Huomenna 15 vuotta tsunamista - mitä muistat tapahtuneesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin palstaa - valitettavasti - jo Tsunamin aikoihin ja järkytyin kirjoituksista, joissa kadehdittiin matkustajia ja oltiin katkeria siitä, että "varakkaita vainajia lennätettiin takaisin Suomeen muiden piikkiin".

Lopetin palstailun pitkäksi aikaa, koska olin kauhistunut siitä, että kuolleita ihmisparkoja kohtaan tunnettiin täysin järjetöntä katkeruutta. Ihmiset menettivät läheisiään ja kokonaisia perheitä kuoli. 

Uskon, että katkerat ihmiset edustivat samaa ihmiskunnan viheliäistä pohjasakkaa, jotka löytävät kadulta lompakon, pitävät rahat ja hävittävät kortit välittämättä yhtään surusta ja huolesta, joka kadottajalle aiheutuu.

Jos teillä on noin vaikeita mt-ongelmia, niin hakekaa apua ajoissa. 

Mut olis voinut jättää sinne mereen kalojen ruuaksi tunnistamisen jälkeen. Ei olis tarvinnut raahata ruumista toiselle puolelle maapalloa.

Kuolleenako olisit tämän toiveesi kertonut?

Olin hoitovapaalla ja seurasin tän palstan kautta tapahtumia.

Availin linkkejä nimiluetteloista ja ja uhrien kuvista. Katsoin lukuisat videot tapahtuneesta.

Mieleen on jäänyt Maria Pere, unikkopaita ja nimi, joka muistutti Sirkesaloa.

Joku tiesi, että Sirkesalot oli reissussa, mietittiin kohtaloa. Jossain vaiheessa joku kertoi, että Akin isä oli tehnyt katoamisilmoituksen. Tää katoamisilmoitus oli siis tehty aika paljon sen jälkeen, kun palstalaiset jo pohtivat Sirkesalojen kohtaloa.

Myös tiedettiin, että palstalainen nimimerkillä "Letkunpuistonkulmalainen" oli miehineen Thaimaanreissulla, mietittiin hänen kohtaloaan. Jossain vaiheessa joku, joka hänet tunsi, kertoi että oli kuolleiden joukossa nähnyt hänen ja hänen miehensä nimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin palstaa - valitettavasti - jo Tsunamin aikoihin ja järkytyin kirjoituksista, joissa kadehdittiin matkustajia ja oltiin katkeria siitä, että "varakkaita vainajia lennätettiin takaisin Suomeen muiden piikkiin".

Lopetin palstailun pitkäksi aikaa, koska olin kauhistunut siitä, että kuolleita ihmisparkoja kohtaan tunnettiin täysin järjetöntä katkeruutta. Ihmiset menettivät läheisiään ja kokonaisia perheitä kuoli. 

Uskon, että katkerat ihmiset edustivat samaa ihmiskunnan viheliäistä pohjasakkaa, jotka löytävät kadulta lompakon, pitävät rahat ja hävittävät kortit välittämättä yhtään surusta ja huolesta, joka kadottajalle aiheutuu.

Jos teillä on noin vaikeita mt-ongelmia, niin hakekaa apua ajoissa. 

Mut olis voinut jättää sinne mereen kalojen ruuaksi tunnistamisen jälkeen. Ei olis tarvinnut raahata ruumista toiselle puolelle maapalloa.

Kuolleenako olisit tämän toiveesi kertonut?

Ihan olen testamentissani kertonut, että mut saa vaikka polttaa, ei tarvi haudata ruumiina.

Olin niin järkyttynyt tapahtumasta, että halusin auttaa jollakin tavoin. Mieheni lähti Punaisen ristin toimistolle ja ilmoittautui lipaskerääjäksi. Seuraavana päivänä lähdin hänen mukaansa. Seisoin kauppakeskuksen edessä lumipyryssä, ja keräyslipas täyttyi todella nopeasti. Ihmiset olivat selvästi järkyttyneitä, ja melkein kaikki halusivat osallistua muutamalla roposella. Mieleeni on jäänyt erityisesti nuori mies, joka laittoi useamman kolikon lippaaseen, ja sanoi surullisena: "Kolikko jokaisesta Sirkesalon levystä."

Kokemus oli liikuttava ja ihmisten halu auttaa lämmitti kaiken kauheuden keskellä.

Tuliko mereltä vain yksi, korkeampi aalto ja muuten sitten vesi vain nousi? Katselin videoita. Jotkut ihmettelivät rannalla hyvinkin pitkään ja kuvailivat talon parvekkeilta. Ja toiset kamppailivat vedessä :(

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun täällä palstalla mammat vaahtosivat että miksi ihmeessä äidit päästivät otteensa irti lapsista. He olisivat kuulemma pitäneet tiukemmin kiinni niin ei olisi voinut tapahtua tuollaista että lapsi katoaa.

Palstamammoilla oli jo silloin supervoimia.

Joo, täällä on kyllä ne kaikki ehdottomat ja kaikkitietävät kokoontuneena. Valmiiksi jo tietävät kaiken ja miten mihinkin pitää suhtautua. Eri mieltä olevat on pahoja ihmisiä, jotka kuuluu haukkua maan rakoon. Harmi, etteivät olleet Khao Lakissa silloin. Varmaan kuolonuhreiltakin olisi vältytty kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tsunami kosketti, koska rikkaat länsimaalaiset eivät ole koskaan kokeneet millaista on joutua luonnonvoimien armoille. Pohjoismaissa etenkään ei tällaista voisi edes kuvitella.

Tragedia oli tärkeä opetus, että maalliset asiat eivät merkitse mitään, kun tällainen osuu kohdalle. Samalla viivalla tuolla olivat köyhät aasialaiset kuin deluxe bungalowissa asuvat turistitkin. Raha ei pelastanut ketään.

 Itseäni koskettivat ne kuvat tsunamin jälkeen rannalla kuolleena makaavista lihavista turisteista, joita paikalliset kantoivat pois. Irvokasta kyllä, kaukaa katsottuna nämä ruumiit näyttivät vaan aurinkoa palvovilta turisteilta, niiltä samoilta, jotka hierotuttavat itseään köyhillä thainaisilla.

Minäkin katsoin ensin, että onpa lihavia ihmisiä nuo kuolleet, mutta joku kommentoi, että ruumiit ovat turvonneet helteessä, ja niin se raitaa ollakin. Ovat niin pinkeän näköisiä. Yksikin kuollut, turvonnut mies makasi rannalla selällään muna pystyssä. Varmaan sekin johtuu mätänemisprosessista.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, että etsin YouTubesta mahdollisimman paljon videoita ja ihmettelin joidenkin ihmisten huonoja selviytymistaitoja. Suurin tragedia oli tietämättömyys. Se, että toljotettiin vain kohoavaa vettä, että oho, onpa outo juttu. Kävellään pois päin siinä kohtaa, kun pitää juosta jo.

Hyvä se on näin jälkikäteen viisastella. Minä en ainakaan ollut kuullutkaan tsunamista ennen tuota.

Muistan ensimmäiset uutiset, joissa sanottiin että ei ole suomalaisuhreja...

Mieleen jäi myös teini-ikäisen pojan haastattelu. Hän oli ilman kenkiä (?) eikä tiennyt perheestään. Perhe kuitenkin oli onneksi selvinnyt.

Miksi täällä muistellaan ikivanhoja juttuja. Kuol.leita ovat ja ei se siitä muuksi muutu.

Olin lapsena eri paikkakunnalla parhaalla kaverillani viettämässä joululomaa. Sen tunsi, että nyt on jotain vakavaa tapahtunut. Aikuiset vakavoituivat ja uutisia kuunneltiin tarkkana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tsunami kosketti, koska rikkaat länsimaalaiset eivät ole koskaan kokeneet millaista on joutua luonnonvoimien armoille. Pohjoismaissa etenkään ei tällaista voisi edes kuvitella.

Tragedia oli tärkeä opetus, että maalliset asiat eivät merkitse mitään, kun tällainen osuu kohdalle. Samalla viivalla tuolla olivat köyhät aasialaiset kuin deluxe bungalowissa asuvat turistitkin. Raha ei pelastanut ketään.

 Itseäni koskettivat ne kuvat tsunamin jälkeen rannalla kuolleena makaavista lihavista turisteista, joita paikalliset kantoivat pois. Irvokasta kyllä, kaukaa katsottuna nämä ruumiit näyttivät vaan aurinkoa palvovilta turisteilta, niiltä samoilta, jotka hierotuttavat itseään köyhillä thainaisilla.

Minäkin katsoin ensin, että onpa lihavia ihmisiä nuo kuolleet, mutta joku kommentoi, että ruumiit ovat turvonneet helteessä, ja niin se raitaa ollakin. Ovat niin pinkeän näköisiä. Yksikin kuollut, turvonnut mies makasi rannalla selällään muna pystyssä. Varmaan sekin johtuu mätänemisprosessista.

Joo, tollaisessa helteessä varsinkin ruumis turpoaa nopeasti niin että iho näyttää olevan repeämispisteessä. Menee ehkä päivä niin kaikki ruumiit samannäköisiä, mustia ja pöhöttyneitä. Aivan turhaan omaiset lähetteli kadonneiden kuvia, hammaskartoista ja dna:sta tunnistettiin lähes kaikki ruumiit.

Toi oli sellasta aikaa elämäs etten juuri seurannut uutisia, olin kännissä lähinnä koko ajan, eikä mulla ollut tietokonett tai tvtä. En muista tän uutisoinnista mitään. Mutta sen muistan että äiti hätäili kun veljeni oli jossain ihan toisella puolella Aasiassa matkalla ja oli kova huoli hänestä ja siihenkin ite reagoin lähinnä ”hohhoijaa”, koska mitään hätää veljellä ei ollut. Pitääpä perehtyä tähän tsunami uutiseen nyt, on mennyt niin ohi silloin koko homma.

Muistan sen, kun viranomaiset sanoivat, että Khao Lakissa on kaikki hyvin koska sieltä ei ole kuulunut mitään. Sen, kun viranomaisten vielä mutistessa muutamista uhreista, olivat suomalaiset sukellusyrittäjät jo aktivoituneet, ja Suomessa olevan kaverinsa avustuksella jakoivat nettiin tapaamiensa suomalaisten nimiä. Niiden siis, jotka olivat jääneet henkiin. Sen järkytyksen, kun tapahtuneesta alkoi viimein tulla videomateriaalia. Ja pienen Paavon katoamisilmoituksen ("osaa jo kävellä ja sanoa äiti"; edelleen tulee kyyneleet silmiin.). Järkyttäviä olivat myös uutiset Helsinki-Vantaalta, jossa toimittajat olivat vastassa kotiin palaavia. Yksinäisiä, shokissa olevia hahmoja tyhjin katsein. 

Ihminen on pieni luonnonvoimien edessä. 

Estonian aikaan olin 18, ja se kosketti todella syvästi minua. Olin ollut lukuisia kertoja ruotsinlaivalla, ja jotenkin ajatus siitä, että ihmiset nukkuvat rauhassa hyteissään eivätkä tiedä, että muutaman minuutin päästä laiva uppoaa, oli minusta aivan hirvittävän kauhea. En ole sen jälkeen kyennyt laivalla nukkumaan.

Tsunami ei koskettanut minua mitenkään. Olen kyllä matkaillut aurinkorannoillakin, mutta Thaimaa ei ole koskaan kiinnostanut minua. Minä en osaa kuvitella, millaista siellä oli ollut ennen tsunamia. Kuulemma kiva paikka. Jos kerrotaan, että on tapahtunut luonnonkatastrofi, jossa on kuollut tuhansia, se on uutinen muiden joukossa. Se koskettaa yhtä paljon/vähän, jos kerrotaan, että Hondurasissa on tulvien seurauksena huuhtoutunut monta kylää ja tuhansia ihmisiä kuollut tai että Afrikassa kuolee vuosittain puoli miljoonaa alle viisivuotiasta nälkään, ripuliin ja likaan. Siis tyyliin ikävä juttu, harmi että tällainen sattui.

Ehkä jos olisin käynyt tuolla paikassa, tuntisin jotain lähempää yhteyttä siihen. Esim. Pariisi on minulle hyvin rakas kaupunki, ja Notre Damen palo tuntui todella pahalta.

Äitini soitti ja itki, makasin flunssaisena kotona enkä tajunnut mistä oli kyse , hyökyaallosta ja serkustani Kirsistä (nimi muutettu) höpötti. Kirsi oli siellä miehensä kanssa, on kampaaja ja oli pitkään säästellyt unelmalomaan.

Kumpikin onneksi selvisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, että etsin YouTubesta mahdollisimman paljon videoita ja ihmettelin joidenkin ihmisten huonoja selviytymistaitoja. Suurin tragedia oli tietämättömyys. Se, että toljotettiin vain kohoavaa vettä, että oho, onpa outo juttu. Kävellään pois päin siinä kohtaa, kun pitää juosta jo.

youtube aukesi vasta huhtikussa 2005.

Jostain niitä videoita katseltiin kun minäkin muistan niitä katselleeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olisivat juosseet, kun aalto tuli."

Taidat olla paitsi kateellinen ja pahansuopa, myös tyhmä.

Tyhmiä oli ne, jotka ei juosseet.

Oli aamu. Jotkut olivat vielä nukkumassa. Jotkut olivat aamiaisella. He eivät tienneet aallosta mitään ennenkuin bungalowin seinät kaatuivat päälle eikä mitään ollut enää tehtävissä. Näin kävi mm. Sirkesaloille.

Kaikki eivät pystyneet juoksemaan aaltoa pakoon. Esimerkiksi pikkulapset vanhempineen, vanhukset ja vaivaiset.

Ne jotka pystyivät - no, toisilla kävi tuuri ja ehtivät pakoon, toisilla kävi huonompi mäihä.

Mutta sinä toki kuvittelet, että juuri sinä olisit tuosta vaan ehtinyt kipaista aaltoa pakoon. Lapsesi ja mummosi olisit jättänyt tietenkin veden armoille, koska hehän ovat niin _tyhmiä_, etteivät pääse pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, että etsin YouTubesta mahdollisimman paljon videoita ja ihmettelin joidenkin ihmisten huonoja selviytymistaitoja.

Huonoja selviytymistaitoja? Kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan mistään tsunamista, ei sille ollut edes olemassa sanaa, ennen kuin japanin kielestä löytyi sopiva nimitys. Kukaan ei tiennyt - edes paikallisista - mitä tapahtuu tai miten pitää reagoida, jos meri lähtee vetäytymään.

Paljon puhuttiin siitä, että vapaana olevat eläimet olivat ymmärtäneet lähteä sisämaahan juoksemaan ja että ihmiset olivat ensin ihmetelleet, olivatko kaikki eläimet tulleet hulluiksi yhtäaikaa. Kai ne olivat tunteneet jostain maan värähtelystä, mistä suunnasta oli tulossa jotain suurta ja vaarallista, ja osanneet lähteä poispäin. Muistan, että joku norsuratsastusturismista elantonsa saanut oli pelastunut ihan vain sen takia, että oli lähtenyt juoksemaan kiinni karannutta elefanttiaan.

Ei se siellä horisontissa näyttänyt miltään lähestyvältä vaahtoseinältä. Se näytti pelkältä tavalliselta mereltä, kunnes lähellä rantaa pohjan noustessa nousi yhtäkkiä vesimassana maalle. Et edes sinä olisi ymmärtänyt lähteä juoksemaan sisämaahan tai kiivetä puuhun siinä kohtaa, kun meri lähti vetäytymään. Kaikki eivät edes nähneet koko tsunamia, ennen kuin se iski, koska olivat töissä, poissa rannalta, selin jne.

Mitähän sinä horiset.. Tsunami ilmiönä ei ehkä ollut kaikelle kansalle yhtä tuttu kuin tänä päivänä mutta kyllä sille oli sana ja se oli aivan tunnettu luonnonilmiö, kaakkois-aasian tsunami ei ollut ensimmäinen laatuaan eikä edes ensimmäinen meidän elinaikanamme. Se on totta että tsunami sekä sanana että ilmiönä tuli ihmisille tutuksi tätä kautta ja kai se jonkun mieleen on sitten voinut jäädä sitenkin että kyse olisi täysin uudesta asiasta. Mutta älä nyt sentään sekota mitään Godzilla-legendaa tähän että nimi löytyi vasta Japankin kielestä.. 

En minä ole missään vaiheessa sanonut, että koko termi keksittiin ensimmäistä kertaa vasta 15 vuotta sitten. Nimitys levisi maailmalla ihmisten tietoisuuteen ja tänne Suomeenkin 15 vuotta sitten. Oli varmasti olemassa siellä päin maailmaa, jossa tsunameita aina joskus ilmenee. Ne eivät kuitenkaan ole vuosittain määräaikaan ilmeneviä, kuten sadekaudet, hurrikaanit ja jopa se El Nino -ilmiö.

Hyökyaalto on kaksi kertaa isompi aalto kuin kyseisen merikohdan tavallinen aalto. Se esiintyy paikoitellen siellä, missä on myrskyä, ja se on siinä veden pinnassa. Tsunami on paljon laajempi, se etenee koko rannikon mitalla eikä sitä varsinaisesti voi etäältä huomata niin hyvin, koska se näyttää merellä vain tavallisilta aalloilta. Sen tuhovoima näkyy vasta aivan siinä rantaviivalla, kun koko vesimassa nousee ylöspäin. Hyökyaaltoon liittyy tuulinen ilma, mutta tsunamissa voi olla ihan kaunis, tyyni, aurinkoinen päivä.

Anteeksi nyt mutta kirjoitit ihan sanasta sanaan että kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan mistään tsunamista, ei ollut olemassa sanaa ennen kuin löytyi Japanin kielestä ja tämä on täyttä roskaa. Tsunami sekä sanana että ilmiönä oli ihan yleistietoa myös Suomessa sekä maailmalla. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini soitti ja itki, makasin flunssaisena kotona enkä tajunnut mistä oli kyse , hyökyaallosta ja serkustani Kirsistä (nimi muutettu) höpötti. Kirsi oli siellä miehensä kanssa, on kampaaja ja oli pitkään säästellyt unelmalomaan.

Kumpikin onneksi selvisi.

Mitä? Säästellyt?

Eikö kaikki siihen aikaan "Thaimaaseen" lomalle menneet olleetkaan miljonääri-eliittiä?

Nyt romuttuu yhden elämäänsä katkeroituneen maailmankuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tsunami kosketti, koska rikkaat länsimaalaiset eivät ole koskaan kokeneet millaista on joutua luonnonvoimien armoille. Pohjoismaissa etenkään ei tällaista voisi edes kuvitella.

Tragedia oli tärkeä opetus, että maalliset asiat eivät merkitse mitään, kun tällainen osuu kohdalle. Samalla viivalla tuolla olivat köyhät aasialaiset kuin deluxe bungalowissa asuvat turistitkin. Raha ei pelastanut ketään.

 Itseäni koskettivat ne kuvat tsunamin jälkeen rannalla kuolleena makaavista lihavista turisteista, joita paikalliset kantoivat pois. Irvokasta kyllä, kaukaa katsottuna nämä ruumiit näyttivät vaan aurinkoa palvovilta turisteilta, niiltä samoilta, jotka hierotuttavat itseään köyhillä thainaisilla.

Minäkin katsoin ensin, että onpa lihavia ihmisiä nuo kuolleet, mutta joku kommentoi, että ruumiit ovat turvonneet helteessä, ja niin se raitaa ollakin. Ovat niin pinkeän näköisiä. Yksikin kuollut, turvonnut mies makasi rannalla selällään muna pystyssä. Varmaan sekin johtuu mätänemisprosessista.

Joo, tollaisessa helteessä varsinkin ruumis turpoaa nopeasti niin että iho näyttää olevan repeämispisteessä. Menee ehkä päivä niin kaikki ruumiit samannäköisiä, mustia ja pöhöttyneitä. Aivan turhaan omaiset lähetteli kadonneiden kuvia, hammaskartoista ja dna:sta tunnistettiin lähes kaikki ruumiit.

Kadonneiden kuvia lähellään siinä toivossa, että kadonnut omainen löytyy hengissä, vaikkapa sairaalasta loukkaantuneena ja kykenemättömänä kertomaan kuka on.