Lue keskustelun säännöt.
Huomenna 15 vuotta tsunamista - mitä muistat tapahtuneesta?
25.12.2019 |
Itse muistan, kun Yrjö Länsipuro antoi tv-uutisissa haastattelua, että Thaimaassa on muutamia kuolleita. Samaan aikaan katsoin netistä kuvia Khao Lakin saaren rannalta, joka oli täynnä ruumiita. Länsipuro siirrettiin aika äkkiä muihin tehtäviin.
Kommentit (768)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen, että etsin YouTubesta mahdollisimman paljon videoita ja ihmettelin joidenkin ihmisten huonoja selviytymistaitoja.
Huonoja selviytymistaitoja? Kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan mistään tsunamista, ei sille ollut edes olemassa sanaa, ennen kuin japanin kielestä löytyi sopiva nimitys. Kukaan ei tiennyt - edes paikallisista - mitä tapahtuu tai miten pitää reagoida, jos meri lähtee vetäytymään.
Paljon puhuttiin siitä, että vapaana olevat eläimet olivat ymmärtäneet lähteä sisämaahan juoksemaan ja että ihmiset olivat ensin ihmetelleet, olivatko kaikki eläimet tulleet hulluiksi yhtäaikaa. Kai ne olivat tunteneet jostain maan värähtelystä, mistä suunnasta oli tulossa jotain suurta ja vaarallista, ja osanneet lähteä poispäin. Muistan, että joku norsuratsastusturismista elantonsa saanut oli pelastunut ihan vain sen takia, että oli lähtenyt juoksemaan kiinni karannutta elefanttiaan.
Ei se siellä horisontissa näyttänyt miltään lähestyvältä vaahtoseinältä. Se näytti pelkältä tavalliselta mereltä, kunnes lähellä rantaa pohjan noustessa nousi yhtäkkiä vesimassana maalle. Et edes sinä olisi ymmärtänyt lähteä juoksemaan sisämaahan tai kiivetä puuhun siinä kohtaa, kun meri lähti vetäytymään. Kaikki eivät edes nähneet koko tsunamia, ennen kuin se iski, koska olivat töissä, poissa rannalta, selin jne.
Mitähän sinä horiset.. Tsunami ilmiönä ei ehkä ollut kaikelle kansalle yhtä tuttu kuin tänä päivänä mutta kyllä sille oli sana ja se oli aivan tunnettu luonnonilmiö, kaakkois-aasian tsunami ei ollut ensimmäinen laatuaan eikä edes ensimmäinen meidän elinaikanamme. Se on totta että tsunami sekä sanana että ilmiönä tuli ihmisille tutuksi tätä kautta ja kai se jonkun mieleen on sitten voinut jäädä sitenkin että kyse olisi täysin uudesta asiasta. Mutta älä nyt sentään sekota mitään Godzilla-legendaa tähän että nimi löytyi vasta Japankin kielestä..
En minä ole missään vaiheessa sanonut, että koko termi keksittiin ensimmäistä kertaa vasta 15 vuotta sitten. Nimitys levisi maailmalla ihmisten tietoisuuteen ja tänne Suomeenkin 15 vuotta sitten. Oli varmasti olemassa siellä päin maailmaa, jossa tsunameita aina joskus ilmenee. Ne eivät kuitenkaan ole vuosittain määräaikaan ilmeneviä, kuten sadekaudet, hurrikaanit ja jopa se El Nino -ilmiö.
Hyökyaalto on kaksi kertaa isompi aalto kuin kyseisen merikohdan tavallinen aalto. Se esiintyy paikoitellen siellä, missä on myrskyä, ja se on siinä veden pinnassa. Tsunami on paljon laajempi, se etenee koko rannikon mitalla eikä sitä varsinaisesti voi etäältä huomata niin hyvin, koska se näyttää merellä vain tavallisilta aalloilta. Sen tuhovoima näkyy vasta aivan siinä rantaviivalla, kun koko vesimassa nousee ylöspäin. Hyökyaaltoon liittyy tuulinen ilma, mutta tsunamissa voi olla ihan kaunis, tyyni, aurinkoinen päivä.
Myös tsunami luetaan hyökyaalloksi, ystäväiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eliitin ongelmia. Olin itse yh ja kotona, ei todellakaaan ollut rahaa matkustaa jouluksi mihinkään lämpimään.
Miksi alapeukut? Se valtava eriarvoisuuden tunne, että toisilla on varaa viedä isokin perhe Thaimaaseen joululomalla (jolloin matkat ovat erityisen kalliita), ja toiset jää pakkasen keskelle kotisohvalle seuraamaan toisten lomaa telkusta, ja maksamaan kollektiivisesti pelastustoimia, on vahvin muistoni tuosta tapahtuneesta. Se eriarvoisuuden tunne oli jotenkin murskaava. Olin siihen asti pitänyt Suomea tasa-arvoisena maana, jossa ei ole ylä- ja alaluokkaa. Monet lomailleista perheistä oli vielä ruotsinkielisiä.
Olen itsekin köyhä kuin kirkonrotta mutta en voi uskoa että joku ajattelee noin kun kirjoitit. Ei ihme että maailma tuhoutuu, kun noin itsekkäitä ihmisiä on olemassa kuin sinä.
Köyhyys ei ollut tuolloin ainoa ongelmani.
Oma parisuhteeni oli loppunut muutamaa vuotta aikaisemmin miehen alkoholiongelmaan. Olin yksin ja katkera, vtutti katsoa telkkarista perheitä, jotka vielä ruikutti päästyään lämpimään toiselle puolelle maapalloa unelmamatkalle. Olisivat juosseet, kun aalto tuli. Mutta en minä sitä tuhoa aiheuttanut, sen aiheutti luonto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen, että etsin YouTubesta mahdollisimman paljon videoita ja ihmettelin joidenkin ihmisten huonoja selviytymistaitoja.
Huonoja selviytymistaitoja? Kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan mistään tsunamista, ei sille ollut edes olemassa sanaa, ennen kuin japanin kielestä löytyi sopiva nimitys. Kukaan ei tiennyt - edes paikallisista - mitä tapahtuu tai miten pitää reagoida, jos meri lähtee vetäytymään.
Paljon puhuttiin siitä, että vapaana olevat eläimet olivat ymmärtäneet lähteä sisämaahan juoksemaan ja että ihmiset olivat ensin ihmetelleet, olivatko kaikki eläimet tulleet hulluiksi yhtäaikaa. Kai ne olivat tunteneet jostain maan värähtelystä, mistä suunnasta oli tulossa jotain suurta ja vaarallista, ja osanneet lähteä poispäin. Muistan, että joku norsuratsastusturismista elantonsa saanut oli pelastunut ihan vain sen takia, että oli lähtenyt juoksemaan kiinni karannutta elefanttiaan.
Ei se siellä horisontissa näyttänyt miltään lähestyvältä vaahtoseinältä. Se näytti pelkältä tavalliselta mereltä, kunnes lähellä rantaa pohjan noustessa nousi yhtäkkiä vesimassana maalle. Et edes sinä olisi ymmärtänyt lähteä juoksemaan sisämaahan tai kiivetä puuhun siinä kohtaa, kun meri lähti vetäytymään. Kaikki eivät edes nähneet koko tsunamia, ennen kuin se iski, koska olivat töissä, poissa rannalta, selin jne.
Kyllä tsunami oli ihan tunnettu ilmiö ja sille oli olemassa nimi eli tsunami. Ihan maantiedon koulukirjoissakin käytiin tuo ilmiö lävitse meillä Suomessakin.
Paikan päällä olleista osa oli tajunnut mistä on kyse ja osannut varoittaa muita ajoissa ja lähteä ajoissa pakoon.
Ilmiö, joka on niin tunnettu, että siitä käytetään jotain japaninkielistä nimeä... Kyllä suomalaisissa lehdissä puhuttiin pitkään vain hyökyaallosta ja suuresta aallosta, ennen kuin joku asiantuntija kertoi tsunami-nimen ja oli kaiken maailman kaavakuvia siitä, miten se syntyy.
Missä ihmeessä olet ollut maantiedon tunneilla? Ihan yleistietoa koko tsunami-sana, jos itse et ollut siitä ennen kuullut se kertoo vain sinun tietämyksen tasostasi eikä ole yleistettävissä.
Ihastukseni koulusta oli matkustaneet perheensä kanssa Phuketiin joululomalle. Selasin teksti-tv:n nimilistaa toivoen, ettei heidän perheensä nimiä löydy listalta. Ei löytynyt ja olivat selvinneet.
Tämä tsunami kosketti, koska rikkaat länsimaalaiset eivät ole koskaan kokeneet millaista on joutua luonnonvoimien armoille. Pohjoismaissa etenkään ei tällaista voisi edes kuvitella.
Tragedia oli tärkeä opetus, että maalliset asiat eivät merkitse mitään, kun tällainen osuu kohdalle. Samalla viivalla tuolla olivat köyhät aasialaiset kuin deluxe bungalowissa asuvat turistitkin. Raha ei pelastanut ketään.
Itseäni koskettivat ne kuvat tsunamin jälkeen rannalla kuolleena makaavista lihavista turisteista, joita paikalliset kantoivat pois. Irvokasta kyllä, kaukaa katsottuna nämä ruumiit näyttivät vaan aurinkoa palvovilta turisteilta, niiltä samoilta, jotka hierotuttavat itseään köyhillä thainaisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai minä olen nyt ikävä ihminen, kun menen vaan sanomaan totuuden ääneen.
Luonnon edessä olemme kaikki samanarvoisia, köyhät ja rikkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eliitin ongelmia. Olin itse yh ja kotona, ei todellakaaan ollut rahaa matkustaa jouluksi mihinkään lämpimään.
Miksi alapeukut? Se valtava eriarvoisuuden tunne, että toisilla on varaa viedä isokin perhe Thaimaaseen joululomalla (jolloin matkat ovat erityisen kalliita), ja toiset jää pakkasen keskelle kotisohvalle seuraamaan toisten lomaa telkusta, ja maksamaan kollektiivisesti pelastustoimia, on vahvin muistoni tuosta tapahtuneesta. Se eriarvoisuuden tunne oli jotenkin murskaava. Olin siihen asti pitänyt Suomea tasa-arvoisena maana, jossa ei ole ylä- ja alaluokkaa. Monet lomailleista perheistä oli vielä ruotsinkielisiä.
Moni menetti yhdessä hetkessä henkensä, terveytensä, perheensä, paikalliset vielä kotinsa ja omaisuutensakin. Useimpia kanssaihmisten syvä kärsimys koskettaa. Nöyrä ja realistinen ihminen tietää, että hänellekin voisi tapahtua jotain samanlaista. Se kotisohvalle jäänytkin voi menettää henkensä tai perheensä tulipalossa. Silloinkin monet rientävät apuun ja tuntevat sympatiaa. Varmasti löytyy myös niitä, jotka valittavat katkerana, että sillä sentään oli koti, kun kaikilla ei ole sitäkään. Se, että pitää eriarvoisuutta todellisena ja vastustettavana ilmiönä, ei kuitenkaan poista mahdollisuutta kokea myötätuntoa. Kukaan meistä ei hallitse kohtaloaan täysin, ei edes ne joita arjessa kadehdimme.
Vaikea tuntea rahattomana myötätuntoa miljönääriä kohtaan, joka pummii (hänellekin liian kallista) paluulentoa köyhältä kansalta. Toinen, joita kohtaan on hyvin vaikea tuntea myötätuntoa, on rikkaat laskettelijat, jotka eivät viitsi treenata lajiaan tarpeeksi, mutta rahaa on mennä tapattamaan itsensä Alpeille.
Taidan olla yhtä julma kuin luonto...
Et ole julma vaan ainoastaan kateellinen. Joko hyväksyt rahattomuutesi tai sitten alat tekemään asioita sen eteen, että sinulla on joskus vielä varaa tapattaa itsesi luonnonkatastrofissa kuten muillakin "rikkailla". Mitä muuten sanoisit lohdutuksen sanoiksi niille joilta kuoli koko perhe ympäriltä? Ai että kultapieni, se oli ihan oikein teille, mitäs olitte niin rikkaita. Ellet ole trolli huomaat varmaan miten sairas ajatusmaailma tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiannoin nuo valheelliset miljonääriviestit. Kyllä pitää olla pienisieluinen ihminen, jos kadehtii perheensä menettäneitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eliitin ongelmia. Olin itse yh ja kotona, ei todellakaaan ollut rahaa matkustaa jouluksi mihinkään lämpimään.
Miksi alapeukut? Se valtava eriarvoisuuden tunne, että toisilla on varaa viedä isokin perhe Thaimaaseen joululomalla (jolloin matkat ovat erityisen kalliita), ja toiset jää pakkasen keskelle kotisohvalle seuraamaan toisten lomaa telkusta, ja maksamaan kollektiivisesti pelastustoimia, on vahvin muistoni tuosta tapahtuneesta. Se eriarvoisuuden tunne oli jotenkin murskaava. Olin siihen asti pitänyt Suomea tasa-arvoisena maana, jossa ei ole ylä- ja alaluokkaa. Monet lomailleista perheistä oli vielä ruotsinkielisiä.
Moni menetti yhdessä hetkessä henkensä, terveytensä, perheensä, paikalliset vielä kotinsa ja omaisuutensakin. Useimpia kanssaihmisten syvä kärsimys koskettaa. Nöyrä ja realistinen ihminen tietää, että hänellekin voisi tapahtua jotain samanlaista. Se kotisohvalle jäänytkin voi menettää henkensä tai perheensä tulipalossa. Silloinkin monet rientävät apuun ja tuntevat sympatiaa. Varmasti löytyy myös niitä, jotka valittavat katkerana, että sillä sentään oli koti, kun kaikilla ei ole sitäkään. Se, että pitää eriarvoisuutta todellisena ja vastustettavana ilmiönä, ei kuitenkaan poista mahdollisuutta kokea myötätuntoa. Kukaan meistä ei hallitse kohtaloaan täysin, ei edes ne joita arjessa kadehdimme.
Vaikea tuntea rahattomana myötätuntoa miljönääriä kohtaan, joka pummii (hänellekin liian kallista) paluulentoa köyhältä kansalta. Toinen, joita kohtaan on hyvin vaikea tuntea myötätuntoa, on rikkaat laskettelijat, jotka eivät viitsi treenata lajiaan tarpeeksi, mutta rahaa on mennä tapattamaan itsensä Alpeille.
Taidan olla yhtä julma kuin luonto...
Kuolleita paheksuvalla on sentään oma henki tallella, vaikka siitä elämästä ei syystä tai toisesta osaisi iloita. Luonto ei ole julma, se ei ihmisen kärsimyksestä mitään tiedä, eikä sitä tahallaan aiheuta. Myötätunto (tai sen puute) on ihmisen ominaisuus, ei luonnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen, että etsin YouTubesta mahdollisimman paljon videoita ja ihmettelin joidenkin ihmisten huonoja selviytymistaitoja.
Huonoja selviytymistaitoja? Kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan mistään tsunamista, ei sille ollut edes olemassa sanaa, ennen kuin japanin kielestä löytyi sopiva nimitys. Kukaan ei tiennyt - edes paikallisista - mitä tapahtuu tai miten pitää reagoida, jos meri lähtee vetäytymään.
Paljon puhuttiin siitä, että vapaana olevat eläimet olivat ymmärtäneet lähteä sisämaahan juoksemaan ja että ihmiset olivat ensin ihmetelleet, olivatko kaikki eläimet tulleet hulluiksi yhtäaikaa. Kai ne olivat tunteneet jostain maan värähtelystä, mistä suunnasta oli tulossa jotain suurta ja vaarallista, ja osanneet lähteä poispäin. Muistan, että joku norsuratsastusturismista elantonsa saanut oli pelastunut ihan vain sen takia, että oli lähtenyt juoksemaan kiinni karannutta elefanttiaan.
Ei se siellä horisontissa näyttänyt miltään lähestyvältä vaahtoseinältä. Se näytti pelkältä tavalliselta mereltä, kunnes lähellä rantaa pohjan noustessa nousi yhtäkkiä vesimassana maalle. Et edes sinä olisi ymmärtänyt lähteä juoksemaan sisämaahan tai kiivetä puuhun siinä kohtaa, kun meri lähti vetäytymään. Kaikki eivät edes nähneet koko tsunamia, ennen kuin se iski, koska olivat töissä, poissa rannalta, selin jne.
Mitähän sinä horiset.. Tsunami ilmiönä ei ehkä ollut kaikelle kansalle yhtä tuttu kuin tänä päivänä mutta kyllä sille oli sana ja se oli aivan tunnettu luonnonilmiö, kaakkois-aasian tsunami ei ollut ensimmäinen laatuaan eikä edes ensimmäinen meidän elinaikanamme. Se on totta että tsunami sekä sanana että ilmiönä tuli ihmisille tutuksi tätä kautta ja kai se jonkun mieleen on sitten voinut jäädä sitenkin että kyse olisi täysin uudesta asiasta. Mutta älä nyt sentään sekota mitään Godzilla-legendaa tähän että nimi löytyi vasta Japankin kielestä..
En minä ole missään vaiheessa sanonut, että koko termi keksittiin ensimmäistä kertaa vasta 15 vuotta sitten. Nimitys levisi maailmalla ihmisten tietoisuuteen ja tänne Suomeenkin 15 vuotta sitten. Oli varmasti olemassa siellä päin maailmaa, jossa tsunameita aina joskus ilmenee. Ne eivät kuitenkaan ole vuosittain määräaikaan ilmeneviä, kuten sadekaudet, hurrikaanit ja jopa se El Nino -ilmiö.
Hyökyaalto on kaksi kertaa isompi aalto kuin kyseisen merikohdan tavallinen aalto. Se esiintyy paikoitellen siellä, missä on myrskyä, ja se on siinä veden pinnassa. Tsunami on paljon laajempi, se etenee koko rannikon mitalla eikä sitä varsinaisesti voi etäältä huomata niin hyvin, koska se näyttää merellä vain tavallisilta aalloilta. Sen tuhovoima näkyy vasta aivan siinä rantaviivalla, kun koko vesimassa nousee ylöspäin. Hyökyaaltoon liittyy tuulinen ilma, mutta tsunamissa voi olla ihan kaunis, tyyni, aurinkoinen päivä.
Kyllä tsunami-sana oli tuttu aiemminkin kaikille niille, jotka seurasivat vaikkapa luontodokumentteja ja lukivat muutakin kuin hömppää. Ihan turha väittää muuta, vaikka itse oletkin ollut tietämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eliitin ongelmia. Olin itse yh ja kotona, ei todellakaaan ollut rahaa matkustaa jouluksi mihinkään lämpimään.
Miksi alapeukut? Se valtava eriarvoisuuden tunne, että toisilla on varaa viedä isokin perhe Thaimaaseen joululomalla (jolloin matkat ovat erityisen kalliita), ja toiset jää pakkasen keskelle kotisohvalle seuraamaan toisten lomaa telkusta, ja maksamaan kollektiivisesti pelastustoimia, on vahvin muistoni tuosta tapahtuneesta. Se eriarvoisuuden tunne oli jotenkin murskaava. Olin siihen asti pitänyt Suomea tasa-arvoisena maana, jossa ei ole ylä- ja alaluokkaa. Monet lomailleista perheistä oli vielä ruotsinkielisiä.
Moni menetti yhdessä hetkessä henkensä, terveytensä, perheensä, paikalliset vielä kotinsa ja omaisuutensakin. Useimpia kanssaihmisten syvä kärsimys koskettaa. Nöyrä ja realistinen ihminen tietää, että hänellekin voisi tapahtua jotain samanlaista. Se kotisohvalle jäänytkin voi menettää henkensä tai perheensä tulipalossa. Silloinkin monet rientävät apuun ja tuntevat sympatiaa. Varmasti löytyy myös niitä, jotka valittavat katkerana, että sillä sentään oli koti, kun kaikilla ei ole sitäkään. Se, että pitää eriarvoisuutta todellisena ja vastustettavana ilmiönä, ei kuitenkaan poista mahdollisuutta kokea myötätuntoa. Kukaan meistä ei hallitse kohtaloaan täysin, ei edes ne joita arjessa kadehdimme.
Koskettihan se.
Nöyränä realistina tajusin kuitenkin, ettei tsunami koskettanut juuri minua millään lailla. Minulla ei ollut yhtään varakasta kaveriakaan. En jaksanut itkeä puolituttujen tuttuja kummin kaimoja, rikkaita kadoksiin joutuneita kavereita.
Tunsin myötätuntoa niitä paikallisia kohtaan, eritoten Sri Lankan kohtalo jotenkin kosketti. Ne köyhät ihmiset menettivät katastrofissa oikeasti kaiken. (Suomen) valtio ei saapunut heitä pelastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat ja tulevat olemaan kuoleman/kalman rantoja...mutta yliluonnollisista ilmiöistä/näyistä kiinnostuneet ei kun menoksi!! Saisitte (ehkä) varmat"kummittelut"osaksenne,halusitte tai ette.Ei kukkokaan käskien laula...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eliitin ongelmia. Olin itse yh ja kotona, ei todellakaaan ollut rahaa matkustaa jouluksi mihinkään lämpimään.
Miksi alapeukut? Se valtava eriarvoisuuden tunne, että toisilla on varaa viedä isokin perhe Thaimaaseen joululomalla (jolloin matkat ovat erityisen kalliita), ja toiset jää pakkasen keskelle kotisohvalle seuraamaan toisten lomaa telkusta, ja maksamaan kollektiivisesti pelastustoimia, on vahvin muistoni tuosta tapahtuneesta. Se eriarvoisuuden tunne oli jotenkin murskaava. Olin siihen asti pitänyt Suomea tasa-arvoisena maana, jossa ei ole ylä- ja alaluokkaa. Monet lomailleista perheistä oli vielä ruotsinkielisiä.
Moni menetti yhdessä hetkessä henkensä, terveytensä, perheensä, paikalliset vielä kotinsa ja omaisuutensakin. Useimpia kanssaihmisten syvä kärsimys koskettaa. Nöyrä ja realistinen ihminen tietää, että hänellekin voisi tapahtua jotain samanlaista. Se kotisohvalle jäänytkin voi menettää henkensä tai perheensä tulipalossa. Silloinkin monet rientävät apuun ja tuntevat sympatiaa. Varmasti löytyy myös niitä, jotka valittavat katkerana, että sillä sentään oli koti, kun kaikilla ei ole sitäkään. Se, että pitää eriarvoisuutta todellisena ja vastustettavana ilmiönä, ei kuitenkaan poista mahdollisuutta kokea myötätuntoa. Kukaan meistä ei hallitse kohtaloaan täysin, ei edes ne joita arjessa kadehdimme.
Vaikea tuntea rahattomana myötätuntoa miljönääriä kohtaan, joka pummii (hänellekin liian kallista) paluulentoa köyhältä kansalta. Toinen, joita kohtaan on hyvin vaikea tuntea myötätuntoa, on rikkaat laskettelijat, jotka eivät viitsi treenata lajiaan tarpeeksi, mutta rahaa on mennä tapattamaan itsensä Alpeille.
Taidan olla yhtä julma kuin luonto...
Et ole julma vaan ainoastaan kateellinen. Joko hyväksyt rahattomuutesi tai sitten alat tekemään asioita sen eteen, että sinulla on joskus vielä varaa tapattaa itsesi luonnonkatastrofissa kuten muillakin "rikkailla". Mitä muuten sanoisit lohdutuksen sanoiksi niille joilta kuoli koko perhe ympäriltä? Ai että kultapieni, se oli ihan oikein teille, mitäs olitte niin rikkaita. Ellet ole trolli huomaat varmaan miten sairas ajatusmaailma tuo on.
Ehkä en halua ökyillä?
Enkä nyt varsinaisesti iloitse, että luonto tasasi rikkaiden ja köyhien eroja, mutta kyllä joidenkin ihmisten ahneus ja röyhkeys oksettaa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin paikassa jossa ei tv mutta radiota kuunneltiin. Olihan se ikävää kuultavaa kokonaisia perheitä meni ja orpoja tuli jne. Sauli poikineen lomilla ja olivat kiivenneet korkealle.
Vierailija kirjoitti:
Eliitin ongelmia. Olin itse yh ja kotona, ei todellakaaan ollut rahaa matkustaa jouluksi mihinkään lämpimään.
Ei tarvi olla eliittiä joka taimaaseen menee. Oletko sitä mieltä että jouti mennä koska eliittiä???? Ei hyvää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eliitin ongelmia. Olin itse yh ja kotona, ei todellakaaan ollut rahaa matkustaa jouluksi mihinkään lämpimään.
Miksi alapeukut? Se valtava eriarvoisuuden tunne, että toisilla on varaa viedä isokin perhe Thaimaaseen joululomalla (jolloin matkat ovat erityisen kalliita), ja toiset jää pakkasen keskelle kotisohvalle seuraamaan toisten lomaa telkusta, ja maksamaan kollektiivisesti pelastustoimia, on vahvin muistoni tuosta tapahtuneesta. Se eriarvoisuuden tunne oli jotenkin murskaava. Olin siihen asti pitänyt Suomea tasa-arvoisena maana, jossa ei ole ylä- ja alaluokkaa. Monet lomailleista perheistä oli vielä ruotsinkielisiä.
Olen itsekin köyhä kuin kirkonrotta mutta en voi uskoa että joku ajattelee noin kun kirjoitit. Ei ihme että maailma tuhoutuu, kun noin itsekkäitä ihmisiä on olemassa kuin sinä.
Köyhyys ei ollut tuolloin ainoa ongelmani.
Oma parisuhteeni oli loppunut muutamaa vuotta aikaisemmin miehen alkoholiongelmaan. Olin yksin ja katkera, vtutti katsoa telkkarista perheitä, jotka vielä ruikutti päästyään lämpimään toiselle puolelle maapalloa unelmamatkalle. Olisivat juosseet, kun aalto tuli. Mutta en minä sitä tuhoa aiheuttanut, sen aiheutti luonto.
Kuule: tunnen tsunamissa henkilön, joka menetti perheensä, mielenterveytensä ja työkykynsä. Tuskin tuntee edes tällä hetkellä kiitollisuutta siitä, että jäi henkiin ainoana. Ei tsunamia pääse pikkulapsi eikä aikuinenkaan juoksemalla pakoon. Olisi pitänyt kyetä juoksemaan viidakon läpi vuorelle saakka.
Eniten harmitti, että tuhlasin tuolloin kokonaisen joululoman tapahtuman seuraamiseen. Mitään en voinut kotisohvaltani tehdä, tuijotin vaan hypnoottisena telkkua. Jotenkin se, kun tietoja tiputettiin murusina, pakotti seuraamaan tiedotusvälineitä. Järkytti myös, miten huonosti turistimaassa oli varauduttu ongelmiin. Oltiin vaan keskitytty keräämään rahat turisteilta. Auttaminen oli paikallisten yksilöiden hyväntahtoisuuden varassa.
Luulen että lännestä lähdettiin auttamaan niitä luolapoikia nyt niin innokkaasti, kun muistettiin yksittäisten thaimaalaisten ponnistelut ja avuliaisuus tsunamissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eliitin ongelmia. Olin itse yh ja kotona, ei todellakaaan ollut rahaa matkustaa jouluksi mihinkään lämpimään.
Miksi alapeukut? Se valtava eriarvoisuuden tunne, että toisilla on varaa viedä isokin perhe Thaimaaseen joululomalla (jolloin matkat ovat erityisen kalliita), ja toiset jää pakkasen keskelle kotisohvalle seuraamaan toisten lomaa telkusta, ja maksamaan kollektiivisesti pelastustoimia, on vahvin muistoni tuosta tapahtuneesta. Se eriarvoisuuden tunne oli jotenkin murskaava. Olin siihen asti pitänyt Suomea tasa-arvoisena maana, jossa ei ole ylä- ja alaluokkaa. Monet lomailleista perheistä oli vielä ruotsinkielisiä.
Moni menetti yhdessä hetkessä henkensä, terveytensä, perheensä, paikalliset vielä kotinsa ja omaisuutensakin. Useimpia kanssaihmisten syvä kärsimys koskettaa. Nöyrä ja realistinen ihminen tietää, että hänellekin voisi tapahtua jotain samanlaista. Se kotisohvalle jäänytkin voi menettää henkensä tai perheensä tulipalossa. Silloinkin monet rientävät apuun ja tuntevat sympatiaa. Varmasti löytyy myös niitä, jotka valittavat katkerana, että sillä sentään oli koti, kun kaikilla ei ole sitäkään. Se, että pitää eriarvoisuutta todellisena ja vastustettavana ilmiönä, ei kuitenkaan poista mahdollisuutta kokea myötätuntoa. Kukaan meistä ei hallitse kohtaloaan täysin, ei edes ne joita arjessa kadehdimme.
Vaikea tuntea rahattomana myötätuntoa miljönääriä kohtaan, joka pummii (hänellekin liian kallista) paluulentoa köyhältä kansalta. Toinen, joita kohtaan on hyvin vaikea tuntea myötätuntoa, on rikkaat laskettelijat, jotka eivät viitsi treenata lajiaan tarpeeksi, mutta rahaa on mennä tapattamaan itsensä Alpeille.
Taidan olla yhtä julma kuin luonto...
Et ole julma vaan ainoastaan kateellinen. Joko hyväksyt rahattomuutesi tai sitten alat tekemään asioita sen eteen, että sinulla on joskus vielä varaa tapattaa itsesi luonnonkatastrofissa kuten muillakin "rikkailla". Mitä muuten sanoisit lohdutuksen sanoiksi niille joilta kuoli koko perhe ympäriltä? Ai että kultapieni, se oli ihan oikein teille, mitäs olitte niin rikkaita. Ellet ole trolli huomaat varmaan miten sairas ajatusmaailma tuo on.
Ehkä en halua ökyillä?
Enkä nyt varsinaisesti iloitse, että luonto tasasi rikkaiden ja köyhien eroja, mutta kyllä joidenkin ihmisten ahneus ja röyhkeys oksettaa muutenkin.
Suurin osa uhreista oli paikallisia. Orpokoteihin tuli harvemmin hakemaan adoptoijia orpoja omakseen. Oma sukulaiseni, joka ei asu Suomessa, otti Thaimaasta tsunamiorvon, mutta he etsivät nykyään aikuistuneen adoptiolapsen kanssa vieläkin merkkejä biologisista sukulaisista.
Sukulaiseni ei ole eliittiä eikä edes varakas. Olivat pitkään lapsettomia ja muutenkin henkisesti valmiita adoptioprosessiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eliitin ongelmia. Olin itse yh ja kotona, ei todellakaaan ollut rahaa matkustaa jouluksi mihinkään lämpimään.
Ei tarvi olla eliittiä joka taimaaseen menee. Oletko sitä mieltä että jouti mennä koska eliittiä???? Ei hyvää päivää.
Tuohon aikaan ei köyhät reissanneet Thaimaaseen.
Moni menetti yhdessä hetkessä henkensä, terveytensä, perheensä, paikalliset vielä kotinsa ja omaisuutensakin. Useimpia kanssaihmisten syvä kärsimys koskettaa. Nöyrä ja realistinen ihminen tietää, että hänellekin voisi tapahtua jotain samanlaista. Se kotisohvalle jäänytkin voi menettää henkensä tai perheensä tulipalossa. Silloinkin monet rientävät apuun ja tuntevat sympatiaa. Varmasti löytyy myös niitä, jotka valittavat katkerana, että sillä sentään oli koti, kun kaikilla ei ole sitäkään. Se, että pitää eriarvoisuutta todellisena ja vastustettavana ilmiönä, ei kuitenkaan poista mahdollisuutta kokea myötätuntoa. Kukaan meistä ei hallitse kohtaloaan täysin, ei edes ne joita arjessa kadehdimme.