Olisitko nyt kuolleena jos ei olisi nykylääketiedettä?

Olisin kuollut keuhkokuumeeseen tai pahaan umpilisäkkeen tulehdukseen.

Varmaan jo ihan hammaslääkärin puute olisi tappanut. Tai sitten hampaat olisi revitty pois, jolloin olisin kuollut verenmyrkytykseen tms.

Luultavasti olisin elossa jos ei satunnainen kulkutauti olisi korjannut tai en olisi päässyt hengestäni kun likinäköisenä toikkaroin väärään paikkaan... Tietysti voisi myös miettiä olisinko edes syntynyt, sillä äitini olisi varmasti kuollut pian syntymänsä jälkeen. Sisaruksia minulla ei ainakaan olisi kun veli ja äiti olisivat kuolleet synnytyksessä.

Olisin kuollut parikymppisenä keuhkokuumeeseen.

Olisin. Mulla on hyytymistekijähäiriö ja jatkuva verenohennuslääkitys. Ilman sitä elämä olis ollut pelkkä veret seisauttanut kokemus jo aikaa sitten.

Olisin elossa.

Olisin kuollut kohtuun. Sydänäänet hävisivät ja hätäsektio pelasti.

Useampia antibioottikuureja lapsena, mutta ei näistä tiedä miten olisi ilman käynyt.

Teini-iässä sain verensiirron massiivisen sisäisen verenvuodon vuoksi. Repesi kysta ja repi puhjetessaan jonkun ison suonen. Kiire tuli nykylääketieteenkin avustuksella,joten mitään tuskin olisi ollut tehtävissä entisaikoina.

Kaksi lasta myös syntyneet kiireellisellä sektiolla pahan virhe tarjonnan vuoksi, vesien menosta sektioon meni liian pitkään ja molemmat päätyneet synnytyksen perään teholle infektion vuoksi.

Ei hyvin olisi mennyt jos oman onnensa nojassa täällä vain oltaisiin.

Olisin kuollut synnytyksessä, samoin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Moni mainitsee keuhkokuumeen. Toipuivatko ihmiset ennen keuhkokuumeista vai kuolivatko? Ja jos toipuivat niin elivätkö loppuelämänsä vaurioituneiden keuhkojen kanssa ja heikkoina? 

Mietin juuri samaa. Vai ovatko keuhkokuumeet nykyään jopa yleisempiä? Itse menin viime tipassa lääkärille parikymppisenä keuhkokuumeen vuoksi; kuumetta oli kestänyt jo kuukauden ja hengittäminen alkoi olla todella vaikeaa (hengitin vinkuen ja kuin kala kuivalla maalla ja tuntui etten olisi pian enää saanut happea). Kuumekin pysyi aisoissa kipulääkkeillä, muuten se nousi aina neljänkympin päälle. En olisi varmaankaan selvinnyt itse hengissä ilman antibiootteja, mutta mitenköhän noita hoidettiin ilman niitä?

Vaikea sanoa. En ole koskaan sairastanut mitään todella vakavaa, mutta voi olla, että ilman antibioottia moni tauti olisi ollut vakavampi ja jättänyt jonkin jäljen. Kiitos myös mm. rokotteista ja nykyajan hygieniasta.

Olisin kuolleena. Viimeistään 21-vuotiaana, jolloin olin 3 kk sairaalassa bakteeri-infektion takia. kaksi kuukautta teho-hoidossa.

No ilman rokotuksia mihin lie tautiin olisi voinut menehtyä. Olisihan niitä liikkunut. Olin melko hintelä lapsi.

Molempiin synnytyksiin olisin kuollut, todennäköisesti myös vauvat. Tai no jos noista olisi selvitty niin munuaisaltaan tulehdus olisi vienyt pari vuotta myöhemmin. Ihan kiva olla elossa, muutaman satasen vaan köyhempänä. Voisihan olla että ilman rokotuksia olisi ollut haudassa jo pikkulapsena.

Mies olisi rampa ilman ortopediaa. Sisareni olisi kuollut perussairauteensa nuorena.

Tulee mieleen ainakin, että valitettavasti olisin ollut sen verran heikkoa tekoa, että olisin mahdollisesti kuollut ilman rokotteita johonkin lastentautiin, tai viimeistään 12-vuotiaana keuhkoputken- tai virtsatietulehdukseen. En ole koskaan ollut kovin sitkeä kestämään epämukavuutta ja olen kovin kipuherkkä edelleen kolmekymppisenä, joten en olisi esim. virtsiksessä pystynyt vain litkimään makeuttamatonta karpalomehua ja hymisemään jotain kivunpoistoloitsua, vai miten niitä mahtaa olla ennen hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen synnytyksessä olisi lähteneet molemmat. Paitsi ettei koko esikoista olisi ollut, kun minä olisin kuollut lapsena keuhkokuumeeseen ja mies lymfoomaan. No, ei kyllä minuakaan olisi, kun toinen vanhemmistani olisi kuollut jo lapsena anafylaksiaan.

Miksi te täällä väitätte, että synnytykseen okiistte kuolleet molemmat.

Jollei lapsi mahtunut ennen vanhaan ilman hätäsektiota, sen pää pirstottiin, vedettiin ulos ja äiti säästyi. Näin kertoi mulle yksi lääkäri.

Synnytyksissä kuoltiin infektioihin ja vuotoihin.

Mutta itse olisin kuollut syntyessäni, sillä en vaan tullut ulos 18 tunnissa ja tehtiin sektio. Samoin kävi omassa synnytyksessäni.

Astma tosi nuorena, elämäni ainut astmakohtaus. Aika lähellä kuolemaa käytiin siinä vaiheessa, mutta se itse asiassa elvytettiin ihan vanhanaikaisella höyryhengityksellä pääasiassa. Ilman lääkettä voisin kai elää mutta olisi koko ajan tukala olo.

Kilpirauhasen vajaatoiminta löytyy myös ja se on sitten eri juttu, se olisi luultavasti kehittynyt struumaksi ilman lääkitystä. Vajaatoiminta kai ilman lääkitystä myös johtaa ajan kanssa koomaan ja kuolemaan.

Luultavasti olisin kuollut tai ainakin eläisin erittäin tukalaa ja kärsimyksentäyteistä elämää.

En olisi, en ole koskaan sairastanut mitään flunssaa tai oksennustautia kummoisempaa enkä myöskään ole synnyttänyt.

Synnytyksessä aika varmasti henki olisi mennyt ilman lääketiedettä, oli liian lyhyt napanuora. Muuten sitten 10 vuotiaana olisi henki pikkuhiljaa lähtenyt mädäntyneen polven takia

Olen syntynyt imukupilla, joten aivan ilman lääketieteellistä apua syntymäni ei sujunut, mutta toisaalta synnytyspihtejä on käytetty jo parisataa vuotta, joten selviytymiseni ei ehkä mene nimenomaan nykylääketieteen piikkiin. Ilman rokotuksia olisi ollut tietty riski sairastua ja kuolla monenlaisiin tauteihin. Olen ollut hyvin terve. Minulla ei koskaan ole ollut mitään antibioottihoitoa vaativia tulehduksia enkä ole kärsinyt esimerkiksi rajuista influenssista tai vatsataudeista. En ole myöskään ollut sairaalahoitoa vaativissa onnettomuuksissa. Ainoa raskauteni ja synnytykseni olivat helppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mainitsee keuhkokuumeen. Toipuivatko ihmiset ennen keuhkokuumeista vai kuolivatko? Ja jos toipuivat niin elivätkö loppuelämänsä vaurioituneiden keuhkojen kanssa ja heikkoina? 

Mietin juuri samaa. Vai ovatko keuhkokuumeet nykyään jopa yleisempiä? Itse menin viime tipassa lääkärille parikymppisenä keuhkokuumeen vuoksi; kuumetta oli kestänyt jo kuukauden ja hengittäminen alkoi olla todella vaikeaa (hengitin vinkuen ja kuin kala kuivalla maalla ja tuntui etten olisi pian enää saanut happea). Kuumekin pysyi aisoissa kipulääkkeillä, muuten se nousi aina neljänkympin päälle. En olisi varmaankaan selvinnyt itse hengissä ilman antibiootteja, mutta mitenköhän noita hoidettiin ilman niitä?

Kyl keuhkokuume oli ennen vanhaan melko yleinen tapa kuolla. Varmaan osa on selvinnytkin, mutta liekö sit sairastunut uudestaan helpommin, kun keuhkojen toiminta ennestään heikko. 

Selviytymiseenhän vaikuttaa usein myös muu terveydentila... vanhuksille voi olla vaarallinen.

Itse sairastin keuhkokuumeen n. 10v. sairaalassa, olin vieläpä allerginen antibiooteille joten....... sen lisäksi varmaan moni muu asia ois voinut viedä hengen. Samoin verenhukkaan suurinpiirtein samanikäisenä. Mm. taaperoiässä erittäin paha pissatulehdus, jossa siis pitkästi yli 40 asteen kuume.