Olisitko nyt kuolleena jos ei olisi nykylääketiedettä?
Minä olisin kuollut todennäköisesti 27-vuotiaana synnytykseen ja viimeistään 48-vuotiaana pahaan infektioon (crp lähes 300)
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen synnytyksessä olisi lähteneet molemmat. Paitsi ettei koko esikoista olisi ollut, kun minä olisin kuollut lapsena keuhkokuumeeseen ja mies lymfoomaan. No, ei kyllä minuakaan olisi, kun toinen vanhemmistani olisi kuollut jo lapsena anafylaksiaan.
Miksi te täällä väitätte, että synnytykseen okiistte kuolleet molemmat.
Jollei lapsi mahtunut ennen vanhaan ilman hätäsektiota, sen pää pirstottiin, vedettiin ulos ja äiti säästyi. Näin kertoi mulle yksi lääkäri.
Synnytyksissä kuoltiin infektioihin ja vuotoihin.
Mutta itse olisin kuollut syntyessäni, sillä en vaan tullut ulos 18 tunnissa ja tehtiin sektio. Samoin kävi omassa synnytyksessäni.
Jos sisällä olevaa lasta aletaan pirstoa ja hänet vedetään sitten ulos, niin äidilläkin on siinä varmasti riski saada infektioita ja vuotoja.
Olisin kuollut synnytykseen (kuten todennäköisesti äitinikin), tai 12-vuotiaana umpisuolenlisäkkeen tulehdukseen, ihan viimeistään oman esikoiseni synnytykseen kun ilmeni samat komplikaatiot kuin äidilläkin.
Olisin, omaan syntymääni, synnyin pikkukeskosena, jos olisin selvinnyt niin sitten 27 v. kun sain infektion ulkomailla tai 29 v. kun sain pahan tulehduksen.
Sydämentahdistimia ei ollut ennen vanhaan. Olisin kuollut neljä vuotta sitten.
En mihinkään ns. vakavaan tautiin, mutta melkein -15 likinäköä olisi saattanut olla kuolemaksi ennen kuin silmälasit kehittyivät.
Lapsena olisin kuollut varmasti useamman kerran runsaaseen nenäverenvuotoon. Verta tuli usein _voimakkaasti_ lähes tunninkin putkeen (noissa tapauksissa suoni käytiin tietenkin polttamassa että vuoto ei kestänyt pidempään), kerran muistan paineen olleen niin kova että verta tuli silmästä ja oksensinkin sitten sitä, kun valui mahalaukkuun. Toki nenäverenvuodon kautta verenhukkaan kuoleminen saattaisi kestää useammankin tunnin, että sinänsä riski ei ole niin suuri. Mutta ken ties mitä olisi käynyt ilman noita suonien polttamisia lapselle. Verenvuotoanemiakin oli yllättäen myös, siihen olisinkin sitten viimeistään varmaan mennyt. Muistan vieläkin sen verenvuodon jälkeisen heikon olotilan ja päivittäiset rautakapselit, viikottaiset hemoglobiinin mittaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen synnytyksessä olisi lähteneet molemmat. Paitsi ettei koko esikoista olisi ollut, kun minä olisin kuollut lapsena keuhkokuumeeseen ja mies lymfoomaan. No, ei kyllä minuakaan olisi, kun toinen vanhemmistani olisi kuollut jo lapsena anafylaksiaan.
Miksi te täällä väitätte, että synnytykseen okiistte kuolleet molemmat.
Jollei lapsi mahtunut ennen vanhaan ilman hätäsektiota, sen pää pirstottiin, vedettiin ulos ja äiti säästyi. Näin kertoi mulle yksi lääkäri.
Synnytyksissä kuoltiin infektioihin ja vuotoihin.
Mutta itse olisin kuollut syntyessäni, sillä en vaan tullut ulos 18 tunnissa ja tehtiin sektio. Samoin kävi omassa synnytyksessäni.
Jos sisällä olevaa lasta aletaan pirstoa ja hänet vedetään sitten ulos, niin äidilläkin on siinä varmasti riski saada infektioita ja vuotoja.
Riski oli kuitenkin pieni. Tuo tilanne varmaan opetettiin kylien lapsenpäästäjille.
En tiedä... ehkä olisin saanut haimatulehduksen ja kuollut siihen. Minulla siis oli sappikiviä ja kohtausten määrä ennen leikkausta oli hirveä. En tiedä olisiko haima lopulta tulehtunut ja tappanut...
Kyllä olisin kuollut ruokatorvensyöpään v. 2015. Kiitos edistyneiden hoitomenetelmien. Elän edelleen!
Vierailija kirjoitti:
Nykylääketieteen aika alkoi penisiliinin ja insuliinin myötä?
Oleelista oli myös optiikka (että keksittiin hygienia, kun bakteerit nähtiin) ja nukutusaineet.
Olisin kuollut 10-vuotiaana umpisuolen tulehdukseen.
Muutama paha flunssa/keuhkoputkentulehdus ollut sen jälkeen, ehkä olisin kuollut ilman antibiootteja, ehkä en.
Ja jos olisin noista selvinnyt, todennäköisesti linkkaisin eikä toinen olkapääni toimisi kunnolla.
Varmaan keuhkokuumeeseen olisin kuollut lapsena ilman penissilliinejä
Missä menee nykylääketieteen raja? Oliko esim. vuonna 1960 "nykylääketiedettä" ?
Todennäköisesti olisin kuollut tähän astmaani tai johonkin tulehdukseen jo aikapäiviä sitten. Kiitos astmalääkkeet ja antibiootit <3
Oisin kuollut 22-vuotiaana tulehtuneen umpilisäkkeen takia ja nyt kuusikymppisenä tekisin kuolemaa rintasyövän takia.
Mitään isompaa haaveria, operaatiota tai lääketieteellistä hoitoa en ole kokenut, mutta varmaan kymmenen antibioottikuuria olen elämäni aikana syönyt ja hammaslääkärissä ravannut kiitettävästi. Tiedä sitten, olisiko selvinnyt hengissä ilman, veikkaan että hampaat olis koituneet kohtaloksi jossain vaiheessa ilman hoitoa kyllä. Molemmat synnytykset onneksi sujuneet ongelmitta.
Nuorena hammasperäinen infektio olisi viennyt. Alkoi olla jo nielu turvonneena umpeen, kun pääsin leikkaussaliin ja verenmyrkytyksen vuoksi vierähti aikaa sairaalassa suonensisäisiä antibiootteja saamassa. Ilman nykylääketiedettä tuskin olisin selvinnyt. Tosin voi olla, että jonain aikakautena kyseinen reikiintynyt hammas olisi alunperin poistettu eikä yritetty juurihoitaa tällä lopputuloksella. Tai hammas ei olisi ehkä reikiintynyt kivikautisella ruokavaliolla :D.