Lue keskustelun säännöt.
Miehen JÄRKKY neljänkympin kriisi - mitä kaikkea siihen kuuluu ja kuinka jeesuksen pitkään se kestää? Mikä on paras lääke vaivaan?
31.12.2019 |
Te jotka olette vierestä seuranneet miesten neljänkympin kriisejä, niin mitä se käytännössä eteni? Kuinka hulluna mies oli ja ymmärsikö tätä itse ja jos kyllä, niin missä vaiheessa? Kuinka kauan tällainen kriiseily oikein kestää? Kuinka äkisti kriisi loppuu? Miten tämän saa kestettyä ja minimoitua vahingot niin, ettei koko perhe hajoa?
Mies on saanut oman kriisinsä joskus v. 2017/2018 vuoden taitteessa, mutta tämä vuosi on ollut jotakin aivan järkyttävää. Tänä vuonna on kyseenalaistanut yhteisen elämän, uhoaa ja uhmaa. Syyttää minua, ystäviään ja sukulaisia kaikesta ja kaikki asiat on huonosti. On ihastunut kolmanteen, ostelee hullunlailla tavaraa ja käy parturissa ja vaatekaupassa muutaman viikon välein. On kotiaskareissa flegmaattinen ja kiukuttelee siitäkin.
Mielipiteet vaihtelee päivittäin ja suuttuu käsittämättömistä asioista, esim. on itse ehdottanut edellisenä päivänä jotakin, ja jos olen hyvää hyvyyttäni selvittänyt asiaa ja kertonut sitten hänelle, että tämä homma onnistuisi, niin sitten asia onkin yhtäkkiä aivan syvältä ja suuttuu. Aivan käsittämätöntä.
Koko yhteinen elämämme (20 v) onkin ollut nyt yhtäkkiä täysin hirveää aikaa ja hän on minun takia menettänyt elämän. Syyttelee 15 vuotta vanhoista jutuista, kuin ne olisi eilen tapahtunut. Kiukuttelee ja uhoaa kotona, kuin näppynaamainen teini. Koko maailman on häntä vastaan, paitsi tämä ihana uusi, nuori typy, joka on kenties hänen kauan etsimänsä elämänkumppaninsa. Huoh. Millään ei tunnu olevan väliä, paitsi sillä omalla navalla ja peilikuvalla. Kaikki aiemmin tehdyt päätökset ovatkin olleet yhtäkkiä AIVAN vääriä eikä häntä ole IKINÄ kuunneltu missään asiassa. Mieliala heittelee laidasta laitaan. Ollaan yhtäkkiä oltu AINA aivan vääriä tyyppejä toisillemme.
Muuten olisin lähtenyt kävelemään jo aikaa sitten, mutta ko kyseessä on ollut aikaisemmin tasapainoinen ja normaali mies ja perheen isä. Nyt on kuitenkin pari vuotta hypännyt hulluna, mutta aivan erityisesti tämän vuoden.
En ole oikein mistään löytänyt varsinaista faktaa tästä ukkojen neljänkympin kriisistä, joten ihmettelen tässä, että tuleeko se järki joskus vielä päähän ja kuinka kauan tällainen kriisi kestää? Ukko täyttää ensi vuonna 40 v.
Mulla on hyvä itsetunto ja tiedän tasan tarkkaan, että muitakin ottajia omavaraiselle, työteliäälle ja katseenkestävälle naiselle kyllä olisi, jolla on jalat maassa. Olenpahan kuitenkin sinnikkoluonteeltani ja rakkaudesta jäänyt katsomaan, että palaako se järki sinne kalloon. Noin hulluna ei voi nimittäin loputtomiin olla.
Kommentit (266)
40-vuotiaana on usein eletty sitä lapsiperhearkea jo sen aikaa, että se yksinkertaisesti alkaa puuduttaa. Oli millainen arki tai elämä hyvänsä niin jossain vaiheessa se yleensä alkaa puuduttaa. Sitten pitää vaan miettiä mitä haluaa, mitä on järkevää tehdä ja kun on puoliso ja lapsia niin myös he pitää ottaa huomioon. Itse olen kahden lapsen 40v. yh ja välillä puuduttaa ihan hitosti. Usein tekisi mieli vaan pakata laukku ja lähteä yksin johonkin, mutta tietenkään ei voi. Ja ei se sinänsä haittaa. Tässä kasvaa ihmisenä ja se on parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäkriisin saa lähinnä luuserit jotka eivät ole saaneet ikinä mitään aikaiseksi.
Sen verran päivitystä, että tänään mies kertoi suunnittelevansa ulkouima-altaan Rakentamista pihalle, mutta haluaa yhdistää siihen terassiremontin. Siis mitä?!?!
243
Ymmärrän sen, että arki joskus puuduttaa. Mutta sitä en, että puuduttavasta arjesta ajattelee pääsevänsä hylkäämällä joko konkreettisesti tai henkisesti vaimon ja lapset. Eikö arkea voisi vain koettaa tehdä mahdollisimman mukavaksi ja sujuvaksi niiden ihmisten kanssa, jotka on elämäänsä valinnut? Kriisioireilussaan heittää usein pois arvokkaimman ja syvällisimmän asian elämässään ja saa tilalle höttöä. Kriisitkin kannattaisi hoitaa aikuisen tavoin eikä lapsellisesti kiukuttelemalla. Koskee sekä miehiä että naisia.
Vierailija kirjoitti:
Miehen VAIHDEVUODET eli ANDROPAUSSI.
Naisten vaihdevuosista aina puhutaan ja niille ilkutaan, vaikka joka ainoalla miehillä ihan vastaava pappasyndrooma edessä 4kymppisenä. Moni mies ei edes itse tiedä andropaussistaan.
Se on miehelle.. aivan hirveä kolaus tämä keskigikäisyys, ei mlln kykene omaa vanhenemistaan miespolo hyväksymään. Nainen hyväksyy ikääntymisensä hyvin paljon arvokkaammin.
Ei kyse ole vaihde vuosista. 40v mies jos harrastaa liikuntaa on vielä hyvässä kunnossa. 40v on kuitenkin rajapyykki kun moni tajuaa elämänsä rajallisuuden. Elämä on rajallinen vaikka pysyisit hyvässä kunnossa ja eläisit vanhaksikin. Naisille se sijaan on vaikeaa kun ei enää ole hehkeä 18v baarprinsessa joka saa huomiota miehiltä.
Yhdyn täysin edelliseen kommenttiin. Mies ja miehen vaihdevuodet. Joita ei tajua potevansa alkaessaan kärttypappana aukomaan lättyään 24/7. Projisoi K A I K E N puolisoonsa. Ihan sama, vaikka mikä lääkärin koulutus olisi. Joku siinä nelikymppisyydessä miehen vie psykoosiin ja epätoivousesti hakemaan sitä oman penskansa ikäistä 2kymppistä seuraa.
Vaikka yritykseksihän se tuokin taitaa usein jäädä, ellei prostituoidusta tai jstn opportunisti-thaikusta kyse ole.