Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Veritulpan kanssa lähetettiin terveyskeskuksesta kotiin. Minin kuitenkin sairaalaan, jossa pääsin teho-osastolle pallolaajennusleikkaukseen. Kalasatama olisi tappanut.

Neurologin diagnoosi oli Myasthenia gravis -> Tk:ssa käskettiin jonottaa optikkoliikkeen silmälääkäriä (oli siis voimakkaita kaksoiskuvia, luomi roikkui ja virtsa karkaili ). Mutta tää oli siis vastaanoton sairaanhoitajan ohje puhelimessa.

Lääkärin diagnoosi oli, että en viihdy työpaikalla, kun ripuloin verta. Ei määrännyt yhtään sairaslomaa, vaikka työssäolo oli mahdotonta. Myöhemmin muualta diagnoosiksi tuli krooninen suolistosairaus, mikä oli päässyt tosi pahaksi ja johti lopulta koko paksusuolen poistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoremman lapsen kanssa piti lähteä Helsinkiin (matkaa yli 500 km) ennenkuin löytyi lääkäri joka uskoi nuoremman lapseni kivuliaan oireilun. Saatiin samalla reissulla hyvät ja helpot hoito-ohjeet, joilla kivuliaasta oireesta päästiin eroon. Saatiin vaan yksinkertaisesti ohje ottaa allergialääke ennen suihkuun menemistä.

Lapsi kun sai kivuliaan ihottuman aina suihkussa käydessään, eikä yksikään julkinen lääkäri ottanut oiretta tosissaan. Vastaukset olivat tasoa "kyllähän iho rypistyy jos on pitkään suihkussa" tai "kuuman suihkun jälkeen voi toki vähän punoittaa". Lapsella oli iho turvoksissa ihottuman alueelta ja se tuntui myös selvästi kuumemmalta kuin ympäröivä iho. Mutta lääkärin mielestä kyse oli normaalista veden aiheuttamasta rypistymisestä.

Toisinaan on hirveän turhauttavaa asioida tuommoisen porukan kanssa.

Oikeasti ihottuman aiheuttivat yhdessä vesi ja lämpötilanvaihtelu. Hoidoksi riittää ihan tavallinen antihistamiini ja tarvittaessa kortisonivoide.

Eikö nuo aiemmat neuvot olleet juuri oikeat? Kerrottiin lämpötilan vaikutuksesta ja ehdotettiin allergialääkkeen eli käytännössä antihistamiinin käyttöä. Mitä uutta siihen saitte Helsingistä?

Luetun ymmärtäminen hukassa kolmella yläpeukuttajalla. Se helsinkiläinen lääkäri vasta määräsi sen allergialääkkeen. 

Sain verenpainetautiin lääkityksen. Ensimmäisellä viikolla sain 3 lääkkeestä johtuvaa migreenikohtausta. Lääkäri ehdotti hoidoksi lääkitystä migreeniin..."Siis mitä v...tua??? Lääkkeen aiheuttamaan migreeniin lääkitys!!??" Määräsi uuden verenpainelääkkeen ja siihen loppu migreeni. Näin sitä apinaa koijataan :(

Lääkärit voivat pistää elämän pilalle väärällä lääkityksellä ja aivan utopistisilla lausunnoilla. Taitaa välillä olla toisen potilaan tietoja kirjoitettu. Täytyy sanoa että heille on raha tärkein ja potilas menee ohi kuin liukuhihnalla vailla todellista välittämistä. Mutta kun vanhemmat ovat aikoinaan vaatineet suureksi herraksi lukemista, vailla todellista kutsumusta potilaan kohteluun ja ihmiseen, muuten kuin nyhjöttämällä kirjan ääressä. Kuinkahan moni on saanut väärän diagnoosin ja on jopa mielisairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Kuka menee flunssan takia lääkäriin?

Naiset. Jotka käyttävät julkisen sektorin terveyspalveluita 10 miljardilla miehiä enemmän vuosittain. 

Miehet käyttävät erikoissairaanhoitoa naisia enemmän.

Nuoruudessa olin masentunut koulukiusaamisen vuoksi, vaikka  se oli 90-lukua  ennen Omakantaa johonkin tuo tieto oli jäänyt kummittelemaan sillä kun 8 v sitten hakeduin lääkäriin  väsymyksen, aivosumun ja´laihtumisen vuoksi lääkäri päätteli masennuksen uusineen! Kieltäydyin ottamasta masennuslääkkeitä vastaan ja lääkäri rähisi ettei minua  voi auttaa kun en halua apua.  Seuraavaksi hakeuduin yksityiselle jossa epäiltiin heti kilpirauhasen vajaatomintaa ja sehän sieltä löytyikin, arvot kuulemma olivat niin mallikelpoisesti vinksallaan ettei epäilykselle jäänyt rajaa. Mutta nyt eteeni tulee toistuvasti tämä olematon masennus ja haluttomuus ottaa vastaan lääkkeitä, aina kun menen lääkäriin oli vaiva mikä tahansa törmään

tähän 

ja kun koetan korjata tilanteen kertomalla vrheellisestä diagnoosista, minua katsellaan todella epäluuloisesti. Tk:n puolella ainakin. Jos olisi rahaa, kävisin aina yksityisellä!

Vierailija kirjoitti:

Ukin haimasyöpä oli vaan flunssaa, kotiin ja buranaa. Tätä jatkui pari kuukautta ja lopulta sai diagnoosin liian myöhään, kuoli alle viikossa diagnoosista.

Haimasyöpään kuolee aina, muutamassa kuukaudessa yleensä. Sitä ei osata parantaa, hidastaa ehkä vähän. Että lopputulos olisi ollut sama

Minullakin oli jokunen vuosi sitten ongelmia munasarjakystien takia. Tulehdusarvot olivat korkealla, ja sain antibiootteja suoneen. Kystat löytyivät ultrassa. Mutta erikoisinta oli se, että lääkärin mielestä kystat eivät missään nimessä liittyneet oireisiini, vaan olivat "sivulöydös." Kaksi virtsatietulehdustestiä olivat negatiivisia eikä minulla ollut virtsatietulehdusoireita. Huomasin vasta haettuani antibioottikuurin lääkepakkauksen ohjeesta, että antibiootit oli silti määrätty virtsatietulehdukseen. No kystat poistettiin lopulta yli puoli vuotta myöhemmin kiirettömänä tapauksena, ja leikkauksen jälkeen toinen lääkäri kävi kertomassa kaikkien oireiden ja kipukohtausten johtuneen sittenkin niistä kystista.

Reiluun puoleen vuoteen en saanut edes kipulääkettä, joka olisi auttanut niihin koviin kipuihin, joita tuli kohtauksina muutaman viikon välein ja joiden jälkeen vointi oli heikko monta päivää. Luottamus lääkäreihin meni lopullisesti tuon tapauksen myötä. Kävin oireiden takia monella lääkärillä mutta edes kystien löytäminen ei auttanut tilannettani.

Paras oli silti erään naislääkärin diagnoosi kystien aiheuttamista oireista: ovulaatio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukin haimasyöpä oli vaan flunssaa, kotiin ja buranaa. Tätä jatkui pari kuukautta ja lopulta sai diagnoosin liian myöhään, kuoli alle viikossa diagnoosista.

Haimasyöpään kuolee aina, muutamassa kuukaudessa yleensä. Sitä ei osata parantaa, hidastaa ehkä vähän. Että lopputulos olisi ollut sama

Luin joskus jutun suomalaisesta muusikosta joka kävi leikkauttamassa haimasyöpänsä ulkomailla ja parantui. Suomessa ei olisi leikattu.

Minä törmäsin 17-vuotiaana lääkäriin joka oli voitonriemuisan varma että minulla on sp-tauti ja olen myös raskaana vaikka itse epäilin virtsistä, kun äidillä oli niitä niin usein. Lääkäri oli liiottelematta raivona kun raskaustesti oli nega eikä sp-tautiakaan löytynyt vaan se oli se virtsis.

Kirkonkello kirjoitti:

Lääkärit voivat pistää elämän pilalle väärällä lääkityksellä ja aivan utopistisilla lausunnoilla. Taitaa välillä olla toisen potilaan tietoja kirjoitettu. Täytyy sanoa että heille on raha tärkein ja potilas menee ohi kuin liukuhihnalla vailla todellista välittämistä. Mutta kun vanhemmat ovat aikoinaan vaatineet suureksi herraksi lukemista, vailla todellista kutsumusta potilaan kohteluun ja ihmiseen, muuten kuin nyhjöttämällä kirjan ääressä. Kuinkahan moni on saanut väärän diagnoosin ja on jopa mielisairaalassa.

En ole lääkäri, mutta sivusta tuttavaa seuranneena voin sanoa, ettei sillä lääkärilläkään ole helppoa.

Ensinnäkin asiakkaat ilmaisee itseään aika eri tavoilla. Osa jättää tärkeitä yksityiskohtia mainitsematta. Osa puhuu sekavia, osalla on korkea/matala kipukynnys. Aika vaikea on pelkkien oireiden perusteella keksiä, mikä vaivaa.

Esim. Moni vaarallinen ja vaaraton lastensairaus kuvataan oireilla: potilaalla kuumetta ja punaista ihottumaa eri puolilla kehoa.

Sitten tähän päälle vielä hirveä kiire! Jos tulee potilas, jonka vaivoihin perehtyminen veisi enemmän aikaa kuin vastaanotolle on annettu, koko homma kusee loppupäivän. Ja näitähän tulee. Mitenkään ei ehdi perehtyä potilaan sairaushistoriaan, jos on koko ajan hoppu. Ja sehän syö ihmistä, kun tietää, ettei ehdi tehdä hommaa niin hyvin kuin haluaisi. Vielä tähän päälle se tieto, että on pakko tehdä oikeita ratkaisuja, vastuu toisen ihmisen elämästä painaa.

Ja sitten vielä jotkut ikävät asiakkaat: huumehörhöjä, kadunmiehiä ja muita epämääräisiä tyyppejä. Osa uhkailee, osa on niin likaisia että yököttää. Itse en koskisi pitkällä tikullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudessa olin masentunut koulukiusaamisen vuoksi, vaikka  se oli 90-lukua  ennen Omakantaa johonkin tuo tieto oli jäänyt kummittelemaan sillä kun 8 v sitten hakeduin lääkäriin  väsymyksen, aivosumun ja´laihtumisen vuoksi lääkäri päätteli masennuksen uusineen! Kieltäydyin ottamasta masennuslääkkeitä vastaan ja lääkäri rähisi ettei minua  voi auttaa kun en halua apua.  Seuraavaksi hakeuduin yksityiselle jossa epäiltiin heti kilpirauhasen vajaatomintaa ja sehän sieltä löytyikin, arvot kuulemma olivat niin mallikelpoisesti vinksallaan ettei epäilykselle jäänyt rajaa. Mutta nyt eteeni tulee toistuvasti tämä olematon masennus ja haluttomuus ottaa vastaan lääkkeitä, aina kun menen lääkäriin oli vaiva mikä tahansa törmään

tähän 

ja kun koetan korjata tilanteen kertomalla vrheellisestä diagnoosista, minua katsellaan todella epäluuloisesti. Tk:n puolella ainakin. Jos olisi rahaa, kävisin aina yksityisellä!

No juuri tällaista pelkäsin, kun olin vastasynnyttänyt. Huomasin olevani aika synkissä vesissä, mutta tsemppasin olevani pirteämpi. Googlailin, että minulla on todennäköisesti synnytyksenjälkeinen masennus. Tila jatkui ainakin ensimmäisen vuoden ajan.

En uskaltanut sanoa neuvolassa asiasta mitään, koska pelkäsin joutuvani sosiaali- ja terveydenhoitoalan silmätikuksi. Ja että minun masennusdiagnoosini kummittelisi vielä myöhemminkin jossakin työterveyden tiedoissa ja sen mukaisesti kaikki tulevaisuuden vaivani tullaan kuittaamaan sillä masennuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kirkonkello kirjoitti:

Lääkärit voivat pistää elämän pilalle väärällä lääkityksellä ja aivan utopistisilla lausunnoilla. Taitaa välillä olla toisen potilaan tietoja kirjoitettu. Täytyy sanoa että heille on raha tärkein ja potilas menee ohi kuin liukuhihnalla vailla todellista välittämistä. Mutta kun vanhemmat ovat aikoinaan vaatineet suureksi herraksi lukemista, vailla todellista kutsumusta potilaan kohteluun ja ihmiseen, muuten kuin nyhjöttämällä kirjan ääressä. Kuinkahan moni on saanut väärän diagnoosin ja on jopa mielisairaalassa.

En ole lääkäri, mutta sivusta tuttavaa seuranneena voin sanoa, ettei sillä lääkärilläkään ole helppoa.

Ensinnäkin asiakkaat ilmaisee itseään aika eri tavoilla. Osa jättää tärkeitä yksityiskohtia mainitsematta. Osa puhuu sekavia, osalla on korkea/matala kipukynnys. Aika vaikea on pelkkien oireiden perusteella keksiä, mikä vaivaa.

Esim. Moni vaarallinen ja vaaraton lastensairaus kuvataan oireilla: potilaalla kuumetta ja punaista ihottumaa eri puolilla kehoa.

Sitten tähän päälle vielä hirveä kiire! Jos tulee potilas, jonka vaivoihin perehtyminen veisi enemmän aikaa kuin vastaanotolle on annettu, koko homma kusee loppupäivän. Ja näitähän tulee. Mitenkään ei ehdi perehtyä potilaan sairaushistoriaan, jos on koko ajan hoppu. Ja sehän syö ihmistä, kun tietää, ettei ehdi tehdä hommaa niin hyvin kuin haluaisi. Vielä tähän päälle se tieto, että on pakko tehdä oikeita ratkaisuja, vastuu toisen ihmisen elämästä painaa.

Ja sitten vielä jotkut ikävät asiakkaat: huumehörhöjä, kadunmiehiä ja muita epämääräisiä tyyppejä. Osa uhkailee, osa on niin likaisia että yököttää. Itse en koskisi pitkällä tikullakaan.

Kun lukee uutisia, että yleislääkärille maksetaan paikoittain jopa 20 000 euroa kuukaudessa ja tähän päälle vielä ilmainen asunto tulee mieleen, että pitäisikö lääkäreitä kouluttaa enemmän. Eikö kaksi lääkäriä olisi parempi kuin yksi jos vain nämä palkkakustannukset saataisiin kuriin?

Kiire ei ole kelvollinen syy hoitaa huolimattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Paras oli se lääkäri joka ei kuunnellut sanaakaan. Naputti vain konettaan. Sanoin että hei, et kuuntele nyt ollenkaan. Tyyppi kirjasi koneelle että ”potilas kokee ettei häntä kuunnella”.

Eli toisin sanoen lääkäri kuunteli sua koko ajan ja teki muistiinpanoja siitä mitä sanoit. Kato kun ihmisen kuuloaisti ei ole sidoksissa näköaistiin, äänen lähdettä ei ole pakko tuijottaa hievahtamatta kuullakseen.

TK:ssa vuosia sitten: Menin valittamaan vatsakipuja ja ylimääräistä tihkuvuotoa kuukautisten välillä. Lääkäri paineli vatsaa ja sen perusteella diagnosoi ärtyneen paksusuolen. Äsken piipahti tuo ärtynyt paksusuoli perheineen kahvilla..... Että vaihteeksi positiivinen väärä diagnoosi.

Ei ole tk lääkäri mutta kerron kumminkin. 3v lapsellani oli kuumetta ja olin epätietoinen kuinka korkeasta kuumeesta lapsella pitää huolestua. Tämä oli aikaa ennen nettiä joten en voinut itse etsiä tietoa. Lapsi oli hehkuvan kuuma mutta en ollut mitannut vielä kuumetta. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt. Sain sair hoitajan puhelimeen. Hän oli sitä mieltä että leikkiessä lapsi lämpenee ja se on ihan normaalia. Ei lapsella varmaan mitään kuumetta ole kun en edes ollut vaivautunut mittaamaan sitä. Vastasin että tämä on kolmas lapseni, olen omia lapsiani hoidellut jo yli 10 vuotta joten kokemusta on. Erotan kyllä kovan kuumeen hikisestä lapsesta. Sh ei osannut siihen vastata mitään ja puhelu loppui siihen. En saanut hakemaani neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Tossa on järkeä. Kaikki lääkkeet ei toimi kaikilla tasan samoin, joki voi olla parempi kuin toinen.

Flunssaan ei ole lääkkeitä. Flunssan oireisiin voi saada helpotusta, mutta ei siihen lääkäriä ja reseptejä tarvita.

Noo, esim ducat on reseptilääke. On muuten ihmetroppi, siihen loppui nuha. 

Miksi nuha pitäisi saada nopeasti loppumaan? Sillä on nimittäin ihan funktiokin: lisääntynyt rääntuotanto ja vuoto nenästä auttaa poistamaan sitä kautta viruksia ja muita nenään päässeitä pöpöjä, ja lisäksi limakalvot pysyvät kosteina. Kuivat limakalvot päästävät läpi enemmän viruksia ja bakteereja. Ei se nenä turhan takia vuoda, keholla on ihan hyvä syy reagoida hyökkäyksiin siten kuin se reagoi.