Lue keskustelun säännöt.
Miehen JÄRKKY neljänkympin kriisi - mitä kaikkea siihen kuuluu ja kuinka jeesuksen pitkään se kestää? Mikä on paras lääke vaivaan?
31.12.2019 |
Te jotka olette vierestä seuranneet miesten neljänkympin kriisejä, niin mitä se käytännössä eteni? Kuinka hulluna mies oli ja ymmärsikö tätä itse ja jos kyllä, niin missä vaiheessa? Kuinka kauan tällainen kriiseily oikein kestää? Kuinka äkisti kriisi loppuu? Miten tämän saa kestettyä ja minimoitua vahingot niin, ettei koko perhe hajoa?
Mies on saanut oman kriisinsä joskus v. 2017/2018 vuoden taitteessa, mutta tämä vuosi on ollut jotakin aivan järkyttävää. Tänä vuonna on kyseenalaistanut yhteisen elämän, uhoaa ja uhmaa. Syyttää minua, ystäviään ja sukulaisia kaikesta ja kaikki asiat on huonosti. On ihastunut kolmanteen, ostelee hullunlailla tavaraa ja käy parturissa ja vaatekaupassa muutaman viikon välein. On kotiaskareissa flegmaattinen ja kiukuttelee siitäkin.
Mielipiteet vaihtelee päivittäin ja suuttuu käsittämättömistä asioista, esim. on itse ehdottanut edellisenä päivänä jotakin, ja jos olen hyvää hyvyyttäni selvittänyt asiaa ja kertonut sitten hänelle, että tämä homma onnistuisi, niin sitten asia onkin yhtäkkiä aivan syvältä ja suuttuu. Aivan käsittämätöntä.
Koko yhteinen elämämme (20 v) onkin ollut nyt yhtäkkiä täysin hirveää aikaa ja hän on minun takia menettänyt elämän. Syyttelee 15 vuotta vanhoista jutuista, kuin ne olisi eilen tapahtunut. Kiukuttelee ja uhoaa kotona, kuin näppynaamainen teini. Koko maailman on häntä vastaan, paitsi tämä ihana uusi, nuori typy, joka on kenties hänen kauan etsimänsä elämänkumppaninsa. Huoh. Millään ei tunnu olevan väliä, paitsi sillä omalla navalla ja peilikuvalla. Kaikki aiemmin tehdyt päätökset ovatkin olleet yhtäkkiä AIVAN vääriä eikä häntä ole IKINÄ kuunneltu missään asiassa. Mieliala heittelee laidasta laitaan. Ollaan yhtäkkiä oltu AINA aivan vääriä tyyppejä toisillemme.
Muuten olisin lähtenyt kävelemään jo aikaa sitten, mutta ko kyseessä on ollut aikaisemmin tasapainoinen ja normaali mies ja perheen isä. Nyt on kuitenkin pari vuotta hypännyt hulluna, mutta aivan erityisesti tämän vuoden.
En ole oikein mistään löytänyt varsinaista faktaa tästä ukkojen neljänkympin kriisistä, joten ihmettelen tässä, että tuleeko se järki joskus vielä päähän ja kuinka kauan tällainen kriisi kestää? Ukko täyttää ensi vuonna 40 v.
Mulla on hyvä itsetunto ja tiedän tasan tarkkaan, että muitakin ottajia omavaraiselle, työteliäälle ja katseenkestävälle naiselle kyllä olisi, jolla on jalat maassa. Olenpahan kuitenkin sinnikkoluonteeltani ja rakkaudesta jäänyt katsomaan, että palaako se järki sinne kalloon. Noin hulluna ei voi nimittäin loputtomiin olla.
Kommentit (266)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ap ole mun miehen kanssa naimisissa? Jokainen ap:n kirjoittama sana tässä ketjussa on kuin kynästäni! Mies 43v ja 6 vuotta on tätä hulluutta kestänyt. Yhdessä 25 vuotta. Jep, olen varmaan maailman pitkähermoisin nainen.
Ja on mies pettänyt, haukkunut minut rumaksi, elämää rajoittavaksi, tylsäksi, koko perhe-elämämme ja suhteemme kuivaksi, arki on mälsää - eikun ihan hyvää- eikun mälsää, seksi on huonoa ja jos onkin joskus hyvää niin sitä on liian harvoin ja olen liian himoton. Mitään en enää osaa tehdä oikein ja en ihannoi miestä riittävästi. Pitäisi kuulemma lausua ääneen miehelle kiitokset jos hän tyhjentää tiskikoneen, tosin hän ei ole 25 vuoden aikana kertaakaan kiittänyt minua tiskikoneen tyhjennyksestä. En kuulemma huomioi tarpeeksi ja erityisen huonoa on että en toivota häntä eteisessä tervetulleeksi kotiin kun hän saapuu töistä - ei kuulemma osoita rakkautta jos huudan keittiöstä 'moi'. Ei halua että katson telkkaria, mutta ei osaa sanoa mitä pitäisi tehdä sen sijaan. Juo alkoholia tosi paljon ja syö vain roskaruokaa, mikä näkyy jo ulkonäössä. Töissä ahdistaa, ja työkaverit on ammattitaidottomia. jne jne.
Nyt taas on mykkäkoulu miehellä päällä. Syynä se, että en ollut kovin kiinnostunut valmistamaan perinteisiä jouluruokia itse vaan halusin ostaa lanttulaatikot ja kinkut valmiina. Kun kuulemma joulu syntyy ruokia tekemällä eikä kaupasta valmiina ostamalla.
Silloin kun pettäminen selvisi sanoin, että mene ja ota ero. Hoidan lapset niin pääset kunnon naintipuuhiin ja tyhmä vaimo ja tyhmät lapset ei rajoita elämää. Ei lähtenyt, itki että haluaa minut ja perheen.
Mä olen sanonut, että sinä olet se joka erohakemuksen laittaa vireille, en minä, koska minä en ole juossut muiden naisten perässä ja halunnut tuhota nelilapsisen perheen elämää.
En ymmärrä jos elämä mun ja lasten kanssa on niiiiin kaameaa niin miksi ei lähde?
Tilannepäivitys. Miehen mykkäkoulu jatkuu edelleen ja eilen kysyin meinaako pitkäänkin vielä vihoitella jouluruokien valmistukseen liittyen. Mies sanoi, että ei tämä nyt niistä jouluruuista johdukaan vaan on pidemmän aikaa kertynyt kaikkea. Kysyin että mitäs nyt on kertynyt, kun mielestäni ei olla edes riidelty viime aikoina.
Kuulemma silloin kun kolmanneksi vanhin lapsi oli päiväkodissa (eli 10 vuotta sitten) minä valitin neljälle lapselle että äiti ei jaksa koko ajan siivota lattioilla lojuvia lasten leluja ja vaatteita ja mies ei ymmärrä kuinka olen voinut sanoa lapsille niin.
Sanoin, että pitääkö tässä nyt pyöritellä 10 vuotta vanhoja asioita? Ja että kyllä saatoin joskus sanoakin niin silkkaa väsymystäni mutta pikkulapsiaika on mennyttä.
Lisäksi mies pyysi kertomaan mitä yhteistä meillä on mielestäni ja kerroin ajatuksiani. Mies ei puhunut mitään.
Haukkui myös eilen minua Netflixin katsomisesta (katson 1-2 elokuvaa viikossa). Kuulemma senkin ajan voisi tehdä jotain yhdessä. Tosin mies ei suostu katsomaan Netflixiä kanssani eli pitäisi olla jotain muuta. Hulluinta tässä on, että eilen illalla mies alkoi itse katsomaan Netflix-leffaa yksinään. Outo logiikka jos hän voi katsoa Netflixiä ja minä en?!
Eli teinpä mitä vaan niin se on väärin.
Tilannepäivitys.
Mies mököttää edelleen, ainakin osan aikaa.
Arjessa juttelee asoita iloisesti kanssani, emme riitele mistään , olemme nauravaisia, mies osallistuu kodin ja lasten hoitoon oma-aloitteisesti. Eli kuulostaa hyvältä.
Mies ilmoitti viikko pari viikkoa sitten, että tunteet minua kohtaan on loppu. Ei koske minuun, jos halaan niin on jäykkänä eikä halas takaisin. Ei tule kainaloon nukkumaan, seksiä ei ole ollut pariin viikkoon. Sanoi miettineensä eroa ja että muuttaa omaan asuntoon ja hankkii yksiön. Sanoi, että meidän pitäisi yhdessä tehdä päätös mahdollisesta avioerosta. Olin aivan hölmistynyt.
Kysyin onko hänellä uusi nainen ja hän kielsi. Jos on joku nainen niin se voi olla vain joku nettituttavuus tai työpaikkaheila koska mies on AINA kotona, paitsi töissä klo 8-16.
Sanoin miehelle, että yhdessä en voi sopia avioerosta koska en ole sitä koskaan miettinyt. Sanoin myös, että jos mies haluaa eron niin kertoo mullekin niin alan järjestämään omaisuuden ositusta ja omakotitalon myyntiä. Siihen mies sanoi että eihän tässä nyt heti tarvii erosta päättää. Sanoin että turha mua on löysässä hirressä pitää, pääset ulko-ovesta ulos heti jos haluat, mä en estä enkä roiku punteissa.
Puhun koko ajan miehelle rauhallisella äänellä, emme riitele.
Mies sanoi myös että haluaa alkaa elämään sosiaalista elämää , kutsua vieraita ja kyläillä. Sanoin, että ihan vapaasti , en ole kieltänyt kyläilemästä tai kutsumasta meille ketään. Kysyin, että keitä ja milloin meille on tulossa kylään niin tiedän siivota talon kuntoon ja hankkia saunaoluet ja ruuat vieraille. Mies tuhahti kiukkuisena. Ei ole kutsunut meille ketään kylään varmaan kolmeen vuoteen.
Sanoi myös että haluaa alkaa harrastamaan asioita kodin ulkopuolella. Hänellä ei siis ole koskaan ollut mitään harrastuksia. Sanoin, että ilman muuta, en ole koskaan rajoittanut. Mies ei koskaan ole pyynnöistäni huolimatta lähtenyt mukaani harrastuksiini (kuntosali , laskettelu). Mutta mies ei ole nyt kuitenkaan mitään harrastusta aloittanut.
Mies istuu kotona kaiken arjen klo 8-16 ulkopuolisen ajan. Manaa sitä kuinka haluaa alkaa elämään ja tekemään, mutta mitään konkreettista ei saa aikaiseksi, ei vaikka yritän houkutella mukaani harrastuksiin. Ja tunteet minuun on tähän päälle loppuneet. Sanoo, että jos rakastan häntä niin hän ei näe sitä kehonkielessäni ja teoistani, kuulemma katseeni häntä kohtaan ei ole intohimoinen. Ei myöskään laita avioeroa vetämään vaikka sanon että pistän käytännön eroasiat pyörimään heti kun on laittanut eron vireille.
Elä nyt sitten tuollaisen kanssa. Nyt jo naurattaa.
olen nyt 44, kriisi alkoi 38-39, vaimo pihalle, moottoripyörä tilalle , kakkoskämppä pattayalta.
Nyt edelleen sama meno, kesäksi uus motskari ja hetiku rajotukset poistuu niin otan lipun hki-bkk.
Ja kunto nousi kohisten kun kriisi alko,kaikki elintavat uusiksi paitti kaljanjuonti.
AP, vieläkö olet linjoilla? Mikä tilanne nyt?
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä erikoisia ihmisiä mielipiteineen, kun nuorena alkanut, onnellinen ja pitkä suhde on usean mielestä poikkeuksellista.
Me olemme olleet 37 vuotta yhdessä ja olemme alle kuusikymppisiä. Tuttavapiirissämme on monia yhtä pitkiä liittoja. Omat vanhempani ehtivät olla naimisissa 58 vuotta ja appivanhempani 64 vuotta. Emme ole uskovaisia, jos joku nyt epäilee sellaistakin. Ihan tavallisia työssäkäyviä suomalaisia. Ikäkriisejä, pettämisiä, parisuhde väkivaltaa, luottotietojen menetystä, työttömyyttä, mielenterveysongelmaa ym. ikäviä asioita ei ole myöskään esiintynyt.
Ehkä tämän päivän ihmiset on niin eri puusta veistettyjä.
Onpa hienoa tämän toisten kriisin varjolla päästä kehumaan itseään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ap ole mun miehen kanssa naimisissa? Jokainen ap:n kirjoittama sana tässä ketjussa on kuin kynästäni! Mies 43v ja 6 vuotta on tätä hulluutta kestänyt. Yhdessä 25 vuotta. Jep, olen varmaan maailman pitkähermoisin nainen.
Ja on mies pettänyt, haukkunut minut rumaksi, elämää rajoittavaksi, tylsäksi, koko perhe-elämämme ja suhteemme kuivaksi, arki on mälsää - eikun ihan hyvää- eikun mälsää, seksi on huonoa ja jos onkin joskus hyvää niin sitä on liian harvoin ja olen liian himoton. Mitään en enää osaa tehdä oikein ja en ihannoi miestä riittävästi. Pitäisi kuulemma lausua ääneen miehelle kiitokset jos hän tyhjentää tiskikoneen, tosin hän ei ole 25 vuoden aikana kertaakaan kiittänyt minua tiskikoneen tyhjennyksestä. En kuulemma huomioi tarpeeksi ja erityisen huonoa on että en toivota häntä eteisessä tervetulleeksi kotiin kun hän saapuu töistä - ei kuulemma osoita rakkautta jos huudan keittiöstä 'moi'. Ei halua että katson telkkaria, mutta ei osaa sanoa mitä pitäisi tehdä sen sijaan. Juo alkoholia tosi paljon ja syö vain roskaruokaa, mikä näkyy jo ulkonäössä. Töissä ahdistaa, ja työkaverit on ammattitaidottomia. jne jne.
Nyt taas on mykkäkoulu miehellä päällä. Syynä se, että en ollut kovin kiinnostunut valmistamaan perinteisiä jouluruokia itse vaan halusin ostaa lanttulaatikot ja kinkut valmiina. Kun kuulemma joulu syntyy ruokia tekemällä eikä kaupasta valmiina ostamalla.
Silloin kun pettäminen selvisi sanoin, että mene ja ota ero. Hoidan lapset niin pääset kunnon naintipuuhiin ja tyhmä vaimo ja tyhmät lapset ei rajoita elämää. Ei lähtenyt, itki että haluaa minut ja perheen.
Mä olen sanonut, että sinä olet se joka erohakemuksen laittaa vireille, en minä, koska minä en ole juossut muiden naisten perässä ja halunnut tuhota nelilapsisen perheen elämää.
En ymmärrä jos elämä mun ja lasten kanssa on niiiiin kaameaa niin miksi ei lähde?
Tilannepäivitys. Miehen mykkäkoulu jatkuu edelleen ja eilen kysyin meinaako pitkäänkin vielä vihoitella jouluruokien valmistukseen liittyen. Mies sanoi, että ei tämä nyt niistä jouluruuista johdukaan vaan on pidemmän aikaa kertynyt kaikkea. Kysyin että mitäs nyt on kertynyt, kun mielestäni ei olla edes riidelty viime aikoina.
Kuulemma silloin kun kolmanneksi vanhin lapsi oli päiväkodissa (eli 10 vuotta sitten) minä valitin neljälle lapselle että äiti ei jaksa koko ajan siivota lattioilla lojuvia lasten leluja ja vaatteita ja mies ei ymmärrä kuinka olen voinut sanoa lapsille niin.
Sanoin, että pitääkö tässä nyt pyöritellä 10 vuotta vanhoja asioita? Ja että kyllä saatoin joskus sanoakin niin silkkaa väsymystäni mutta pikkulapsiaika on mennyttä.
Lisäksi mies pyysi kertomaan mitä yhteistä meillä on mielestäni ja kerroin ajatuksiani. Mies ei puhunut mitään.
Haukkui myös eilen minua Netflixin katsomisesta (katson 1-2 elokuvaa viikossa). Kuulemma senkin ajan voisi tehdä jotain yhdessä. Tosin mies ei suostu katsomaan Netflixiä kanssani eli pitäisi olla jotain muuta. Hulluinta tässä on, että eilen illalla mies alkoi itse katsomaan Netflix-leffaa yksinään. Outo logiikka jos hän voi katsoa Netflixiä ja minä en?!
Eli teinpä mitä vaan niin se on väärin.
Tilannepäivitys.
Mies mököttää edelleen, ainakin osan aikaa.
Arjessa juttelee asoita iloisesti kanssani, emme riitele mistään , olemme nauravaisia, mies osallistuu kodin ja lasten hoitoon oma-aloitteisesti. Eli kuulostaa hyvältä.
Mies ilmoitti viikko pari viikkoa sitten, että tunteet minua kohtaan on loppu. Ei koske minuun, jos halaan niin on jäykkänä eikä halas takaisin. Ei tule kainaloon nukkumaan, seksiä ei ole ollut pariin viikkoon. Sanoi miettineensä eroa ja että muuttaa omaan asuntoon ja hankkii yksiön. Sanoi, että meidän pitäisi yhdessä tehdä päätös mahdollisesta avioerosta. Olin aivan hölmistynyt.
Kysyin onko hänellä uusi nainen ja hän kielsi. Jos on joku nainen niin se voi olla vain joku nettituttavuus tai työpaikkaheila koska mies on AINA kotona, paitsi töissä klo 8-16.
Sanoin miehelle, että yhdessä en voi sopia avioerosta koska en ole sitä koskaan miettinyt. Sanoin myös, että jos mies haluaa eron niin kertoo mullekin niin alan järjestämään omaisuuden ositusta ja omakotitalon myyntiä. Siihen mies sanoi että eihän tässä nyt heti tarvii erosta päättää. Sanoin että turha mua on löysässä hirressä pitää, pääset ulko-ovesta ulos heti jos haluat, mä en estä enkä roiku punteissa.
Puhun koko ajan miehelle rauhallisella äänellä, emme riitele.
Mies sanoi myös että haluaa alkaa elämään sosiaalista elämää , kutsua vieraita ja kyläillä. Sanoin, että ihan vapaasti , en ole kieltänyt kyläilemästä tai kutsumasta meille ketään. Kysyin, että keitä ja milloin meille on tulossa kylään niin tiedän siivota talon kuntoon ja hankkia saunaoluet ja ruuat vieraille. Mies tuhahti kiukkuisena. Ei ole kutsunut meille ketään kylään varmaan kolmeen vuoteen.
Sanoi myös että haluaa alkaa harrastamaan asioita kodin ulkopuolella. Hänellä ei siis ole koskaan ollut mitään harrastuksia. Sanoin, että ilman muuta, en ole koskaan rajoittanut. Mies ei koskaan ole pyynnöistäni huolimatta lähtenyt mukaani harrastuksiini (kuntosali , laskettelu). Mutta mies ei ole nyt kuitenkaan mitään harrastusta aloittanut.
Mies istuu kotona kaiken arjen klo 8-16 ulkopuolisen ajan. Manaa sitä kuinka haluaa alkaa elämään ja tekemään, mutta mitään konkreettista ei saa aikaiseksi, ei vaikka yritän houkutella mukaani harrastuksiin. Ja tunteet minuun on tähän päälle loppuneet. Sanoo, että jos rakastan häntä niin hän ei näe sitä kehonkielessäni ja teoistani, kuulemma katseeni häntä kohtaan ei ole intohimoinen. Ei myöskään laita avioeroa vetämään vaikka sanon että pistän käytännön eroasiat pyörimään heti kun on laittanut eron vireille.
Elä nyt sitten tuollaisen kanssa. Nyt jo naurattaa.
Et näe metsää puilta, varmaan sen takia, että olet itse osa tuota lukkiutunutta tilannetta. Näin kertomasi perustella on ilmiselvää, että mies haaveilee erilaisesta elämästä. Hän ei vaan näe sinua siinä, eikä osaa eikä halua aloittaa sitä sinun kanssasi. Varmaan itsekin jo näet, että miehesi ei enää rakasta sinua.
Tuskin vihaakaan, mutta et kiinnosta etkä viehätä miestä enää. Luulen, että taustalla on ihastus johonkin uuteen ihmiseen. Nämä hänen kaipaamansa vieraat ovat tämä uusi ihminen ja häneen liittyvät ystäväpiirit.
Mies ei halua sinun saunailtaan liittyviä tarjoiluitasi. Mies on sanonut, että haluaa eron. Ota se tosissaan. Mitään ei ole enää pelastettavissa - yritä vain myöntyä sopueroon niin ehkä mies jossain vaiheessa herää tajuamaan mitä on tekemässä. Mikäli alat vikuroimaan vastaan ja et suostu eroon, niin sitä kovemmin mies alkaa haluamaan eroon sinusta ja alat lopulta ällöttämään häntä. Hyvänä esimerkkinä nyt vaikka julkkispari Stefu ja Martina. Väkisin ei ketään saa pidettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ap ole mun miehen kanssa naimisissa? Jokainen ap:n kirjoittama sana tässä ketjussa on kuin kynästäni! Mies 43v ja 6 vuotta on tätä hulluutta kestänyt. Yhdessä 25 vuotta. Jep, olen varmaan maailman pitkähermoisin nainen.
Ja on mies pettänyt, haukkunut minut rumaksi, elämää rajoittavaksi, tylsäksi, koko perhe-elämämme ja suhteemme kuivaksi, arki on mälsää - eikun ihan hyvää- eikun mälsää, seksi on huonoa ja jos onkin joskus hyvää niin sitä on liian harvoin ja olen liian himoton. Mitään en enää osaa tehdä oikein ja en ihannoi miestä riittävästi. Pitäisi kuulemma lausua ääneen miehelle kiitokset jos hän tyhjentää tiskikoneen, tosin hän ei ole 25 vuoden aikana kertaakaan kiittänyt minua tiskikoneen tyhjennyksestä. En kuulemma huomioi tarpeeksi ja erityisen huonoa on että en toivota häntä eteisessä tervetulleeksi kotiin kun hän saapuu töistä - ei kuulemma osoita rakkautta jos huudan keittiöstä 'moi'. Ei halua että katson telkkaria, mutta ei osaa sanoa mitä pitäisi tehdä sen sijaan. Juo alkoholia tosi paljon ja syö vain roskaruokaa, mikä näkyy jo ulkonäössä. Töissä ahdistaa, ja työkaverit on ammattitaidottomia. jne jne.
Nyt taas on mykkäkoulu miehellä päällä. Syynä se, että en ollut kovin kiinnostunut valmistamaan perinteisiä jouluruokia itse vaan halusin ostaa lanttulaatikot ja kinkut valmiina. Kun kuulemma joulu syntyy ruokia tekemällä eikä kaupasta valmiina ostamalla.
Silloin kun pettäminen selvisi sanoin, että mene ja ota ero. Hoidan lapset niin pääset kunnon naintipuuhiin ja tyhmä vaimo ja tyhmät lapset ei rajoita elämää. Ei lähtenyt, itki että haluaa minut ja perheen.
Mä olen sanonut, että sinä olet se joka erohakemuksen laittaa vireille, en minä, koska minä en ole juossut muiden naisten perässä ja halunnut tuhota nelilapsisen perheen elämää.
En ymmärrä jos elämä mun ja lasten kanssa on niiiiin kaameaa niin miksi ei lähde?
Tilannepäivitys. Miehen mykkäkoulu jatkuu edelleen ja eilen kysyin meinaako pitkäänkin vielä vihoitella jouluruokien valmistukseen liittyen. Mies sanoi, että ei tämä nyt niistä jouluruuista johdukaan vaan on pidemmän aikaa kertynyt kaikkea. Kysyin että mitäs nyt on kertynyt, kun mielestäni ei olla edes riidelty viime aikoina.
Kuulemma silloin kun kolmanneksi vanhin lapsi oli päiväkodissa (eli 10 vuotta sitten) minä valitin neljälle lapselle että äiti ei jaksa koko ajan siivota lattioilla lojuvia lasten leluja ja vaatteita ja mies ei ymmärrä kuinka olen voinut sanoa lapsille niin.
Sanoin, että pitääkö tässä nyt pyöritellä 10 vuotta vanhoja asioita? Ja että kyllä saatoin joskus sanoakin niin silkkaa väsymystäni mutta pikkulapsiaika on mennyttä.
Lisäksi mies pyysi kertomaan mitä yhteistä meillä on mielestäni ja kerroin ajatuksiani. Mies ei puhunut mitään.
Haukkui myös eilen minua Netflixin katsomisesta (katson 1-2 elokuvaa viikossa). Kuulemma senkin ajan voisi tehdä jotain yhdessä. Tosin mies ei suostu katsomaan Netflixiä kanssani eli pitäisi olla jotain muuta. Hulluinta tässä on, että eilen illalla mies alkoi itse katsomaan Netflix-leffaa yksinään. Outo logiikka jos hän voi katsoa Netflixiä ja minä en?!
Eli teinpä mitä vaan niin se on väärin.
Tilannepäivitys.
Mies mököttää edelleen, ainakin osan aikaa.
Arjessa juttelee asoita iloisesti kanssani, emme riitele mistään , olemme nauravaisia, mies osallistuu kodin ja lasten hoitoon oma-aloitteisesti. Eli kuulostaa hyvältä.
Mies ilmoitti viikko pari viikkoa sitten, että tunteet minua kohtaan on loppu. Ei koske minuun, jos halaan niin on jäykkänä eikä halas takaisin. Ei tule kainaloon nukkumaan, seksiä ei ole ollut pariin viikkoon. Sanoi miettineensä eroa ja että muuttaa omaan asuntoon ja hankkii yksiön. Sanoi, että meidän pitäisi yhdessä tehdä päätös mahdollisesta avioerosta. Olin aivan hölmistynyt.
Kysyin onko hänellä uusi nainen ja hän kielsi. Jos on joku nainen niin se voi olla vain joku nettituttavuus tai työpaikkaheila koska mies on AINA kotona, paitsi töissä klo 8-16.
Sanoin miehelle, että yhdessä en voi sopia avioerosta koska en ole sitä koskaan miettinyt. Sanoin myös, että jos mies haluaa eron niin kertoo mullekin niin alan järjestämään omaisuuden ositusta ja omakotitalon myyntiä. Siihen mies sanoi että eihän tässä nyt heti tarvii erosta päättää. Sanoin että turha mua on löysässä hirressä pitää, pääset ulko-ovesta ulos heti jos haluat, mä en estä enkä roiku punteissa.
Puhun koko ajan miehelle rauhallisella äänellä, emme riitele.
Mies sanoi myös että haluaa alkaa elämään sosiaalista elämää , kutsua vieraita ja kyläillä. Sanoin, että ihan vapaasti , en ole kieltänyt kyläilemästä tai kutsumasta meille ketään. Kysyin, että keitä ja milloin meille on tulossa kylään niin tiedän siivota talon kuntoon ja hankkia saunaoluet ja ruuat vieraille. Mies tuhahti kiukkuisena. Ei ole kutsunut meille ketään kylään varmaan kolmeen vuoteen.
Sanoi myös että haluaa alkaa harrastamaan asioita kodin ulkopuolella. Hänellä ei siis ole koskaan ollut mitään harrastuksia. Sanoin, että ilman muuta, en ole koskaan rajoittanut. Mies ei koskaan ole pyynnöistäni huolimatta lähtenyt mukaani harrastuksiini (kuntosali , laskettelu). Mutta mies ei ole nyt kuitenkaan mitään harrastusta aloittanut.
Mies istuu kotona kaiken arjen klo 8-16 ulkopuolisen ajan. Manaa sitä kuinka haluaa alkaa elämään ja tekemään, mutta mitään konkreettista ei saa aikaiseksi, ei vaikka yritän houkutella mukaani harrastuksiin. Ja tunteet minuun on tähän päälle loppuneet. Sanoo, että jos rakastan häntä niin hän ei näe sitä kehonkielessäni ja teoistani, kuulemma katseeni häntä kohtaan ei ole intohimoinen. Ei myöskään laita avioeroa vetämään vaikka sanon että pistän käytännön eroasiat pyörimään heti kun on laittanut eron vireille.
Elä nyt sitten tuollaisen kanssa. Nyt jo naurattaa.
Tilannepäivitys.
Miehen kriisi jatkuu ja syyttää minua ihan kaikesta. Jopa tapani maksaa laskuja verkkopankissa on huono, samoin tapani viedä keittiön roskapussi ulkoroskikseen on huono. Arvostelee myös puheen äänensävyä, vaikka äänensävyni on normaali. Kuulemma äänensävyni ei viittaa siihen että rakastan häntä, vaan hän kuulisi jos äänensävyssäni olisi rakkautta.
Olen itse tosi rauhallinen enkä provosoidu. Eli emme riitele , paitsi mies riitelee yksinään. Mies sanoi, että kun "meillä on tämä juttu ja kriisi meneillään". Sanoin miehelle että ei meillä on mitään, sinulla vain on. Minä ja lapset elämme ihan rauhassa arkea. Mies suuttui.
Mies myös suuttui kun säästötililtä meni useampi tonni säästöjä äkilliseen autoremonttiin. Kuulemma se raha oli tarkoitettu vesiskootterin ostoon. Sanoin että et ole minulle koskaan kertonut että olet harkinnut vesiskootterin ostoa. Kysyin myös, että onko järkevää maksaa 10 000 euroa vesiskootterista jos sitä ajetaan Suomen kesässä muutaman kerran ja voisiko mies sen sijaan harkita vesiskootterin vuokrausta. Oli hiljaa.
Sanoi myös, että on päättänyt että ei enää vastaa viesteihini, jos lähetän hänelle sähköpostilla, whappilla, tekstarina. Kysyin miksi. Kuulemma ei huvita eikä hänelle tarvitse enää lähettää viestejä. Sanoin, että lähetän sinulle vain viestejä jos on lapsiin liittyviä asioita tai lähetän sinulle 'minulla on ikävä'- viestejä. Kuulemma ei tarvitse enää lähettää. Totesin, että en sitten lähetä enää viestejä. Siihen mies sanoi, että kyllä sä tiedät kuinka hän tykkää saada viestejä.
Että pitääkö tässä lähettää viestejä vai ei :D On kyllä jäätävä tuuliviiri.
Mies sanoi, että ei ole onnellinen. Vastasin, että en voi auttaa enempää, olen tehnyt vaimona kaikkeni, joustanut ja kuunnellut.
Kysyin mieheltä, että mahtaako tämä hänen kriisinsä kestää pysyvästi vai onko väliaikaista. Ei kuulemma tiedä. Sanoi myös minulle, että en taida vaimona enää pystyä antamaan hänelle anteeksi kaikkea mitä hän on kiukuspäissään sanonut minulle. Olin hiljaa, neutraalisti.
Mies kysyi myös miksi en käytä seksikkäitä alusvaatteita. Kysyin, että miksi pitsiset rintsikkani ja pikkuhousuni eivät ole seksikkäitä. Pitäisi kuulemma käyttää kaalimadosta tilattuja hepeneitä. Mies sanoi, että siellä olisi myynnissä sellaisia pikkuhousuja missä on ana*lin kohdalla reikä ja ne olisi hienot. Sanoin ystävällisesti, että tiedät hyvin että en pidä ana*litouhuista mutta muuta voidaan koittaa.
Mies katosi mökille yksin. Ei edes kertonut lapsille mihin meni. Lapset ihmettelevät missä isä on ja kun kerroin että on mökillä niin lapset kysyvät 'miksi'. Miehen vanhemmat soittivat ja kysyivät minulta, että mitä teemme mökillä. Sanoin, että poikanne siellä on, minä olen lasten kanssa kotona ja he olivat aivan ihmeissään. eli mies sahaa omaa nilkkaansa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että mies ainoo pitää sinua löysässä hirressä ikuisesti. Pistä se pihalle. Lopeta yrittäminen ja kommunikointi. Jos ottaa yhteyttä sano että jää sinne mökille. Sun pitää laittaa rajat sun oman hyvinvoinnin takia. Ei kukaan ole ansainnut jatkuvaa turhaa arvostelua. Jos et halua erota, älä tee mitään sen suhteen. Jätä käytännön asiat miehen huoleksi. Pidä huolta itsestäsi ja lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että mies ainoo pitää sinua löysässä hirressä ikuisesti. Pistä se pihalle. Lopeta yrittäminen ja kommunikointi. Jos ottaa yhteyttä sano että jää sinne mökille. Sun pitää laittaa rajat sun oman hyvinvoinnin takia. Ei kukaan ole ansainnut jatkuvaa turhaa arvostelua. Jos et halua erota, älä tee mitään sen suhteen. Jätä käytännön asiat miehen huoleksi. Pidä huolta itsestäsi ja lapsista.
*aikoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
238 tässä vielä.
AP:lle kysymys - mitä odotat tapahtuvaksi? Ihmettäkö? Tuo miehen sanoma, ettet rakasta häntä ja katso häntä palvoen on vain miehen omien tunteiden projektiota sinuun. Hän heijastaa siis omat tunteensa sinuun - tässä ei tarvitse olla edes psykologi tajutakseen tuon.
(Jos et ymmärrä tätä termiä niin googlaa projektio)
Luuletko, että tilanne ratkeaa sillä, että miehen vanhemmat sanoo pojalleen, että nyt alat leikkimään perheen isää ja rakastamaan vaimoasi. Parisuhteesi on surkeassa jamassa - tunnut vänkäävän miehellesi passiivis-aggressiivisella otteella. Hän ei ehkä osaa käsitellä tuota sinun asennettasi, joten olette pattitilanteessa. Ihmettelen miten kukaan viitsii haaskata elämäänsä tuollaisessa?
238 kirjoitti:
238 tässä vielä.
AP:lle kysymys - mitä odotat tapahtuvaksi? Ihmettäkö? Tuo miehen sanoma, ettet rakasta häntä ja katso häntä palvoen on vain miehen omien tunteiden projektiota sinuun. Hän heijastaa siis omat tunteensa sinuun - tässä ei tarvitse olla edes psykologi tajutakseen tuon.
(Jos et ymmärrä tätä termiä niin googlaa projektio)
Luuletko, että tilanne ratkeaa sillä, että miehen vanhemmat sanoo pojalleen, että nyt alat leikkimään perheen isää ja rakastamaan vaimoasi. Parisuhteesi on surkeassa jamassa - tunnut vänkäävän miehellesi passiivis-aggressiivisella otteella. Hän ei ehkä osaa käsitellä tuota sinun asennettasi, joten olette pattitilanteessa. Ihmettelen miten kukaan viitsii haaskata elämäänsä tuollaisessa?
En ole asiantuntija, mutta voisiko olla ettei ap:ta vaan kiinnosta, tilanne on hänelle ihan sama? Ottakoon vässykkämies sen eron jos on niin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miehelläsi on toinen nainen ja nyt hän on sitten alkanut halveksua sinua. Puhukaa eroasiat selväksi.
238 kirjoitti:
238 tässä vielä.
AP:lle kysymys - mitä odotat tapahtuvaksi? Ihmettäkö? Tuo miehen sanoma, ettet rakasta häntä ja katso häntä palvoen on vain miehen omien tunteiden projektiota sinuun. Hän heijastaa siis omat tunteensa sinuun - tässä ei tarvitse olla edes psykologi tajutakseen tuon.
(Jos et ymmärrä tätä termiä niin googlaa projektio)
Luuletko, että tilanne ratkeaa sillä, että miehen vanhemmat sanoo pojalleen, että nyt alat leikkimään perheen isää ja rakastamaan vaimoasi. Parisuhteesi on surkeassa jamassa - tunnut vänkäävän miehellesi passiivis-aggressiivisella otteella. Hän ei ehkä osaa käsitellä tuota sinun asennettasi, joten olette pattitilanteessa. Ihmettelen miten kukaan viitsii haaskata elämäänsä tuollaisessa?
Voitko selittää mitä tarkoittaa projektio? Google ei auttanut minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä elämää on jatkaa liitossa noin täydellisen kusipäisrn ja negatiivisen miehen kanssa? Mitä siitä saa?
Tämä asia koskettaa minua sikäli, että äitini, nyt yli 80vee ei ajattele mitään muuta kuin sitä , että jatkoi 40vuotta liitossa ,jossa ei ollut mitään hyvää. Täysin kusipäisen miehen kanssa, joka ei kunnioittanut, välittänyt, tukenut saatika mitenkään positiivisesti huomioinut häntä. Keskittyi itseensä ja perheensä mollaamiseen.
Nyt sitten vanhuksena, tuntiessaan elämän olevan päättymässä huomaa, että siinä se elämä meni, lisää ei ole eikä tule.
Se on kuule vähän raskas havainto. Mitä siitä ainokaisesta elämästä jäi käteen?
Niin, lapsethan on. Välit heihin jäi etäisiksi ja oudoksi kun perhe-elämässä kaikki energia meni miehen mielenliikkeitä arviutellessa. Eipä olla paljon tekemisissä, muodollisesti soitellaan.
Sellaista se on kun ei ihmisiä ole tarkoitettu yhteen suhteeseen koko loppuiäksi. Mutta taistelkaa ihmeessä loppuun asti luontoa vastaan.
Sano miehelles että ei pattayalle, hinnat nousseet todella paljon.
Vietnamissa halpaa, ja hoikat naiset.
Vierailija kirjoitti:
Ap miehelläsi on toinen nainen ja nyt hän on sitten alkanut halveksua sinua. Puhukaa eroasiat selväksi.
Juuri näin.
Lisäksi voin kertoa, että vain kerran olen kuullut miehestä, joka halusi erota eikä asiaan liittynyt toinen nainen ja tässäkin tapauksessa eron syy oli naisen alkoholisoituminen eli ei mikään heppoisa syy.
Mies täyttää syksyllä 40, eikä mitään kriisejä ole ollut. Ihan normaalisti käyttäytyy eikä riehu, syyttele, haasta riitaa tai haikaile muiden naisten perään. Yhdessä oltu teineistä asti.
Miehesi taitaa vain olla idiootti ja paskiainen. Suosittelen eroa, eihän tuollaisen kanssa viitsi elämäänsä tuhlata.
uppp