Huomenna 15 vuotta tsunamista - mitä muistat tapahtuneesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää ennen tsunamia ostin akvaarioomme aasianmutakalan. Myyjä kertoi, että ennen niitä pidettiin Aasian maissa lasitölkeissä, koska ne aistivat erityisen herkästi poikkeamat luonnonolosuhteissa. Alkoivat poukkoilla ns. akvaariossaan, kun tunsivat pienenkin maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin. Kaloja seuraamalla ihmiset osasivat paeta. Totta vai tarua, en tiedä. Kiinnostuin aiheesta ja etsin tietoa juuri tsunamista, ja seuraavana päivänä se sitten iski. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Etiäisiä.

Sattumaa. 

Etiäiset tulee just noin, päivää paria ennen. Sattuma tulee, kuten nimikin sen sanoo, milloin sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää ennen tsunamia ostin akvaarioomme aasianmutakalan. Myyjä kertoi, että ennen niitä pidettiin Aasian maissa lasitölkeissä, koska ne aistivat erityisen herkästi poikkeamat luonnonolosuhteissa. Alkoivat poukkoilla ns. akvaariossaan, kun tunsivat pienenkin maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin. Kaloja seuraamalla ihmiset osasivat paeta. Totta vai tarua, en tiedä. Kiinnostuin aiheesta ja etsin tietoa juuri tsunamista, ja seuraavana päivänä se sitten iski. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Etiäisiä.

Sattumaa. 

Etiäiset tulee just noin, päivää paria ennen. Sattuma tulee, kuten nimikin sen sanoo, milloin sattuu.

Hauska sattuma sitten että tuli juuri tuolloin. Etiäinen on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää ennen tsunamia ostin akvaarioomme aasianmutakalan. Myyjä kertoi, että ennen niitä pidettiin Aasian maissa lasitölkeissä, koska ne aistivat erityisen herkästi poikkeamat luonnonolosuhteissa. Alkoivat poukkoilla ns. akvaariossaan, kun tunsivat pienenkin maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin. Kaloja seuraamalla ihmiset osasivat paeta. Totta vai tarua, en tiedä. Kiinnostuin aiheesta ja etsin tietoa juuri tsunamista, ja seuraavana päivänä se sitten iski. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Etiäisiä.

Sattumaa. 

Etiäiset tulee just noin, päivää paria ennen. Sattuma tulee, kuten nimikin sen sanoo, milloin sattuu.

Niin, milloin sattuu, eli vaikka päivää tai kahta ennen. 

"Etiäiset" on sattumia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Videoita, kun katsoo niin ymmärtää täysin turistien ihmetyksen ja kuolleiden määrän. Paikalliset ymmärtävät mistä on kyse, mutta eihän sitä länsimaalaiset turistit ymmärrä (siis ihan konkreettisesti) mitä sieltä on tulossa.

Ensin häviää vesi ja tulee ensimmäinen tulva, joka ei vaikuta kovin kummoiselta. Vesi vetäytyy taas ja sitä mennään ihmettelemään, kunnes tulee seuraava, suurempi aalto. Jälleen vesi vetäytyy ja varmaan moni ajattelee, että siinä kaikki, kunnes vesi alkaa kerätä voimaa ihan kunnolla. Hurjan näköisiä ne videot, joissa näkee miten vesi vetäytyy voimalla ja vauhdilla, monta kertaa. Siinä kohtaa moni joutui merelle, kun vetäytyvä vesi veti mukanaan.

Silloin tosiaan tämä luonnonilmiö ei ollut niin tunnettu, joten ei sitä osannut monikaan pelätä. Eikä sisämaissa olevat voineet edes varautua, kun eivät nähneet etukäteen sitä veden liikehdintää.

Ruotsalaisia ja norjalaisiahan siellä meni turisteista eniten, luku taisi olla joku 400-500.

Ja tietenkin kaiken kaikkiaan kuolleita oli reilu 200 000. Mutta kiinnostaisiko ketään niin paljon (ihan oikeasti), jos tsunami ei olis vaikuttanut niin paljon länsimaihin? Ei varmasti. Niin se vaan menee. Itse tosin ajattelen, että luonto tasapainottaa ylikansoitettujen maiden ihmisten määrää, ei maapallo kestä noin suuria ihmismääriä.

Ei luonto mitään tasapainota, luonto ja maapallo elää ja välillä sattuu siellä missä on paljon ihmisiä. Ei luonto ajattele, että nyt on liikaa porukkaa tuhoamassa meikäläistä, laitetaanpa mannerlaatat yhteen ja aiheutetaan tsunami tuonne noin...

Ylipäätään siellä missä on paljon ihmisiä, myös enemmän kuolemaa katastrofin seurauksena. Ei sen kummempaa

Tottakai, siitä juuri tarkoitin. Näitä suuria luonnonkatastrofeja sattuu nimenomaan siellä missä ihmisiä on liikaa. Kehitysmaat nyt sattuvat sijaitsemaan alueilla missä on suuri riski joutua jonkun ison luonnonkatastrofin kouriin. Joten se on nimenomaan luonnon oma tapa harventaa liika-asuttuja maita.

Tuo on harhaa. Jos harvaan asutulla tai asumattomalla alueella tapahtuu vaikka voimakas maanjäristys tai maanvyörymä, se ei ole katastrofi, koska ihmisiä ei kuole tai kuolee vain vähän. Katastrofi se on vasta, jos tulee paljon vahinkoja, ihmisiä kuolee valtavasti ja rakennuksia ja infrastruktuuria tuhoutuu paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää ennen tsunamia ostin akvaarioomme aasianmutakalan. Myyjä kertoi, että ennen niitä pidettiin Aasian maissa lasitölkeissä, koska ne aistivat erityisen herkästi poikkeamat luonnonolosuhteissa. Alkoivat poukkoilla ns. akvaariossaan, kun tunsivat pienenkin maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin. Kaloja seuraamalla ihmiset osasivat paeta. Totta vai tarua, en tiedä. Kiinnostuin aiheesta ja etsin tietoa juuri tsunamista, ja seuraavana päivänä se sitten iski. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Etiäisiä.

Sattumaa. 

Etiäiset tulee just noin, päivää paria ennen. Sattuma tulee, kuten nimikin sen sanoo, milloin sattuu.

Niin, milloin sattuu, eli vaikka päivää tai kahta ennen. 

"Etiäiset" on sattumia. 

Etiäinen on ennakkoaavistus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.

Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?

Samalla tavalla varmasti aivan kaikki ne lamaantuneetkin ovat ajatelleet ennen kuin on tullut eteen sellainen tilanne, joka yllättäen onkin saanut heidät lamaantumaan.

No ei ihminen lamaannu normaalisti, vaan juoksee. Ihan turha väittää muuta. Tilanne ei kuitenkaan tullut niin nopeasti, etteikö olisi ehtinyt edes yrittää pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.

Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?

Samalla tavalla varmasti aivan kaikki ne lamaantuneetkin ovat ajatelleet ennen kuin on tullut eteen sellainen tilanne, joka yllättäen onkin saanut heidät lamaantumaan.

No ei ihminen lamaannu normaalisti, vaan juoksee. Ihan turha väittää muuta. Tilanne ei kuitenkaan tullut niin nopeasti, etteikö olisi ehtinyt edes yrittää pakoon.

Kyllä osa ihmisistä lamaantuu, ihan normaalit ihmiset. Älytöntä edes väittää moista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää ennen tsunamia ostin akvaarioomme aasianmutakalan. Myyjä kertoi, että ennen niitä pidettiin Aasian maissa lasitölkeissä, koska ne aistivat erityisen herkästi poikkeamat luonnonolosuhteissa. Alkoivat poukkoilla ns. akvaariossaan, kun tunsivat pienenkin maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin. Kaloja seuraamalla ihmiset osasivat paeta. Totta vai tarua, en tiedä. Kiinnostuin aiheesta ja etsin tietoa juuri tsunamista, ja seuraavana päivänä se sitten iski. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Etiäisiä.

Sattumaa. 

Etiäiset tulee just noin, päivää paria ennen. Sattuma tulee, kuten nimikin sen sanoo, milloin sattuu.

Niin, milloin sattuu, eli vaikka päivää tai kahta ennen. 

"Etiäiset" on sattumia. 

Etiäinen on ennakkoaavistus. 

Tämä olisi ollut juuri sitä, jos tuo kalanostaja olisi osannut tulkita etiäisiään.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväperheen isä hukkui, muut perheenjäsenet selviytyivät.  Suru koskettaa edelleen joka vuosi. Työkaveri perheineen hukkui, vain lapsista yksi selviytyi. Opiskelukaveri hukkui. 

Tiedät siis heidän kaikkien tarkat kuolinsyyt? Vain osa uhreista hukkui. Osa menehtyi aallon kuljettamien rojujen iskuihin tai esim. bungalowin romahtaessa päälle (kuten Johanna Sirkesalo). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari päivää ennen tsunamia ostin akvaarioomme aasianmutakalan. Myyjä kertoi, että ennen niitä pidettiin Aasian maissa lasitölkeissä, koska ne aistivat erityisen herkästi poikkeamat luonnonolosuhteissa. Alkoivat poukkoilla ns. akvaariossaan, kun tunsivat pienenkin maanjäristyksen ja sitä mahdollisesti seuraavan tsunamin. Kaloja seuraamalla ihmiset osasivat paeta. Totta vai tarua, en tiedä. Kiinnostuin aiheesta ja etsin tietoa juuri tsunamista, ja seuraavana päivänä se sitten iski. Oli jotenkin epätodellinen olo.

Etiäisiä.

Sattumaa. 

Etiäiset tulee just noin, päivää paria ennen. Sattuma tulee, kuten nimikin sen sanoo, milloin sattuu.

Niin, milloin sattuu, eli vaikka päivää tai kahta ennen. 

"Etiäiset" on sattumia. 

Etiäinen on ennakkoaavistus. 

Eli sattumaa. Jos "etiäisen" tarkoittamaa asiaa ei tapahdukaan, ei kyseessä ollut uu kuin satunnainen ajatus ja ollaan ihan hys hys. Jos sattuukin tapahtumaan, se oli muka joku etiäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.

Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?

Samalla tavalla varmasti aivan kaikki ne lamaantuneetkin ovat ajatelleet ennen kuin on tullut eteen sellainen tilanne, joka yllättäen onkin saanut heidät lamaantumaan.

No ei ihminen lamaannu normaalisti, vaan juoksee. Ihan turha väittää muuta. Tilanne ei kuitenkaan tullut niin nopeasti, etteikö olisi ehtinyt edes yrittää pakoon.

Kyllä osa ihmisistä lamaantuu, ihan normaalit ihmiset. Älytöntä edes väittää moista.

Näin on. Ja vaikka aiemmin olisi toiminut hätätilanteissa järkevästi, niin yhtäkkiä jossain tilanteessa saattaakin lamaantua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sen, että etsin YouTubesta mahdollisimman paljon videoita ja ihmettelin joidenkin ihmisten huonoja selviytymistaitoja. Suurin tragedia oli tietämättömyys. Se, että toljotettiin vain kohoavaa vettä, että oho, onpa outo juttu. Kävellään pois päin siinä kohtaa, kun pitää juosta jo.

Pitää juosta jo siinä vaiheessa, kun vesi vetäytyy rannalta takaisin merelle hyvin voimakkaasti. Kun kohoava vesi tulee sitten kohti, niin on liian myöhäistä

Ei näille ruotsalaisille ollut liian myöhäistä, vaikka aika kauan ihmettelivät. 250 000:lle oli liian myöhäistä. https://www.youtube.com/watch?v=vQoJKyCA_qE 

Kun meri tuli kylään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.

Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?

Samalla tavalla varmasti aivan kaikki ne lamaantuneetkin ovat ajatelleet ennen kuin on tullut eteen sellainen tilanne, joka yllättäen onkin saanut heidät lamaantumaan.

No ei ihminen lamaannu normaalisti, vaan juoksee. Ihan turha väittää muuta. Tilanne ei kuitenkaan tullut niin nopeasti, etteikö olisi ehtinyt edes yrittää pakoon.

Kyllä osa ihmisistä lamaantuu, ihan normaalit ihmiset. Älytöntä edes väittää moista.

Näin on. Ja vaikka aiemmin olisi toiminut hätätilanteissa järkevästi, niin yhtäkkiä jossain tilanteessa saattaakin lamaantua. 

Ehkä sellaisissa hätätilanteissa missä ei tiedä oikeaa tapaa toimia. Jos vesi nousee päälle, niin silloin luonnollinen reaktio on lähteä poispäin vedestä.

Väitänkin että näiden ihmisten kohdalla ei kysymys ollut lamaantumisesta, vaan siitä, etteivät oikeasti tajunneet sen veden tulevan niin kovaa päälle, että vie mukanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.

Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?

Samalla tavalla varmasti aivan kaikki ne lamaantuneetkin ovat ajatelleet ennen kuin on tullut eteen sellainen tilanne, joka yllättäen onkin saanut heidät lamaantumaan.

No ei ihminen lamaannu normaalisti, vaan juoksee. Ihan turha väittää muuta. Tilanne ei kuitenkaan tullut niin nopeasti, etteikö olisi ehtinyt edes yrittää pakoon.

Kyllä osa ihmisistä lamaantuu, ihan normaalit ihmiset. Älytöntä edes väittää moista.

Näin on. Ja vaikka aiemmin olisi toiminut hätätilanteissa järkevästi, niin yhtäkkiä jossain tilanteessa saattaakin lamaantua. 

Ehkä sellaisissa hätätilanteissa missä ei tiedä oikeaa tapaa toimia. Jos vesi nousee päälle, niin silloin luonnollinen reaktio on lähteä poispäin vedestä.

Väitänkin että näiden ihmisten kohdalla ei kysymys ollut lamaantumisesta, vaan siitä, etteivät oikeasti tajunneet sen veden tulevan niin kovaa päälle, että vie mukanaan. 

Ainakin itse lamaannuin ihan totaalisesti muutamassakin tilanteessa vaikka olen aina pitänyt itseäni kylmähermoisena; ensin siinä kun lapseni oli tukehtua, en osannut kuin huutaa ja hakata kännykkään väärää hätänumeroa (sen jälkeen kun ymmärsin ettei tarvitse muistaa puhelimen avauskoodia soittaakseen hätänumeroon), onneksi mies sai kolmannella heimlichin otteella ruoan pois lapsen kurkusta. Toisen kerran kun auto ajoi jalkakäytävällä päin, en vain tajunnut väistyä, se tuntui enemmän kuin olisi ollut unessa. Onneksi mies oli paikalla ja veti minut sivuun. Sen sijaan muissa onnettomuustilanteissa olen toiminut loogisesti, säilyttänyt toimintakykyni ja järkeni, mutta noissa kahdessa tilanteessa olen lamaantunut täysin. Kesti aika pitkään toipua siitä ajatuksesta että juuri minä olin sellainen pösilö joka ei kykene pelastamaan lastaan/pelastautumaan.

Tässä on video jossa kartoin kerrotaan lähinnä Indonesiaan osuneesta osuudesta, ja jossa ei näy   uhreja (ettei ole liian karmeaa) mutta aitoja Tsunamiaaltoja näkyy. Joku kysyi kuinka korkeita niin 30 m tai kahden palmun korkuisia...ja tämä oli se rajuin isku juuri tuolla. Tässä puhutaan 204 000 indonesialaiseta peräti, ja uskonkin niin. Kokonaissumma on varmaan sitten isompi kuin wikissä...

Mutta jos olet herkillä aiheesta voi se tämänkin näkeminen olla rankkaa, miten homma eteni. Älä katso silloin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan tuosta veden vetäytymisestä on mennyt siihen että aalto tuli? En uskalla katsoa videoita, tekee niin pahaa.

3 minuuttia vetäytymisen jälkeen alkoi meri palata. Vain KOLME minuuttia!

Muistan kyllä ensimmäiset uutiset kuin vain puhuttiin maanjäristyksestä joka vaatinut muutaman uhrin ja alueella olevat suomalaiset ovat turvassa. Pari tuntia meni ja seuraavissa uutisissa kerrottiin enemmän asian vakavuudesta ja kuinka monta suomalaisista oli joko menehtyneet tai kateissa silloin. Siitä vähän aikaa niin nousee otsikoihin myös Sirkesalojen katoaminen. 

Saisiko sitten sanoa näin, mutta parempi ehkä, että koko perhe meni. Jos esim. Aki olisi selvinnyt niin olisi jäänyt omat traumansa hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.

Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?

Samalla tavalla varmasti aivan kaikki ne lamaantuneetkin ovat ajatelleet ennen kuin on tullut eteen sellainen tilanne, joka yllättäen onkin saanut heidät lamaantumaan.

No ei ihminen lamaannu normaalisti, vaan juoksee. Ihan turha väittää muuta. Tilanne ei kuitenkaan tullut niin nopeasti, etteikö olisi ehtinyt edes yrittää pakoon.

Kyllä osa ihmisistä lamaantuu, ihan normaalit ihmiset. Älytöntä edes väittää moista.

Näin on. Ja vaikka aiemmin olisi toiminut hätätilanteissa järkevästi, niin yhtäkkiä jossain tilanteessa saattaakin lamaantua. 

Ehkä sellaisissa hätätilanteissa missä ei tiedä oikeaa tapaa toimia. Jos vesi nousee päälle, niin silloin luonnollinen reaktio on lähteä poispäin vedestä.

Väitänkin että näiden ihmisten kohdalla ei kysymys ollut lamaantumisesta, vaan siitä, etteivät oikeasti tajunneet sen veden tulevan niin kovaa päälle, että vie mukanaan. 

Ainakin itse lamaannuin ihan totaalisesti muutamassakin tilanteessa vaikka olen aina pitänyt itseäni kylmähermoisena; ensin siinä kun lapseni oli tukehtua, en osannut kuin huutaa ja hakata kännykkään väärää hätänumeroa (sen jälkeen kun ymmärsin ettei tarvitse muistaa puhelimen avauskoodia soittaakseen hätänumeroon), onneksi mies sai kolmannella heimlichin otteella ruoan pois lapsen kurkusta. Toisen kerran kun auto ajoi jalkakäytävällä päin, en vain tajunnut väistyä, se tuntui enemmän kuin olisi ollut unessa. Onneksi mies oli paikalla ja veti minut sivuun. Sen sijaan muissa onnettomuustilanteissa olen toiminut loogisesti, säilyttänyt toimintakykyni ja järkeni, mutta noissa kahdessa tilanteessa olen lamaantunut täysin. Kesti aika pitkään toipua siitä ajatuksesta että juuri minä olin sellainen pösilö joka ei kykene pelastamaan lastaan/pelastautumaan.

Kyllä. Ihmisen psyyke ei ole yksitasoinen, eikä stabiilikaan vaan monet tekijät saattavat silti lamauttaa vaikka miten olisi harjaantunutkin jopa ammatillisestikin eristämään tunteitaan. Moni kylmähermoisinkaan kirurgikaan ei pysty toimimaan välttämättä jos uhri koskettaa liian syvältä, vaan lamaantuvat siinä kuin muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisessa tilanteessa jätä juoksematta kun ei vaan "viitsi". Ihmismieli toimii jokseenkin niin, että yllättävää uhkaavaa tilannetta ei tahdo uskoa todeksi. Sitä lamaantuu, eikä toimi, "eihän tässä mitään ole" ja jos siihen reagoisi, se tarkoittaisi että on todella vaarassa.

Mä en ymmärrä tällaista lamaantumista. Siis missään tilanteessa. Kyllä sitä itse tappelee vaikka katkeraan loppuun asti. Oliskos se henkiinjäämisvietti?

Samalla tavalla varmasti aivan kaikki ne lamaantuneetkin ovat ajatelleet ennen kuin on tullut eteen sellainen tilanne, joka yllättäen onkin saanut heidät lamaantumaan.

No ei ihminen lamaannu normaalisti, vaan juoksee. Ihan turha väittää muuta. Tilanne ei kuitenkaan tullut niin nopeasti, etteikö olisi ehtinyt edes yrittää pakoon.

Kyllä osa ihmisistä lamaantuu, ihan normaalit ihmiset. Älytöntä edes väittää moista.

Näin on. Ja vaikka aiemmin olisi toiminut hätätilanteissa järkevästi, niin yhtäkkiä jossain tilanteessa saattaakin lamaantua. 

Ehkä sellaisissa hätätilanteissa missä ei tiedä oikeaa tapaa toimia. Jos vesi nousee päälle, niin silloin luonnollinen reaktio on lähteä poispäin vedestä.

Väitänkin että näiden ihmisten kohdalla ei kysymys ollut lamaantumisesta, vaan siitä, etteivät oikeasti tajunneet sen veden tulevan niin kovaa päälle, että vie mukanaan. 

Osa vaikuttaa tosiaan jääneen kiinnostuneena ihmettelemään ja seuraamaan, miten vesi on tulossa takaisin täysin tajuamatta, millä voimalla ja massalla se lähestyy ja lopulta onkin ollut liian myöhäistä, kun voima on ollut sellainen, että vaikka vesi ylettäisi vain polvien alapuolelle, se riittäisi kaatamaan ihmisen, saati, että aallot vyöryneet korkealta ylitse.

Te, jotka väitätte täällä tienneenne kaiken tsunameista ennen vuotta 2004 (vaikka koko muu maailma ei tiennyt), niin jospa tulisitte sieltä itsekehun kukkulalta alas.

Tuon tsunamin aiheutti vedenalainen maanjäristys, joka oli kolmanneksi suurin KOSKAAN tunnistettu maanjäristys ihmiskunnan tunnetun historian aikana. Kyseessä oli äärimmäisen harvinainen tapahtuma, jotain kukaan ei voinut ennakoida tai tunnistaa.