Introverttinä miehenä harmittaa, kun saan seuraa vain introverteistä naisista. En jaksaisi aina rikkoa itseäni
Ja se ongelma siinä on siis se, että introverteillä naisilla on tarkasti mielessä millainen mies parisuhteeseen tulee olla. Heillä on hyvä itsetuntemus ja ovat siksi vaativampia. Miettivät asioita aivan liikaa. Parisuhteeseen saakka en kelpaa, vaikka alkuhuumaa joskus syntyykin. Lopulta en kuitenkaan ole pilkulleen toiveiden kaltainen.
Itse kaipaan helppoa ja vaivatonta yhdessäoloa ilman liikoja vaatimuksia. Luottamusta siitä, että riitän omana itsenäni. Näistä syntyisi minulle se pitkä, loppuelämän kestävä parisuhde.
Kommentit (78)
Melkoista valitusta taas, miten vika on naisissa, kun ne ovat vääränlaisia kuin ap haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Melkoista valitusta taas, miten vika on naisissa, kun ne ovat vääränlaisia kuin ap haluaisi.
Onko ap yrittänyt kehittää itseään sellaiseksi, mitä naiset ovat halunneet, vai vain vaatinut naisia muuttumaan sellaiseksi kuin itse haluaa?
Vierailija kirjoitti:
A introverttius ei vaikuta siihen, onko kumppanille vaatimuksia enemmän vai vähemmän
B ap kuvailee aloituksessaan jopa rasittavan yksityiskohtaisesti, millainen nainen hänelle kelpaa ja ei kelpaa. Hänellä on itsellään niin paljon vaatimuksia näköjään, ettei kukaan jaksa sellaista.
Aapee kertoo viestissään ettei ole kelvannut ehdokkailleen. Miten ihmeessä luit tuon niin, että hänelle ei kelpaa se ja se? Ainuttakaan vaatimusta en aloituksessa näe.
Huomiota hän yrittää tuolla introverttinaisten syyllistämisellä herättää. Provosointi kun on ainoa tapa saada keskustelua aikaiseksi tällä palstalla.
Ap ei taida tietää, mitä introvertti oikeasti tarkoittaa. Lisäksi introvertti-ominaisuus ei kerro ihmisestä läheskään kaikkea - introverteissä on hyvin monenlaisia ihmisiä, joilla on erilaisia toiveita ja tavoitteita.
Kääntäen ap vaatii naista, jolla on huono itsetuntemus, joka ei mieti asioita ja jolla ei ole liiemmin vaatimuksia miehelle.
What's new?
Mikä promotoi toksista maskuliinisuutta? No naiset. Mies kun vähänkin tekee jonkun kommentin täällä, joka jossain muodossa tulkitaan valittamiseksi, niin heti sanotaan että "ÄLÄ OLE NAINEN" "ULIULIULI".
Ei ihme että miehet pysyvät hiljaa ja itsemurhatilastot ovat korkealla, koska kun avautuu niin naiset rankaisee.
Itsepä kelpuutatte vaan niitä tasonaisia joilla on varaa ja halua vaatia. Mun kummankaan seurustelukumppanin kuukausitulot ei koskaan ylittäneet 1500€, ja osaan maksaa omat asumiseni ja harvat matkani itse. En tarvitse autokyytejä, osaan pyöräillä ja istua bussissa. Kumppanin pitäisi olla älykäs, keskustelukykyinen, hyvää seuraa eikä kovin karvainen. Mutta koska olen rento luonne niin olen myös lihava ja epänaisellinen, joten mua ei edes lasketa naiseksi.
Vierailija kirjoitti:
A introverttius ei vaikuta siihen, onko kumppanille vaatimuksia enemmän vai vähemmän
B ap kuvailee aloituksessaan jopa rasittavan yksityiskohtaisesti, millainen nainen hänelle kelpaa ja ei kelpaa. Hänellä on itsellään niin paljon vaatimuksia näköjään, ettei kukaan jaksa sellaista. Itse hän on sitä mieltä, että vika on niissä naisissa, kun vaativat kaikelaista.
Ap on se perus Uli, joka päivä sama valitusvirsi siitä, miten ei saa naista, kun naisilla on liian kovat vaatimukset.
Av mammaa ei voi voittaa.
Mitä se rentous on, pössyttelyä ja pettämistäkö? Vai sitä, ettei eletä sikolätissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä sanotaan, että introvertti mies saa vain introvertin naisen? Itse olen vahvasti introvertti mies, ja vaimoni (yli 20 v naimisissa, BTW) on ainakin yhtä vahvasti ekstrovertti. Olenko siis ainoa poikkeus tähän sääntöön?
Et ole.
Aina löytyy poikkeuksia joka ikiseen asiaan. Siksi niitä on turha tuoda erikseen esiin.
Kysymys kuuluukin: onko ap poikkeus vaiko tämä kommentoija?
Itse ketjun aiheeseen - määritelmää nyt joku mitä se introverttiys teille on? Kuulostaa oudolta kun jotkut tuntuvat määrittävän introvertti=pitkä vaatimuslista/itsensä hyvin tunteva ja pedantti tms.
Minulle introvertti=itsekseen viihtyvä, sosiaalisesti vetäytyvä mutta muuten voi olla millainen persoona ja millaiset mieltymykset ja valintakriteerit vaan. (Esim introverttiys ja koulutuksen vaatiminen eivät liity mitenkään yhteen, tai ole liittymättä)
Hei ap. Minulla on ollut taas ekstrovertteja ja nyt olenkin suunnanut katseeni introvertteihin. Kaipaan suoraansanottuna itsekin rauhaa. Heitän toivoni siihen, että nämä introvertit tietäisivät mitä haluavat ja siksi minä riitän suhteessa jos sinne asti päästään. Minun aikaisemmissa suhteissa olen aluksi kelvannut omana itsenäni, mutta suhteen edetessä taas en. Kaikista huvittavinta on ollut minun väärä lempiruokani, mitä sitten on yritetty muuttaa. Rasittavinta on se, että alkaa olla vaikeaa luottaa toiseen parisuhteen alussa, koska takaraivossa on ajatus että kohta se muuttamisleikki taas alkaa. Yritän vuelä kerran ja jos en tälläisena kelpaa, niin sitten parisuhde ei ole minua varten ja seksinkin ulkoistan maksullisille.
Vierailija kirjoitti:
Mikä promotoi toksista maskuliinisuutta? No naiset. Mies kun vähänkin tekee jonkun kommentin täällä, joka jossain muodossa tulkitaan valittamiseksi, niin heti sanotaan että "ÄLÄ OLE NAINEN" "ULIULIULI".
Ei ihme että miehet pysyvät hiljaa ja itsemurhatilastot ovat korkealla, koska kun avautuu niin naiset rankaisee.
Niin, naiset palkitsevat toksista maskuliinisuutta. He nnussivat miehiä jotka ovat "toksisia", friendzonettaa miehet jotka ovat "soijaisia".
Ja ekstrovertti (eli ulospäinsuuntautunut, sosiaalisesti aktiivinen) ei ole muodostanut mitään listaa millainen hänen seurustelukumppaninsa tulee olla?
Okei, määritelmä tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä promotoi toksista maskuliinisuutta? No naiset. Mies kun vähänkin tekee jonkun kommentin täällä, joka jossain muodossa tulkitaan valittamiseksi, niin heti sanotaan että "ÄLÄ OLE NAINEN" "ULIULIULI".
Ei ihme että miehet pysyvät hiljaa ja itsemurhatilastot ovat korkealla, koska kun avautuu niin naiset rankaisee.
Siteeraapa jotain kommentoijaa joka sanoi noin. Itse kun en löytänyt edes etsimällä.
Tavallaan ymmärrän aloittajaa. Olen introvertti nainen enkä varsinaisesti edes kaipaa parisuhdetta. Viihdyn oikein hyvin yksin ja mulla on sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa enemmän kuin aina edes haluaisin. Ajatus siitä, että pitäisi asua toisen ihmisen kanssa samassa asunnossa ja olla hänen kanssaan päivittäin kanssakäymisissä vielä muiden sosiaalisten suhteiden lisäksi, asettaa toiselle varsin paljon vaatimuksia. "Helppo ja vaivaton yhdessäolo" on mulle täysin vieras käsite. Kaikki yhdessäolo muiden ihmisten kanssa on energiaa vievää. Silloinkin, kun tapaa heitä ihan mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä promotoi toksista maskuliinisuutta? No naiset. Mies kun vähänkin tekee jonkun kommentin täällä, joka jossain muodossa tulkitaan valittamiseksi, niin heti sanotaan että "ÄLÄ OLE NAINEN" "ULIULIULI".
Ei ihme että miehet pysyvät hiljaa ja itsemurhatilastot ovat korkealla, koska kun avautuu niin naiset rankaisee.
Siteeraapa jotain kommentoijaa joka sanoi noin. Itse kun en löytänyt edes etsimällä.
Ikävää jos et osaa lukea mitä nämä kommentoijat ovat sanoneet epäsuorasti. Epäsuorasti kutsutaan naiseksi, kun valittaa. Halveksutaan. Toksisen maskuliinisuuden promoajat, naiset.
Vierailija kirjoitti:
Itsepä kelpuutatte vaan niitä tasonaisia joilla on varaa ja halua vaatia. Mun kummankaan seurustelukumppanin kuukausitulot ei koskaan ylittäneet 1500€, ja osaan maksaa omat asumiseni ja harvat matkani itse. En tarvitse autokyytejä, osaan pyöräillä ja istua bussissa. Kumppanin pitäisi olla älykäs, keskustelukykyinen, hyvää seuraa eikä kovin karvainen. Mutta koska olen rento luonne niin olen myös lihava ja epänaisellinen, joten mua ei edes lasketa naiseksi.
Kohta tasojankkaaja tulee toteamaan, että sinulla on liian kovat vaatimukset. Koska palstamiehen mielestä nainen ei saisi toivoa mieheltä yhtään mitään, ei edes alkeellisia sosiaalisia taitoja tai miellyttävää luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Missä sanotaan, että introvertti mies saa vain introvertin naisen? Itse olen vahvasti introvertti mies, ja vaimoni (yli 20 v naimisissa, BTW) on ainakin yhtä vahvasti ekstrovertti. Olenko siis ainoa poikkeus tähän sääntöön?
Miten introverttina miehenä saisi pidettyä ekstrovertin naisen? Minulla on samanlainen kokemus kuin tuolla aiemmalla vastaajalla, että aluksi olen kelvannut, mutta myöhemmin sitten enää en.
Ei noilla asioilla ole kyllä mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei maailmassa varmaan olekaan sellaista ihmisitä, jolla ei olisi jonkinlaisia vaatimuksia kumppaninsa suhteen. Ei sillä ole mitään tekemistä introverttiyden kanssa.
Jos kuitenkin jätettäisiin nuo jankkaukset u li miehistä pois tästä ketjusta. Ap saa naisia, joten hän ei selvästikään ole u li.