Lue keskustelun säännöt.
Huomenna 15 vuotta tsunamista - mitä muistat tapahtuneesta?
25.12.2019 |
Itse muistan, kun Yrjö Länsipuro antoi tv-uutisissa haastattelua, että Thaimaassa on muutamia kuolleita. Samaan aikaan katsoin netistä kuvia Khao Lakin saaren rannalta, joka oli täynnä ruumiita. Länsipuro siirrettiin aika äkkiä muihin tehtäviin.
Kommentit (768)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.
Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?
Samalla tavalla varmasti aivan kaikki ne lamaantuneetkin ovat ajatelleet ennen kuin on tullut eteen sellainen tilanne, joka yllättäen onkin saanut heidät lamaantumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri luin lehtijutun, jossa kerrottiin pahimmalta alueelta paenneesta lomaseurueesta. Muistaakseni 13-vuotias poika oli erossa muusta porukasta ja heidän oli tehtävä päätös lähteä tai olisivat voineet menehtyä kaikki. Poika löytyi myöhemmin elossa, mutta kylmää ajatella äitiä, joka oli vain kyennyt huutamaan tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin viettämässä joulua äitini luona ja katsoimme alkuillan tv-uutislähetystä, jossa Eva Polttila kertoi ensin vain vedenalaisesta maanjäristyksestä.
-Siellä on pakko olla ollut tsunami, sanoin ja äitini -niin sivistynyt kuin onkin- kysyi, mikä tsunami on.
No, eipä aikaakaan kuin kauhistus valkeni myös hänelle.
.
Kari Lumikeron raportit muistan.
Ja tietenkin myöhemmin Sirkesalon perheen kohtalon lisäksi paljon muitakin järkyttäviä kohtaloita, sinkkiarkkuja lentokentällä, yksinäisiä lapsia, joiden koko muu perhe sisaruksia, vanhempia ja kummankin puolen isovanhempia myöten oli kuollut aaltojen syövereihin...
.
Uutiskuvia muistan paljon.
Khao Lak Thaimaassa yhdistyy aina tuohon katastrofiin kuten myös Acehin maakunta Indonesiassa.
En muista kumpaakaan edes tienneeni ennen noita tapahtumia.
.
Suu auki epätodellisen olon vuoksi.
Se on ehkä päälimmäinen muisto.
Ja sama olo oli myös Estonian uppoamisen yhteydessä, ehkä vielä vahvemmin, koska se tapahtui niin lähellä.
.
Ohimennen esimerkki siitä, mikä ei niin läheltä liippaa: Haitin maanjäristys 2010.
Mitä siitä muistat?
Siinäkin kuoli n. 220 000 ihmistä (2004 tsunamissa kuoli n. 300 000).
Tässäpä se, ei Haitia niinkään moni kaiholla muistele, koska ei liipannut läheltä. Ei ollut länsimaiden suosima turistikohde ja kuolleet lähinnä kaikki paikallisia. Ei se kiinnosta, kuten ei 2004 tsunamin paikalliset uhritkaan, täälläkin puhutaan lähinnä turisteista. Mutta näin se menee enkä ymmärrä miksi sitä ajatusta alapeukutetaan, koska se on tosiasia. Tuolla on kuollut satoja tuhansia ihmisiä erilaisissa luonnonkatastrofeissa, joista muistetaan sivistysvaltioita liikuttaneet. Mutta edelleen, kehitysmaissa on aivan liikaa ihmisiä, joten en voisi sanoa, että juurikaan liikuttaisi. Pakko liikakansoitettuja valtioita on jotenkin supistaa, siis sitä ihmismäärää. Luonto hoitaa sen ihan itsestään.
Kaikki maailman ihmiset mahtuisivat Suomeen Uudellemaalle, eikä olisi edes ahdasta. Maailman ylikansoittuminen on vain yksi paska paniikiivalhe öljykriisin ja ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen rinnalla.
Tämän muistat tsunamista josta on 15 vuotta. Erikoinen ajatustapa sinulla.
Tiedättekö ihmiset, jotka tulette keskusteluun väittelemään jotain asian vierestä, että olette todella varastamassa toisten aikaa tylsillä jutuillanne. Ilmeisesti tiedätte, ettei se kiinnosta ketään, niin tungetaan se sitten suosittuun keskusteluun saadakseen huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni koskettivat ne kuvat tsunamin jälkeen rannalla kuolleena makaavista lihavista turisteista, joita paikalliset kantoivat pois. Irvokasta kyllä, kaukaa katsottuna nämä ruumiit näyttivät vaan aurinkoa palvovilta turisteilta, niiltä samoilta, jotka hierotuttavat itseään köyhillä thainaisilla.
Itseäni koskettaa tämän kirjoittajan tyhmyys.
Noissa olosuhteissa ruumiin mätänemisprosessi on huomattavasti nopeampi kuin vaikkapa Suomessa 17 asteisessa asunnossa sydänkohtaukseen kuolleen ruumiilla. Toki tuollakin oli varmasti lihavia seksituristeja, mutta oikein tarkkaavaisesti kun katsoo, niin jokainen ruumis tuolla näytti samanlaiselta tunnistusriveissä. Oli sitten paikallinen tai turisti, lihava tai laiha. Koskettavaa kerrassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen muistan kaiken muun epätodellisuuden lisäksi, että nuori tyttö (9-12-v.) pelasti koko perheensä ja sivullisiakin, koska oli maantiedon tunnilla ollut silmät ja korvat auki: hän näki, että vesi pakenee tietäen, mitä tulossa on, eli käski koko porukan juoksemaan pois rannalta, ylös.
Tämän minäkin muistan. Mitähän tuolle sankaritytölle kuuluu nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen muistan kaiken muun epätodellisuuden lisäksi, että nuori tyttö (9-12-v.) pelasti koko perheensä ja sivullisiakin, koska oli maantiedon tunnilla ollut silmät ja korvat auki: hän näki, että vesi pakenee tietäen, mitä tulossa on, eli käski koko porukan juoksemaan pois rannalta, ylös.
Tämän minäkin muistan. Mitähän tuolle sankaritytölle kuuluu nyt?
Tyttö oli Tilly Smith, tuolloin 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista kouluajoilta että millään tunnilla olisi käsitelty tsunamia, en muista edes kuulleeni koko sanaa ennen tapahtunutta! Joten jos olisin ollut paikalla, olisin vain tepastellut muiden kanssa rannalla ihmettelemässä että mihin meri meni ja alkanut juosta kun oli jo liian myöhäistä.
Ymmärrän täysin kaikkia, jotka ovat kävelleet pitkän matkaa sitä paljastunutta merenpohjaa ihmettelemässä simpukoita ymv. Vaikuttanut varmasti voimakkaalta laskuvedeltä, joita Thaimaassa voi nähdä muutoinkin. Vaikka palsta nyt tuntuu olevan täynnä näitä "tiesin tsunamista kaiken ja olisin välittömästi tunnistanut ko. ilmiön" ei kukaan siihen aikaan todellisuudessa osannut kuvitellakaan sitä voimaa, millä se vesi yhtäkkiä palasi rantaan.
Mun vanhemmat olivat edellisen joukun Khao Lakissa ja olisivat menneet tuolloinkin, mutta me lapset puudettiin että olisivat joulun Suomessa. Siirsivät matkaansa viikolla, eli lähtö olisi ollut joulukuun lopussa. Uutisia seurattiin kauhistuneena. Matka siirtyi tietenkin ja lähtivät Brasiliaan. Khao Lakissa olimme 2009 ja sen jälkeen vielä 2011. Ihana paikka. Helmikuussa taas Thaimaahan, ei kuitenkaan Khao Lakiin. Joka talvi mun vietän kesäloman Thaimaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Länsimaalaisten kuolemia kauhistellessa, itämaalaiset hautasivat lapsensa, vanhempansa, sukulaisensa ja rakensivat kaikessa hiljaisuudessa turistikylät uudestaan ja jatkoivat elämäänsä.
Yksi, jolle tsunamin voi sanoa olleen todellinen onni onnettomuudessa, on toimittaja Katri Makkonen. Hän ilmeisesti sattui lomailemaan Thaimaassa tsunamialueella tai muualla, josta pääsi nopeasti paikalle ja oli ensimmäisiä toimittajia, ellei jopa ensimmäinen, joka raportoi tapahtumista Suomeen. Sai siis samalla kaiken järkytyksen keskellä itselleen suurta näkyvyyttä ja todellisessa "tulikasteessa" todistettua kykynsä ja onkin sittemmin toiminut mm. presidentti Niinistön lehdistöpäällikkönä ymv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.
Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?
Ihminen lamaantuu kun tulee hätätilanne, aina. Jotkut tokenee jäätämisestä nopeammin kuin muut mutta tsunami(500-900km/h)kerkiää vyöryä päälle ennen kuin kerkiää silmiä räpäyttää... stunami yllätti monet ihmiset eli yllätyksen aiheuttama shokki ja hämmennys myös lamaannutti ja luulen että moni peloissaan ajatteli "tämä oli nyt tässä" eivätkä enää välittäneet kuinka toimia.
ihminen on aina kakkonen kun luonto hyökkää
Lamaava shokkireaktio ei ole tahdonalainen, vaan alitajunnan viemä tila, josta voi herätä kyllä, mutta yleensä liian myöhään. Ei siinä ole mitään tuomitsemista eikä päivittelemistä se on osa ihmisyyttä. Osa taas jopa haltioituu lähdön hetkellä ja antautuu kuolemalle. Oikeastaan kukaan ei voi varmuudella sanoa miten tuossa reagoisi, mutta jos yhtään ehtii funtsailla tuossa vaikka tiedon varassa on shokkiin menovaara pienempi. Siksi olisi hyvä riskialueille mennessä kartoittaa tietämystään ja kuivaharjoitella uhkiakin.
Kun tuo 10 vuotias oli valmistautunut ja tiesi he selvisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Länsimaalaisten kuolemia kauhistellessa, itämaalaiset hautasivat lapsensa, vanhempansa, sukulaisensa ja rakensivat kaikessa hiljaisuudessa turistikylät uudestaan ja jatkoivat elämäänsä.
Täällä yksilöllä ja yksilöllisyydellä on arvoa ja hän on korvaamaton, tuolla ihminen on kollektiivista koneenosaa enemmänkin. Surun näyttäminenkin on erilaista. Eri uskontokin. Jeesuksen silmissä jokainen on mittaamattoman arvokas.
Vierailija kirjoitti:
Lamaava shokkireaktio ei ole tahdonalainen, vaan alitajunnan viemä tila, josta voi herätä kyllä, mutta yleensä liian myöhään. Ei siinä ole mitään tuomitsemista eikä päivittelemistä se on osa ihmisyyttä. Osa taas jopa haltioituu lähdön hetkellä ja antautuu kuolemalle. Oikeastaan kukaan ei voi varmuudella sanoa miten tuossa reagoisi, mutta jos yhtään ehtii funtsailla tuossa vaikka tiedon varassa on shokkiin menovaara pienempi. Siksi olisi hyvä riskialueille mennessä kartoittaa tietämystään ja kuivaharjoitella uhkiakin.
Kun tuo 10 vuotias oli valmistautunut ja tiesi he selvisivät.
Täytyy tietysti lisätä että he olivat myös oikeassa paikassa tietoineen, ei se tieto todellakaan auttanut edes paikallisiakaan joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.
Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?
Et tiedä, miten kriisitilanteessa toimisit, ennen kuin olet sellaisessa. Hyvähän se on ajatella, että olisi tällainen kylmäpäinen toimija, mutta tosi tilanteessa saattaakin olla herkästi panikoiva tai lamaantuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.
Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?
Ihminen lamaantuu kun tulee hätätilanne, aina. Jotkut tokenee jäätämisestä nopeammin kuin muut mutta tsunami(500-900km/h)kerkiää vyöryä päälle ennen kuin kerkiää silmiä räpäyttää... stunami yllätti monet ihmiset eli yllätyksen aiheuttama shokki ja hämmennys myös lamaannutti ja luulen että moni peloissaan ajatteli "tämä oli nyt tässä" eivätkä enää välittäneet kuinka toimia.
ihminen on aina kakkonen kun luonto hyökkää
No ei kyl noin nopeasti liiku. Jos katto videoit lähestyvästä tsunamista, niin näkee että hyvin ois ehtinyt juosta alta pois. Ihmiset ei kuitenkaan juossu, ihmettelivät vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista kouluajoilta että millään tunnilla olisi käsitelty tsunamia, en muista edes kuulleeni koko sanaa ennen tapahtunutta! Joten jos olisin ollut paikalla, olisin vain tepastellut muiden kanssa rannalla ihmettelemässä että mihin meri meni ja alkanut juosta kun oli jo liian myöhäistä.
Ymmärrän täysin kaikkia, jotka ovat kävelleet pitkän matkaa sitä paljastunutta merenpohjaa ihmettelemässä simpukoita ymv. Vaikuttanut varmasti voimakkaalta laskuvedeltä, joita Thaimaassa voi nähdä muutoinkin. Vaikka palsta nyt tuntuu olevan täynnä näitä "tiesin tsunamista kaiken ja olisin välittömästi tunnistanut ko. ilmiön" ei kukaan siihen aikaan todellisuudessa osannut kuvitellakaan sitä voimaa, millä se vesi yhtäkkiä palasi rantaan.
No minä tiesin tsunamista, koska olin opiskellut siitä yliopistossa.
Ihmettelivät, kun mielikuva tsunamista on lähestyvä ”auringon peittävä” vesiseinämä, ei kuohuva aalto, jonka voima ja mittasuhde ei aluksi kaukaa hahmotu. Osa ei varmaan tajunnut mitä tapahtuu, jäivät jumiin vuorovesi-selitykseen. Siihen aikaan mielikuva hyökyaallosta ei ollut romua vellova kuravelli, josta me olemme nähneet satoja kuvia/videoita.
Ihan hirveältä tuntuu, että perhe/suku haluaa kadonneen lapsen ruumiin varmistaakseen, ettei tämä ole jäänyt katastrofissa henkiin ja joutunut ihmiskauppiaille tai pedofiileille. Ei tällaista saisi ollakaan.
En ollut edes tullut ajatelleeksi tällaista, ennen kuin joku kirjoitti asiasta tähän ketjuun. Kyllä aikuinenkin ihminen osaa olla sinisilmäinen ja hyväuskoinen...