Muita, jotka ”katuvat” uusperhettä? Onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia?
Onko täällä muita, jotka katuvat uusperhettä? Itsellä tilanne sellainen, että olen ollut pitkässä suhteessa miehen kanssa, jolla on tällähetkellä teini-ikäinen lapsi. Omat vaikeutemme ja hyvät hetket on ollut ja kaikesta aina selvitty. Miehen ex tuonut omat lisäyksensä soppaan. Joskus aiemmin olen miettinyt eroa, kun on alkanut oikein kunnolla vituttamaan. Nyt meillä on kuitenkin yhteinen lapsi ja alkaa ottamaan päähän, kuinka paljon tämän teini-ikäisen oikkujen mukaan pitäisi vieläkin elää. Hän on kuitenkin jo kohta aikuinen. En jaksa alkaa mitään yksityiskohtaisia esimerkkejä antamaan, mutta kuitenkin hänellä aina älyttömiä vaatimuksia, joita sitten isi olisi toteuttamassa ettei mene välit.. tämä sitten vaikuttaa tietty meidän arkeen ja elämään. Ja mistään ilkeästä äitipuolen roolista ei ole nyt kysymys. Kertokaahan kokemuksia, onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia??
Kommentit (516)
En kunnioita ap.n kaltaista yhtään, teinin ei tarvitse sinun takiasi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Isäni lapsipuoli ei koskaan hyväksynyt tätä ja teki kyllä aikamoista helvettiä uusperheen elämästä. Kuka tahansa normaali ihminen olisi eronnut.
no ei sillä lapsella kovinhyvä ollut olla, jos hänen kotiinsa muuttijoku vieras mies.
Ei se lapsen syytä ollut että suhde loppui vaan ymmärsin itse, että minulle on sittenkin tosi tärkeää saada ydinperhe eikä kyseinen mies muutenkaan ihan se oikea ollut kun aloin asioita ajattelemaan. Tosin voi olla, että jos hänkin olisi ollut lapseton niin suhde olisi jatkunut koska ei miehessä varsinaista vikaa ollut.
Vierailija kirjoitti:
up
Painu jo vi**uun hokemasta!
Vierailija kirjoitti:
Kamalia ihmisiä täällä. Ei paljoa omat lapset kiinnosta.
Niin, ne isät. Monia ei kiinnosta. Ja sitten se uusi puoliso saa tästä kurat päällensä.
Toinen ääripää on sitten nämä lapsissaan ja eksissään roikkuvat isät.
🇺🇦🇮🇱
Minulla on loppunut viiden vuoden parisuhde miehen lasten takia - tai ei oikeastaan lasten takia vaan sen takia, että hänellä ylipäätään oli lapsia.
- Lapset olivat suhteen alkaessa 1- ja 3-vuotiaat.
- SAIRASTA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on sanonut täällä ettei uusioperhekuviot voi toimia. Itse tunnen paljon toimivia, kukin omalla tavallaan. Itsekin olen sellaisessa tilanteessa eli avioiduin eronneen miehen kanssa jolla tapaamishetkellä 8-vuotias tytär joka on miehellä joka toinen viikonloppu.
Itse olen erakkoluonne enkä pidä lapsista joten on sovittu niin että minä en ota lapsihommaan mitenkään osaa. Mies saa viihdyttää, ruokkia, tehdä mitä tahtoo enkä puutu siihen. Joskus olen muualla esim vanhemmillani kylässä, joskus kotona kun tytär tulee mutta silloin olen työhuoneessa omissa oloissani esim pelaamassa tietokoneella. Ei häiritse mitenkään että miehellä on lapsi. Eksäänsä en ole koskaan nähnyt enkä halua nähdä.
tuo olisi muuten hyvä, mutta joillekin yh-/vuoroviikkoisille ei käy se, että vietetään vain kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Moni mies sanoo, että
Miehet haluavat lapsille uuden lastenhoitajan kun eivät itse jaksa yksin hoitaa lapsiaan isävuoroillaan.
En muuttaisi yhdenkään miehen kanssa saman katon alle niin kauan kuin jommalla kummalla asuu vielä lapsia kotona.
Hirveää lapsille. Miettikää, jos itse joutuisittte jakamaan kotinne vieraiden kanssa, joista ette ehkä niin välitä.
En edes harkitse oksettavaa uusioperhe elämää.
Ihmiset ei osaa enää elää ja kunnioittaa alkuperäistä perhettä ja ratkoa riitoja jos niitä tulee.
Sitä ennen tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni on lapsia, jotka käyvät tapaamissopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Käytännössä he ovat vähemmän. Me kun olemme lomalla, niin joudumme perumaan viikonloppuja. Tai sitten joku sairastuu, tai äidin luona on joku sukulaisjuhla, tai lapsella kaverisynttärit, tms. Nyt lapset teinejä, ja mukaan on tullut riparijuttuja, ja siksi viikonloppuja peruuntuu tai lyhenee. Oikein hyvin käyttäytyviä ja mukavia lapsia.
En yhtään ihmettele, että lähiäiti ei (tietääkseni) ole kuin kerran seurustellu viimeisten kymmennen vuoden aikana. Toisella lapsella on vielä sairaus, jonka vuoksi äiti on aina valmius-tilassa, myös hakemaan lapsen pois meiltä (toteutui kerra, sairauden alkuvaiheessa). Harva mies suostuisi siihen, että lapset pyörii 26-28 päivää kuukaudessa nurkissa.
Meidät luokitellaan uusperheeksi. Av ei tunnu uskovan, että meillä on todellakin kaikki hyvin eikä mitään ongelmia.
<
Toivottavasti et ole lisääntynyt tämän "miehen" kanssa. Näethän aivan itse kuinka vähän on lapsistaan kiinnostunut. Tuskin sinun tekemä lapsi kokisi sen paremman kohtalon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni on lapsia, jotka käyvät tapaamissopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Käytännössä he ovat vähemmän. Me kun olemme lomalla, niin joudumme perumaan viikonloppuja. Tai sitten joku sairastuu, tai äidin luona on joku sukulaisjuhla, tai lapsella kaverisynttärit, tms. Nyt lapset teinejä, ja mukaan on tullut riparijuttuja, ja siksi viikonloppuja peruuntuu tai lyhenee. Oikein hyvin käyttäytyviä ja mukavia lapsia.
En yhtään ihmettele, että lähiäiti ei (tietääkseni) ole kuin kerran seurustellu viimeisten kymmennen vuoden aikana. Toisella lapsella on vielä sairaus, jonka vuoksi äiti on aina valmius-tilassa, myös hakemaan lapsen pois meiltä (toteutui kerra, sairauden alkuvaiheessa). Harva mies suostuisi siihen, että lapset pyörii 26-28 päivää kuukaudessa nurkissa.
Meidät luokitellaan uusperheeksi. Av ei tunnu uskovan, että meillä on todellakin kaikki hyvin e
Toivottavasti et ole lisääntynyt tämän "miehen" kanssa. Näethän aivan itse kuinka vähän on lapsistaan kiinnostunut. Tuskin sinun tekemä lapsi kokisi sen paremman kohtalon.
olen tuo, jolle vastaat. Kirjoituksestani on kulunut jo jokunen vuosi, ja nykytilanne on se, että teinit olevat 1-2 yötä kuukaudessa meillä. Pointti on kuitenkin se, että valinta on heidän. Me perumme tapaamisia erittäin harvoin. Lapset valitsevat olla ennemmin kavereidensa kanssa.
Mies ei ole mikään isätyyppi, mutta aviomiehenä hän on täysi timantti. Minulle sopii näin päin, koska ensimmäinen avioliittoni oli juuri toisin päin: mies oli aktiivinen, hoitava ja viihdyttävä isä, mutta aviomiehenä henkisesti väkivaltainen. Parempi siis näin päin: mies on laiska isä, mutta hyväksyvä ja huomioiva aviomies.
Up