Joskus on kiva olla yksin

Mun mielestä aina on kiva olla yksin, ei tarvi sietää mitään draamaa ja kompromisseja.

Ja varmaan tästä joku keksii jotain negatiivista. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän siedän muita ihmisiä. Ei vaan jaksa sitä kaikkea turhaa häseltämistä ja draamailua.

Hym, sitä odotellessa:) Näin perheellisenä esim. päivä yksin tekisi terää. Niin, että välillä ei tarvita miljoonia, vaan jospa saisi kotonaan olla yksin:)

Olet oikeassa, mutta ei vain joskus, vaan lähes aina on kiva olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän siedän muita ihmisiä. Ei vaan jaksa sitä kaikkea turhaa häseltämistä ja draamailua.

Sitä alkaa tiedostamaan, että aika loppuu jossain vaiheessa kesken, joten loppuelämän haluaa omistaa itselleen ilman kompromisseja.

Historiallinen päivä, Ammattivalittaja on tyytyväinen eloonsa ja oloonsa. :)

Eläminen yksin on silloin hyvä asia kun se on oma valinta eikä vallitsevien olosuhteiden pakottama syy.

Mikähän siinä tosiaan on, että vanhemmiten haluaa olla aina vaan enemmän yksin? 

Olin nuorena hyvin sosiaalinen ja kasvoinkin ajatukseen, että ihmisen pitää olla jopa yltiösosiaalinen. Iän karttuessa introvertit piirteet tulivat esille aina vain vahvemmin.

Olin onnellinen sosiaalisena, mutta olen onnellinen nytkin. Ehkä kyse on vain luonnollisesta kasvusta ja muuttumisesta.

Olen nyt asunut 9v yksin ja viihdyn. Pojat yksitellen käyvät kylässä  n 2kk välein, viipyvät n. viikon. sekin  on ihan mukavaa.