejä, ja mukaan on tullut riparijuttuja, ja siksi viikonloppuja peruuntuu tai lyhenee. Oikein hyvin käyttäytyviä ja mukavia lapsia.
En yhtään ihmettele, että lähiäiti ei (tietääkseni) ole kuin kerran seurustellu viimeisten kymmennen vuoden aikana. Toisella lapsella on vielä sairaus, jonka vuoksi äiti on aina valmius-tilassa, myös hakemaan lapsen pois meiltä (toteutui kerra, sairauden alkuvaiheessa). Harva mies suostuisi siihen, että lapset pyörii 26-28 päivää kuukaudessa nurkissa.
Meidät luokitellaan uusperheeksi. Av ei tunnu uskovan, että meillä on todellakin kaikki hyvin eikä mitään ongelmia.
Nyt joku tulee sanomaan, että miksi emme ota lapsia enemmän, niin vastaus on ei, ja siihen on monta syytä, esim. lapset asuvat sen verran kaukana, että arki-illat eivät sovi.
Ei meilläkään oteta lapsia kuon silloin kun on sovittu. Näin lukee papereissa ja järkevintä on tehdä tismalleen niin. joustimme aikamme, mutta kun jousto kävi aina meidän nilkkoihin, niin lopetimme. Alun raivareiden jälkeen homma on normalisoitunut. Mitään ongelmia ei ole siis meilläkään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on mennyt. 16 vuotta ollaan katseltu kun molempien lapset kasvoivat ja lopulta muuttivat omilleen. Lapset on rikkaus, on oma tai puolison.
Krhm minun mielestäni kylläkin monikulttuurisuus on rikkaus. Ei niinkään lapset.
Caj-Göran, Esbo
Meillä loppui naisen lasten takia.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni on lapsia, jotka käyvät tapaamissopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Käytännössä he ovat vähemmän. Me kun olemme lomalla, niin joudumme perumaan viikonloppuja. Tai sitten joku sairastuu, tai äidin luona on joku sukulaisjuhla, tai lapsella kaverisynttärit, tms. Nyt lapset teinejä, ja mukaan on tullut riparijuttuja, ja siksi viikonloppuja peruuntuu tai lyhenee. Oikein hyvin käyttäytyviä ja mukavia lapsia.
En yhtään ihmettele, että lähiäiti ei (tietääkseni) ole kuin kerran seurustellu viimeisten kymmennen vuoden aikana. Toisella lapsella on vielä sairaus, jonka vuoksi äiti on aina valmius-tilassa, myös hakemaan lapsen pois meiltä (toteutui kerra, sairauden alkuvaiheessa). Harva mies suostuisi siihen, että lapset pyörii 26-28 päivää kuukaudessa nurkissa.
Meidät luokitellaan uusperheeksi. Av ei tunnu uskovan, että meillä on todellakin kaikki hyvin eikä mitään ongelmia.
<
Ei paljoa isää kiinnosta lapsensa.
Teinille tuo on kamala tilanne. Hän ei enää olekaan isänsä keskipiste, vaan isällä ja uudella naisella on pikkulapsi, joka vie huomion.
Moni teini alkaa oireilla tuossa tilanteessa.
Kamalia ihmisiä täällä. Ei paljoa omat lapset kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni on lapsia, jotka käyvät tapaamissopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Käytännössä he ovat vähemmän. Me kun olemme lomalla, niin joudumme perumaan viikonloppuja. Tai sitten joku sairastuu, tai äidin luona on joku sukulaisjuhla, tai lapsella kaverisynttärit, tms. Nyt lapset teinejä, ja mukaan on tullut riparijuttuja, ja siksi viikonloppuja peruuntuu tai lyhenee. Oikein hyvin käyttäytyviä ja mukavia lapsia.
En yhtään ihmettele, että lähiäiti ei (tietääkseni) ole kuin kerran seurustellu viimeisten kymmennen vuoden aikana. Toisella lapsella on vielä sairaus, jonka vuoksi äiti on aina valmius-tilassa, myös hakemaan lapsen pois meiltä (toteutui kerra, sairauden alkuvaiheessa). Harva mies suostuisi siihen, että lapset pyörii 26-28 päivää kuukaudessa nurkissa.
Meidät luokitellaan uusperheeksi. Av ei tunnu uskovan, että meillä on todellakin kaikki hyvin e
Melkoisia p*skiaisia olette molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin! Olin myös itse lapseton, kun lähdin tähän suhteeseen ja eroajatukset kävivät jo aiemmin mielessä. Itsellä oli myös ajatuksia ja haaveita siitä, miten paljon yksinkertaisempaa elo ydinperheessä on.
Meillä kuitenkin on nyt yhteinen lapsi, joten ero tuntuu hankalammalta nyt.Ap
Naiset osaa ton. Vingutaan elaripulla ja pallo miehen jalkaan. Kuinka tyhmiä miehet on ?
Vierailija kirjoitti:
Teinille tuo on kamala tilanne. Hän ei enää olekaan isänsä keskipiste, vaan isällä ja uudella naisella on pikkulapsi, joka vie huomion.
Moni teini alkaa oireilla tuossa tilanteessa.
Sama tilanne täällä. Nirppanokat alkoi heti häätää minua ja komennella /määräilemääm isäänsä . Lähdin kirkuen pois. Yök, yök, yök. Onneksi löysin aika pian ihanan vanhemman herran, jolla ei jotkut kakarat olleet riesana. Asuivat ulkomailla jo olivat iloisia, että isällä on seuraa. .🥰
Isäni lapsipuoli ei koskaan hyväksynyt tätä ja teki kyllä aikamoista helvettiä uusperheen elämästä. Kuka tahansa normaali ihminen olisi eronnut. Isä kuitenkin oli niin vanhaa boomer-ikäluokkaa syrjäseudulta, jossa avioero oli käytännössä tabu, joten ei voinut sitä tehdä. Paitsi jos olisi ensin lahdannut koko porukan ja lopuksi itsensä, kuten siihen aikaan oli tapana.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on monta kummallista asiaa kirjoitti:
On kyllä tosi surullinen ketju. Todelliset kärsijät ovat nämä lapset, joita pompotellaan ja joutuvat tekemisiin ihmisten kanssa, jotka eivät välttämättä välitä heistä yhtään. Olen ihmetellyt tätä nykymaailman menoa, kun nuorilla on kaikenlaisia polyamorisia suhteita, avoimia suhteita yms. Ilmeisesti he ovat itse kokeneet kaikenlaista nuoruudessaan ja päättäneet elää toisin. Yksi tuttuni ennusti, että tulevaisuudessa on vaan kaikkien yhteisiä lapsia ja huonompi osaisista valtio pitää huolen. Siltä tämä näyttää.
Puolet avioliitoista päättyy eroon. Turha kuvitella, että ihmiset ei haluaisi sen jälkeen kumppania. Siksi näitä uusperhehelvettejä riittää ja tulee riittämään aina.
Paitsi kunnes kansa kokee hengellisesti herätyksen ja alkaa noudattamaan Raamatun sanaa. Silloin lapsia tehdään vain avioliitossa, joka kestää koko loppuelämän. Eikä avioliitosta erota muuten kuin haureuden takia, eikä muusta syystä eronneet mene enää uusiin naimisiin.
Herää tosin kysymys, mahtaako kansa enää tällaista herätystä kokea, vai jatkuuko paatumus vain entistä pahempana 🤔 itse olen pessimisti ja uskon että kansakunnan moraali alkaa rapautua vielä entistäkin nopeammin, sitten kun viimeisetkin uskovaiset mummat on peitelty maan poveen, eikä ole enää ketään kertomassa lapsille mikä on oikein ja mikä on väärin.
"Aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, jollei muuta ole sovittu tai määrätty. Avio-oikeutta voidaan pitää eräänlaisena odotusoikeutena, sillä se ei konkretisoidu vielä avioliiton aikana, vaan vasta avioliiton purkautumisen johdosta eli avioeron, avioliiton kumoamisen tai toisen puolison kuoleman jälkeen. Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että avioerotilanteessa kumpikin puoliso saa puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä."
www.minilex.fi/a/avio-oikeus-on-puolison-oikeus-toisen-puolison-omaisuu…
höpö höpö. Puoliso ei peri mitään. Tasinkoa voi ehkä saada, mutta ei perintöä.
ja muutenkin uusperheissä kannattaa tehdä avioehto.