Huomenna 15 vuotta tsunamista - mitä muistat tapahtuneesta?

Muistan, kun joulunvieton jälkeen palasin opiskelija-asuntooni. Kuuntelin joululahjaksi saamaani Ismo Alangon uutta levyä ja luin netistä monta päivää tsunamia koskevia uutisia. En pysty vieläkään kuuntelemaan yhtään tuon levyn kappaleista ilman, että tsunami tulee mieleen.

"täydellisen

kuvan piirrän veteen

uin läpi sen

näyn ihmeellisen

särkyy viivat, ympyrät

värit valuu pohjaan

jään kellumaan

outoon satamaan

veteen jään lepäämään

kun lumous katoaa

siihen jään miettimään

kun lumous katoaa"

Ahdistuin todella paljon, olin silloin teini. En suoraan tuntenut ketään siellä ollutta mutta perheenjäsen tunsi perheen josta jäi vain yksi lapsi henkiin, kun kaikki muut menehtui, jäi tietenkin itselläni mieleen tämä ja mietitytti, että varmaan ihan kamalat fiilikset sillä henkiin jääneellä, koko elämä romuttui yhdessä hetkessä. Mitenhän lie menee nykyään tällä ihmisellä, onkohan vieläkin ihan rikki, vai selvinnyt jotenkuten elämään?

Kuinka korkea tuo tsunamiaalto oli?

Vierailija kirjoitti:

Länsimaalaisten kuolemia kauhistellessa, itämaalaiset hautasivat lapsensa, vanhempansa, sukulaisensa ja rakensivat kaikessa hiljaisuudessa turistikylät uudestaan ja jatkoivat elämäänsä.

Ihan varmasti paikalliset on kauhistelleet ja surreet menetettyjä myös, vaikka ovatkin samalla pakosta rakentaneet elämänsä uudestaan.

Aikamoinen sattuma, että tuo 10-vuotias oli juuri saanut opetusta tsunamista ja vielä muisti sen opetetun tiedon ja ymmärsi heti, että juuri siitä on kyse. Katsoin hänen haastattelunsa, ja sen mukaan oli vanhempiensa ja sisarensa kanssa rannalla sanonut, että kyseessä on tsunami, joka on vaarallinen, mutta aluksi ainoastaan hänen sisarensa oli ollut pelokas ja poistunut rannalta, minkä jälkeen isä oli lähtenyt tyttärensä seuraksi. Äiti olisi halunnut jäädä rannalle, vaikka tyttö vakuutti, että nyt pitää poistua, mutta oli sitten lopulta seurannut muuta perhettään. Lopulta isä oli ilmoittanut hotellin henkilökunnalle, joka oli varoittanut muita asukkaita ja ilmeisesti kaikki ko. hotellin asukkaat pelastuivat. Ihan helpolla ei tuon kertomuksen mukaan tytön äitikään ole heti suostunut uskomaan vaaraa.

Kuinka kauan tuosta veden vetäytymisestä on mennyt siihen että aalto tuli? En uskalla katsoa videoita, tekee niin pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Työtoverini menetti vaimonsa ja lapsensa. Perhe oli lähtenyt rannalle, itse jäi vielä hotelliin. Hänellä oli vaikea hyväksyä asia.

Oli pitkään Khao lakissa etsimässä heitä. Onneksi ruumiit löydettiin ja saatiin hautautua Suomeen. Se helpotti hieman.

Nyt uusi vaimo ja lapsia.

Hämmästyttävää että tuollaisestakin pääsee yli ja pystyy jatkaamaan elämäänsä. Hämmästyttävää, mutta myös lohdullista ja liikuttavaa. Hieno asia tietenkin, itsestä vain joskus tuntuu että esim. lemmikin kuolemakin aiheuttaa niin suuren surun, että miettii miten siitä pääsee yli, niin sitten joku on menettänyt koko perheensä, lapset ja kaikki..ei voi edes kuvitella miltä sellainen tuntuu.

Muistan sen, miten uskikset hyökkäsivät heti eloonjääneiden ja omaisten kimppuun propagandallaan. Ensimmäisenä aletaan järjestämään jotain hiton jumalanpalveluksia.

Silloin kun ihminen on suuren surun takia heikoimmillaan, uskontokauppiaat käyvät heti kiinni käyttäen tilaisuutta hyväkseen tuputtaakseen taikauskoaan. Ollaan muka niin lohduttamassa, mutta ei silti osata selittää miksi jumala sitten koko härdellin aiheutti, vai eikö ollutkaan kaikkivoipa kun ei pystynyt sitä estämään?

Sitten hymistään porukalla jossain kirkossa laulamassa palvontalauluja, ikään kuin jumala olisi heti hirveän kateellinen että hetkeksikään ihmisten huomio siirtyy muualle.

Lohduttakaa muita ihmisiä, hakekaa voimaa toisistanne, ei siihen tarvitse kirkon haaskalintujen tulla satuineen.

Pari päivää ennen tsunamia ostin akvaarioomme aasianmutakalan. Myyjä kertoi, että ennen niitä pidettiin Aasian maissa lasitölkeissä, koska ne aistivat erityisen herkästi poikkeamat luonnonolosuhteissa. Alkoivat poukkoilla ns. akvaariossaan, kun tunsivat pienenkin maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin. Kaloja seuraamalla ihmiset osasivat paeta. Totta vai tarua, en tiedä. Kiinnostuin aiheesta ja etsin tietoa juuri tsunamista, ja seuraavana päivänä se sitten iski. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, miten uskikset hyökkäsivät heti eloonjääneiden ja omaisten kimppuun propagandallaan. Ensimmäisenä aletaan järjestämään jotain hiton jumalanpalveluksia.

Silloin kun ihminen on suuren surun takia heikoimmillaan, uskontokauppiaat käyvät heti kiinni käyttäen tilaisuutta hyväkseen tuputtaakseen taikauskoaan. Ollaan muka niin lohduttamassa, mutta ei silti osata selittää miksi jumala sitten koko härdellin aiheutti, vai eikö ollutkaan kaikkivoipa kun ei pystynyt sitä estämään?

Sitten hymistään porukalla jossain kirkossa laulamassa palvontalauluja, ikään kuin jumala olisi heti hirveän kateellinen että hetkeksikään ihmisten huomio siirtyy muualle.

Lohduttakaa muita ihmisiä, hakekaa voimaa toisistanne, ei siihen tarvitse kirkon haaskalintujen tulla satuineen.

meilläkin on 40 000 vapaamuuraria jotka uskovat VIELÄ hullumpiin juttuihin kuin ikinä kristitty, ettäs kehtaatkin, ja ne äijät vielä istuvat juristeina ja johtajina kaikkialla. Ihan pimeine oppeineen. Nämä juuri ovat kirkon kimpussa, rinnakkain Raamattu, Koraani ja Toora ja Tanakh jne, muka kaikki sallien. Pimeyttä se on, kristinuskon rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelivät, kun mielikuva tsunamista on lähestyvä ”auringon peittävä” vesiseinämä, ei kuohuva aalto, jonka voima ja mittasuhde ei aluksi kaukaa hahmotu. Osa ei varmaan tajunnut mitä tapahtuu, jäivät jumiin vuorovesi-selitykseen. Siihen aikaan mielikuva hyökyaallosta ei ollut romua vellova kuravelli, josta me olemme nähneet satoja kuvia/videoita.

Juu elokuvissa tsunami on kerrostalon korkuinen kirkasta merivettä sisältävä jyrkkä seinämä , mutta oikeasti se maanjäristyksen aiheuttama tsunami on varsin kuravetinen, täynnä sälää ja se nousee kiehuen alhaalta ylös jalkojen juureen, sen lisäksi että sen reuna jahtaa karkuunjuoksijoita matalalla. Näin ainakin Japanin videoilla. Ei kannata siis tuijottaa sen reunan ohuuteen vaan tajuta kuin nopeaan , siis sekunneissa alkaa nousta vesi ja kuljettaa tavaraa , joka on todella vaarallista hirveää vauhtia mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä surullista tässä on? Tuollahan on paljon länsimaalaisia jotka on ihan itse menneet tuonne. Onko naiset itse päättäneet syntyä Aasiaan, jossa heidän lapsilukua säädellään valtion tasolta? Ei. Silti kaikki hihkuu miten tyttöjen poistaminen väestöstä on vapautta.

Ärsyttääkö, kun luonto poistaa myös miehiä? Hyvä vain että pornosikoja lähti. Miksi välittäisin jostain vauvasta? Tyttövauvoja jätetään heitteille koko ajan.

Ihanan ekologista! :) Luonto korjaa sen mitä kuuluu korjata. Aika noloa leikkiä empatiaa, kun ei teitä tyttöjen nälkiinnyttäminen kiinnosta.

Jotain linkkiä lapsiluvun säätelyyn valtiotasolla? Ikinä kuullutkaan mistään tuollaisesta.

En ole alkuperäisen kommentin kirjoittaja, mutta ihmettelen miten joltain on voinut mennä ohi Kiinan yhden lapsen politiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, miten uskikset hyökkäsivät heti eloonjääneiden ja omaisten kimppuun propagandallaan. Ensimmäisenä aletaan järjestämään jotain hiton jumalanpalveluksia.

Silloin kun ihminen on suuren surun takia heikoimmillaan, uskontokauppiaat käyvät heti kiinni käyttäen tilaisuutta hyväkseen tuputtaakseen taikauskoaan. Ollaan muka niin lohduttamassa, mutta ei silti osata selittää miksi jumala sitten koko härdellin aiheutti, vai eikö ollutkaan kaikkivoipa kun ei pystynyt sitä estämään?

Sitten hymistään porukalla jossain kirkossa laulamassa palvontalauluja, ikään kuin jumala olisi heti hirveän kateellinen että hetkeksikään ihmisten huomio siirtyy muualle.

Lohduttakaa muita ihmisiä, hakekaa voimaa toisistanne, ei siihen tarvitse kirkon haaskalintujen tulla satuineen.

Valitettavasti myös piispoja ja muita kirkonväkeäkin mukana, en tiedä kuinka syvällä Pimeydessä ollen.

meilläkin on 40 000 vapaamuuraria jotka uskovat VIELÄ hullumpiin juttuihin kuin ikinä kristitty, ettäs kehtaatkin, ja ne äijät vielä istuvat juristeina ja johtajina kaikkialla. Ihan pimeine oppeineen. Nämä juuri ovat kirkon kimpussa, rinnakkain Raamattu, Koraani ja Toora ja Tanakh jne, muka kaikki sallien. Pimeyttä se on, kristinuskon rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää ennen tsunamia ostin akvaarioomme aasianmutakalan. Myyjä kertoi, että ennen niitä pidettiin Aasian maissa lasitölkeissä, koska ne aistivat erityisen herkästi poikkeamat luonnonolosuhteissa. Alkoivat poukkoilla ns. akvaariossaan, kun tunsivat pienenkin maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin. Kaloja seuraamalla ihmiset osasivat paeta. Totta vai tarua, en tiedä. Kiinnostuin aiheesta ja etsin tietoa juuri tsunamista, ja seuraavana päivänä se sitten iski. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Kyllä tuo totta on. Hurja yhteensattuma kyllä sulle käynytkin. hrr.

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää ennen tsunamia ostin akvaarioomme aasianmutakalan. Myyjä kertoi, että ennen niitä pidettiin Aasian maissa lasitölkeissä, koska ne aistivat erityisen herkästi poikkeamat luonnonolosuhteissa. Alkoivat poukkoilla ns. akvaariossaan, kun tunsivat pienenkin maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin. Kaloja seuraamalla ihmiset osasivat paeta. Totta vai tarua, en tiedä. Kiinnostuin aiheesta ja etsin tietoa juuri tsunamista, ja seuraavana päivänä se sitten iski. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Etiäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, miten uskikset hyökkäsivät heti eloonjääneiden ja omaisten kimppuun propagandallaan. Ensimmäisenä aletaan järjestämään jotain hiton jumalanpalveluksia.

Silloin kun ihminen on suuren surun takia heikoimmillaan, uskontokauppiaat käyvät heti kiinni käyttäen tilaisuutta hyväkseen tuputtaakseen taikauskoaan. Ollaan muka niin lohduttamassa, mutta ei silti osata selittää miksi jumala sitten koko härdellin aiheutti, vai eikö ollutkaan kaikkivoipa kun ei pystynyt sitä estämään?

Sitten hymistään porukalla jossain kirkossa laulamassa palvontalauluja, ikään kuin jumala olisi heti hirveän kateellinen että hetkeksikään ihmisten huomio siirtyy muualle.

Lohduttakaa muita ihmisiä, hakekaa voimaa toisistanne, ei siihen tarvitse kirkon haaskalintujen tulla satuineen.

Kirkko järjestää aina nämä kriisiavut, yhteisötilaisuudet, joissa pääsee keskustelemaan, purkamaan mieltään ja kokemaan lohdutusta. Ei siellä rukoilla tai palvota, vaan ne jumalanpalvelukset ovat sitten erikseen uskoville ja niille, jotka kaipaavat uskonnollista lohdutusta.

Valtio ostaa kriisiavun seurakunnilta, koska srk:lla on koulutettu väkeä tällaiseen. Valtio/kunnat eivät ole halunneet kouluttaa ja ylläpitää ja maksaa uskonnottomasta kriisiavusta hätätilanteissa.

Sinähän voit vaikka itse ruveta järkkäämään tällaisia uskonnottomia tilaisuuksia ja pitää niitä kotikunnassasi aina, kun tulee mikä tahansa perhesurma tai kouluampuminen tai luonnonmullistus tai muu järkyttävä tapaus. Muista aina välissä hokea, että Jumalaa ei sitten saa täällä mainita, lohtua on saatava ilman uskontoa.

Yhteensattumista puheen ollen, on kyllä hieno sattuma, että sen 10-vuotiaan Tillyn opettaja oli vähän ennen tapahtumaa osannut opettaa asiasta niin kiinnostavasti, että se oli jäänyt mieleen myös Tillylle, joka omien sanojensa mukaan ei ollut erityisen hyvä oppilas eikä kiinnostunut maantiedosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.

Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?

Ihminen lamaantuu kun tulee hätätilanne, aina. Jotkut tokenee jäätämisestä nopeammin kuin muut mutta tsunami(500-900km/h)kerkiää vyöryä päälle ennen kuin kerkiää silmiä räpäyttää... stunami yllätti monet ihmiset eli yllätyksen aiheuttama shokki ja hämmennys myös lamaannutti ja luulen että moni peloissaan ajatteli "tämä oli nyt tässä" eivätkä enää välittäneet kuinka toimia.

ihminen on aina kakkonen kun luonto hyökkää

Ei luonto hyökkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.

Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?

Et tiedä, miten kriisitilanteessa toimisit, ennen kuin olet sellaisessa. Hyvähän se on ajatella, että olisi tällainen kylmäpäinen toimija, mutta tosi tilanteessa saattaakin olla herkästi panikoiva tai lamaantuva.

Muutamassa onnettomuudessa olen ollut. Niin tiedän, että menen pahassa paikassa eteenpäin vaikka väkisin, ja kädet ja jalat alkavat tärisemään vasta jäljestäpäin. Vielä enemmän haluaisin toki olla sellainen, jolla kylmä järki leikkaisi terävästi tilanteessa kuin tilanteessa. Toki tuolla olisi voinut käydä niin, ettei olisi tajunnut vierasta uhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää ennen tsunamia ostin akvaarioomme aasianmutakalan. Myyjä kertoi, että ennen niitä pidettiin Aasian maissa lasitölkeissä, koska ne aistivat erityisen herkästi poikkeamat luonnonolosuhteissa. Alkoivat poukkoilla ns. akvaariossaan, kun tunsivat pienenkin maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin. Kaloja seuraamalla ihmiset osasivat paeta. Totta vai tarua, en tiedä. Kiinnostuin aiheesta ja etsin tietoa juuri tsunamista, ja seuraavana päivänä se sitten iski. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Etiäisiä.

Sattumaa.