Jos olisi pakko, olisitko vuoden vankilassa vai viisi vuotta pakkohoidossa psykiatrisessa sairaalassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vankilassa tietenkin. Olen kerran joutunut psykiatriselle osastolle (poliisit haki, perätön ilmoitus. Exä teki). Vaikka pääsin pois jo puolen tunnin jälkeen, siis pakkohoitomääräys peruttiin, en ole ikinä pelännyt niin paljon. Täysin zombeiksi lääkittyjä, kirjaimellisesti kuolaavia ihmisraunioita tuijottamassa seinään.

Mulle ei muuten ole tähän päivään mennessäkään selvinnyt, miten lääkäri voi kirjoittaa pakkohoitomääräyksen tapaamatta mua ollenkaan? Onneksi paikalla ollut lekuri tunsi mut ja pääsin pois. Hirveä paikka.

Ihan kauheaa :'( Miten tuollaista voi olla, vielä Suomessa?

Holhoojaa. Ei olekaan. Ensinnäkin kyseinen henkilö tuskin on ehtinyt osastolla viettää aikaa, kun puhuu puolesta tunnista. Hänestä on tehty tarkkailulähete psykiatriseen arvioon, psykiatri arvioi ettei hoidon tarvetta ole ja tarkkailuun ei asetettu. Ei siis kukaan tehnyt pakkohoitomääräystä. Ja tämä kommentoija tuskin tietää tuon puolen tunnin kokemuksen jälkeen mitään noiden muiden potilaiden voinnista, lääkityksestä ja sairauksista. Pelkkää lietsontaa tämä kommentti.

Ei kun tarkoitin tuota miten ne kaikki ihmiset siellä oli saatu seinää tuijottamaan. Jos se on totta , sairasta.

Pakkohoidossa on yksi sellainen huono puoli, mitä moni sellainen, joka ei ole joutunut mielenterveysviranomaisten kanssa tekemisiin, ei tiedosta. Se nimittäin altistaa kierteelle. (Tiedän toki vankilakierteenkin olemassaolosta, mutta vastaava liittyy mielenterveyteen.) Vaikka joutuisit pakkohoitoon vain pariksi kuukaudeksi, siinä ehditään tehdä tuhoa sen verran, että vapauduttuasi et toimi normaalisti tai vaikuta ihan normaalilta ja koska olet edelleen tarkkailun alla, kynnys päätyä sinne uudestaan on huomattavasti madaltunut.

Jos esim. menet terveyskeskukseen leikattuasi sormeen veitsellä tai menet valittamaan ankaria päänsärkyjä, lääkäri näkee tiedoistasi, että taustalla on ”rankkaa oireilua”, jota hoidettu juuri pakkohoidossa. Hän näkee kaiken sanomasi tuon tiedon valossa ja saattaa tulkita sinun yrittäneen satuttaa itseäsi veitsellä tai päänsärkyjen johtuvan kuulemistasi äänistä (vaikka kieltäisit ettet kuule ääniä, eihän hullua uskota).

Ennen kuin huomaatkaan olet matkalla uuteen kolmen päivän arviointiin sairaalaan ja mitä ponnekkaammin vakuutat olevasi terve, sitä sairaudentunnottomampana sinua pidetään. Saat uuden lääkekäsittelyn ja niin edelleen vointisi heikkenee. Jatkossa pelkäät lääkäreitä tämän takia yhä enemmän, etkä uskalla käydä hoidattamassa mitään vikoja, kun stigma on sinuun isketty. Silloin somaattiset sairaudet jäävät hoitamatta ja syövät huomaamatta. Ja tätähän siis tapahtuu ihan sellaisillekin mielenterveyspotilaille, joilla ei ole pakkohoitomerkintää. Pelkät mt-diagnoosit riittävät ongelmiesi ohittamiseen.

Noh periaatteessa vankilassa. Kuulostaa aika helpolta, vaikka vapaus onkin viety, mutta niin se olisi molemmissa vaihtoehdoissa. Toisaalta mielisairaala, en tiedä millaista olisi elää itseni kanssa, jos olisin tehnyt jotain sellaista, minkä vuoksi vankilaan joutuisin. Toki tämä riippuu ehkä rikoksesta ja oman elämän olosuhteista, en kuitenkaan tuomitse suoralta kädeltä vankeja, jotka eivät ole satuttaneet toista elävää.

Ehkä myös vihdoin tervehtyisin pakkohoidossa, olen tehnyt jo niin paljon sen eteen, että pääsisin masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta alkaa jo olla toivoton olo, ehkä viisi vuotta pakkohoidossa hoitaisi homman. (En oikeasti tiedä millaista se on, varmasti kamalaa, ei ole tarkoitus vähätellä tuota kokemusta)

Vankilat ovat suomessa kuin hotelleja joten viettäisin vuoden vankilassa.

Vuoden vankilassa. Sen voi lusia yksin sellissä ja vaikka opiskella tuo aika omassa rauhassa. Psykiatrisessa joudut pidempään sietää niitä hulluja. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus muistaakseni Hesarissa oli juttu Turussa toimineesta johtavasta psykiatrista joka oli ilmeisesti narsisti ja vaimoaan kohtaan väkivaltainen. Tämä nainen kertoi että mies oli uhannut järjestää hänet helposti "piikki p.erseeseen" pakkohoitoon.

Muutenkin olen miettinyt, että onkohan psykiatrinen hoito jonkinlainen porsaanreikä ties mille "hyväveljille" järjestää henkilöitä pois tieltään? Vähän kuin taustalla, täällä muuten suht oikeudenmukaiselta vaikuttavassa Suomessa. Tai siis ainakin yksi keino. 

Ei ole. Et tiedä kuinka tarkka prosessi se oikeasti onkaan.

Mielummin vaikka viisi vuotta vankilassa kuin vuoden pakkohoidossa. Pakkolääkitys neurolepteillä on hirveä ajatus ja ne jättävät myös jälkensä.

Entä jos joutuisitte vankilassa rais katuksi toisten vankien taholta? (nainenkin voi rais kata) Tätä ei ainakaan leffojen jne mukaan vankiloissa valvota toisin kuin psykiatrisella osastolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran joutunut psykiatriselle osastolle (poliisit haki, perätön ilmoitus. Exä teki).

Nää on jänniä juttuja. Minulla on sivusta seuraajana kokemusta siitä, että vaikka äiti poraa ja vieressä jo täysi-ikäinen lapsensa rukoilee pääsyä päivystyksessä pakkohoitoon, koska lapsi kuulee ääniä ja on valmis tappamaan itsensä, sanotaan vain, että ota särkylääkettä ja mene maanantaina terveyskeskukseen.

Sama juttu. Ystävälläni on poika jolla on diagnosoitu skitsofrenia. Välillä kuulee ääniä ja äiti on joutunut fyysisesti estämään poikaa tappamasta itseään. Jos, siis JOS, ambulanssi tulee, tai poika saadaan sairaalaan, hän käyttäytyy kuin herran enkeli ja vannoo että ottaa lääkkeensä eikä tapa itseään. Eikä joudu hoitoon.

Sitten on näitä, jotka joutuvat omien sanojensa mukaan perättömien ilmoitusten vuoksi. Oma sukulaiseni joutui. Hän on mielenterveysongelmainen ja siksi etääntynyt suvusta, mutta ei ole tietoa että olisi mitenkään vaarallinen itselleen tai muille. Mutta oli tahdonvastaisessa hoidossa pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos joutuisitte vankilassa rais katuksi toisten vankien taholta? (nainenkin voi rais kata) Tätä ei ainakaan leffojen jne mukaan vankiloissa valvota toisin kuin psykiatrisella osastolla.

Periaatteessa myös psykiatrisella voi joutua raiskatuksi. Huoneissa on 2-3 ihmistä ja ovia ei lukita koskaan. Ei siellä mitään kameroita ole eikä kukaan valvo kuin ruokailuissa ja yhteisessä tilassa.

Vuosi vankilassa olisi huippujuttu ja vielä parempi jos saisi olla viisi vuotta. Voisi suorittaa akateemisen tutkinnon valtion piikkiin rauhallisessa all-inclusive yksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus muistaakseni Hesarissa oli juttu Turussa toimineesta johtavasta psykiatrista joka oli ilmeisesti narsisti ja vaimoaan kohtaan väkivaltainen. Tämä nainen kertoi että mies oli uhannut järjestää hänet helposti "piikki p.erseeseen" pakkohoitoon.

Muutenkin olen miettinyt, että onkohan psykiatrinen hoito jonkinlainen porsaanreikä ties mille "hyväveljille" järjestää henkilöitä pois tieltään? Vähän kuin taustalla, täällä muuten suht oikeudenmukaiselta vaikuttavassa Suomessa. Tai siis ainakin yksi keino. 

Ei ole. Et tiedä kuinka tarkka prosessi se oikeasti onkaan.

No nämä kokemukset mitä tännekin on tullut, eivät varsinaisesti anna samaa kuvaa asian laidasta.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos joutuisitte vankilassa rais katuksi toisten vankien taholta? (nainenkin voi rais kata) Tätä ei ainakaan leffojen jne mukaan vankiloissa valvota toisin kuin psykiatrisella osastolla.

Pakko nyt puhkaista sinun kupla, mutta kyllä rais kaamista tapahtuu psykiatrisellakin osastolla ja itseasiassa muillakin osastoilla, mutta siitä ei puhuta. Itsekin tällaista todistanut kun eräs miespotilas pääsi liikunta ja puhekyvyttömien naisten huoneeseen öisin ja sitten teki siellä.. Mutta kun ovia ei saa lukita sääntöjen mukaan keneltäkään. Yöaikaan mahdoton vahtia. Se on aika vaikeaa kun on yksi yöhoitaja ja paljon potilaita sekaosastolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos joutuisitte vankilassa rais katuksi toisten vankien taholta? (nainenkin voi rais kata) Tätä ei ainakaan leffojen jne mukaan vankiloissa valvota toisin kuin psykiatrisella osastolla.

Pakko nyt puhkaista sinun kupla, mutta kyllä rais kaamista tapahtuu psykiatrisellakin osastolla ja itseasiassa muillakin osastoilla, mutta siitä ei puhuta. Itsekin tällaista todistanut kun eräs miespotilas pääsi liikunta ja puhekyvyttömien naisten huoneeseen öisin ja sitten teki siellä.. Mutta kun ovia ei saa lukita sääntöjen mukaan keneltäkään. Yöaikaan mahdoton vahtia. Se on aika vaikeaa kun on yksi yöhoitaja ja paljon potilaita sekaosastolla.

Tuollaisessa paikassa vaan traumatisoituu, hoito jossa ei kuitenkaan ihmisestä välitetä. Kotona olisi parempi. Huoh.

Menisin vaikka mieluummin viideksi vuodeksi vankilaan kuin vuodeksi psykiatriselle. Itse en ole ikinä ollut vankilassa, mutta tuttu on vartijana ja pari kaveria on istunut alle ja yli vuoden ehdottomia tuomioita, toinen tosin pääsi puolet tuomiosta liikkumaan ulkopuolella seurannassa. Molemmat olivat vankilasta tullessaan paljon paremmassa kuosissa henkisesti kuin sinne mennessään, toinen oli opiskellut tutkinnonkin ja oli miettinyt uusiksi elämänsä arvoja. Kuulemma vanginvartijat olivat ystävällisiä, eikä mitään suurempaa valittamista, nettiin tms ei toki päässyt eli aika pimennossa oli. Vaikeinta oli kuulemma tyttöystävän näkeminen, 3 tuntia sai viikonloppuna nähdä, mutta sekin järjestyi. Uskon, että meilläkin järjestyisi, mutta olisin valmis vaikka eroamaan mieluummin kuin menemään 5 vuodeksi psyk. hoitoon.

Olen joskus syönyt unilääkkeitä, ne tekivät minusta aivan zombin, ja olen jyrkästi vastaan sitä, että ikinä enää söisin mitään Panadolia kummempaa hermomyrkkyä, ellei ole suunnilleen elämästä ja kuolemasta kysymys. Siedän sitä, että minua komennellaan ja halveksutaan, mutta en sitä, että minua diagnosoidaan tai yritetään mitätöidä.

Lisäksi tuntuu, että nykypäivän työelämä on uuvuttanut minut täysin, ja voi olla, että vanklilassa saisin jopa virkistävän hermoloman, kun kerrankin ei tarvitse oikeasti vastata mistään, on aikaa kuntoilla ja tehdä käsitöitä ja saa olla introvertti. Jos saan valita rikoksen, joka näkyy rekisterissäni, niin talousrikos, niihin suhtaudutaan lepsusti alallani ja varmasti moni on niitä tehnyt. 

Menisin vaikka mieluummin viideksi vuodeksi vankilaan kuin vuodeksi psykiatriselle. Itse en ole ikinä ollut vankilassa, mutta tuttu on vartijana ja pari kaveria on istunut alle ja yli vuoden ehdottomia tuomioita, toinen tosin pääsi puolet tuomiosta liikkumaan ulkopuolella seurannassa. Molemmat olivat vankilasta tullessaan paljon paremmassa kuosissa henkisesti kuin sinne mennessään, toinen oli opiskellut tutkinnonkin ja oli miettinyt uusiksi elämänsä arvoja. Kuulemma vanginvartijat olivat ystävällisiä, eikä mitään suurempaa valittamista, nettiin tms ei toki päässyt eli aika pimennossa oli. Vaikeinta oli kuulemma tyttöystävän näkeminen, 3 tuntia sai viikonloppuna nähdä, mutta sekin järjestyi. Uskon, että meilläkin järjestyisi, mutta olisin valmis vaikka eroamaan mieluummin kuin menemään 5 vuodeksi psyk. hoitoon.

Olen joskus syönyt unilääkkeitä, ne tekivät minusta aivan zombin, ja olen jyrkästi vastaan sitä, että ikinä enää söisin mitään Panadolia kummempaa hermomyrkkyä, ellei ole suunnilleen elämästä ja kuolemasta kysymys. Siedän sitä, että minua komennellaan ja halveksutaan, mutta en sitä, että minua diagnosoidaan tai yritetään mitätöidä.

Lisäksi tuntuu, että nykypäivän työelämä on uuvuttanut minut täysin, ja voi olla, että vanklilassa saisin jopa virkistävän hermoloman, kun kerrankin ei tarvitse oikeasti vastata mistään, on aikaa kuntoilla ja tehdä käsitöitä ja saa olla introvertti. Jos saan valita rikoksen, joka näkyy rekisterissäni, niin talousrikos, niihin suhtaudutaan lepsusti alallani ja varmasti moni on niitä tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vankilassa tietenkin. Olen kerran joutunut psykiatriselle osastolle (poliisit haki, perätön ilmoitus. Exä teki). Vaikka pääsin pois jo puolen tunnin jälkeen, siis pakkohoitomääräys peruttiin, en ole ikinä pelännyt niin paljon. Täysin zombeiksi lääkittyjä, kirjaimellisesti kuolaavia ihmisraunioita tuijottamassa seinään.

Mulle ei muuten ole tähän päivään mennessäkään selvinnyt, miten lääkäri voi kirjoittaa pakkohoitomääräyksen tapaamatta mua ollenkaan? Onneksi paikalla ollut lekuri tunsi mut ja pääsin pois. Hirveä paikka.

Ihan kauheaa :'( Miten tuollaista voi olla, vielä Suomessa?

Holhoojaa. Ei olekaan. Ensinnäkin kyseinen henkilö tuskin on ehtinyt osastolla viettää aikaa, kun puhuu puolesta tunnista. Hänestä on tehty tarkkailulähete psykiatriseen arvioon, psykiatri arvioi ettei hoidon tarvetta ole ja tarkkailuun ei asetettu. Ei siis kukaan tehnyt pakkohoitomääräystä. Ja tämä kommentoija tuskin tietää tuon puolen tunnin kokemuksen jälkeen mitään noiden muiden potilaiden voinnista, lääkityksestä ja sairauksista. Pelkkää lietsontaa tämä kommentti.

Täyttä pskaa. Minulta kysyi paikalla ollut lääkäri, että tiedätkö mikä tämä lomake on (muistaakseni A18). Kun sanoin, että en, hän kertoi sen olevan pakkohoitoon. Ja ihan tiedoksesi, kuka tahansa voi Suomessa tehdä ilmoituksen kenestä tahansa. Kokeile vaikka. Soitat 112 ja ilmoitat Lissun olevan itsetuhoinen. Hakevat osastolle. Täysin sairasta enkä uskoisi jos en olisi itse kokenut.

Vankila on parempi paikka ihan kaikin puolin. Ainakin jos sinulla on mielenterveysongelmia niin vankila on paljon parempi.

Vankilassa mielenterveysongelmat voivat jopa lievetä. Mielisairaalassa mielenterveysongelmat useimmiten pahenevat.

En ymmärrä miksi kukaan koskaan valitsisi hullujenhuoneen mieluummin kuin vankilan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vankilassa tietenkin. Olen kerran joutunut psykiatriselle osastolle (poliisit haki, perätön ilmoitus. Exä teki). Vaikka pääsin pois jo puolen tunnin jälkeen, siis pakkohoitomääräys peruttiin, en ole ikinä pelännyt niin paljon. Täysin zombeiksi lääkittyjä, kirjaimellisesti kuolaavia ihmisraunioita tuijottamassa seinään.

Mulle ei muuten ole tähän päivään mennessäkään selvinnyt, miten lääkäri voi kirjoittaa pakkohoitomääräyksen tapaamatta mua ollenkaan? Onneksi paikalla ollut lekuri tunsi mut ja pääsin pois. Hirveä paikka.

Ihan kauheaa :'( Miten tuollaista voi olla, vielä Suomessa?

Holhoojaa. Ei olekaan. Ensinnäkin kyseinen henkilö tuskin on ehtinyt osastolla viettää aikaa, kun puhuu puolesta tunnista. Hänestä on tehty tarkkailulähete psykiatriseen arvioon, psykiatri arvioi ettei hoidon tarvetta ole ja tarkkailuun ei asetettu. Ei siis kukaan tehnyt pakkohoitomääräystä. Ja tämä kommentoija tuskin tietää tuon puolen tunnin kokemuksen jälkeen mitään noiden muiden potilaiden voinnista, lääkityksestä ja sairauksista. Pelkkää lietsontaa tämä kommentti.

Täyttä pskaa. Minulta kysyi paikalla ollut lääkäri, että tiedätkö mikä tämä lomake on (muistaakseni A18). Kun sanoin, että en, hän kertoi sen olevan pakkohoitoon. Ja ihan tiedoksesi, kuka tahansa voi Suomessa tehdä ilmoituksen kenestä tahansa. Kokeile vaikka. Soitat 112 ja ilmoitat Lissun olevan itsetuhoinen. Hakevat osastolle. Täysin sairasta enkä uskoisi jos en olisi itse kokenut.

Tämä on muuten ihan totta. Toi toinen kommentoija voi työntää "lietsonnan" takapuoleensa kun ei kokemusta selkeästi ole.