Olen "hyvästä perheestä" eikä meillä ollut aina ruokaa kotona

"Hyvä perhe" ei ole hyvä perhe. Teillä oli puutteita ihan perushuolenpidosta.

Ei meilläkään, kauppa oli kaukana, vanhemmat myöhään töissä eivätkä jaksaneet/tarvinneet ruokaa kotona. Eivät ymmärtäneet että lapsi ei elä pelkällä leivällä

Vierailija kirjoitti:

"Hyvä perhe" ei ole hyvä perhe. Teillä oli puutteita ihan perushuolenpidosta.

Kyllä se ulkopuolisen silmään varmasti näytti hyvältä perheeltä. Ydinperhe, vanhemmat kävivät töissä ja oli omakotitalo ja autot jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään, kauppa oli kaukana, vanhemmat myöhään töissä eivätkä jaksaneet/tarvinneet ruokaa kotona. Eivät ymmärtäneet että lapsi ei elä pelkällä leivällä

Meillä taas oli se päiväruoka aina, mutta ei välttämättä mitään aamu-, ilta- tai välipaloja. Oli pitkä aika oottaa vanhempia töistä kotiin.

Ap

Minun lapsuuden perhe oli köyhä , mutta meillä oli aina ruokaa, laastaria ja särkylääkettä saatavilla. Vanhemmat huolehtivat siitä, että lapsilta ei puuttunut mitään tarpeellista. kiitos siitä heille. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuuden perhe oli köyhä , mutta meillä oli aina ruokaa, laastaria ja särkylääkettä saatavilla. Vanhemmat huolehtivat siitä, että lapsilta ei puuttunut mitään tarpeellista. kiitos siitä heille. 

Hienoa :)

Ihmettelen vieläkin miksi minun vanhempani eivät huolehtineet. Itse kysyn lapsiltani kauppaan lähtiessä, että tarvitsevatko jotain ja jos ovat kaupassa mukana, niin sanon esim. Jogurttihyllyllä, että saavat ottaa mitä haluavat. Sen lisäksi siis, että kotoa löytyy aina perustarpeet.

Ap

Tunsin tuollaisia perheitä, joissa lapset joutuivat olemaan tuuliajolla ja vähällä ruoalla.

Säälitti hirveästi. Meillä oli aina ruokaa ja välipaloja saatavilla ja pari naapurin lastakin tuli siinä samassa ruokittua. Ei ollut sydäntä antaa lasten olla nälässä, kun olivat meillä ruoka-aikaan. Köyhiä oltiin, mutta ikinä ei siitä köyhdytty, että ruokittiin muitakin lapsia kuin omia.

Minullakin oli pari kaveria, joilla oli ulkoiset puitteet kunnossa (kaunis sisustuslehtien okt, mukavat vanhemmat, sisarukset, sosiaalinen elämä ja status yhteisössä jne.), mutta ruokaa ei välttämättä ollut.

Näissä molemmissa oli ehkä se, että vanhemmat olivat akateemisia matalahkopalkkaisia, mutta elintaso sellainen kuin kovempituloisillakin. Toisen äiti oli kuuluisa hassailustaan, toisen kohdalla taas vähän mysteeri mihin rahat menivät, saattoivat olla vaan pihejäkin. Tuo kaveri siis itse aikuisena tuota mietti, ja kuulemma häpesi kun tulin heille eikä ollut ruokaa. 

Meillä oli aina kaikkea, minustakin tuli yhden lapsen yh. En ole koskaan lapseni lapsuuden aikana voinut tarjota hänelle sellaista elintasoa, kuin minulle tarjottiin. Onneksi lapsi saa nauttia siitä elintasosta noin muutoin sukulaisten kanssa. 

No mutta eihän nykyään yh-äitejä pidetä yhteiskunnan alempana kastina. Ehkä silloin sinun lapsuudessasi oli, mutta nykyään eroperhe tai yhden vanhemman perhe on ihan tavallinen perhe. Kyllä me arvostetaan sinua, arvosta sinäkin.

Täkäläisellä arjalaisten suomenheimojen identiteetillä rypevällä metsäläispopulaatiolla on moni muukin asia vinossa kuin lasten nälässä pitäminen. Kaikenkaikkiaan, yök.

Vierailija kirjoitti:

No mutta eihän nykyään yh-äitejä pidetä yhteiskunnan alempana kastina. Ehkä silloin sinun lapsuudessasi oli, mutta nykyään eroperhe tai yhden vanhemman perhe on ihan tavallinen perhe. Kyllä me arvostetaan sinua, arvosta sinäkin.

Olen ollut myös kouluttamaton, työtön ja sosiaalihuollon asiakas. Ette arvosta.

Ap

Minun lapsuuden perhe oli köyhä maalaisperhe ja isä vielä joi suurimman osan rahoista. Silti, ihme kyllä, meillä oli ruokaa ja perustarvikkeet. Näin jälkikäteen ajatellen en edes ymmärrä, että miten se oli mahdollista. Ilmeisesti äiti pystyi välillä melkein ihmeisiin surkeassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mutta eihän nykyään yh-äitejä pidetä yhteiskunnan alempana kastina. Ehkä silloin sinun lapsuudessasi oli, mutta nykyään eroperhe tai yhden vanhemman perhe on ihan tavallinen perhe. Kyllä me arvostetaan sinua, arvosta sinäkin.

Olen ollut myös kouluttamaton, työtön ja sosiaalihuollon asiakas. Ette arvosta.

Ap

Ok, jos niin päätät. 

Mikä sun pointti oli? Ilmoittaa meille, että me ei arvosteta sua, ja me täällä nyt sitten itketään moukkamasuuttamme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mutta eihän nykyään yh-äitejä pidetä yhteiskunnan alempana kastina. Ehkä silloin sinun lapsuudessasi oli, mutta nykyään eroperhe tai yhden vanhemman perhe on ihan tavallinen perhe. Kyllä me arvostetaan sinua, arvosta sinäkin.

Olen ollut myös kouluttamaton, työtön ja sosiaalihuollon asiakas. Ette arvosta.

Ap

Näin se vaan on. Täällä raivotaan kaikille niille, jotka saavat vähänkään Kelan tukia. On niin törkeätä tekstiä että teen joka kerran ilmiannon. Silti haukkuminen vaan jatkuu ja jatkuu. Eikö näihin solvauksiin saa mitään rotia? Kyllä on melkoista arvostuksen puutetta.

Ainakin lapset saa viisi ateriaa viikossa, kiitos kouluruokailun.

Minulla sama aikoinaan. Puutetta huolenpidosta, rahanpuutteesta ei johtunut, vaan ihan silkasta välinpitämättömyydestä. Kerrankin ala-aste ikäisenä kaaduin pyörällä ja sain haavan, joka olisi pitänyt ommella, mutta mitä vielä, terveyskeskus olisi ollut kilometrin päässä, mutta ei minua sinne viety. Ei ollut ainuttakaan laastaria edes kotona. Terveyssiteitä ei ollut kaapissa, niitä piti aina erikseen pyytää ostamaan ja siitä tehtiin aina iso numero. Ei edes kipulääkkeen ottoa voinut lapselle opastaa. Kierin hirveissä kuukautis ja pääkivuissa, mitään apua ei saanut. Opiskelin sairaanhoitajaksi korvatakseni muille sitä puutetta jota itse koin lapsena. Omien lasteni ei tarvitse rukoilla laastareita eikä terveyssiteitä, niitä saa ihan vapaasti ottaa. sekä kipulääkkeen otto riittävällä annoksella myös on opastettu. Se oli jännä että vaikka lapsuudenkodissa ei kipulääkkeitä lapsille annettu, niin joka ikiseen flunssaan piti antibioottikuuri käydä hakemassa ja tottakai lapsille tablettina joita ei pystynyt nielemään. Silloin aikoinaan antibiootteja sai löyhemmin kuin nykyään. Nestemäisen antibiootin annostelu oli vanhemmille ylitsepääsemätön ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama aikoinaan. Puutetta huolenpidosta, rahanpuutteesta ei johtunut, vaan ihan silkasta välinpitämättömyydestä. Kerrankin ala-aste ikäisenä kaaduin pyörällä ja sain haavan, joka olisi pitänyt ommella, mutta mitä vielä, terveyskeskus olisi ollut kilometrin päässä, mutta ei minua sinne viety. Ei ollut ainuttakaan laastaria edes kotona. Terveyssiteitä ei ollut kaapissa, niitä piti aina erikseen pyytää ostamaan ja siitä tehtiin aina iso numero. Ei edes kipulääkkeen ottoa voinut lapselle opastaa. Kierin hirveissä kuukautis ja pääkivuissa, mitään apua ei saanut. Opiskelin sairaanhoitajaksi korvatakseni muille sitä puutetta jota itse koin lapsena. Omien lasteni ei tarvitse rukoilla laastareita eikä terveyssiteitä, niitä saa ihan vapaasti ottaa. sekä kipulääkkeen otto riittävällä annoksella myös on opastettu. Se oli jännä että vaikka lapsuudenkodissa ei kipulääkkeitä lapsille annettu, niin joka ikiseen flunssaan piti antibioottikuuri käydä hakemassa ja tottakai lapsille tablettina joita ei pystynyt nielemään. Silloin aikoinaan antibiootteja sai löyhemmin kuin nykyään. Nestemäisen antibiootin annostelu oli vanhemmille ylitsepääsemätön ongelma. 

Unohtui vielä mainita että esim. vitamiinit ja yskänlääkkeet jne oli lasten saatavilla ja monesti kävin, olisinko ollut silloin edes koulussa, napsimassa hyvän makuisia vitamiinitabletteja sekä hörppäämässä yskänlääkepullosta makeanhimooni. Lapsilla ei tosiaankaan ollut mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama aikoinaan. Puutetta huolenpidosta, rahanpuutteesta ei johtunut, vaan ihan silkasta välinpitämättömyydestä. Kerrankin ala-aste ikäisenä kaaduin pyörällä ja sain haavan, joka olisi pitänyt ommella, mutta mitä vielä, terveyskeskus olisi ollut kilometrin päässä, mutta ei minua sinne viety. Ei ollut ainuttakaan laastaria edes kotona. Terveyssiteitä ei ollut kaapissa, niitä piti aina erikseen pyytää ostamaan ja siitä tehtiin aina iso numero. Ei edes kipulääkkeen ottoa voinut lapselle opastaa. Kierin hirveissä kuukautis ja pääkivuissa, mitään apua ei saanut. Opiskelin sairaanhoitajaksi korvatakseni muille sitä puutetta jota itse koin lapsena. Omien lasteni ei tarvitse rukoilla laastareita eikä terveyssiteitä, niitä saa ihan vapaasti ottaa. sekä kipulääkkeen otto riittävällä annoksella myös on opastettu. Se oli jännä että vaikka lapsuudenkodissa ei kipulääkkeitä lapsille annettu, niin joka ikiseen flunssaan piti antibioottikuuri käydä hakemassa ja tottakai lapsille tablettina joita ei pystynyt nielemään. Silloin aikoinaan antibiootteja sai löyhemmin kuin nykyään. Nestemäisen antibiootin annostelu oli vanhemmille ylitsepääsemätön ongelma. 

Unohtui vielä mainita että esim. vitamiinit ja yskänlääkkeet jne oli lasten saatavilla ja monesti kävin, olisinko ollut silloin edes koulussa, napsimassa hyvän makuisia vitamiinitabletteja sekä hörppäämässä yskänlääkepullosta makeanhimooni. Lapsilla ei tosiaankaan ollut mitään väliä.

Minäkin join Kvillaa, kun se oli niin hyvänmakuista! Ja tutulta kuulostaa muutenkin, jalassa muistona iso ja ruma viiltoarpi, kun ei haluttu viedä toisten vaivoiksi lääkäriin tikattavaksi.

Edellinen siis ap