Mikä ongelma on kaverilla/ miehellään, kun eivät voi tulla koskaan kylään yhdessä?
Kaveri n, 40v samoin miehensä. Kaikki illanistujaiset järjestetään heidän toimesta siten että on ”tyttöjen ilta” ja mies lähtee pois lapsen kanssa, ja vain naisia kutsutaan paikalle. Samoin syntymäpäivät, juhlapyhät, aina kutsu tulee vain minulle, ei miehelle tai koko perheellemme. Kun me kutsumme heitä kotiimme kylään, niin paikalle tulevat vain äiti ja poika ja tällä puolisolla, isällä on aina ”omaa aikaa” tai joku eri meno sovittuna 😃
Emme ole koskaan törmänneet tällaiseen aiemmin. Mistä on kyse? Erilliset elämät parisuhteessa? Ei kiinnostusta tutustua puolison ystäviin? Onko tämä huono tapa tältä mieheltä/ heiltä molemmilta, vai ihan joku käytöshäiriö, ettei suostu kyläilemään perheensä kanssa...?
Kommentit (403)
Minulla ja miehelläni lasteni kummit yhteisiä kavereita. Loppuja nähdään juurikin noin kuten ap:n kertoma. Kumppani näkee kyseisiä mieskamujaan harvoin ja minä vastavuoroisesti tiettyjä naiskamuja harvoin ruuhkavuosissa niin tietoisesti annettu tilaa viettää keskenään kuulumisten vaihdot tunkematta mukaan. Olen sanonut miehelleni että saa halutessaan osallistua ja hän minulle samoin sanonut mutta mukava että kumpikin saa aikaa huoltaa harvoin nähtyjä ihmissuhteita rauhassa. Suhteessamme ei siis ongelmia, päinvastoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on naurettava.
Olen tuntenut mieheni ystävät 16v, mutten siitä huolimatta ole heidän läheinen ystävänsä.Kuten miehenikään ei ole mikään minun ystävieni bestis.Tottakai moikataan ja kysytään kuulumiset jos satutaan näkemään,ja tavataan häissä ja muissa juhlatilaisuuksissa mihin mennään yhdessä.
Mutta mieheni ystävät kutsuvat yksinomaan mieheni käymään jos haluavat tavata.Ja minun ystäväni kutsuvat minutkäymään jos haluavat tavata.Ns perhevierailut ovat täysin erikseen,jos halutaan että lapset leikkii keskenään tms.
Miksi ihmeessä minun pitäisi lähteä mukaan jos mieheni menee kavereiden kanssa oluelle tai kahville kaverin luo?Tököttäisin siellä hiljaa juuri siihen tyyliin että miksi ihmeessä olen täällä!?
Mieheni ystävät ovat täysin eri ihmistyyliä,ikäluokkaa ja elämäntilannetta,vaikka mukavia ihmisiä ovatkin.Minulle ja heille riittää tämä hyvänpäiväntuttuus.
Miksi ihmeessä mieheni pitäisi lähteä mukaan tyttökavereideni luo?Kuuntelemaan kun puhun heidän kanssa synnytyksistä ja naisten jutuista jotka eivät miestäni kiinnosta pätkääkään?!
Ja ai niin,onhan meillä pieni lapsikin.Jos meidän molempien vanhempien pitää lähteä kyläilemään,niin sitten lähtisi se lapsikin.Arvatkaa vain saisiko kukaan aikuinen keskustella rauhassa mistään jos paikalla on neljävuotias?!
Eli kuuluuko se nyt oikeasti pätkääkään aplle miksei se mies ikinä käy kylässä?Jos sitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta teidän seura ja haluaa käyttää aikansa hyödyllisemmin?
Itselläni ainakin on ihan tarpeeksi sosiaalinen elämä ilman miehen kavereitakin.Eiköhän sillä kaverin miehelläkin vain ole jo tarpeeksi ystäviä ja tekemistä.
Ihmeellisiä ongelmia ihmisillä nykyään!Taisit missata pointin. Ei TIETENKÄÄN kaikkea sosiaalista elämää tarvitse suorittaa pariskuntana, vaan omia, toisen ja yhteisiä kavereita todellakin voi tavata yhdessä tai erikseen.
Sen sijaan ei ole normaalia poistua omasta kotoaan AINA kun tulee vieraita oman lapsen syntymäpäiväkutsuille jne. Se on ihan pelkästään käytöstapojen puutetta, tai sitten kyseessä on todella paha elämää rajoittava psyykkinen ongelma. En lähde arvailemaan, miksi sinä pidät niin pöyristyttävänä oletusta siitä, että lapsiperhe suorittaisi edes osan sosiaalisesta kanssakäymisestä kaikki yhdessä.
Ja kuvittelet siis ap:n tietävän, että mies AINA poistuu kotoaan? Kaikkien vieraiden kohdalla? Ei ole mahdollista, että ei tapaa vain ap:n ystäväpiiriä jostain syystä?
Meillä ainakin on niin paljon tuttuja, että lapsillekin pidetään yleensä 2-3 synttärit. Yhdet sukulaisille, yhdet lapsen kavereille ja yhdet aikuisten kavereille. Ei mun mielestä olisi yhtään outoa, jos mieheni tai minä skipattaisiin yhdet juhlat kolmista oman ajan tai oman menon takia. Toki se sovittaisiin etukäteen, että toinen tietää olevansa "yksin" vastuussa.
En usko, että ap tietää ystävänsä koko sosiaalista elämänpiiriä. Ettäkö varmuudella mies ei olisi koskaan tavannut ketään ihmistä kotonaan tai muiden luona? Ap näkee asian vain omasta ja oman ystäväpiirinsä näkökulmasta.
Mieheni ei voi sietää erästä ystävääni, joten lähtee pois kotoa siksi aikaa kun tämä ystävä kyläilee. Jos taas saamme kutsun heille, mies on ”töissä”. En nyt voi suoraankaan sanoa ystävälle ettei mieheni pidä tästä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei voi sietää erästä ystävääni, joten lähtee pois kotoa siksi aikaa kun tämä ystävä kyläilee. Jos taas saamme kutsun heille, mies on ”töissä”. En nyt voi suoraankaan sanoa ystävälle ettei mieheni pidä tästä.
No tämä ei ole kyseessä Apn ja heidän ystävien tapauksessa, kun tämä mies ei ole kertaakaan heitä tavannut☺️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on naurettava.
Olen tuntenut mieheni ystävät 16v, mutten siitä huolimatta ole heidän läheinen ystävänsä.Kuten miehenikään ei ole mikään minun ystävieni bestis.Tottakai moikataan ja kysytään kuulumiset jos satutaan näkemään,ja tavataan häissä ja muissa juhlatilaisuuksissa mihin mennään yhdessä.
Mutta mieheni ystävät kutsuvat yksinomaan mieheni käymään jos haluavat tavata.Ja minun ystäväni kutsuvat minutkäymään jos haluavat tavata.Ns perhevierailut ovat täysin erikseen,jos halutaan että lapset leikkii keskenään tms.
Miksi ihmeessä minun pitäisi lähteä mukaan jos mieheni menee kavereiden kanssa oluelle tai kahville kaverin luo?Tököttäisin siellä hiljaa juuri siihen tyyliin että miksi ihmeessä olen täällä!?
Mieheni ystävät ovat täysin eri ihmistyyliä,ikäluokkaa ja elämäntilannetta,vaikka mukavia ihmisiä ovatkin.Minulle ja heille riittää tämä hyvänpäiväntuttuus.
Miksi ihmeessä mieheni pitäisi lähteä mukaan tyttökavereideni luo?Kuuntelemaan kun puhun heidän kanssa synnytyksistä ja naisten jutuista jotka eivät miestäni kiinnosta pätkääkään?!
Ja ai niin,onhan meillä pieni lapsikin.Jos meidän molempien vanhempien pitää lähteä kyläilemään,niin sitten lähtisi se lapsikin.Arvatkaa vain saisiko kukaan aikuinen keskustella rauhassa mistään jos paikalla on neljävuotias?!
Eli kuuluuko se nyt oikeasti pätkääkään aplle miksei se mies ikinä käy kylässä?Jos sitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta teidän seura ja haluaa käyttää aikansa hyödyllisemmin?
Itselläni ainakin on ihan tarpeeksi sosiaalinen elämä ilman miehen kavereitakin.Eiköhän sillä kaverin miehelläkin vain ole jo tarpeeksi ystäviä ja tekemistä.
Ihmeellisiä ongelmia ihmisillä nykyään!Taisit missata pointin. Ei TIETENKÄÄN kaikkea sosiaalista elämää tarvitse suorittaa pariskuntana, vaan omia, toisen ja yhteisiä kavereita todellakin voi tavata yhdessä tai erikseen.
Sen sijaan ei ole normaalia poistua omasta kotoaan AINA kun tulee vieraita oman lapsen syntymäpäiväkutsuille jne. Se on ihan pelkästään käytöstapojen puutetta, tai sitten kyseessä on todella paha elämää rajoittava psyykkinen ongelma. En lähde arvailemaan, miksi sinä pidät niin pöyristyttävänä oletusta siitä, että lapsiperhe suorittaisi edes osan sosiaalisesta kanssakäymisestä kaikki yhdessä.
Kenen kanssa sen miehen olisi mielestäsi pakko seurustella? Sinun ja miehesi? Mutta kun hän ei selvästi halua. Mutta sinä et voi sietää sitä, että joku ei halua olla kaverisi tai tee mitä sinä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei voi sietää erästä ystävääni, joten lähtee pois kotoa siksi aikaa kun tämä ystävä kyläilee. Jos taas saamme kutsun heille, mies on ”töissä”. En nyt voi suoraankaan sanoa ystävälle ettei mieheni pidä tästä.
No tämä ei ole kyseessä Apn ja heidän ystävien tapauksessa, kun tämä mies ei ole kertaakaan heitä tavannut☺️
Kyllä voi silti olla tämä kyseessä. Puolisot kertovat toisilleen asioita, ja joskus kuulemansa perusteella ei huvita/kiinnosta edes tutustua ihmiseen.
Omituinen asenne, että kun jotkut toiset tykkäävät toimia toisin kuin ap, niin siinä on pakko olla jotain "vikaa" silloin. En minäkään viihtyisi ap:n kaltaisen ihmisen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei voi sietää erästä ystävääni, joten lähtee pois kotoa siksi aikaa kun tämä ystävä kyläilee. Jos taas saamme kutsun heille, mies on ”töissä”. En nyt voi suoraankaan sanoa ystävälle ettei mieheni pidä tästä.
No tämä ei ole kyseessä Apn ja heidän ystävien tapauksessa, kun tämä mies ei ole kertaakaan heitä tavannut☺️
Miksi ap haluat niin epätoivoisesti tavata tuon miehen? Mikä ongelmasi on? Äläkä selitä jotain hölmöä käytöstavoista. Miksi tuo mies on sinulle niin tärkeä?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni lasteni kummit yhteisiä kavereita. Loppuja nähdään juurikin noin kuten ap:n kertoma. Kumppani näkee kyseisiä mieskamujaan harvoin ja minä vastavuoroisesti tiettyjä naiskamuja harvoin ruuhkavuosissa niin tietoisesti annettu tilaa viettää keskenään kuulumisten vaihdot tunkematta mukaan. Olen sanonut miehelleni että saa halutessaan osallistua ja hän minulle samoin sanonut mutta mukava että kumpikin saa aikaa huoltaa harvoin nähtyjä ihmissuhteita rauhassa. Suhteessamme ei siis ongelmia, päinvastoin
Niin, ja mihin Apn pitäisi piilottaa miehensä äkkiä? Kutsuvat yhdessä pariskuntana/ perheenä kylään, ja kuitenkin tämä kaveri saapuu yksin/ lasten kanssa. Mies taas jossain muualla/ poissa.
Voiko tässä tapauksessa tai onko OK sanoa, että halusimme kutsua/ kutsuimme yhdessä teidät mieheni kanssa, että tulkaapa sitten joskus toisella kun pääsette molemmat/ kaikki!
Vai pitääkö Apn ottaa miehensä kanssa vastaan tämä nainen pelkästään ”huoltamaan ihmissuhdettaan”?
Meidänkin kaveripiirissä on yksi puoliso, joka ei koskaan tule paikalle tai ole kotona heillä, jos istumme porukalla iltaa. Eipä ole käynyt silti mielessäkään sitä porukalla ruotia, saatika netissä... Syy ei kuulu minulle vaan on heidän kahden välinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei voi sietää erästä ystävääni, joten lähtee pois kotoa siksi aikaa kun tämä ystävä kyläilee. Jos taas saamme kutsun heille, mies on ”töissä”. En nyt voi suoraankaan sanoa ystävälle ettei mieheni pidä tästä.
No tämä ei ole kyseessä Apn ja heidän ystävien tapauksessa, kun tämä mies ei ole kertaakaan heitä tavannut☺️
Kyllä voi silti olla tämä kyseessä. Puolisot kertovat toisilleen asioita, ja joskus kuulemansa perusteella ei huvita/kiinnosta edes tutustua ihmiseen.
Voi hyvin olla myös kuullut juttuja ap:sta epäsuorasti muilta ihmisiltä, minkä takia ei halua tutustua tähän.
Kuinka kauan tämä tilanne on muuten kestänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei voi sietää erästä ystävääni, joten lähtee pois kotoa siksi aikaa kun tämä ystävä kyläilee. Jos taas saamme kutsun heille, mies on ”töissä”. En nyt voi suoraankaan sanoa ystävälle ettei mieheni pidä tästä.
No tämä ei ole kyseessä Apn ja heidän ystävien tapauksessa, kun tämä mies ei ole kertaakaan heitä tavannut☺️
Juuri tämä voi olla kyseessä. Mies on muodostanut mielipiteensä sinusta puolisonsa kertomasta ja tehnyt siitä johtopäätöksen, ettei halua tavata sinua ollenkaan. Ja ymmärrän häntä hyvin 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni lasteni kummit yhteisiä kavereita. Loppuja nähdään juurikin noin kuten ap:n kertoma. Kumppani näkee kyseisiä mieskamujaan harvoin ja minä vastavuoroisesti tiettyjä naiskamuja harvoin ruuhkavuosissa niin tietoisesti annettu tilaa viettää keskenään kuulumisten vaihdot tunkematta mukaan. Olen sanonut miehelleni että saa halutessaan osallistua ja hän minulle samoin sanonut mutta mukava että kumpikin saa aikaa huoltaa harvoin nähtyjä ihmissuhteita rauhassa. Suhteessamme ei siis ongelmia, päinvastoin
Niin, ja mihin Apn pitäisi piilottaa miehensä äkkiä? Kutsuvat yhdessä pariskuntana/ perheenä kylään, ja kuitenkin tämä kaveri saapuu yksin/ lasten kanssa. Mies taas jossain muualla/ poissa.
Voiko tässä tapauksessa tai onko OK sanoa, että halusimme kutsua/ kutsuimme yhdessä teidät mieheni kanssa, että tulkaapa sitten joskus toisella kun pääsette molemmat/ kaikki!
Vai pitääkö Apn ottaa miehensä kanssa vastaan tämä nainen pelkästään ”huoltamaan ihmissuhdettaan”?
HYVÄ pointti! Mitenkäs Ap saa toimia? Apn mies on kutsujana, joten voivat varmaan sanoa että tulkaapa sitten, kun pääsette kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni lasteni kummit yhteisiä kavereita. Loppuja nähdään juurikin noin kuten ap:n kertoma. Kumppani näkee kyseisiä mieskamujaan harvoin ja minä vastavuoroisesti tiettyjä naiskamuja harvoin ruuhkavuosissa niin tietoisesti annettu tilaa viettää keskenään kuulumisten vaihdot tunkematta mukaan. Olen sanonut miehelleni että saa halutessaan osallistua ja hän minulle samoin sanonut mutta mukava että kumpikin saa aikaa huoltaa harvoin nähtyjä ihmissuhteita rauhassa. Suhteessamme ei siis ongelmia, päinvastoin
Niin, ja mihin Apn pitäisi piilottaa miehensä äkkiä? Kutsuvat yhdessä pariskuntana/ perheenä kylään, ja kuitenkin tämä kaveri saapuu yksin/ lasten kanssa. Mies taas jossain muualla/ poissa.
Voiko tässä tapauksessa tai onko OK sanoa, että halusimme kutsua/ kutsuimme yhdessä teidät mieheni kanssa, että tulkaapa sitten joskus toisella kun pääsette molemmat/ kaikki!
Vai pitääkö Apn ottaa miehensä kanssa vastaan tämä nainen pelkästään ”huoltamaan ihmissuhdettaan”?
Ehkä vuosien "välttelyn" jälkeen ei kannata joka kerta erikseen odottaa miestä paikalle ja aina pettyä, kun ei koskaan tule. Tapa on varmaan käynyt jo selväksi? Miehesi keksii varmaam jotain omaakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni lasteni kummit yhteisiä kavereita. Loppuja nähdään juurikin noin kuten ap:n kertoma. Kumppani näkee kyseisiä mieskamujaan harvoin ja minä vastavuoroisesti tiettyjä naiskamuja harvoin ruuhkavuosissa niin tietoisesti annettu tilaa viettää keskenään kuulumisten vaihdot tunkematta mukaan. Olen sanonut miehelleni että saa halutessaan osallistua ja hän minulle samoin sanonut mutta mukava että kumpikin saa aikaa huoltaa harvoin nähtyjä ihmissuhteita rauhassa. Suhteessamme ei siis ongelmia, päinvastoin
Niin, ja mihin Apn pitäisi piilottaa miehensä äkkiä? Kutsuvat yhdessä pariskuntana/ perheenä kylään, ja kuitenkin tämä kaveri saapuu yksin/ lasten kanssa. Mies taas jossain muualla/ poissa.
Voiko tässä tapauksessa tai onko OK sanoa, että halusimme kutsua/ kutsuimme yhdessä teidät mieheni kanssa, että tulkaapa sitten joskus toisella kun pääsette molemmat/ kaikki!
Vai pitääkö Apn ottaa miehensä kanssa vastaan tämä nainen pelkästään ”huoltamaan ihmissuhdettaan”?
Siis pelkästään naista ei haluta tavata? Tämä menee koko ajan omituisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei voi sietää erästä ystävääni, joten lähtee pois kotoa siksi aikaa kun tämä ystävä kyläilee. Jos taas saamme kutsun heille, mies on ”töissä”. En nyt voi suoraankaan sanoa ystävälle ettei mieheni pidä tästä.
No tämä ei ole kyseessä Apn ja heidän ystävien tapauksessa, kun tämä mies ei ole kertaakaan heitä tavannut☺️
Kyllä voi silti olla tämä kyseessä. Puolisot kertovat toisilleen asioita, ja joskus kuulemansa perusteella ei huvita/kiinnosta edes tutustua ihmiseen.
Voi hyvin olla myös kuullut juttuja ap:sta epäsuorasti muilta ihmisiltä, minkä takia ei halua tutustua tähän.
Kuinka kauan tämä tilanne on muuten kestänyt?
Ei koske tosiaan vaan apta
Vierailija kirjoitti:
Oman, fiksun 40v mieheni kommentti:
Outo kaveri (tämä mies).
Kyseessä on heidän parisuhteessa oleva asia/ ongelma. He eivät kulje yhdessä.
Ap sinussa ei ole vikaa.
Ohis
Tää meni ap nyt vähän yli jo.
Sitäpaitsi unohdit hassun hauskat hymiösi!
Ap, oletko oikeasti sitä mieltä, että kutsusta kieltäytyminen on epäkohteliasta? Että kaikkialle minne kutsutaan on käytössääntöjen mukaan aina pakko mennä? Voin kertoa että näin ei ole. Sinä voit kutsua mutta se ei ole mikään jumalallinen määräys kenellekään. Pikemminkin on sinulta huonoa käytöstä suuttua ja valittaa asiasta. Sinulla ei ole mitään oikeutta toisen ihmisen aikaan.
Toisekseen, minulla on 3 lasta, työ ja harrastus, lapsilla menoja... mä en ehdi nähdä edes omia hyviä ystäviäni niin usein kuin haluaisin. Haluan myös olla välillä rauhassa kotona. Siksi voisin hyvin jättää menemättä jos miehen kaveripariskunta kutsuisi, tai siis mekin tehtäisiin noin että mies menisi lasten kanssa. Mies menee usein omille vanhemmilleenkin lasten kanssa ilman minua, ja päinvastoin.
Jos aikaa olisi rajattomasti, niin tilanne olisi toinen. Mutta kun ei ole, niin priorisoin oman perheen, oman aikani, ja omien/yhteisten ystävien näkemisen yli miehen ystävien ja sukulaisten.
Ja tyttöjen illat ovat kivoja, ja varsin luonnollinen tapa nähdä silloin kun ystävyys on naisten välillä ja miehet ovat tulleet kuvioon puolisoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni lasteni kummit yhteisiä kavereita. Loppuja nähdään juurikin noin kuten ap:n kertoma. Kumppani näkee kyseisiä mieskamujaan harvoin ja minä vastavuoroisesti tiettyjä naiskamuja harvoin ruuhkavuosissa niin tietoisesti annettu tilaa viettää keskenään kuulumisten vaihdot tunkematta mukaan. Olen sanonut miehelleni että saa halutessaan osallistua ja hän minulle samoin sanonut mutta mukava että kumpikin saa aikaa huoltaa harvoin nähtyjä ihmissuhteita rauhassa. Suhteessamme ei siis ongelmia, päinvastoin
Niin, ja mihin Apn pitäisi piilottaa miehensä äkkiä? Kutsuvat yhdessä pariskuntana/ perheenä kylään, ja kuitenkin tämä kaveri saapuu yksin/ lasten kanssa. Mies taas jossain muualla/ poissa.
Voiko tässä tapauksessa tai onko OK sanoa, että halusimme kutsua/ kutsuimme yhdessä teidät mieheni kanssa, että tulkaapa sitten joskus toisella kun pääsette molemmat/ kaikki!
Vai pitääkö Apn ottaa miehensä kanssa vastaan tämä nainen pelkästään ”huoltamaan ihmissuhdettaan”?
HYVÄ pointti! Mitenkäs Ap saa toimia? Apn mies on kutsujana, joten voivat varmaan sanoa että tulkaapa sitten, kun pääsette kaikki.
Siitä vaan. Myös kutsujen esittäminen on vapaaehtoista, kuten niihin hyväksyvästi vastaaminenkin.
No mitä te täällä sitten päivätolkulla jauhatte? Eikös tämä ole keskustelupalsta erilaisia kokemuksia varten.