Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Korjauspyynnöt AINA kirjallisesti HVA Kirjasmoon. 

Jos ei onnistu sitä kautta niin potilasasiamies. Jos tämä ei auta niin AVi tsi Valvira. 

Vierailija kirjoitti:

Korjauspyynnöt AINA kirjallisesti HVA Kirjasmoon. 

Jos ei onnistu sitä kautta niin potilasasiamies. Jos tämä ei auta niin AVi tsi Valvira. 

Kirjaamo. Sori typo. 

Vierailija kirjoitti:

Paikallinen terveyskeskus on ihan vitsi. Hyvänä esimerkkinä meillä kuukauden sisällä tapahtunut:

Ensin loukkasi esikoisemme, urheillessaan. Meni tk- päivystykseen, siellä otettiin rtg ja todettiin jalassa kaksi murtumaa, kipsattiin samantien ja 6 viikon päästä olisi eka kontrollikuvaus. Ihmeteltiin kun esikoinen sanoi viikon kuluttua ettei jalkaan satu yhtään vaikka astuisi sillä kipsistä huolimatta. Mentiin yksityiselle joka otti uudet kuvat ja vertasi niitä tk:n kuviin, kummassakaan ei murtumaa, kipsi pois ja rasitus oman voinnin mukaan. Kyseessä venähdys.

Sitten kuopuksemme kaatui ulkona ja polvi vääntyi. Ei kyennyt astumaan sillä, jalka ei kestänyt yhtään. Tk:ssa kuvasivat ja kääntelivät, ei mitään vikaa ja astumaan vaan jalalla normaalisti, ei ole mitään vikaa. Taas mentiin myös yksityiselle, joka näki jalasta heti että ristisiteet menneet, kääntelyissä vahvistui. Leikkaus kiireellisesti.

Mulla todettiin murtuma ranteessa ja kipsattiin. Kontrollikäynnillä ihmetystä ja ilmoitus, ettei mitään murtumaa ole ollutkaan.

Kävin terveyskeskuksessa sydäntutkimuksessa, jota teki kypsään ikään ehtinyt naiskardiologi. Vastaanottokäynti oli kaikin puolin miellyttävä ja lääkäri selitti jatkotoimia vaatineen tilanteeni erinomaiesti.

Päätin huvikseni vilkaista Omakannasta, mitä kardiologi oli leikkauslähetteeseen kirjoittanut. Siellä oli samanlainen ammattikielellä laadittu epikriisi, jonka perässä luki: "aktiiviset ja liikunnalliset elämäntavat. Mukava mies." 

Mieheni suolistosyöpä arveltiin stressiksi ja vatsan ärtymiseksi.Mies menehtyi 6 viikon päästä oikeasta diagnoosista kun lopulta pääsimme yks.erikoislääkärille.Siinä vaiheessa tauti oli jo levinnyt.

Hoffmannin laitteet märkineet.

Saanut yksivuotiaaksi asti rintaa, sitten munaa.

 

Potilas on turkulainen nuori mies, ei muuta vikaa.

Yt hyvä. Tällä hetkellä vainaa.

Ei vaikuta allergiselta venäläiselle viinalle.

Potilas lopetetaan kortisoni-annoksella muutaman päivän päästä.

Onhan tässä lueteltu aivan pöyristyttäviä virhearviointeja ja törkeää potilaan aliarvioimista. Se on käsittämätöntä miten usein ihmiset joutuvat tappelemaan saadakseen hoitoa, kun lääkäri suhtautuu alentuvasti ja jopa halveksuvasti. Sellaista ei saisi tapahtua KOSKAAN.

Vierailija kirjoitti:ä

Harmittaa kyllä kovasti, kun moni ei ymmärrä lääketiedettä lainkaan. Se on tiede siinä missä muutkin, ja perustuu todennäköisyyksiin ja näiden taustalla olevaan tutkittuun tietoon. Kaikkea ei tiedetä. Kaikkea ei voida tutkia kaikilta. Täysin 100% diagnooseja ei usein etenkään taudin alkuvaiheessa ole edes mahdollista tehdä, eikä mikään testi taudin toteamiseen ole täysin 100%. Lääkärit haluavat auttaa, kaikille sattuu uran aikana mahtavia onnistumisia sekä ei-niin-hienoja hetkiä. Näin tapahtuu ihan jokaisessa ammatissa, tällä alalla onneksi luotenkin oikeaan ratkaisuun on monta tietä. Lääkärit ovat myös ihmisiä.

Rakastan ammattiani, mutta on tiettyjä syitä miksi ammattini on välillä erityisen rankka (esim. tämän ketjun luottamuksen puute). Mikä muu ammattiryhmä saa yhtä paljon vastaavaa kommentointia?

Olin 19v a yh kun mun pojalla joka oli 7kk nousi korkea kuume eikä juonut mitään,ei tissistä eikä pullosta. Vein sitten Terveyskeskuksen päivystykseen jossa lääkäri melkein pyöritteli silmiään että hysteeriset nuoret äidit.. ei uskonut kun sanoin että olin laittanut pojalle kaksikin suppoa (en siis yhtäaikaa).  Koetti antaa tälle jotain lääkettä muovipipetillä tms mutta valui vaan pojan suusta ulos ja sanoin että noin käy kun koetan juottaa sitä. Kävi sitten hakemassa toisen lääkärin joka vain vilkaisi poikaa ja totesi että  ambulanssi tänne ja poika sairaalaan,mulle sanoi vielä "anteeksi kollegani puolesta".

Pojalla oli kuumetta 40astetta ja oli jo alkanut kuivua,ikinä ei saatu selville että miksi lääke ei saanut kuumetta laskemaan.

Tämä ei ollut lääkäri, mutta raskaana ollessani muuton jälkeen soitin uuden paikkakunnan neuvolaan varatakseni aikaa. Ajanvaraaja ei löytänyt aiempia käyntejäni, koska olin juuri muuttanut ja tämä olisi ollut ensimmäinen käynti ko. paikkakunnalla. No tämähän jaaritteli tunnin kuinka minun pitää alkaa hoitaa asiani ja kuinka merkintöjä ei vain löydy, sitten hoksadi olenkohan antanut vapaaehtoiset  luvat omakannasta että saa näkyä toisellakin alueella, mitä oltiin yritetty sairaalan henkilökunnankin toimesta laittaa päälle luvallani, koska ne eivät olleet menneet päälle kuitenkaan kokonaan kun olin ne itse käynyt laittamassa.

Tunnin tivaamisen jälkeen ja tämän selitettyäni aloin ärsyyntyä ja tokaisin, että nehän ovat vapaaehtoisia eikä minun tarvitse niitä laittaa päälle jos en halua, että voisinkohan nyt vain saada sen ajan jonka vuoksi soitin, voin ottaa neuvolakortin mukaan niin siitä näkee. No vihdoin antoi minulle ajan, käski taas hoitaa asiani jatkossa kunnolla ja laittaa elämäni järjestykseen (!?) koska minusta tulee äiti. Tunnin päästä soitto minulle takaisin, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen, koska en ollut laittanut niitä vapaaehtoisia kantalupia päälle, jotta hän näkisi tietoni. Edellisen puhelun aikana olin vielä kerran yrittänytkin hänen siinä neuvoessaan, mutta ilmoituksessa luki etten suostunut laittamaan niitä (edelleenkin VAPAAEHTOISIA) lupia päälle enkä piittaa lapseni terveydestä! 

Lääkäri oli myös terveyskeskuksessa kaivanut minusta lukioaikaisen merkinnän, jossa olin kertonut käyttäneeni kannabista, ja tehnyt lastensuojeluilmoituksen jonka mukaan käytän kannabista ja alkoholia (en tiedä mistä alkoholin repäisi, kun en sitä ole oikein ikinä käyttänyt). Olin siis 30 saadessani lapsen ja lukiossa olin ihan normaalisti suoraan peruskoulusta 16-19 vuotiaana. Lasuilmoituksen syynä oli kirjattu huoltajan runsas päihteiden käyttö. Niin siis yli 10 vuoden takainen, joka ei missään määrin ole koskaan ollut runsasta!

Jollakin raskaudenaikaisella käynnillä kerroin lopettaneeni tupakan ensimmäisellä kolmanneksella, sanoin polttaneeni noin 5-6 päivässä, mutta lääkäri kirjasi että poltan askin päivässä. Ja siis edelleen, ei mitään merkintää lopettamisesta, ja edelleen he siellä käyntien yhteydessä näkee että poltan askin päivässä!

Lisäksi synnytyksen yhteydessä sukuni sairaushistoriaan minulle oli kirjattu perinnöllinen psykiatrinen sairaus, vaikkei sellaista koskaan ole ollutkaan, ja lääkärikin totesi ettei minulla sellaista ole, kun ei ole ikinä mitään psykiatrisiin ongelmiin viittaavaa ollutkaan, mutta se nuoruuden kannabiksen kokeiluni oli tämänkin merkinnän takana, koska yksi kannabiksen tunnetuista vaikutuksista on vainoharhaisuus. Merkintä ei ole vieläkään poistunut, enkä tiedä poistuuko koskaan. 

Onneksi tästä ei mitään suurempia ongelmia seurannut lastensuojelun kanssa, koska ymmärsivät aika nopeasti ettei minulla ole tai ole ollutkaan päihdeongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Korjauspyynnöt AINA kirjallisesti HVA Kirjasmoon. 

Jos ei onnistu sitä kautta niin potilasasiamies. Jos tämä ei auta niin AVi tsi Valvira. 

Ja mikään noista ei auta, jos Lääkäriä ei huvita korjata kirjausta, hän on Jumala tässä tapauksessa.

Lääkärikäyntiin kannattaa suhtautua kuten poliisikuulusteluun, mitään ylimääräistä ei kannata kertoa tai sanoa, koska se päätyy loppuelämäksi reposteltavaksi kantaan jne. Jos lääkäri kysyy, vastaa ja kannatata miettiä onko valkoinen valhe parempi kuin totuus, koska palataan tuohon että mitään historiastaan ei pysty poistamaan kanta-rikoskertomuksesta, poliisin rikosrekisteri sentäs vanhenee, Kanta ei. 

Lääkärien kannattaisi ehkä miettiä onko tämä optimitilanne, olisiko parempi luottamussuhde hyvä asia, ja kaikkea ei juoruttaisi kantoihin.

Lapsen märkärupi oli mukama  ihottuma väärästä pesuaineesta. Oltiin reissuun lähdössä. Ihanaa, kun kiitos tämän lääkärin levitettiin märkärupea bussissa ja hotellissa.

Oikea jalkani on ollut turvonnut pitkään. Aluksi se turposi silloin tällöin, mutta nyt on ollut jämähtänyt siihen turvotukseen yli vuoden. Erään kerran siihen tuli yht'äkkisesti pariksi päiväksi hirveä kipu eikä sillä pysynyt astumaan ollenkaan. Tk-käynnillä lääkäri tunnusteli ja katseli jalkaa, kysyi onko mulla ollut syöpää. Ei avannut mitenkään kysymystään. Laittoi ultraan että suljetaan verisuonitukos pois. Kahdesti ultrattiin, ei löytynyt mitään, ja kun kysyin milloin tulen seuraavaksi, sanoi ettei kuulu heille koska ei ole akuuttia hengenvaaraa.

Määräsi panacodit kipuun, mutta kun menin apteekkiin, sanoivat ettei täällä mitään reseptiä ole. Ei ollut seuraavana aamunakaan, joten lähdin uudelleen TK:hon kysymään unohtiko lääkäri kirjata reseptin, jonka sanoi jo kirjoittaneensa. Lähdin siis paikanpäälle, koska puhelimessa sanoivat tk:ssa etteivät näe mitään merkintää että resepti olisi tehty. No, en saanut mitään vastausta ennenkuin lähdin lopulta tuntien päästä kotiin, ja löysin maisasta että lääkäri olikin heti käynnin jälkeen peruuttanut Panacod reseptin ja vaihtanut sen suositukseen ottaa buranaa 3x päivässä, eikä kukaan ollut ilmoittanut minulle mitään, vaikka tilanne ei ollut muuttunut mitenkään näiden määräysten välillä. Oli vastasyntynyt vauva jonka kanssa jouduin hyppimään yhdellä jalalla, kun muuten en pystynyt liikkumaan. 

Vieläkään en ole saanut mitään arvauksia mikä kyseessä ja tämä tapahtui talvella, jalka edelleen turvonnut. Jouduin ostamaan uudet kengät koska vanhat eivät enää mahdu tähän jalkaan, ja mielessä vaivaa edelleen se puskista tullut kysymys onko mulla ollut syöpää. No ei ole ikinä tutkittu, niin en tiedä. Serkkuni kyllä kuoli juuri syöpään muutama vuosi aiemmin 27-vuotiaana. Vastasyntyneen kanssa unohdin käynnin jälkeen tuon syöpäutelun, mutta nyt se kyllä kummittelee mielessä.

Tää ei nyt oo diagnoosi, mut tutkimustapa:

Kyseessä henkilö, jolta mennyt solisluu. Tk-lääkäri tutkii tilannetta ja toteaa "hyvinhän tämä käsi liikkuu" siihen malliin niin kuin ei mitään vikaa koko kädessä. Mutta lääkäri ei kuitenkaan pyytänyt tutkittavaa itseään nostelemaan sitä käsivartta ylös, sillä kyllähän se käsivarsi eli raaja hyvin liikkuu kun lääkäri sitä raajaa nostelee ja liikuttelee.

Että semmonen tk-lääkäri. Laittoi kuitenkin rtg:iin, jonka perusteella sitten tosiaankin totesi että solisluu katki. Toki, tämäkin vanha ja moneen kertaa kerrottu sketsi siitä samasta tk-röntgenistä: Pukuhuoneessa hoitaja käskee riisua t-paidan, no, siinä kun sitä riisutaan niin hoitaja rupeaa yhtäkkiä huutaamaan "apua tänne, tää pyörtyy just!", niin tutkittava ei tokikaan tuntenut minkään moista pyörtymystä, mutta ilmeisesti hoitaja ei ole ollut koskaan nähnyt solisluunmurtumapotilaan selkäpuolta, sillä kun solisluu on murtunut, niin hartialinja roikkuu kyllä siltä murtuman puolelta pahan näköisenä... Samalta kuin jos takki olis ripustettu sellaiseen henkariin jossa toinen puoli henkarin vaatetta kannattelevasta poikkipuusta olis poikki.

Juu "tää pyörtyy just" ja sitten siihen ryntää joku äkänen kuin... toinen hoitsu ja rupeaa tuppimaan hampaat irvessaä että "istu siihen ja pää polviin".

Just Minä en tiedä osuuko mun kohdille aina täysin .... hoitajia ja muuta henkilökuntaa, kaikkina niinä harvoina kertoina kun olen tk:ssa käynyt.

Juu, tää kanssa sitten vuosien päästä kun piti käydä kynsivallintulehduksen takia tk:ssa. Varpaassa se tulehdus ja lääkäri punktoi sieltä märkää ulos, niin siinä kun käskettiinn laverille makaamaan, niin hoitaja nosti sitä laveria ylemmäs jotta lääkärillä olis hyvä työasento. No, lääkäri kehottaa pitämään jalkaterää paikallaan kun se sitä neulaa sinne kynsivalliin tunkee, puudutus, no, miten pidät, kun se liike tulee ihan refleksinä???? Ja sitten kun toimenpide on ohitse, hoitaja ei enää muistakaan että olis sitä laveria nostanut joten.... Tietty olis pitänyt ärähtää, että viittitkö laskea tätä alespäin etten lennä nokilleni,,, vaan en viitsinyt... Mut lyhyt muisti noilla hoitajilla.... Näköjään!

Juu, ei ne mitään palvelijoita olekaan!

Terkkariin saa mennä mutta ei ole pakko jos saa parempaa hoitoa muualta. Luulee saavansa.

Vierailija kirjoitti:

Sain kesällä täydellisen vanhanaikaisen hermoromahduksen. Oli ollut töitä 3kk ilman taukoa (yrittäjä). Sitten tuli samaan aikaan hirveä  juhannuskiire, 1 alainen jäi pois töistä ryyppäämään, ja ex-mies pommitti 4vrk satoja uhkausviestejä ja ilmestyili kännissä yritykseeni häiriköimään. Aloin kiljua asiakkaille ja kollegoille ja laitoin firman ovet lukkoon kesken täyden sesongin.

Tuli se hermoromahdus.

Terveyskeskuslääkärin mielestä "masennus."

No ei ollut. Hommasin itse rauhoittavia, 2 päivää niitä naamaan sekä täyslepo kotona pimeässä huoneessa.  Sen jälkeen takaisin töihin. Olin sillä omahoidolla kunnossa ja olen edelleen.

En ole yrittäjä mutta vähän samat oireilut itsellä työssä. Viimein menin työterveyteen, ensin viskottuani tavaroita seinään töissä ja huudettuani työkavereille. Kireyttä, väshmystä ja itkeskelyä ollut pitkään. Hoitaja oli ilkeä. Ensimmäinen kysymys oli "no, minkäslaisia ongelmia siellä kotielämässä on? " Kirjaukset Kantaan olivat sitä luokkaa että jouduin pyytämään oikaisua. Apua ei siis kannata aina hakea työterveydestä. He ovat työnantajan talutushihnassa. Kaikki on työntekijän siviilielämästä johtuvaa. En enää mene ikinä sinne pyytämään apua, seuraavaksi irtisanoudun suoraan. 

"Ei sulla keliakiaa ole kun se on vanhusten tauti."

Kun keliakia oli sitten diagnosoitu, tuli hoito-ohjeeksi "Nyt täytyy sitten välttää kotimaisia viljoja."

Ei sentään määrännyt hoidoksi pahan veren laskua, tervaa ja höyheniä.

No siis, aina kun käyn omassa terveyskeskuksessani hakemassa sairaslomaa, todistuksessa lukee on lapsen sairaslomatodistus ja huoltajan kohdalla lukee tietenkin äitini yhteystiedot. Niin siis olen 31 ja näin ollut siitä lähtien kun vuosia sitten muutin ko. terveyskeskuksen alueelle. Lapsena asuin eri alueella eli ei ole jäänyt mitenkään lapsuudesta nuo äitini yhteystiedot mitkä ilmestyy jokaiseen sairaslomatodistukseen. Kukaan ei ole vielä osannut kertoa miksi näin tapahtuu, mutta olen tietenkin jo vuosien saatossa tottunut siihen.

Kunnallisella hammaslääkärillä repivät kaikki takahampaani yhtä lukuunottamatta pois, ja kun menin yksityiselle lääkäri ihmetteli miksi ne on poistettu kun olisi voinut hoitaakin 😭😭 Alle 30-vuotiaana! Ei ole yhtään juurihoitoa tehty eikä kaikkiin olisi ollut tarvettakaan, nyt tuosta yhdestä ne pitää kiinni kynsin ja hampain ja paikkasi siitä paljon isomman reiän kun missään noissa muissa on ollut. Sanoi tosin, ettei aleta juurihoitaa jos paikkaus ei riitäkään, koska ei ole vieressä hammasta tai vastakappaletta. Sen jälkeen olisi enää etuhampaat sillä puolella. Alhaalla enää yksi takahammas ja ylhäällä pari. Suuhygienisti kertoi kanssa juuri että toiseksi viimeistä takahammasta ylhäältä ei saisi koskaan poistaa ellei ihan oikeasti ole pakko, sillä se on purennan kannalta kaikkein tärkein. Nyt purenta on romahtanut, kaunis suora hammasrivistöni liikkunut koska poistivat ensimmäiset liian nuorena, kun vuoden päästä ne eivät enää olisi liikkunut. Lisäksi leukani kipeytyy tuon purennan takia niin kovasti nykyään pureskellessa, etten saa syötyä kokonaista lautasellista ruokaa, koska leukani ei kestä sitä enää.

Enkai nyt osannut kyseenalaistaa hammaslääkäriä reilu 20 vuotiaana kun sanoi että poistetaan hammas, luulin että silloin se pitää poistaa eikä muita vaihtoehtoja ole! Yhtäkään ei ole yritetty juurihoitaa tai paikata, vaikka osaan olisi riittänyt pelkkä paikkaus!

Johtuu varmasti siitä, että hoidin hampaani huonosti parikymppisenä parin vuoden ajan masennuksen takia, joten ovat ajatelleet ettei näitä kannata yrittää pelastaa koska tämä ei hoida hampaitaan vaikka olin jo monta vuotta hoitanut ne todella hyvin ja parantunut masennusjaksosta.

Mulla tk-lääkäri vyöruusun, joka aiheutti kovia toispuoleisia hermosärkyjä ja ihon ylituntoa (kosketus sattui) ja rakkuloita, diagnosoi niskakivuksi ja toivotti vain liikunnan iloa! Kun kysyin rakkuloista, ei vastannut mitään. Suututti seuraavina öinä kun ei saanut kovien kipujen takia nukuttua. Lopulta oli pakko mennä yksityiselle ja heti katsoessaan rakkuloita uusi lääkäri sanoi, että kyseessä on vyöruusu. Määräsi viruslääkkeen ja kovat kipulääkkeet, jotta hermokipu ei kroonistuisi.

Tk-lääkäri  osaamattomuuden takia olisin siis voinut pahimmillaan jäädä vuosiksi invalisoivan kivun uhriksi. Kunnon lääkityksestä huolimatta meni lähes kaksi kuukautta ennen kuin ylitunto meni ohitse ja vaatteen hipaisu ei sattunut ym.

En ymmärrä, miten eka lääkäri ei pystynyt tajuamaan vyöruusua, kun oli kaikki klassiset oppikirja oireet. 

Jee, liikunnalla lähtee hermokipu pois...