Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Tehtaan lääkäri tutki isääni, jolla oli huimausta, pitkittynyt yskä, ysköksiä, hengenahdistusta, rintakehän jatkuvia kipuja, käheyttä ja keuhkokuume. Hänen oli myös vaikea niellä ruokaa , ruokahaluttomuuttakin oli ja isäni laihtui. 

Tehtaan lääkäri määräsi lepoa ja jotain pillereitä. Toivoi että työ jatkuu piakkoin kun tervehtyy. Tuo "puoskari" ei todennut enää mitään kun isäni kuoli parin kuukauden kuluttua. Isälläni oli aggressiivinen keuhkosyöpä. Se todettiin vasta jälkeenpäin.

Äiti meni pyytämään kortisonipiikkiä reuman takia tulehtuneeseen niveleen. Erittäin huonoa suomea mongertava lääkäri sanoi "tässä on varmaan syöpä".

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui vuosia sitten mulle, tuolloin noin 45-v nainen: Tk-lääkäri huusi minut sisään. Katsoi papereita ja loihe sanomaan: Te Virtanen Veikko Tapani ja teillä sydän- ja verenpainelääke. (Nimi keksitty tähän). Minä: En ole Veikko, taitaa olla toisen potilaan tiedot. Lääkäri naksautti kieltään: Suomalaiset nimet. Niin vaikeita, niin vaikeita. Lääkäri oli jostakin kauempaa tullut. Odotushuoneessa istui varmaankin 80-vuotias paappa.

Puhutaan paljon hoitoalalla työskentelevien salassapitovelvollisuudesta potilaiden tietoihin ja jakamiseen liittyen. Eipä toteudu, lääkärit, hoitajat, kuin apteekin henkilökuntakin syyllistyy rikkeisiin. Eräs farmaseutti jopa hiljaisella mutta kuultavalla äänellä luki paperireseptiä samalla sitä koneelle sähköistäen, neuvoi vielä varmuuden vuoksi annoksen ja onko ollut ennen tätä lääkettä. Vieressä istui toinen asiakas palveltavana. 

Äitini oli lopulta lähes tajuton, oltuaan vaikean astman vuoksi sairaalahoidossa, kertoi selvittyään, miten oli pyytänyt lääkäriä siirtämään hänet isompaan sairaalaan, lääkäri oli vastannut,  että "hyvä rouva, ettehän te ole vielä edes sininen." Lopulta ylilääkäri puuttui tilanteeseen kuultuaan siitä, sekä isäni hädästä äidin vuoksi ja laittoi äitini toiseen sairaalaan, äitini kertoi, että oli jo antamassa periksi kuolemalle mutta muisti että olen vielä liian nuori ilman häntä. Samaisesta lääkäristä kiersi juttu, kuinka oli tutkinut erään vanhemman puoleisen naisen nielua ja tämä nainen oli kysynyt, "mitä siellä näkyy?" Lääkäri oli vastannut "pitsipöksyt näkyy". :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä hyväkuntoinen ihoni alkoi kukkia kasvoissa leuassa ja suun ympärillä. Menin näyttämään ja nuori lääkäri vaan sanoi, että nuo ihottumat nyt voi olla mitä vaan, kokeile vaikka kortisonia.

Näin tein ja kuukauden päästä ihoni oli entistä pahemmassa kunnossa. Menin uudelleen terveysasemalle. Nyt sattui vanhempi lääkäri, joka vain vilkaisi naamaani ja sanoi, että kyseessä on suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti), johon tarvitsen kahden kuukauden antibioottikuurin. Lopuksi sanoi, että älä laita siihen ainakaan kortisonia.

Ymmärrän kyllä, että ihottumat voivat olla vaikeita diagnosoitavia jos ei ole paljon kokemusta. Mutta olisin arvostanut sitä jos tämä ensimmäinen lääkäri olisi konsultoinut kokeneempaa kun ei ollut mitään hajua mistä oli kyse. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut tehdä. Eihän tuossa mistään vakavasta ollut kyse, mutta aika huonoon kuntoon iho

Itse kärsin tästä ongelmasta myös. Joillakin auttaa kortisoni, joillakin antibiootti joillakin ei kumpikaan. Molemmilla on ikävät sivuvaikutukset

Ei, perioraalidermatiittiin ei ikinä kortisonia. Saattanee auttaa hetkellisesti, mutta sitten tulee kahta kauheampana uudestaan, sitäpaitsi _itse_ kortisonin haittavaikutuksena on listattuna perioraalidermatiitti. Sitäpaitsi naamaan ei pidä laittaa kortisonia, ei ilman lääkärin määräystä. Kortisoni ohentaa ihoa pitkään käytettynä, se ei ole mikään tavisrasvaa.

Perioraalidermatiitti on ruusufinnin "sukulainen", ruusufinniinkään EI saa käyttää kortisonia.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena juippina olin vuosia yksinelävä aktiiviurheilija ja urheilupyykkiä tuli enempi reilusti, lähes jokaiselle viikonpäivälle ja parhaille useampiakin kertoja. Oikaisin pyykinpesussa ja laitoin sukat kalsarit ja T-paidat kaikki pyörimään. Jossain kohtaa alkoi iholle muodostua parinsentin kokoisia näppyläryppäitä ja lekuri pitkään ihmetteli, mistä voisi olla kysymys. Päätteli sitten, ettei voi olla muusta kysymys kuin syyhystä ja määräsi ***vetinkokoisen pullon jotain syyhytärpättiä hoidoksi.  Olin hiton varma, ettei syyhystä ole kysymys vaan jostain muusta, enkä aloittanut kuuria...  Eri tahollla samaan aikaan päädyttiin kynsisientäni hoitamaan sisäisellä kuurilla ja ne pirun ryppäät hävisivät kuin taikaisusta samalla kun kynsisieni parani. Vieläkin olen siinä uskossa, että sienisukkien pesu urheilupaitojen kanssajohti sieni-infektioon iholla, jonka oslta lääkäri meni diagnoosissaan täydellisesti metsään.

Jalkasieni-infektio jalassa voi oireilla myös käsissä rakkuloina. Miksei myös vartalollakin? Kyseessä on nimeltään ID-reaktio tai sitten kuten itse diagnosoit, sait sienen myös vartalolle. https://www.terve.fi/artikkelit/ihossa-on-nestetaytteisia-rakkuloita

Vierailija kirjoitti:

Äiti meni pyytämään kortisonipiikkiä reuman takia tulehtuneeseen niveleen. Erittäin huonoa suomea mongertava lääkäri sanoi "tässä on varmaan syöpä".

Meni pyytämään kortisonipiikkiä? Äidilläsi oli diagnoosi ja hoitosuunnitelma valmiina? Pankoon äiti itse piikkinsä jos kerran niin erinomaisesti tietää asiat.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli lopulta lähes tajuton, oltuaan vaikean astman vuoksi sairaalahoidossa, kertoi selvittyään, miten oli pyytänyt lääkäriä siirtämään hänet isompaan sairaalaan, lääkäri oli vastannut,  että "hyvä rouva, ettehän te ole vielä edes sininen." Lopulta ylilääkäri puuttui tilanteeseen kuultuaan siitä, sekä isäni hädästä äidin vuoksi ja laittoi äitini toiseen sairaalaan, äitini kertoi, että oli jo antamassa periksi kuolemalle mutta muisti että olen vielä liian nuori ilman häntä. Samaisesta lääkäristä kiersi juttu, kuinka oli tutkinut erään vanhemman puoleisen naisen nielua ja tämä nainen oli kysynyt, "mitä siellä näkyy?" Lääkäri oli vastannut "pitsipöksyt näkyy". :/

Sellasen tarinan sitten sepittelit tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä lueteltu aivan pöyristyttäviä virhearviointeja ja törkeää potilaan aliarvioimista. Se on käsittämätöntä miten usein ihmiset joutuvat tappelemaan saadakseen hoitoa, kun lääkäri suhtautuu alentuvasti ja jopa halveksuvasti. Sellaista ei saisi tapahtua KOSKAAN.

 

 

Vierailija kirjoitti:ä

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetk

 

Lisäisim tähän, että lääkärit on ainoa ammattikunta, joka ei koskaan joudu kantamaan vastuuta virheistään. Jos me muut teemme työssämme virheen, kuka siivoa jäljet? Ainakin useimmissa töissä se tekijä itse. Kaikkivaltiaan lääkärin virhettä ei edes virallisesti myönnetä.

Vrt. Miten iso tutkinta seuraa varmuuden vuoksi aina, kun poliisi on virantoimituksessa kajonnut aseeseensa. 

Lääkäreiden kollektiivinen kyvyttömyys vastuunkantoon ainakin minua sylettää. 

Puhuiko hyvää suomea.

Päivystävä lääkäri totesi mulla keuhkokuumeen pelkkien labrojen perusteella. Ei keuhkokuvausta ja keuhkoäänet siistit, silti päätyi tähän diagnoosin ja kirjoitti antibioottikuurin. En parantunut kuurilla ja pyysin lisätutkimuksia. Syöpähän se sitten löytyi :) Mutta koska olen nuori, ei voida ikinä heti ottaa tosissaan. 

lapsi kaatui luistimilla ja nyrjäytti nilkkansa. lääkäri epäili reumaa kivun syyksi

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on että hoitovirheitä ei myönnetä tapahtuneen, vaikka selkeästi on tapahtunut. Esim. potilaalla kova päänsärky ja tasapainovaikeuksia-lähetetään kotiin- kuolee aivoverenvuotoon-omainen vaatii oikeutta

"Hoidossa ei ole tapahtunut virheitä, potilaan oireet eivät ole täsmänneet ".

Jos hoitovirhe kirjattaisiin hoitovirheeksi, kuvittelisi sen saavan enemmän huomiota täydennyskoulutuksissa tms. ja saman virheen toistumisen todennäköisyys pienenisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukin haimasyöpä oli vaan flunssaa, kotiin ja buranaa. Tätä jatkui pari kuukautta ja lopulta sai diagnoosin liian myöhään, kuoli alle viikossa diagnoosista.[/quote

Todennäköisesti olisi kuollut samoin yhtä

nopsaa diagnoosin kanssa mutta siitä

ahdistuneena Jos kipu pysyi aisoissa niin onnellisempi oli näin. Jos olisi yritetty hoitaa olisi ehkä elänyt pari kuukautta enemmän syöpähoidoissa ravaten ja lääkkeistä oksennellen.

Tekevätkö lääkärit tätä tietoisesti, että jättävät pariksi kuukaudeksi kertomatta, että potilaalla on parantumaton syöpä? Ja sitten loppuvaiheessa muodon vuoksi ollaan tekevinään jotakin, kaikesta mahdollisimman vähän kertoen. T. sukulaisensa tällä tavalla menettänyt.

Lääkäri oli kirjoittamassa 2mg sirdaludia noidannuoleen, niin sanoin ettei se lääke sovi minulle, niin kirjoitti 4mg sirdaludin. 

Ihminen oli todella suuressa im-vaarassa, oli suunnitelmat ja kaikki, viranomaiset estivät teon ja toimitti päivystykseen, jossa lääkäri vaan sanoi että "syö kotona diapamia viikon ajan ja vähennä sitä sitten, niin kyllä se siitä." Tapahtui tällä viikolla. Apua ei saa vaikka oli matkalla asian x eteen. Terveydenhuolto on stnan hyvässä jamassa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä ihan huikeita tarinoita, joista näkee, että ihminen ei tajua lääketieteestä yhtään mitään.  Vatsakivut 20- vuotiaasta ja 40-vuotiaana löydetään divertikkelit, niin? 40-vuotiailla on divertikkeileitä, tuskimpa ne 20 v. kestäneitä kipuja selittää. Rintakipu ja löyty reikä sydämestä. PFO (patent foramen ovale) on aika yleinen, eikä aiheuta rintakipuja. Luultavasti rintakipu oli jotain muuta, mutta tehtiin echo ja todettiin ko. löydös, mikä on yleensä sattumalöydös, mutta toki lisää paradoksaalisen aivoembolisaation riskiä (= aivoinfarkti). Mikä on puhjennut aivoveritulppa (eli varmaan aneurysma)?  Jos ukilla on ollut 2 kk oireita haimasyövästä ja kuolee viikko diagnoosista, niin totuus nyt vaan on se, että kaikki haimasyöpäpotilaat, jotka diagnosoidaan kun on jo oireita kuolevat nopeasti. Lihasreuma on sama kuin polymyalgia rheumatica.

Toki sitä näkee paljon aivan päin hemmettiä hoidettuja juttuja ja silloi

Kaikki ymmärtävät, että samat oireet voivat sopia moneen vaivaan. Eniten potilasta yleensä harmittaakin lääkärin asenne. Ei kuunnella, katsota, tutkita tai lueta aikaisempia tietoja. Usein syytetään potilasta milloin mistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä lueteltu aivan pöyristyttäviä virhearviointeja ja törkeää potilaan aliarvioimista. Se on käsittämätöntä miten usein ihmiset joutuvat tappelemaan saadakseen hoitoa, kun lääkäri suhtautuu alentuvasti ja jopa halveksuvasti. Sellaista ei saisi tapahtua KOSKAAN.

 

 

Vierailija kirjoitti:ä

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aik

On kyllä törkeetä kuinka lääkärit eivät joudu mitenkään vastuuseen tekemistään virheistä.

Mitään vastuuta eivät todellisuudessa kanna tekemistään päätöksistä , lääkityksistä tai tekemättömästä hoidosta.

Lisäksi tk-lääkärit voivat kohdella asiakkaita miten törkeästi haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla naisilla tuo "Voisitko olla raskaana?" on ihan vakiovastaus vaivaan kuin vaivaan. Minulla diagnoosi oli lopulta tulehtunut umpilisäke.

Yleensä kun näiltä nuorilta vatsakipuisilta naisita kysyy, onko raskaus mahdollinen, vastaavat että ei. Kun kysyy, onko yhdyntöjä ollut, vastaavat kyllä. Kun kysyy, oliko mitään ehkäisyä, vastaavat ei. Ota siitä nyt sitten selvää. 

Raskaustesti.

Pitkällinen korvakipu. Antibiootteja ilman lab.kokeita korvista.

Päänsärky oli vihlovaa ja ajoittain kovaa. Huimausta. Muutama kerta jalat alta 

Hoitona oli siis "luulotauti",  "relaa vähän".

Vuosien jälkeen todettiin olevan päässä verisuonipullistuma, krooninen väsymys, nukkuminen, flegmaattisuus.

Syy oli alunpitäen aivoissa.

Mitään ei tutkittu.

Nyt eläkkeellä. Oireet jatkuvat. Leikkausta ei tehdä ennen kuin jos verisuonipullistuma laajenee tai saan kohtauksen verenpurkaumasta.

Sellanen väsymys. Sellaset kupsahtamiset.

Korvakivut. Suun, hampaiden kivut.

Ei hoitoa yleistervhuollossa. Ei sitä ole !!!