Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Ai kumpiko munuainen on siirretty, kun pitää muistuttaa että on siirrännäöispotlas kun on lääkerajoituksia. Kertoo yhdellä lauseella ettei tiedä aiheesta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Mikä tässä on vikana? Haluatko samaan tautiin aina eri lääkkeen?

Vierailija kirjoitti:

Aloin kärsiä kesällä 2012 voimakkaasta närästyksestä, apteekin lääkkeet eivät auttaneet ja välillä oikein oksensin kun sappineste nousi kurkkuun. Olin myös hyvin väsynyt,  tein siivoojan työtä ja välillä piti mennä  johonkin huoneeseen lattialle makaamaan ja sulkea silmät hetkeksi.  Lääkärit määräsivät rautatabletteja ja erilaisia närästyslääkkeitä sekä kehottivat pudottamaan painoa. 15 huhtikuuta 2013 poikaystäväni tilasi minulle ambulanssin koska minulla oli hirveät selkäkivut, sairaalassa huomattiin että synnytän. Poikani syntyi  seuraavan vuorokauden puolella 16 huhtikuuta.  En ymmärrä, miten kukaan lääkäri ei ymmärtänyt minun olevan raskaana ja tehnyt esim. verikoetta, josta asia olisi selvinnyt?!

Kaikille närästyksestä kärsivillekö pitäsi tehdä raskaustesti, kun voisi vaikka olla raskaana?

Vierailija kirjoitti:

Jalkaterä kipeytyi yhtäkkiä, niin että itku pääsi, kun jalalle yritti varata. En pärjännyt sen kanssa, joten menin näyttämään lääkärille. 

Lääkäri käänteli jalkaa ja kummasteli sitä, tullen siihen tulokseen, että siinä on bursiitti, ja pisti siihen kortisonia, antoi kipulääkekuurin ja lähetti pois. 

Söin sitten kiltisti kipulääkkeet ja nilkutin kipeää jalkaani kuukauden päivät. Lääkkeet loppuivat ja särky jäi. 

Menin uudestaan lääkäriin kysymään mitäs nyt, mutta sain eri lääkärin. Tämä lääkäri oli yhtä ymmällään, ja ehdotti vaivan syyksi plantaarifaskiittia. Ajatteli laittaa lähetteen ortopedille, ja mietti, että magneettikuva olisi hyvä ottaa, vaan koska se ei kuulu työterveyssopimukseen, niin kokeillaan näkyisikö röntgenissä jotain. 

Kävin röntgenkuvissa ja siitä viikon päästä menin ortopedille. Ortopedi aukaisi röntgenkuvat ja sanoi, että jahas, sinullahan on kaksi jo parantumassa olevaa, murtumaa jalkaterässä! 

Olisi kuulema pitänyt olla kipeä (no mutta sehän oli) ja ei olisi pitänyt pystyä kävelemään/varaamaan jalkaan (sitä yritin kertoa ekalle lääkärille) ja se olisi ehdottomasti pitänyt kipsata ja kulkea kyynärsauvoilla, eikä sillä oisi saanut kävellä (no kiva).

ylipainoisilla on vaivoja aina,hankala tietää millo ylipaino rikkonut luitakin.

Luin sattumalta just OmaKannasta, mitä lääkäri kirjannut käynnistä ta:lla vajaan parin vuoden takaa. Oli kesä, ja olin saanut kasvoihin ihorikon n. 2 cm × 3 cm, aika ison siis. En tiedä, oliko paarma purrut vai mistä ihmeestä se oli tullut. Kasvoissa oli selkeä pyöreä haava. Lääkäri on kirjannut, että kasvoissa ollut "finni, joka nyt siisti ja iho kiinni". Tuolta käyntipäivältä minulla on tallessa kuva haavasta ja siitä näkee, ettei todellakaan ole iho kiinni. Ja mistä ihmeestä "finni" on pälkähtänyt päähän, kun on noinkin iso haava??? Tuon kuvan haavasta olen säästänyt siksi, että hoidan siihen tullutta arpea edelleen, seuraan paranemista ja jossain vaiheessa menen arvenkorjaukseen (vasta 2v vanhaa arpea voi laseroida). Arpi on tällä hetkellä n. 2-3 cm pitkä, ja keskellä kasvoja :(. Tekisi mieli laittaa tuolle lääkärille kuva, millainen arpi "finnistä" jäi...

Jorvin päivystys. Mahakipu. Tutkiaan ja ultrataan. Ei nyt ainakaan sappikivet. Ärtynyt suoli ja sitä sun tätä. Turkittu/oireillut useita kertoja. Eikä milloinkaan oikeaa diagnoosia.

Omalla rahalla muualle tutkimuksiin. Sappikivet. Takaisin Vantaan/Jorvin hoitoon ja sappikivet operoitiin pois.

Minulla on astma ja olen sairastanut myös vuosittain mykoplasman, jonka oireena on järkyttävä yskä astmalääkkeistä huolimatta. Tulee myös pientä lämpöä n. 37,5, kauhea limaisuus ja väsymys. Seurauksena on keuhkoputkentulehdus, jonka takia yskin lähes jatkuvasti. Viime syksynä lähti myös ääni kokonaan. Mykoplasman aiheuttamaan infektioon auttaa vain siihen tehoavat antibiootit, astmalääkkeistä ei ole juurikaan hyötyä. 

Olin viime syksynä yskinyt jo useamman viikon. En pystynyt käytännössä puhumaan ollenkaan yskimättä, ja ääni lähti melkein kokonaan. Ensimmäisen kerran kun soitin arvauskeskukseen, en saanut lääkärille aikaa vaan hoitajalle. Hoitaja tutki poskionteloni ultralla, ja sanoi että kyllä täällä toisella puolella näkyy märkää, mutta kokeile nyt vielä käyttää sitä nenäsuihketta.. Olen onneksi ottanut joskus sairaskuluvakuutuksen, ja varasin tämän jälkeen ajan yksityiselle lääkärille. Sain yksityiseltä antibioottikuurin ja kortisonikuurin diagnoosina poskiontelontulehdus ja kurkunpään tulehdus.. Kun ab-kuuri loppui, palasivat oireet. Silloin tajusin että tämä on taas mykoplasmaa, johon tarvitaan tietyt antibiootit. Ajattelin, että yritän varata vielä ajan arvauskeskukseen. Sain lääkärille ajan, kuunteli keuhkot ja katsoi poskiontelot, kaikki oli kuulemma kunnossa. Otettiin röngenkuva poskionteloista, joissa ei näkynyt mitään. Lääkäri käski vain syödä kortisonia, vaikka sanoin että siitä ei ole apua, vaan tarvitsen uuden ab-kuurin. Ei ollut kuulemma tarvetta sille. Tässä vaiheessa olin jo yskinyt yli kuukauden. Otettiin myös mykoplasman vasta-aineet pyynnöstäni, sanoin että minulla on ollut aikaisemminkin vastaava tauti. Tk-lääkäri lupasi soittaa tuloksista, no eipä soittanut.. Kävin itse kysymässä tulokset ja mykoplasman vasta-aineet oli yli 150.. Menin jälleen yksityiselle lääkärille, joka melkein säikähti kuunnellessaan keuhkojani. Laittoi keuhkokuume-epäilynä keuhkokuvaan.. Ei onneksi ehtinyt vielä mennä keuhkokuumeeksi. Sain uuden, pidemmän ab-kuurin joka tehoaa mykoplasmaan ja aloin parantumaan. Tuli kyllä tunne, etten halua enää asioida missään asioissa tk:ssa.. 

Tämä ei kyllä ole tk-lääkäri, työnantajallani oli työterveyshuolto yksityiseltä lääkäriasemalta.

Sairastuin influenssaan alkuviikosta. Olin ke-pe sairaslomalla ilman lääkärintodistusta, tämä oli työpaikallani sallittu maksimi. Maanantaina olin yhä erittäin kipeä. Myös sydän hakkasi hulluna kun vähänkin liikuin. Menin siis työterveyslääkärin vastaanotolle. Hän sanoi että ota kaksi buranaa, se on aikuisen annos, ja eikun töihin. Menin siis töihin. Seuraavana aamuna laitoin lapselle talvihaalaria päälle, ja kun yritin nousta polviltani ylös, sydän piti ihme tärinää ja kaikki voimat pois, en meinannut päästä ylös. Pääsin lopulta, vein lapset päiväkotiin ja menin työterveyslääkärille, tällä kertaa osui kohdalle naislääkäri. Lyhyesti kiteytettynä, minulla oli sydänlihastulehdus, jouduin Meilahden sairaalaan suoraan siitä ja kaverikseni jäivät rytmihäiriöt, jotka äityivät vaarallisiksi ja lopulta samassa sairaalassa sydämestäni poltettiin kolme häiriötä aiheuttanutta hermoa.

Vierailija kirjoitti:

Aloin kärsiä kesällä 2012 voimakkaasta närästyksestä, apteekin lääkkeet eivät auttaneet ja välillä oikein oksensin kun sappineste nousi kurkkuun. Olin myös hyvin väsynyt,  tein siivoojan työtä ja välillä piti mennä  johonkin huoneeseen lattialle makaamaan ja sulkea silmät hetkeksi.  Lääkärit määräsivät rautatabletteja ja erilaisia närästyslääkkeitä sekä kehottivat pudottamaan painoa. 15 huhtikuuta 2013 poikaystäväni tilasi minulle ambulanssin koska minulla oli hirveät selkäkivut, sairaalassa huomattiin että synnytän. Poikani syntyi  seuraavan vuorokauden puolella 16 huhtikuuta.  En ymmärrä, miten kukaan lääkäri ei ymmärtänyt minun olevan raskaana ja tehnyt esim. verikoetta, josta asia olisi selvinnyt?!

Ei sitä synnytystä tosiaan kaikki terveyskeskuslääkärit tunnista. Yksikin tuli tutun gynekologin mukaan päivystykseen lähetteellä "Emättimessä karvainen pallomainen tuumori".

Olin 18-vuotias pahoista yöllisistä vatsakivuista kärsivä tyttö. Kivut tuntuivat keskellä vatsaa ja heijastuivat selkään. Särkylääkkeet eivät auttaneet joten joskus saatoin valvoa koko yön putkeen. Ensimmäisen lääkärin diagnoosi: kuukautiset. Totuus: sappikivi. 

Toisaalta ymmärrän ettei hoikka 18 kesäinen ole tyypillinen sappikivipotilas eikä lopullista diagnoosia voitu tehdä ennen ultraääntä mutta kyllä tuo kuukautisdiagnoosi oli aivan omaa luokkaansa :D

Tyhjensin tiskonetta ja rannettani vihlasi hirveä kipu, tuntui kuin ranne olisi äkisti murtunut.  Sain seuraavalle päivälle peruutusajan lääkäriin ja kerroin epäileväni kivun liittyvän siihen, että kyseessä oli kännykkäkäsi ja hiirikäsi. Lääkärin oli toista mieltä, olin viikkoa ennen  ottanut kämmeneen tatuoinnin ja diagnoosi oli tatuoinnin aiheuttama hermovaurio! Viikkoa myöhemmin menin yksityiselle joka totesi jännetuppitulehduksen. Mutta nyt omakannassa komeilee tuo tatuoinnista muka tullut hermovaurio...

Vierailija kirjoitti:

kyypakkauksenkoko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kystia munasarjoissa ja näitä on sitten hoidettu keskussairaalassakin, mutta nyt tuli paras diagnoosi kautta aikain. Menin terveyskeskukseen, kun alavatsassa oli outoa kipua ja se aaltoili, välillä meni viikkoja ihan mukavasti ja sitten taas kivut ja kuume palasivat. Tk-lääkäri tutki ja ultrasi, sitten totesi, että endometrioosihan tämä on  ja kirjoitti lähetteen keskussairaalaan, että tekevät siellä tarkemmat tutkimukset. Ok ja vielä ennen lähtöäni vastaanotolta lääkäri antoi ohjeen, jättää turhat e-pillerit pois, koska raskautuminen on enemmän kuin epätodennäköistä, että se on melkein utopistinen ajatuskin. Minähän uskoin lääkäriä ja nykyään tuosta diagnoosista  seurauskin on jo parikymppinen nuori nainen. Mitä tuohon alkuperäiseen diagnoosiin tulee, niin alavatsakipua ja tulehdusta hoidettiin vuosikymmenet puhjenneena kystana, mutta todellisuus paljastui nelikymppisenä, kun se umpipussin tauti johti suolen puhkeamiseen. Tätä hoitaneet lääkärit olivat sitä mieltä, että sitä oli sairastettu jo harvinaisen pitkään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, diagnoosi löytyi, vaikka henki oli mennä.

Sanoisin että parikymppisenä olleet vatsakipuoireet (jos eivät ole jatkuneet toistuvasti 20 vuotta) ei ole todennäköinen merkki siitä että umpipussitauti olisi ollut olemassa jo 20-vuotiaana. Se on vanhempien ihmisten tauti yleensä, vatsakivuille voi olla monenmonituista syytä eikä erotusdiagnostiikka ole helppoa. Maallikot vain luulee että tuosta vaan se päällepäin katsomalla selviää mikä sen aiheuttaa, ei selviä eikö selviä välttämättä edes kuvantamistutkimuksin.

Juu, onhan niitä poikkeuksiakin. Tarinani ei liity umpipussiin, mutta vatsan alueelle kylläkin. Tuttavan 16-vuotiaalta tyttäreltä poistettiin sappirakko, massiiviset sappikivet ja muuta "mössöä" sisällä. Ihmeellistä, miten aina vain nuoremmilla on vanhempien vaivoja.

Totta! Minä tunnen monia 18-50 vuotiaita joilta poistettu sappirakko. Hoikkia tai normaalipainoisia miehiä sekä naisia jotka silti syöneet terveellisesti ja liikkuneet.

Aiemmin sappirakkoja poistettiin lähinnä yli 60-vuotiailta.

Ehkä liian pitkälle jalostettu ja lisäaineellinen ruoka tekee nykyään tuota? Sappirakot tukossa.

En tiedä ovatko sappikivet nuorilla yleistyneet ja jos ovat niin mistä syystä mutta pakko sanoa etteivät kaikki sappikivet ole ns. kolesterolikiviä jotka nähdään elintasosairautena.  Osa sappikivistä on jos nyt termin oikein muistan niin pigmenttikiviä. Kirjoitin äsken tähän ketjuun miten itse 18-vuotiaana hoikkana teininä sain sappikividiagnoosin. Itselläni oli ja on edelleen näin 30+ ikäisenä hyvät kolesteroliarvot mutta lääkärin mukaan kiveni saattoi johtua esimerkiksi lapsuudenaikaisesta tulehduksesta. 

Kaaduin 12 vuotiaana liikuntatunnilla ja  terkkari oli sitä mieltä että pitää mennä tk;hon kuvattavaksi, opettaja antoi kyydin minulle ja fillarille ja lähti samantien koululle takaisin.  Käsi kuvattiin ja ranteen todettiin murtuneen, sain kipsin ja siinä kaikki,  olin vapaa lähtemään. Lähtemään millä? Ei ollut kännyköitä  joilla soittaa vanhemmille. Kysyin sitten neuvonnan naiselta että voinko lainata lankapuhelinta , mumisi ettei oikein tiedä ja meni kysymään hoitajalta. Yhdessä nämä kaksi järjenjättiläistä keksivät, että mene sillä  fillarillasi! Ranne kipsissä sateessa? Fillarin taluttaminen oli myös pois suljettua, yhdellä kädellä 10 km...

Lopulta tilattiin taksi ja kuskille selitettiin että laskuta kaupunkia, kun tämä lapsi täytyy saada kotiin. No fillari jäi tk:n pihaan ja joku valopää pölli sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin kärsiä kesällä 2012 voimakkaasta närästyksestä, apteekin lääkkeet eivät auttaneet ja välillä oikein oksensin kun sappineste nousi kurkkuun. Olin myös hyvin väsynyt,  tein siivoojan työtä ja välillä piti mennä  johonkin huoneeseen lattialle makaamaan ja sulkea silmät hetkeksi.  Lääkärit määräsivät rautatabletteja ja erilaisia närästyslääkkeitä sekä kehottivat pudottamaan painoa. 15 huhtikuuta 2013 poikaystäväni tilasi minulle ambulanssin koska minulla oli hirveät selkäkivut, sairaalassa huomattiin että synnytän. Poikani syntyi  seuraavan vuorokauden puolella 16 huhtikuuta.  En ymmärrä, miten kukaan lääkäri ei ymmärtänyt minun olevan raskaana ja tehnyt esim. verikoetta, josta asia olisi selvinnyt?!

Kaikille närästyksestä kärsivillekö pitäsi tehdä raskaustesti, kun voisi vaikka olla raskaana?

😂😂😂 Apua. Olisiko ollut aiheellista itsekin havaita tää raskaana olo??? Synnytit siis pojan seuraavana päivänä. Ja raskausviikot oli???

Vierailija kirjoitti:

En saanut edes lääkäriaikaa, hoitaja ilmoitti puhelimessa että "perusflunssa" ja suositteli höyryhengitystä. Pari tuntia ja yksityisen kautta sairaalaan, viikko osastolla keuhkokuumeessa. En käytä enää tk-"palveluja", työterveys on onneksi nyt ja yksityinen tarvittaessa.

Tähän vaan, että mistä tulee aina että suositellaan höyryhengitystä, myös itsellä kokemusta asiasta, eii ole koskaan auttanut. mulla ainakaan. Tuo ylläoleva tapaus  on todella  paha moka,,,,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin kärsiä kesällä 2012 voimakkaasta närästyksestä, apteekin lääkkeet eivät auttaneet ja välillä oikein oksensin kun sappineste nousi kurkkuun. Olin myös hyvin väsynyt,  tein siivoojan työtä ja välillä piti mennä  johonkin huoneeseen lattialle makaamaan ja sulkea silmät hetkeksi.  Lääkärit määräsivät rautatabletteja ja erilaisia närästyslääkkeitä sekä kehottivat pudottamaan painoa. 15 huhtikuuta 2013 poikaystäväni tilasi minulle ambulanssin koska minulla oli hirveät selkäkivut, sairaalassa huomattiin että synnytän. Poikani syntyi  seuraavan vuorokauden puolella 16 huhtikuuta.  En ymmärrä, miten kukaan lääkäri ei ymmärtänyt minun olevan raskaana ja tehnyt esim. verikoetta, josta asia olisi selvinnyt?!

Ei sitä synnytystä tosiaan kaikki terveyskeskuslääkärit tunnista. Yksikin tuli tutun gynekologin mukaan päivystykseen lähetteellä "Emättimessä karvainen pallomainen tuumori".

:DDDDDDD

Mä tikahdun. Tämä ei voi olla totta.

Pahoinvointi on aika hankala oire ja siihen ei juuri ole lääkkeitä ja nekin kohtuu vähätehoisia... siksi varmaan lääkäri empi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin kärsiä kesällä 2012 voimakkaasta närästyksestä, apteekin lääkkeet eivät auttaneet ja välillä oikein oksensin kun sappineste nousi kurkkuun. Olin myös hyvin väsynyt,  tein siivoojan työtä ja välillä piti mennä  johonkin huoneeseen lattialle makaamaan ja sulkea silmät hetkeksi.  Lääkärit määräsivät rautatabletteja ja erilaisia närästyslääkkeitä sekä kehottivat pudottamaan painoa. 15 huhtikuuta 2013 poikaystäväni tilasi minulle ambulanssin koska minulla oli hirveät selkäkivut, sairaalassa huomattiin että synnytän. Poikani syntyi  seuraavan vuorokauden puolella 16 huhtikuuta.  En ymmärrä, miten kukaan lääkäri ei ymmärtänyt minun olevan raskaana ja tehnyt esim. verikoetta, josta asia olisi selvinnyt?!

Kaikille närästyksestä kärsivillekö pitäsi tehdä raskaustesti, kun voisi vaikka olla raskaana?

😂😂😂 Apua. Olisiko ollut aiheellista itsekin havaita tää raskaana olo??? Synnytit siis pojan seuraavana päivänä. Ja raskausviikot oli???

Minullakin ainoa raskausoireet olivat uupumus ja närästys, kropasta ei asiaa voinut huomata kun olin sen verran tukevahko ja kuukautiset tulivat normaalisti. Vedin vielä serkkuni kuohuviiniä ja poltin sikareita... raskaus selvisi vasta viikolla  22 kun vauva alkoi potkia niin että näkyi mahan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin kärsiä kesällä 2012 voimakkaasta närästyksestä, apteekin lääkkeet eivät auttaneet ja välillä oikein oksensin kun sappineste nousi kurkkuun. Olin myös hyvin väsynyt,  tein siivoojan työtä ja välillä piti mennä  johonkin huoneeseen lattialle makaamaan ja sulkea silmät hetkeksi.  Lääkärit määräsivät rautatabletteja ja erilaisia närästyslääkkeitä sekä kehottivat pudottamaan painoa. 15 huhtikuuta 2013 poikaystäväni tilasi minulle ambulanssin koska minulla oli hirveät selkäkivut, sairaalassa huomattiin että synnytän. Poikani syntyi  seuraavan vuorokauden puolella 16 huhtikuuta.  En ymmärrä, miten kukaan lääkäri ei ymmärtänyt minun olevan raskaana ja tehnyt esim. verikoetta, josta asia olisi selvinnyt?!

Kaikille närästyksestä kärsivillekö pitäsi tehdä raskaustesti, kun voisi vaikka olla raskaana?

😂😂😂 Apua. Olisiko ollut aiheellista itsekin havaita tää raskaana olo??? Synnytit siis pojan seuraavana päivänä. Ja raskausviikot oli???

Ei vaan närästystä oli kesällä (alkuraskaudessa) ja lapsi syntyi huhtikuussa.

Vierailija kirjoitti:

Kaaduin 12 vuotiaana liikuntatunnilla ja  terkkari oli sitä mieltä että pitää mennä tk;hon kuvattavaksi, opettaja antoi kyydin minulle ja fillarille ja lähti samantien koululle takaisin.  Käsi kuvattiin ja ranteen todettiin murtuneen, sain kipsin ja siinä kaikki,  olin vapaa lähtemään. Lähtemään millä? Ei ollut kännyköitä  joilla soittaa vanhemmille. Kysyin sitten neuvonnan naiselta että voinko lainata lankapuhelinta , mumisi ettei oikein tiedä ja meni kysymään hoitajalta. Yhdessä nämä kaksi järjenjättiläistä keksivät, että mene sillä  fillarillasi! Ranne kipsissä sateessa? Fillarin taluttaminen oli myös pois suljettua, yhdellä kädellä 10 km...

Lopulta tilattiin taksi ja kuskille selitettiin että laskuta kaupunkia, kun tämä lapsi täytyy saada kotiin. No fillari jäi tk:n pihaan ja joku valopää pölli sen. 

no miten se kipsi ranteessa esti fillarilla ajamisen ?

minullakin on ranne ollu kipsissä,olin skeittaamassa samana päivänä kun kipsi laitettiin.