Lue keskustelun säännöt.
Miehen JÄRKKY neljänkympin kriisi - mitä kaikkea siihen kuuluu ja kuinka jeesuksen pitkään se kestää? Mikä on paras lääke vaivaan?
31.12.2019 |
Te jotka olette vierestä seuranneet miesten neljänkympin kriisejä, niin mitä se käytännössä eteni? Kuinka hulluna mies oli ja ymmärsikö tätä itse ja jos kyllä, niin missä vaiheessa? Kuinka kauan tällainen kriiseily oikein kestää? Kuinka äkisti kriisi loppuu? Miten tämän saa kestettyä ja minimoitua vahingot niin, ettei koko perhe hajoa?
Mies on saanut oman kriisinsä joskus v. 2017/2018 vuoden taitteessa, mutta tämä vuosi on ollut jotakin aivan järkyttävää. Tänä vuonna on kyseenalaistanut yhteisen elämän, uhoaa ja uhmaa. Syyttää minua, ystäviään ja sukulaisia kaikesta ja kaikki asiat on huonosti. On ihastunut kolmanteen, ostelee hullunlailla tavaraa ja käy parturissa ja vaatekaupassa muutaman viikon välein. On kotiaskareissa flegmaattinen ja kiukuttelee siitäkin.
Mielipiteet vaihtelee päivittäin ja suuttuu käsittämättömistä asioista, esim. on itse ehdottanut edellisenä päivänä jotakin, ja jos olen hyvää hyvyyttäni selvittänyt asiaa ja kertonut sitten hänelle, että tämä homma onnistuisi, niin sitten asia onkin yhtäkkiä aivan syvältä ja suuttuu. Aivan käsittämätöntä.
Koko yhteinen elämämme (20 v) onkin ollut nyt yhtäkkiä täysin hirveää aikaa ja hän on minun takia menettänyt elämän. Syyttelee 15 vuotta vanhoista jutuista, kuin ne olisi eilen tapahtunut. Kiukuttelee ja uhoaa kotona, kuin näppynaamainen teini. Koko maailman on häntä vastaan, paitsi tämä ihana uusi, nuori typy, joka on kenties hänen kauan etsimänsä elämänkumppaninsa. Huoh. Millään ei tunnu olevan väliä, paitsi sillä omalla navalla ja peilikuvalla. Kaikki aiemmin tehdyt päätökset ovatkin olleet yhtäkkiä AIVAN vääriä eikä häntä ole IKINÄ kuunneltu missään asiassa. Mieliala heittelee laidasta laitaan. Ollaan yhtäkkiä oltu AINA aivan vääriä tyyppejä toisillemme.
Muuten olisin lähtenyt kävelemään jo aikaa sitten, mutta ko kyseessä on ollut aikaisemmin tasapainoinen ja normaali mies ja perheen isä. Nyt on kuitenkin pari vuotta hypännyt hulluna, mutta aivan erityisesti tämän vuoden.
En ole oikein mistään löytänyt varsinaista faktaa tästä ukkojen neljänkympin kriisistä, joten ihmettelen tässä, että tuleeko se järki joskus vielä päähän ja kuinka kauan tällainen kriisi kestää? Ukko täyttää ensi vuonna 40 v.
Mulla on hyvä itsetunto ja tiedän tasan tarkkaan, että muitakin ottajia omavaraiselle, työteliäälle ja katseenkestävälle naiselle kyllä olisi, jolla on jalat maassa. Olenpahan kuitenkin sinnikkoluonteeltani ja rakkaudesta jäänyt katsomaan, että palaako se järki sinne kalloon. Noin hulluna ei voi nimittäin loputtomiin olla.
Kommentit (266)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vastaava tilanne päällä ja ollaan hiukan yli 40v. Aiemmin täysin tasapainoinen mies naksahti alkukeväästä ja on siitä astI käyttänyt aikansa minun vikojen listaamiseen ja näitä asioita ei ole tuonut esiin aiemmin 20 vuoden aikana. Pahin vikani on kuulemma se, että en tarjoa hyvää ja rohkeaa se k siä. Hän on kuulemma mietiskellyt, että haluaa avoimen liiton. Olen järkyttynyt! Hän ei kuulemma saa suhteestamme mitään, puhetapani on ärsyttävä, en kuulemma panosta pukeutumiseen, perhe (alaikäisiä lapsia) ei anna hänelle mitään, hän haluaa muuttaa ulkomaille. Viimeksi huusi silmät lasittuneena että rakkaus on kuollut ja tältä näyttää kun hän ei rakasta. Kuulemma tekisi mieli panna minua, mutta ei sen vuoksi että on tunteita vaan koska on painetta. En suostunut tähän.
Olen shokissa. Olemme tavallinen akateeminen perhe, koskaan ei ole riidelty ja koskaan aiemmin mies ei ole tällaista puhunut. Aivan kuin olisi seonnut hetkessä.
Sanoin miehelle rauhallisella äänellä provosoimatta että voit muuttaa pois talostamme ja laittaa erohakemuksen jos olet varma että et halua elää kanssani . Mies ei vastaa eikä tee mitään. Sen sijaan hän on nyt alkanut puhumaan ensi kesän remontoitavista kohdista talossamme. Miehellä ei ole rahaa lunastaa taloa erossa.
Mitä tämä tarkoittaa? Mies suunnittelee elämää talossamme (erilaisia talon ja pihan suurempia remontteja kuten ikkunoiden vaihto) vuoden päähän , mutta samalla ’noituu’ minut ja korostaa kuinka ei rakasta. Lisäksi suunnittelee ensi kesän pihapuiden kaatoa. Miten hän kuvittelee että voisimme elää näin pitkällä aikavälillä?
Olen henkisesti loppu. Kuinka kauan minun pitäisi jaksaa uskoa että miehellä on ohimenevä keski-iän kriisi? Täällä moni vaimo sanoo että kriisi meni ohi parissa vuodessa. Mä olen rikki jo parista kuukaudesta. Korostan, että en provosoi miestä koska olen toivonut että tämä sekoilu loppuisi.
Olen yrittänyt rauhallisesti keskustella suhteestamme, mutta mies vain raivoaa vastineeksi. Viimeksi pyysin häntä kanssani lenkille, että saisimme kahdenkeskistä aikaa ja mukavaa ulkoilua, mies vastasi raivoten ’ ei mua kiinnosta’ ja jäi kotiin kun lähdin lenkkeilemään.
Apua kaipaan. Mies ei suostu terapiaan eikä lääkäriin.
Hyvä täysjärkinen avaus, tsemppiä sinne!
Itse varmaan ottaisin tuossa tilanteessa selvää mitä ero vaatii käytännössä. Miten omaisuus ositetaan, huoltajuus jaetaan, mahdolliset elarit arviot siis. Tulostamisen eropaprut niiden senttien kanssa ja kehottaisin miestä istumaan alas ja käymään läpi ne. Antaisin päivämäärän mihin mennessä homman on oltava selvä, mitä hän nyt haluaa. Mihinkään taloremppoihin tai muuhun en lähtisi. Tilaisin taloon myös kiinteistövälittäjän arvion.
Joskus ei auta kuin kovat keinot, että toinen joutuu todella kohtaamaan sen, mitä ero saisi aikaan. Jos hän haluaisi jäädä yhteen tai ei edelleenkään tietäisi mitä haluaa, vaatisin pariterapiaan menon.
Kaikki nuo selvitykset tekisin siksi, että oma pää pysyisi kasassa. Jokainen tietenkin toimii itselleen luontevalla tavalla.
Oletko ap muuttanut omaa käytöstäsi, ja nyt mies oireilee? Oletko lopettanut esim. poskihoidon antamisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen nyt 44, kriisi alkoi 38-39, vaimo pihalle, moottoripyörä tilalle , kakkoskämppä pattayalta.
Nyt edelleen sama meno, kesäksi uus motskari ja hetiku rajotukset poistuu niin otan lipun hki-bkk.
Ja kunto nousi kohisten kun kriisi alko,kaikki elintavat uusiksi paitti kaljanjuonti.
Paheiden summa on vakio
Alkaa haista provolta sori vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan ottaisin tuossa tilanteessa selvää mitä ero vaatii käytännössä. Miten omaisuus ositetaan, huoltajuus jaetaan, mahdolliset elarit arviot siis. Tulostamisen eropaprut niiden senttien kanssa ja kehottaisin miestä istumaan alas ja käymään läpi ne. Antaisin päivämäärän mihin mennessä homman on oltava selvä, mitä hän nyt haluaa. Mihinkään taloremppoihin tai muuhun en lähtisi. Tilaisin taloon myös kiinteistövälittäjän arvion.
Joskus ei auta kuin kovat keinot, että toinen joutuu todella kohtaamaan sen, mitä ero saisi aikaan. Jos hän haluaisi jäädä yhteen tai ei edelleenkään tietäisi mitä haluaa, vaatisin pariterapiaan menon.
Kaikki nuo selvitykset tekisin siksi, että oma pää pysyisi kasassa. Jokainen tietenkin toimii itselleen luontevalla tavalla.
Olen antanut miehelle ohjeet miten erohakemuksen voi tehdä sähköisesti, ei tarvitse mennä edes käräjäoikeuteen paikan päälle.
Omaisuuden ositus menisi avioehtomme mukaisesti. Olen antanut juristin yhteystiedot virallista ositusta varten.
Olen laskenut elatusmaksujen suuruuden netistä löytyviä kasvoja käyttäen ja kertonut summat miehelle. Mies sanoi että ’nyljet mut kuiviin’. Sanoin , että elatusmaksujen suuruus ja tapaamiset vahvistetaan lastenvalvojan luona.
Asuntomme arvo on tiedossa, ei tarvita siihen välittäjää.
Eli mun pää on siinä mielessä kunnossa että tiedän missä mennään.
Yhden kerran mies raivosi että ’ mua ei mihinkään kerrostaloon tästä saa’. Sanoin , että voi hankkia juuri sellaisen kodin eron jälkeen kuin haluat (tiedän että raha ei riitä kuin kerrostaloon tai johonkin tosi vanhaan ja pieneen rivariin).
Tämäkään ei siis ole miestä järkiinnyttänyt.
-243
paras lääke on avioero tai lupa käydä vieraissa.
Lisäksi vapaavalintainen auto (BMW, Audi tai vastaava) TAI moottoripyörä TAI sikakallis triathlonfillari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen miehen pitäis käydä yksin Pattayalla rauhottumassa muutaman kuukauden reissu , mielellään kerran vuodessa.
pattijokea vuodesta -99.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä erikoisia ihmisiä mielipiteineen, kun nuorena alkanut, onnellinen ja pitkä suhde on usean mielestä poikkeuksellista.
Me olemme olleet 37 vuotta yhdessä ja olemme alle kuusikymppisiä. Tuttavapiirissämme on monia yhtä pitkiä liittoja. Omat vanhempani ehtivät olla naimisissa 58 vuotta ja appivanhempani 64 vuotta. Emme ole uskovaisia, jos joku nyt epäilee sellaistakin. Ihan tavallisia työssäkäyviä suomalaisia. Ikäkriisejä, pettämisiä, parisuhde väkivaltaa, luottotietojen menetystä, työttömyyttä, mielenterveysongelmaa ym. ikäviä asioita ei ole myöskään esiintynyt.
Ehkä tämän päivän ihmiset on niin eri puusta veistettyjä.
Olet hyvästä kodista, olet saanut hoivaa tuokaa ja rakkautta.
Olet löytänyt työpaikaksesi alan, johon covid-19:sta ei vaikuta.
Olette ehkä miehen kanssa pullukoita taviksia.Ette uskalla haaveilla instahottiksista.
Nämä kaikki suojaavat avioliittoa kriiseiltä
Onneksi olkoon...olet kyllä todella erinomainen avioliiton kestämisen mallikappale:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan ottaisin tuossa tilanteessa selvää mitä ero vaatii käytännössä. Miten omaisuus ositetaan, huoltajuus jaetaan, mahdolliset elarit arviot siis. Tulostamisen eropaprut niiden senttien kanssa ja kehottaisin miestä istumaan alas ja käymään läpi ne. Antaisin päivämäärän mihin mennessä homman on oltava selvä, mitä hän nyt haluaa. Mihinkään taloremppoihin tai muuhun en lähtisi. Tilaisin taloon myös kiinteistövälittäjän arvion.
Joskus ei auta kuin kovat keinot, että toinen joutuu todella kohtaamaan sen, mitä ero saisi aikaan. Jos hän haluaisi jäädä yhteen tai ei edelleenkään tietäisi mitä haluaa, vaatisin pariterapiaan menon.
Kaikki nuo selvitykset tekisin siksi, että oma pää pysyisi kasassa. Jokainen tietenkin toimii itselleen luontevalla tavalla.
Olen antanut miehelle ohjeet miten erohakemuksen voi tehdä sähköisesti, ei tarvitse mennä edes käräjäoikeuteen paikan päälle.
Omaisuuden ositus menisi avioehtomme mukaisesti. Olen antanut juristin yhteystiedot virallista ositusta varten.
Olen laskenut elatusmaksujen suuruuden netistä löytyviä kasvoja käyttäen ja kertonut summat miehelle. Mies sanoi että ’nyljet mut kuiviin’. Sanoin , että elatusmaksujen suuruus ja tapaamiset vahvistetaan lastenvalvojan luona.
Asuntomme arvo on tiedossa, ei tarvita siihen välittäjää.
Eli mun pää on siinä mielessä kunnossa että tiedän missä mennään.
Yhden kerran mies raivosi että ’ mua ei mihinkään kerrostaloon tästä saa’. Sanoin , että voi hankkia juuri sellaisen kodin eron jälkeen kuin haluat (tiedän että raha ei riitä kuin kerrostaloon tai johonkin tosi vanhaan ja pieneen rivariin).
Tämäkään ei siis ole miestä järkiinnyttänyt.
-243
Toisaalta aika surullista ajatella, että taloudelliset seikat saisivat hänet ns. järkiintymään. En minä ainakaan haluaisi, että puolisoni ei ottaisi minusta eroa vain sen takia, että hänen elintasonsa huononisi. MItä minä sellaisella puolisolla tekisin? Siinä vaiheessa laittaisin jo itse paperit vetämään. Samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa - jos tuossa tilanteessa aiot vielä avioliittoa jatkaa, niin pariterapia ei olisi ainakaan huono juttu. Luulen, että paljon on prosessissa jo rikkoutunut, mikä aiheuttaa katkeruutta pidemmällä aikavälillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan ottaisin tuossa tilanteessa selvää mitä ero vaatii käytännössä. Miten omaisuus ositetaan, huoltajuus jaetaan, mahdolliset elarit arviot siis. Tulostamisen eropaprut niiden senttien kanssa ja kehottaisin miestä istumaan alas ja käymään läpi ne. Antaisin päivämäärän mihin mennessä homman on oltava selvä, mitä hän nyt haluaa. Mihinkään taloremppoihin tai muuhun en lähtisi. Tilaisin taloon myös kiinteistövälittäjän arvion.
Joskus ei auta kuin kovat keinot, että toinen joutuu todella kohtaamaan sen, mitä ero saisi aikaan. Jos hän haluaisi jäädä yhteen tai ei edelleenkään tietäisi mitä haluaa, vaatisin pariterapiaan menon.
Kaikki nuo selvitykset tekisin siksi, että oma pää pysyisi kasassa. Jokainen tietenkin toimii itselleen luontevalla tavalla.
Olen antanut miehelle ohjeet miten erohakemuksen voi tehdä sähköisesti, ei tarvitse mennä edes käräjäoikeuteen paikan päälle.
Omaisuuden ositus menisi avioehtomme mukaisesti. Olen antanut juristin yhteystiedot virallista ositusta varten.
Olen laskenut elatusmaksujen suuruuden netistä löytyviä kasvoja käyttäen ja kertonut summat miehelle. Mies sanoi että ’nyljet mut kuiviin’. Sanoin , että elatusmaksujen suuruus ja tapaamiset vahvistetaan lastenvalvojan luona.
Asuntomme arvo on tiedossa, ei tarvita siihen välittäjää.
Eli mun pää on siinä mielessä kunnossa että tiedän missä mennään.
Yhden kerran mies raivosi että ’ mua ei mihinkään kerrostaloon tästä saa’. Sanoin , että voi hankkia juuri sellaisen kodin eron jälkeen kuin haluat (tiedän että raha ei riitä kuin kerrostaloon tai johonkin tosi vanhaan ja pieneen rivariin).
Tämäkään ei siis ole miestä järkiinnyttänyt.
-243
Toisaalta aika surullista ajatella, että taloudelliset seikat saisivat hänet ns. järkiintymään. En minä ainakaan haluaisi, että puolisoni ei ottaisi minusta eroa vain sen takia, että hänen elintasonsa huononisi. MItä minä sellaisella puolisolla tekisin? Siinä vaiheessa laittaisin jo itse paperit vetämään. Samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa - jos tuossa tilanteessa aiot vielä avioliittoa jatkaa, niin pariterapia ei olisi ainakaan huono juttu. Luulen, että paljon on prosessissa jo rikkoutunut, mikä aiheuttaa katkeruutta pidemmällä aikavälillä.
Sitä tässä itsekin olen miettinyt että vieläkö kaiken tämän jälkeen pystyisin antamaan anteeksi nuo miehen sanomiset. Olen sanonut miehelle kun hän on näitä julmuuksia sanonut, että nyt sattuu ja hän loukkaa minua. Sitten hän heti perään vastaa ’no se nyt vaan oli just sen hetken fiilis ja siksi sanoin sillä tavalla’. Kai aikuisella lääketiedettä opiskelleelle pitäisi olla harkintakykyä sen verran että ei nimittele vaimoaan esim lahnaksi ja se k sintappokonerksi, mitä mieltä olette?
243
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella selvä diagnosoimaton bi - polaarikko on puolisosi. On jo siinä ja hiinä, että psykiatriseen pakkohoitoon tuo ihminen olisi laitettava...
Kovin tutulta kuulostaa tarinasi. Ihan puistattaa.
Bi - polaarinen oli eksäni, pakkohoitoon maanisen psykoosin aikana lopulta 39 - vna joutui.
Että näin.
Diagnoosi: se on löytänyt toisen, sua nuoremman naisen. Yhtäkkiä sä alat näyttää vanhalta harpulta jolla on ryppyjä ja alakerta löysä.
Ei ole bipo, pipo eikä ikäkriisi.
Jos pettämisen merkit täyttyvät, anna miehelle monoa.
-Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan ottaisin tuossa tilanteessa selvää mitä ero
243
Siis onko miehesi LÄÄKÄRI?! TÄLLAINEN FLIPPIPÄÄ?! Mainitsit jssn, että "lääketiedettä opiskellut." Eihän tuota tohdi potilaidenkaan pariin enää päästää, jos noin tolkuttoman epäkunnioittavaksi ja seonneenoloiseksi käytös mennyt. Tsiisus.
Vierailija kirjoitti:
Todella selvä diagnosoimaton bi - polaarikko on puolisosi. On jo siinä ja hiinä, että psykiatriseen pakkohoitoon tuo ihminen olisi laitettava...
Kovin tutulta kuulostaa tarinasi. Ihan puistattaa.
Bi - polaarinen oli eksäni, pakkohoitoon maanisen psykoosin aikana lopulta 39 - vna joutui.
Että näin.
Voi kun rupesi itkettämään. Jaksatko kertoa lisää kokemuksestasi?
En saa miestä lääkäriin, olen yrittänyt vaikka mitä keinoja. Mies ei ole vaaraksi toisille, ei uhkaile itsensä satuttamisella ja käy töissä normaalisti.
243
Miehen VAIHDEVUODET eli ANDROPAUSSI.
Naisten vaihdevuosista aina puhutaan ja niille ilkutaan, vaikka joka ainoalla miehillä ihan vastaava pappasyndrooma edessä 4kymppisenä. Moni mies ei edes itse tiedä andropaussistaan.
Se on miehelle.. aivan hirveä kolaus tämä keskigikäisyys, ei mlln kykene omaa vanhenemistaan miespolo hyväksymään. Nainen hyväksyy ikääntymisensä hyvin paljon arvokkaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan ottaisin tuossa tilanteessa selvää mitä ero
243
Siis onko miehesi LÄÄKÄRI?! TÄLLAINEN FLIPPIPÄÄ?! Mainitsit jssn, että "lääketiedettä opiskellut." Eihän tuota tohdi potilaidenkaan pariin enää päästää, jos noin tolkuttoman epäkunnioittavaksi ja seonneenoloiseksi käytös mennyt. Tsiisus.
Juu, on se . Erikoistumaton. En ole kuullut, että töissä olisi ongelmia.
Muutaman kerran on omien sanojensa mukaan laittanut kollegoilleen ’luun kurkkuun’.
Onko tämän tarinan ap vielä linjoilla, mikä tilanne nyt?