Luetellaan tänne Tk- lääkäreiden "parhaat" diagnoosit ja hoito-ohjeet

Tammisaaren sairaalassa kieltäytyivät tutkimasta legionalaista, väärät antibiotit, tehtiin verensiirto yms. No yksityisella varmistui sitten legionalaiseksi, meinasin vain kuolla siihen. perusteluja oli mm vesiputkien pituus ja se että niin harvinainen ettei kannata tutkia. Toisekseen ei edes tienyt että akuutissa vaiheessa katsotan virtsasta eikä verestä mitä hoki HYKsin asiantuntija.

Pojaltani leikattin tyrä kun hän oli kaksi kuukautta vanha. Voi siis tulla lapsellekin.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen oli todella suuressa im-vaarassa, oli suunnitelmat ja kaikki, viranomaiset estivät teon ja toimitti päivystykseen, jossa lääkäri vaan sanoi että "syö kotona diapamia viikon ajan ja vähennä sitä sitten, niin kyllä se siitä." Tapahtui tällä viikolla. Apua ei saa vaikka oli matkalla asian x eteen. Terveydenhuolto on stnan hyvässä jamassa.

Mitenkään ottamatta muuhun kantaa, mutta halusiko sinun tuttusi apua? Pakkohoitoon ei voi laittaa pelkän itsemurhasuunnitelman perusteella. 

Vaimolle tuli karmea päänsärky ja lievää kuumetta. Tk:ssa lääkäri diagnosoi pitkittyneen migreenin (vaimolla ei koskaan ole ollut migreeniä). Buranaa suoneen ja kotiin. Seuraavana päivänä uudestaan terkkariin. Toinen lääkärikin meinasi laittaa kotiin, mutta laittoi lopulta keskussairaalaan. Siellä arpoivat vielä kaksi päivää ennen kuin kuvasivat pään; aivoverenvuoto. Suoraan lanssilla yliopistossairaalaan ja leikkauspöydälle. 

Kolme viikkoa myöhemmin vaimo kotiutettiin yliopistossairaalasta ensin kotipaikkakunnan tk:een vuodeosastolle. Siellä sairaanhoitaja tuli paikalle ja sanoi vaimolle: "Teillä on siis migreeni". Vaimo vastasi että ei kun olin aivoleikkauksessa. Sairaanhoitaja lähti hämillään pois ja hetken päästä paikalle tuli se eka  kerran "Buranat suoneen ja kotiin" lääkäri. Sanaakaan sanomatta se repäisi vaimon otsalta irti siteen joka oli leikkaushaavan päällä. Lääkäri katsoi leikkausarpea, kääntyi kannoillaan ja häipyi sanaakaan sanomatta. Eikä enää käynyt vaimoa katsomassa. 

Miks otsalla side jo aivoleikkaus tehty? Ei siitä mennä aivoihin juuri  koskaan.

Sydänkohtaus on närästystä, sydänfilmi on tarpeeton.

Vierailija kirjoitti:

Kärsin 6viikkoa korvatulehduksesta, joka myöhemmin alensi vasemman korvan kuuloani ja aiheutti ikuisen tinnityksen. Lääkäri ei koskaan katsonut korvaani, vaikka korvakivusta mainitsin ja kävin hänellä 11 kertaa. Diagnoosina oli niskasärky.. selevä.

Ei tuo tuollainen kyllä ainakaan ole mitään resurssien säästämistä, ennemminkin toisinpäin. Väärät diagnoosit ja lääkärin toiminnan takia turhiksi jäävät käynnit aiheuttavat yksinkertaisesti rahanmenoa. Sairaspoissaoloina ja tämänkin ketjun tarinoiden viivyttelyn jälkeen kiireellisiksi muuttuneine toimenpiteineen. Vai ajatellaanko, että hyvä palvelu innostaisi hakemaan hoitoa myös vaivoihin, joiden takia nyt eivät lääkärille viitsi lähteä? Penny wise, pound foolish.

Vierailija kirjoitti:

Sydänkohtaus on närästystä, sydänfilmi on tarpeeton.

Sydänkohtauksia on monenlaisia.  Sitäpaitsi, sydäninfrakti ei välttämättä aina  edes näy sydänfilmissä. Tämän tiedän tasan tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sydänkohtaus on närästystä, sydänfilmi on tarpeeton.

 

Äläpäs höpöttele taas. Sydämfilmi on rutiininäyte, kun ihmisellä on sydänifraktiin viittavia oireita.

Mutta oireiden perusteellaa ja sydäntä kuunnellen, lääkärit määräillevät näytteet, myös päivystksessä.

Vierailija kirjoitti:

Tehtaan lääkäri tutki isääni, jolla oli huimausta, pitkittynyt yskä, ysköksiä, hengenahdistusta, rintakehän jatkuvia kipuja, käheyttä ja keuhkokuume. Hänen oli myös vaikea niellä ruokaa , ruokahaluttomuuttakin oli ja isäni laihtui. 

Tehtaan lääkäri määräsi lepoa ja jotain pillereitä. Toivoi että työ jatkuu piakkoin kun tervehtyy. Tuo "puoskari" ei todennut enää mitään kun isäni kuoli parin kuukauden kuluttua. Isälläni oli aggressiivinen keuhkosyöpä. Se todettiin vasta jälkeenpäin.

 

Noin pitkälle edenneeseen keuhkosyöpään ei leikkaus olisi enää auttanut. Muutoinkin  keuhkosyöivillä on huono ennuste

 

Pirullisinta kaikissa syövisdä on se, että ne alkavat oireilla vasta sitten, kun syöpä on jo erittäin pitkälle kehittynyt.

Syöpähän muhii ihmisen kehossa jopa vuosiakausia, kenenkään tietämättä, että ihmisessä on syöpäsoluja.

Ei sitä edes löydetä  ihan varhaisessa  vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoi koneelta mitä lääkettä olin edelliseen flunssaan saanut.

- oliko tää hyvä? Laitetaanko sitä?

Kuka menee flunssan takia lääkäriin?

Ihan samaa mieltä,hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa...

Vierailija kirjoitti:

Toinen korvani vaurioitui kun joku puhalsi paperipussin ilmaa täyteen ja poksautti sen minun lähellä. Korva meni samantien täysin tukkoon pariksi viikoksi ja sen jälkeen alkoi voimakas tinnitus ja kipu. Hakeuduin lääkäriin selvittääkseni vauriot. Lääkäri ei uskonut ollenkaan, että korva meni niin tukkoon jostain pussin poksautuksesta vaan uskoi että se on vaan tulehtunut muuten ja että kuvittelin vaan että oireet johtui kovan äänen seurauksesta. Mitään merkkejä tulehduksesta ei kuitenkaan löytänyt ja määräsi antibiootteja. Menin parin viikon päästä uudestaan lääkäriin, kun korvaan edelleen koski ja tinnitti. Lopputulos, ei mitään tulehdusta edelleenkään, mutta määräsi

toista antibioottia silti vielä vielä kuurin. En todellakaan syönyt.... eikai nyt antibiootti tinnitusta poista! Tästä jo vuosia aikaa ja edelleen kärsin tinnituksesta mikä johtuu pussin poksauttamisen tuottamasta äänestä mitä lääkäri ei suostunut uskomaan, k

Esim. ilmapallon pamauttaminen sisätiloissa lähietäisyydeltä voi vastata mittausten mukaan äänetään haulikolla ampumista (riippunee pallon koosta). Hauska leikki.

Minun lapsellani oli ollut 5 päivää flunssa, ja mentiin lääkäriin, koska valitti korvakipua. Minä yskin vastaanotolla, lääkäri totesi, että voitko ystävällisesti yskiä hihaan ja pois päin. Juuri niin yritin tehdä, mutta lapsi kiemurteli sylissä eikä häntä pitelemättäkään voinut jättää, jotten joku yskäisy saattoi mennä ohi hihan. Lääkäri halusi kuunnella minun keuhkot! Sanoin, että kun lapsella on korvakipua. Lääkäri sanoi, että jos on vasta viides päivä, niin ei siihen mitään antibioottia määrätä. Ja kuunteli sitten minun keuhkot. Että vie vaan lapsi lääkäriin, niin itse joudut tutkittavaksi. 

Hymyilee vieläkin levesti vaikka jalka amputoitu. En suosittele vahvoja lääkkeitä

Menin valittamaan närästystä,rintakehää ja kurkkua korvensi,ääni oli käheänä ja yskin limaa. Lääkäri käski lopettaa tupakoinnin eikä uskonut kun sanoin,etten edes polta. Sitten halusi kuunnella keuhkot ja kysyi  pitääkö minun saada sairaslomaa (ei mikään työterveyslääkäri vaan yleislääkäri tk.ssa). Tuntui,ettei edes kuunellut minua.

Luulisi jokaisen lääkärin nyt tietävän että  limaisuus ja käheytyminen littyvät närästykseen.

Huvittaa tämä ketju, jossa viisastellaan siitä miten lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin. Ihminen on monimutkainen otus ja sairauksia on tuhansia. Yleisimmät syyt lääkärilläkäynteihin lienevät vatsaoireet, päänsärky, flunssa ja selkäkipu. Yleensä ne ovat ohimeneviä, mutta ihmiset eivät hyväksy sitä. Aina vaaditaan labroja, kuvausta ja lääkkeitä kuin kyseessä olisi ruokakauppa, jonka hyllyltä voi valita mitä haluaa. Lääkäri pyrkii oirekuvan perusteella tekemään parhaan diagnoosin. Joskus vakavan sairauden oireet ovat alussa niin lieviä, ettei niiden perusteella diagnoosia voi vielä tehdä. Onneksi harvoin kyseessä on vakava sairaus ja jos on, niin kyllä kivut myöhemmin ajavat vastaanotolle. 

Oliko siis migreeni vai joku muu, mikä?

Vierailija kirjoitti:

Oliko siis migreeni vai jokin muu, mikä?

Säästöjen vuoksi keskussairaalassa ei ole enää erikseen reumapolia ja reumalääkäreitä,vaan potilas käy tarkistuksissa ja tarvittaessa kortsisonipiikillä terveyskeskuksen yleislääkärillä. 

MInulla kipeytyi polvi,kuumotti ja tuntui että keräsi nestettä. Varasin ajan lääkärille sanoen,että nestettä pitää varmaan imeä pois ja piikittää kortsonia. Sovitulla ajalla oli vastassa hontelo,rillipäinen mieslääkäri joka oli suorassaan kauhuissaan kun sanoin että polvi pitää ultrata ja varmaan imeä nestettä sieltä "ei me sellaista tehdä!" Katsoi tietoni,mumisi ja häipyi johonkin. Jonkin ajan päästä tuli vanhempi mieslääkäri,tunnusteli polven ja  totesi että "joo on siellä nestettä". Haki neulan, EI ULTRANNUT vaan iski neulan sisään ja sai ulos hiukan nestettä. Esitteli sitä ja häipyi. Nuorempi mieslääkäri istui koneella seliin minuun ja piti itse kysyä, voinko poistua. Polvi kipeänä ja ihmeissäni kenkkasin ulos.

eturauhastulehdukseen suositeltiin mahdollisimman paljon s*ksiä puolison kanssa, mieluiten joka päivä. Ymmärrän että syöksyt parantavat tulehdusta, mutta milläs perustelet puolisolle tämän. Ei se itsekseen vatkaaminenkaan päivittäin niin hauskaa enää tässä iässä ole.

Mies 55v