Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävän sarkasmi
29.12.2019 |
Ollaan oltu yhdessä vajaan vuoden. Ei asuta yhdessä, ollaan yleensä 2-3 yötä viikossa toisillemme. nyt lomalla ollaan vietetty tiiviimmin aikaa yhdessä lähes joka päivä.
Meillä on jaettu huumorintaju ja se on välillä ronskia. Minä olen kuitenkin pitänyt huolen etten koskaan käytä huumoria miestä vastaan tai vitsaile millään hänelle herkillä aiheilla.
Mies joskus loukkaa minua, ei niinkään suoralla pilkalla vaan saattaa kääntää herkän hetken sarkasmiksi. Esimerkiksi eilen seksin jälkeen minulla oli tunteet pinnassa ja halailimme ja katsoimme toisiamme silmiin. Minulla oli lähes tulla sanat "rakastan sinua" tai muuta hellää, mutta mies alkoi vitsailla kärkkäästi. Hän alkoi nukkumaan ja minä jäin yksin tunteitteni kanssa.
Mies on sanonut ja ilmaissut rakastavansa ja koen sen. Silti tuollainen herkillä hetkillä sanottu sarkastinen kuittailu loukkaa. Miten eteenpäin?
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset vaan itkenyt siinä hänen edessään? Ehkä se olisi vähän herätellyt ukkoa, että vitsit ei sovi joka hemmetin tilanteeseen. 42-vuotiaan pitäisi olla jo moinen oppinut.
En mä käsitä miksi sun pitäisi tuossa kovettaa itsesi ja olla jotain mitä et ole.
Olen nainen ja vitsailen juuri tuollaisissa tilanteissa. Sekä monissa muissakin tilanteissa. Hautajaisissa olen hieman varovaisempi. 10 vuoden jälkeenkin mieheni jaksaa edelleen suuttua joka kerta tai vähintäänkin pyöritellä silmiään. Joko hyväksyt sen ap tai jätät miehen. Ei mies voi alkaa varomaan jokaista sanaansa seurassasi, siitä vasta ongemia syntyykin.
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaan itkenyt siinä hänen edessään? Ehkä se olisi vähän herätellyt ukkoa, että vitsit ei sovi joka hemmetin tilanteeseen. 42-vuotiaan pitäisi olla jo moinen oppinut.
En mä käsitä miksi sun pitäisi tuossa kovettaa itsesi ja olla jotain mitä et ole.
Hän käänsi kylkeä ja alkoi nukkumaan. Kyynelehdin hiljaa kun ei siinä olisi mitään keskustelua voinut käydä
Voi jösses, älä pilaa hyvää suhdetta alkamalla vinkumaan joidenkin vanhojen rakkausromaanien tapaista käytöstä. Varsinkin jotkut miehet tuntevat syvääkin rakkautta, mutta sitä on vain vaikea sanoa, pitää vain oppia aistimaan se.
Ehkä mies hakee muuta seuraa, jos alat esitellä näitä amatöörivauvapalstapsykologien diagnooseja.
Jos ongelmia ei ole, pitää alkaa keksiä niitä itse, että saa syyn jättää sian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja vitsailen juuri tuollaisissa tilanteissa. Sekä monissa muissakin tilanteissa. Hautajaisissa olen hieman varovaisempi. 10 vuoden jälkeenkin mieheni jaksaa edelleen suuttua joka kerta tai vähintäänkin pyöritellä silmiään. Joko hyväksyt sen ap tai jätät miehen. Ei mies voi alkaa varomaan jokaista sanaansa seurassasi, siitä vasta ongemia syntyykin.
Tiedätkö, että ihmiset voivat kehittää myös henkistä itseään fyysisen lisäksi. Jos tajuat loukkaavasi muita, miksi oikeutat käytäksesi etkä yritä kehittää itseäsi asiallisempaan suuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että meidän sarkastisten pitäisi olla vain keskenämme. Muilla menee ihon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö aikuinen osaa avata suuta tai vaihtehtoisesti olla tunteittensa kanssa yksin? Mistä tiedät että mies ei koe samoin jos kerran käyttäydytte kuin lapset?
Ap, mitä jos mieskin herkistyi mutta todellisten tunteiden näyttäminen on (vielä) vaikeaa? Itsellä joskus taipumusta samaan ns. terveissä määrin, eikä tarkoita mitään pahaa :) Toki jos ei tunteita pysty läheisessä ihmissuhteessa koskaan näyttämään, on käsissä ongelma johon miehen on haettava apua.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä hän vitsaili?
Ei mitään toistamisen arvoista. Ei ollut hyviä vitsejä edes.
Toivottavasti mies ymmärtää ottaa eron, sillä uhrin kanssa on vaan todella hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että meidän sarkastisten pitäisi olla vain keskenämme. Muilla menee ihon alle.
Ei se ainakaan minulla mene ihon alle, mutta ei vaan ole sellaista läppää, mistä itse pidän ja missä ilmapiirissä viihdyn. Vähän kuin tupakansavu, haisee pahalta ja tunkeutuu kaikkialle. Moni osaa halutessaan olla nokkela, mitä muuta erityistä sarkasmi vaatii? Sekin vaatii älyä, että osaa tehdä positiivista huumoria. Ja rohkeutta olla paljas oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että meidän sarkastisten pitäisi olla vain keskenämme. Muilla menee ihon alle.
Ei se ainakaan minulla mene ihon alle, mutta ei vaan ole sellaista läppää, mistä itse pidän ja missä ilmapiirissä viihdyn. Vähän kuin tupakansavu, haisee pahalta ja tunkeutuu kaikkialle. Moni osaa halutessaan olla nokkela, mitä muuta erityistä sarkasmi vaatii? Sekin vaatii älyä, että osaa tehdä positiivista huumoria. Ja rohkeutta olla paljas oma itsensä.
Niin. Ne, joiden huumorintaju on sarkastinen, ovat sarkastisina omia itsejään. Juuri tämän takia, mieluummin erillään.
Pelkää omia helliä tunteita tai sitä, että oli siinä tilanteessa onnellinen. Onnellisuuden tunne yhtä-äkkiä ahdisti ja siksi piti vääntää vitsiksi. Ei siis jostain syystä pysty heittäytymään onnellisuuden valtaan.
Tätä on huomattu myös ihan pikkulapsilla. Olen hoitanut sellaista lasta, joka ryhtyi satuttamaan itseään ja riehumaan, jos tunsi itsensä onnelliseksi. Sitten kun sai tämän lapsen itkemään, loppui riehunta/satuttaminen
Alue: Aihe vapaa
No mitä hän vitsaili?