Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnytysikäiset nuoret naiset eivät synnytä?
31.12.2019 |
Kahdessa maakunnassa Suomessa, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla nuorten naisten määrä on kasvanut. Uudellamaalla on yli kymmenen ja Pirkanmaalla yli yhdeksän prosenttia enemmän 15–44-vuotiaita naisia nyt kuin vuonna 2001. Ahvenanmaalla nuorten naisten määrä on pysynyt ennallaan.
Myös yliopistokaupungit Uudenmaan ja Pirkanmaan ulkopuolella ovat voittaneet nuorten naisten muuttoaallossa. Erityisesti Jyväskylä, Oulu ja Turku ovat saaneet runsaasti lisää 15–44-vuotiaita naisia.
Näissä maakunnissa ja nuoria naisia keränneissä yliopistokaupungeissa lapsentekoikäisiä naisia riittää, mutta into lasten tekoon on aiempaa vaisumpaa.
Esimerkiksi yllä mainituissa Jyväskylässä, Oulussa ja Turussa on yli 13 000 synnytysikäistä naista enemmän kuin vuonna 2001. Tästä huolimatta näissä kaupungeissa syntyy lapsia selvästi vähemmän kuin vuonna 2001.
Kommentit (684)
Rehellisesti sanoen olen itse vela ja en koskaan halunnut lapsia. Tähän oli syynä pitkään jatkunut epävarmuus oma elämässä ja taloudelliset vaikeudet. En kokenut että olisin voinut tarjota lapselle hyvän elämän koska en ollut jotenkin tasapainossa elämäni ja elämänhallinnan kanssa.
Ihmettelen kuitenkin kun ne joilla on mahdollisuus niin henkiseen kuin taloudelliseen hyvään ja tasapainoinen elämä eivät tee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taasko tästä aiheesta pitää jauhaa?
Niin kauan jauhetaan kunnes syntyvyys nousee kestävälle tasolle. Muuten meitä ei pian enää ole.
Tämä jauhaminen panee vielä kahdenvaiheilla olevien hanat kiinni ja jalat ristiin. Ei kiinnosta Hullujen jankutus.
No mitä muuta on mahdollista tehdä kuin keskustella aiheesta, joka voisi nostaa syntyvyyttä?
Tiedenkin tehdä se lisääntyminen kiinnostavammaksi vaihtoehdoksi kaikinpuolin. Taloudellisesti ja muutenkin. Ensiksikin miehet pitämään vanhempainvapaata ja kantamaan kakarastaan vastuu. Taloudellisia kannustimia ja verohelpotuksia lapsiperheille. Halvempia asuntoja, parempia palveluja. Ei kai kukaan omaksi huvikseen prsettään revi ja elämäänsä pilaa?
Syitä miksei lapsenteko kiinnosta: täysin vastuuttomat miehet joita ei tippaakaan kiinnosta lastenhoito. Monilla myös pärjääminen rahallisesti pelottaa. Nykyään on myös vallalla muoti että pitää " elää ja matkustella" eikä haaskata aikaansa lapsenhoitoon. Sitten ihan oma lukunsa ovat nämä huonon itsetunnon omaavat naiset jotka pelkäävät kroppansa menevän odotuksen ja synnytyksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tullut ajatelleeksi, että ne nuoret naiset menevät yliopistokaupunkeihin opiskelemaan eivätkä lisääntymään?
No miksi opiskelu ja ura on tärkeämpää kuin äitiys?
Kyllähän nyt idiootinkin pitäisi se tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kukkaan tee niitä raskaaksi niin vaikea se on synnyttää?
Voisivat nuoret kyllä lopettaa sen haahuilun ja perustaa taas perheitä, ettei jää elämä ihan elämättä.
Vanhana sit itkee ja suree kun ei saanut tehtyä sitä mitä ihmisen kuuluu.
Höpöhöpö. Elämä on parempaa ilman turhia kiviriippoja ja esteistä. Elämän tarkoitus on nauttia siitä eikä pilata sitä kakaroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutakin tekemistä, mm päivisin ura, liikunta, ravintoloissa käyminen. Öisin nukkuminen
Kuulostaa tyhjältä elämältä. Mitä siitä jää käteen?
No siis tavallaan ei mitään, sen enempää ku lapsellisillekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tullut ajatelleeksi, että ne nuoret naiset menevät yliopistokaupunkeihin opiskelemaan eivätkä lisääntymään?
No miksi opiskelu ja ura on tärkeämpää kuin äitiys?
Tämä on huuhaata. Koulutetut naiset saavat enemmän lapsia kuin kouluttamattomat.
Sitä paitsi koulutustaso on laskussa ja 70-luvulla syntyneet ovat jäämässä Suomen koulutetuimmaksi sukupolveksi.
Miksi matalasti koulutetut naiset eivät sitten synnytä?
Ei ole resursseja saada kunnollusia miehiä ja ei kiinnosta laskea muutenkin epävarmaa ja matalaa elintasoa kakaran takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla naisilla on nyt valinnan vapaus. He eivät enää haaveile samalla tapaa perusavioliitosta, perusperheestä... Voi olla sinkku, opiskella, pitää hauskaa, hankkia uraa, jos sitä haluaa, vuokrata kodin, sen omakotitalon oston sijaan, perinteinen perhe-elämä ei enää niin kiinnosta. Siihenkin kun usein kuuluu avioero, avioerolapset... Miksi edes lähteä siihen rumbaan kun helpommallakin pääsee, on vastuussa vain omista asioistaan ja elämästään.
Aiemmin tuollaista ”elämäntyyliä” paheksuttiin, nykyään nainen voi vapaasti valita. Ja kun perhepolitiikkaa kiristetään, miksi lähteä mukaan sellaiseenkaan taloudelliseen kiristelyyn.
Miksi aiemmin paheksuttiin sinkkuelämää viettäviä nuoria naisia?
Te synnytyshullut voitte itse tehdä niitä lapsia maailmaan ja jättää meidät lapsia haluamattomat naiset ja miehet rauhaan.
Itse en tee lapsia. En tee lapsia, vaikka kuinka hevonpaskabingoilisitte, että myöhemmin kaduttaa ja että äitiys on tärkeintä. En siltikään aio synnyttää yhtään lasta, meniköhän tämä perille vai väännetäänkö rautalangasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset elävät vaatimusten ja tavoitteiden ristipaineessa, eikä siihen välttämättä sovi pitkä äityisloma ja korkeahko riski siihen, että jää yksin lasten kanssa eron jälkeen ilman puolison tukea tai ilman muutakaan sosiaalista verkostoa. Yh-äitinä oleminen on monelle taloudellinen konkurssi. Lisäksi tietenkin on vaikea löytää oikeaa kumppania, jos tietyillä alueilla on nuorten naisten yliedustus ja toisilla miesten.
En halua luopua vapaudesta ja hyvästä parisuhteesta lapsen takia. En aijo kuluttaa elämäni parhaita vuosia siihen että olen lapsen kanssa kotona. Lisänä vielä se että en halua pilata vartaloani raskauden takia. Enkä edes pidä lapsista...
T. N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kuitenkin kun ne joilla on mahdollisuus niin henkiseen kuin taloudelliseen hyvään ja tasapainoinen elämä eivät tee lapsia.
Olisikohan itsekkyys syynä siihen?
Minä ja ystäväni olemme ihan hedelmällisen aikamme loppupuolella, ja tässä syitä, miksi me emme synnyttäneet enemmän:
1. Vaikea löytää hyvää miestä, joka haluaa lapsia samaan aikaan kuin me. Niitä hyviä miehiä kyllä löytyi, mutta joko eivät halunneet lapsia ollenkaan, tai sitten ”joskus myöhemmin”. Jotenkin näille ei tuntunut menevän millään jakoon, että jos haaveilet vaikka kolmesta lapsesta, ei yrittämistä voi jättää siihen asti, että vaimo suunnittelee 40-vuotispäiviään.
2. Pätkätyöt ja muu epävarmuus elatuksen suhteen. Hedelmällisessä iässä on vaikeaa löytää vakkarityötä, pätkätöiden ja satunnaisten työttömyyspätkien varassa on hankala elättää lasta tai useampaa. Ja kun pitäisi vielä mitoittaa lapsiluku sen mukaan, että pärjää vaikka mies jostain syystä lähtisi (ero, kuolemantapaus jne). Ei, kukaan meistä ei halua tietoisesti lähteä tekemään lapsia toimeentulotuen varaan. Jos lapsia tehdään, ne elätetään itse, tästä ei tingitä.
(Tästä kakkoskohdasta vielä sen verran, että tämä vaikutti myös kohtaan 1. Monen puoliso ei uskaltanut alkaa lapsentekoon, ennen kuin molemmilla oli vakkarityö.)
3. Vaikeus löytää kohtuuhintaista asuntoa kohtuullisen matkan päästä työpaikoista (kun ne vakkaripaikat vihdoin löytyvät). Moni meistä on alalla, jolta töitä löytyy pääasiassa suurista kaupungeista, ja niiden hintataso tiedetään.
Tässä nyt ne kolme pääasiallista syytä. Muitakin toki on, ja ne vaihtelevat henkilöstä toiseen.
Toki useimmat meistä saivat lopulta lapsen tai jopa kaksi, ikävälillä 36-42 v. Omissa haaveissa (sekä minulla että monella ystävällä) olisi ollut saada lapset 10 vuotta aikaisemmin, ja ehkä saada useampia lapsia. Minä esim. haaveilin kolmesta, mutta sain yhden. Hän on elämäni valo, ja olisin kovasti halunnut hänelle sisaruksia, mutta toisin kävi.
Pari ystävääni turhautui kohdan 1 aiheuttamiin ongelmiin, ja hankki lapsen hedelmöityshoitojen avulla, yksin. He tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä ratkaisuunsa, mutta esim. minulle tämä ei olisi ollut hyvä ratkaisu, koska olen oikeastaan koko aikuiselämäni ollut pitkissä suhteissa mukaviin, kunnollisiin miehiin, joissa oli sekä puoliso- että isäaineista. Toinen heistä, tämä nykyinen, onkin mitä mainioin isä, kun lopulta päätti haluta isäksi.
Lapsen saaminen on aina (vähintään!) kahden ihmisen yhteinen projekti, joten minusta oikea kysymys olisi: moni hedelmällisessä iässä oleva ihminen haluaisi lapsia - mikä estää heitä lisääntymästä, ja miten esteet voitaisiin poistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on vain hyvä että homma menee noin. Ei naisten enää tarvitse ottaa vastuuta synnytyksestä tai lastenkasvatuksesta tai kotiinjäämisestä koulutuksen tai työelämän sijaan. Ei ole enää ”pakko”. 2000-luvulla syntynyt naissukupolvi on jo siinä mullistusten rattaiden jälkivaiheessa, jossa on jo suht normaalia päättää olla tekemättä lapsia. Vanhemmat sukupolvet eivät välttämättä edes miettineet asiaa, perheen perustaminen oli normi, mutta ei ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Naiset elävät vaatimusten ja tavoitteiden ristipaineessa, eikä siihen välttämättä sovi pitkä äityisloma ja korkeahko riski siihen, että jää yksin lasten kanssa eron jälkeen ilman puolison tukea tai ilman muutakaan sosiaalista verkostoa. Yh-äitinä oleminen on monelle taloudellinen konkurssi. Lisäksi tietenkin on vaikea löytää oikeaa kumppania, jos tietyillä alueilla on nuorten naisten yliedustus ja toisilla miesten.
Miksi naisille ei aseteta vaatimusta tulla äidiksi eivätkä he tavoittele sitä?
Syy miksi suomessa on pohjoismaiden alhaisin syntyvyys on siinä ettei tänne ole muuttanut ihmisiä kovinkaan paljon ulkomailta verrattuna tanskaan,ruotsiin ja norjaan.
Norjassa kantaväestön hedelmällisyysluku on alhaisempi kuin suomalaisten.
Ruotsin kantaväestön hedelmällisyysluku on samaa luokkaa kuin suomalaisten hedelmällisyysluku.
Vuonna 2018 ruotsin hedelmällisyysluku oli 1,7 ja kantaväestön noin 1,4 sekä norjassa 1,5.
Kaikissa pohjoismaissa syntyvyys on "romahtanut" 2010-luvulla paitsi tanskassa.
En näe syytä syyllistää naisia tässä asiassa koska yhtä vähän ne naiset synnyttää lapsia muissakin pohjoismaissa.
Kun sain esikoiseni 2000- luvun alussa, nämä asiat olivat paremmin:
- lapsilisä oli absoluuttisesti suurempi kuin nykyään. Ostovoimalla mitattuna todlla paljon suurempi
- perheasunnon ostamista helpotti asuntolainan korkovähennys. Ei tarvinut pelätä korkojen nousemista pitkän laian-ajan kuluessa samalla tavalla kuin nyt.
- asunnot olivat paljon halvempia, joten peheasuntoon pääsi kiinni helpommin
- autoilun kustannuksia ei ollut painotettu isompia autoja kurittavaan suuntaan. Perheauton sai siis helpommin hankittua eikä sen ylläpito ollut yhtä kallista kuin nykyään
- päivähoitopaikkoja oli enemmän ja subjektiivinen päivähoito-oikeus toimi melko luotettavasti. Sittemmin se jopa poistettiin. Tämä oli tärkeää toista lasta harkitessa, pystyi luottamaan, että jos vauva-aika käy uuvuttavaksi, esikoisen saa hoitoon jolloin voi esim. nukkua edes päiväunia. Mitä useampaa lasta harkitaan, sitä tärkeämpää on, ettei äiti ole kaikkien lasten kanssa aivan yksin pitkää päivää. Ainakaan siksi, ettei ole mitään vaihtoehtoa.
- raskausajan sairausloma ei pienentänyt äitiyspäivärahaa. Ylipäätään sen laskentamalli oli luotettavampi ja rahan määrän pystyi laskemaan varmuudella etukäteen. Tämä on todella tärkeää, koska lapsen syntyessä rahat ovat aina tiukalla.
- äitiyslomien pituuteen ei kohdistunut jatkuvaa poliittista epävarmuutta. Nythän koko ajan kaavaillaan erilaisia ”kannustimia”, jotka tekevät tulevaisuuden suunnittelemisen vaikeaksi.
Näitä on vaikka kuinka paljon lisää, ja koulujärjestelmän puolella sitten omansa. Yksi pahimmista on Helsingin uudistus, jossa lapsen tuleva koulu on epävarma ja lapsi on poliittinen heittopussi. Enpä uskaltaisi enää tehdä lasta Helsigissä, kun arki on täysin pirstaleina jos hän joutuu kauas huonoon kouluun. Hyväkin koulu teettää vanhemmilla nykyään kohtuuttomasti töitä, koska kouluissa oppiminen on usein fiksullekin oppilaalle mahdotonta uusien ilmiöpohjaisten systeemien ja kelvottomien isojen avointen opetustilojen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset elävät vaatimusten ja tavoitteiden ristipaineessa, eikä siihen välttämättä sovi pitkä äityisloma ja korkeahko riski siihen, että jää yksin lasten kanssa eron jälkeen ilman puolison tukea tai ilman muutakaan sosiaalista verkostoa. Yh-äitinä oleminen on monelle taloudellinen konkurssi. Lisäksi tietenkin on vaikea löytää oikeaa kumppania, jos tietyillä alueilla on nuorten naisten yliedustus ja toisilla miesten.
Miksi naisille ei aseteta vaatimusta tulla äidiksi eivätkä he tavoittele sitä?
Koska nykyisin jopa naisia koskevat yleiset ihmisoikeudet ja niihin kuuluu itsemääräämisoikeus kehostaan ja elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi suomessa on pohjoismaiden alhaisin syntyvyys on siinä ettei tänne ole muuttanut ihmisiä kovinkaan paljon ulkomailta verrattuna tanskaan,ruotsiin ja norjaan.
Norjassa kantaväestön hedelmällisyysluku on alhaisempi kuin suomalaisten.
Ruotsin kantaväestön hedelmällisyysluku on samaa luokkaa kuin suomalaisten hedelmällisyysluku.
Vuonna 2018 ruotsin hedelmällisyysluku oli 1,7 ja kantaväestön noin 1,4 sekä norjassa 1,5.
Kaikissa pohjoismaissa syntyvyys on "romahtanut" 2010-luvulla paitsi tanskassa.
En näe syytä syyllistää naisia tässä asiassa koska yhtä vähän ne naiset synnyttää lapsia muissakin pohjoismaissa.
Suomessa kantaväestön hedelmällisyysluku on 1,2 eli selvästi alhaisempi kuin muualla.
Nyt on 20 vuoden aja tehty jatkuvasti pikku ”uudistuksia” jotka jokainen heikentävät äidiksi tulevien tai lapsiperheiden asemaa. Kaikki nämä uudistukset yhdessä ovat nyt saavuttaneet tason, jolla vanhemmiksi ryhtyviä ei oikein enää löydy. Sitten ihmetellä.n, kun siihenhän yhteiskunta romahtaa.
Politiikkaa pitäisi muuttaa nopeasti, ihan ensi palauttaa vanhat ”edut”. Lapset eivät ole mitään lemmikkieläimiä, joiden kustannukset kuuluvat vain vanhempien kontolle. Lapset ovatärkeitä koko yhteiskunnalle, ja lasten saamisesta ei pidä sakottaa vanhempiaan.