Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Vierailija kirjoitti:

Itse taidan lopettaa nämä hommat. Lähes joka puolella suomalaisella auttaa ongelmaan kuin ongelmaan painonpudotus ja oikea ruokavalio. Ei mulla muuta.

Ja tiedän, että on ylipainoisia sairaita ihmisiä jotka eivät tule lääkärin vastaanotolle koska heille sanotaan että pudota painoa.

Ja höpö höpö.

Tk-lääkärillä ei ole tullut käytyä sitten kouluaikojen, kyllä ne yks. puolen lääkäritkin osaa. 

Oli siis tutkittu työterv.lääkärillä kun epäilys laskimotukoksesta, omalääkäri ei tehnyt tätä mutta kun seur. päivänä menin omalle lääkärille kuulemaan "tuomiota" hän totesi "ai flunssa vaivaa?" Näin oli se edellispäivän lääkäri diagnosoinut, olin ehkä yskäissyt vastaanotolla. Vähän järkytti, oli kuitenkin aika vakavasta tilanteesta epäily.

Vein 1,5 vuotiaan terveyskeskukseen kun ripuloi ja lopetti juomisen. Oli oksennellut jo 3 päivää. Sain kehoituksen mennä takaisin kotiin ja jos vielä viidennen vuorokauden jälkeen oksentelisi ja ripuloisi, sain kehoituksen tulla takaisin.

No, menin suoraan päivystykseen ja lapsi joutui välittömästi nenämahaletkuun ja tippaan. Emme kuulemma tulleet hetkeäkään liian aikaisin, ts lapsi oli hengenvaarassa.

Valitin, että diabetes-lääkitystäni pitäisi kenties muuttaa. Lääkäri lähetti minut diabeteshoitajalle, joka ihmetteli, että miten hän voi sitä lääkitystä muuttaa. Muutenkin tuo lääkäri uusi sujuvasti reseptit, muttei koskaan muuttanut annostusta tai määrännyt uusia lääkkeitä. Eikä ollut tk-lääkäri vaan työterveyslääkäri yksityisellä lääkäriasemalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kesällä täydellisen vanhanaikaisen hermoromahduksen. Oli ollut töitä 3kk ilman taukoa (yrittäjä). Sitten tuli samaan aikaan hirveä  juhannuskiire, 1 alainen jäi pois töistä ryyppäämään, ja ex-mies pommitti 4vrk satoja uhkausviestejä ja ilmestyili kännissä yritykseeni häiriköimään. Aloin kiljua asiakkaille ja kollegoille ja laitoin firman ovet lukkoon kesken täyden sesongin.

Tuli se hermoromahdus.

Terveyskeskuslääkärin mielestä "masennus."

No ei ollut. Hommasin itse rauhoittavia, 2 päivää niitä naamaan sekä täyslepo kotona pimeässä huoneessa.  Sen jälkeen takaisin töihin. Olin sillä omahoidolla kunnossa ja olen edelleen.

Ei kannata ihmetellä miksi tk lääkäri ei määrännyt omahoitosi kaltaista hoitoa, se ei nimittäin ole mitään käypä hoito-suositusten mukaista, ei masennukseen eikä 'hermoromahdukseen'.

Tämä on jonkinlainen tabu, mutta moni "vastuullinen yrittäjätyyppi" tietää että lyhyt lepo ja hermoston demppaaminen hetkellisesti voi jeesata pääseemään akuutin hermoromahduksen yli.

Lääkäri ei tietysti voi tällaista puhua, kun pitää olla huolissaan riippuvuuspotentiaalista ja työarjen kuormittavuuden saamisesta kestävälle tasolle jne.

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.

Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.

Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?

No esimerkiksi minulla kaikki kilpirauhasarvot päin peetä (arvot merkitty punaisella tuloksiin jotta maallikkokin tajuaa että pielessä), samaten tulehdusarvot.

Mahdoton ymmärtää miten tk-lääkäri sai sairaudestani (kilpirauhas-tulehdus) alkoholismin. Olen työssäkäyvä akateeminen nelikymppinen siisti nainen.

Samoilla tuloksilla yksityislääkäri näki kahdessa sekunnissa mistä on kyse. Sain lääkityksen ja lähetteen eteenpäin.

Miksi te edes menette lääkäriin, kun olette itse selvännäkijöitä, kirurgeja ja ammattilaisia? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te edes menette lääkäriin, kun olette itse selvännäkijöitä, kirurgeja ja ammattilaisia? 

Emme saa itse määrättyä lääkkeitä tai lähetteitä tai sairauslomaa.

Samat lääkärit pääasiassa toimivat niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Kaikille sattuu joskus virheitä, mutta onneksi suurin osa on sellaisia, jotka eivät aiheuta potilaalle suurta väärä ja on korjattavissa seuraavalla kertaa.

Kuinka paljon hyvää lääketiede on saanut aikaan? Kuinka hyvin meillä Suomessa asiat ovatkaan? Maistammeko miettiä myös näitä?

Vierailija kirjoitti:

Raskauspahoinvointiin hoito-ohjeeksi kahvin juomisen ja rasvaisten ruokien syömisen välttämistä. Piti oikein vinkua sitä pahoinvointilääkettä, ei olisi halunnut määrätä.

Ei ole olemassa sikiölle turvallista pahoinvointilääkettä. Mutta sinää haluat riskeerata sikiön kehityksen vain siksi, ettei itselläsi olisi huono olo. 

Migreenini oli lääkärin mukaan niskat juntturassa ja käski jumpata sekä tiputtaa painoa, kävin viikottain salilla ja  mittani olivat 160/60 eli kroppani ei todellakaan ollut jumissa eikä minulla ollut ylipainoa! Kärsin siitä hiton migreenistä 5 pv kunnes menin uudelleen lääkäriin ja tällä kertaa eri lääkäri,  oikea diagnoosi.

Sairastuin aktiiviseen nivelreumaan alle nelikymppisenä. Menin terveyskeskukseen Diagnoosina kihti. Allonolia popsin minkä kerkesin, mutta ilman vaikutusta. Menin terveyskeskukseen uudestaan. Tulehdusarvot koholka ja koko kroppa tulessa, jumalaton väsymys ja kipeät olkapäät, nilkat, ranteet, selkä, rintaranka ja rystyset/päkiät. Diagnoosiepäily: masennus tai fibromyalgia ja lähete psykiatrille.

Psykiatrilla käynnin jälkeen, kun psykiatrin lausunto tuli, kukaan ei enää vihjannut mistään masennuksesta tai mielikuvituksesta, mutta ei kukaan mitään ratkaisuakaan tarjonnut. Kunnes sitten. Eräs työterveyslääkäri kuunteli oireeni ja laittoi verikokeisiin. Seuraavalla käynnillä hän ojensi lähetteen reumapolille, reumatekijä ja sitrullinipeptidiarvo olivat pilvissä.

Siitä se sitten lähti. Nyttemmin olen reumalla asiakkaana, käyn säännöllisesti infuusiossa (biologinen lääke) ja olen työkykyinen.

Mutta jos terveyskeskukseen olisin jäänyt pyörimään, ei minulla vieläkään olisi diagnoosia tai lääkitystä. Todennäköisesti söisin mielialalääkitystä, enkä edelleenkään pystyisi maitopurkkia nostamaan.

- Umppari oli mukamas pelkkiä  menkkakipuja ja lopulta päädyin ambulanssilla leikkauspöydälle.

- Niskajumi  oli lääkärin mukaan selvä aivokalvontulehdus  koska en kyennyt kääntämään päätäni ja minulla oli hirveä päänsärky, onneksi kysyi vielä kokeneemman takapäivystäjän mielipidettä ennenkuin ruvettiin tökkimään  neulalla selkään!

- Menin näyttämään kipeää sormeani mutta lääkäri takertui atooppiseen ihooni ja väitti sen olevan syyhy, tyrkytti jotain syyhyvoiteita eikä meinannut millään tutkia sitä sinisenlilaa, turvonnutta sormeani.

- Pissatulehdus raskaana muuttui keskemenoksi ja suututin  lääkärin kun sanoin että minulla on ollut virtsis ennenkin, rähisi naama punaisena että kumpi meistä on lääkäri.

- Veritulppa pohkeessa johtui kuulemma tatuoinnista! Toki tuore kuva pohkeessa voi aiheuttaa jomotusta, mutta ei sellaista särkyä että itku pääsee eikä massiivista turvotusta.

Jep.. ei ole enää nykyään oikein  luottoa lääkäreihin.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.

Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?

Lopeta uhriutumisesi. Huonot, epäammattimaiset ja ilkeät lääkärut ansaitsevat palautteensa. Näin muiden ammattien suhteen toimitaan. Ei lääkärin pidä olla mikään arvostelun yläpuolrlla oleva ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Migreenini oli lääkärin mukaan niskat juntturassa ja käski jumpata sekä tiputtaa painoa, kävin viikottain salilla ja  mittani olivat 160/60 eli kroppani ei todellakaan ollut jumissa eikä minulla ollut ylipainoa! Kärsin siitä hiton migreenistä 5 pv kunnes menin uudelleen lääkäriin ja tällä kertaa eri lääkäri,  oikea diagnoosi.

Miksi alapeukut? Kun kirjoitin käyväni salilla, tarkoitin myös ohjattuja venyttelyjä mm. pilatesta. En siis todellakaan voinut olla juntturassa!

ei se niin justiisa mitä lekuri nakkaa jos käynnin aiheena yskähdys tai turvonnut sormi .

pitäs olla joku robotti ovella joka antas buranaa

Mieleeni on syöpynyt pysyvästi surkuhupaisa päivystyskeissi, jonka aikana lyhyt intialainen  mieslääkäri diagnosoi vatsakipuisella 12 v tyttärelläni raskauden, sp-puolitaudin ja anoreksian... menin lopulta luukulle vaatimaan kovaan ääneen toista lääkäriä , joku siviilivaatteissa juuri saapunut lääkäri sitten  tutki tytärtä minutin ja totesi "Kyllä tämä nyt  vaikuttaisi olevan umpilisäke". Alkuperäinen lääkäri pajatti taustalla  jotain kunnes toinen lääkäri karjaisi "Hiljaa!"

Pointti tässä ei ole ulkomaalaisen lääkärin mustamaalaaminen ja pelastavana enkelinä apuun rientävä suomalainen lääkäri,  tiedän että osat olisivat voineet myös olla toisinpäin.

Menin lääkäriin, kun mulla oli korkea kuume, kurkku tolkuttoman kipeä (syljen nieleminen sattui) ja olo tajuttoman huono. Tiesin, et nyt on joky tulehdus päällä. Verikokeesta selvisi että crp (tulehdusarvot) oli yli 200. (Normaali taitaa olla alle 5 tai 10).

Lääkäri kysyi minulta, että mitä luulen onko minulla virtsatietulehdus, angiina vai joku muu. Sanoin, etten tiedä (mielessäni mietin, että mitä ihmettä...siksihän mä lääkärissä olen, että LÄÄKÄRI selvittäisi, mitä mulla on). Ilmeisesti eri antibiootit noihin, mut mun ois pitänyt tietää, mikä sairaus kyseessä...lopulta päätti määrätä antibiootit, kun nieluviljely valmistuu.

Seuraavana päivänä tuli testitulokset ja angiina oli.

Vierailija kirjoitti:

Raskauspahoinvointiin hoito-ohjeeksi kahvin juomisen ja rasvaisten ruokien syömisen välttämistä. Piti oikein vinkua sitä pahoinvointilääkettä, ei olisi halunnut määrätä.

Mutta määräsi sulle kuitenkin pahoinvointilääkettä koska vinkuit?

Olipa paska lääkäri, kun määrää odottavilta äideiltä kiellettyä lääkettä odottavalle äidille? Ja mimmoinen äiti ottaa lapselleen tällaisia riskejä?