Lue keskustelun säännöt.
Olen hämmentynyt yksin jäämisestä yliopistolla: eikö supliikki, ystävällinen ja rento seurani kelpaa kenellekään?
25.12.2019 |
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kirjotitaa:
”Olin valmis sukeltamaan loputtomaan ihmissuhdeverkostoon ja napsimaan ehtymättömät varannot uusia ystäviä.
...En todellakaan ehtinyt saada jalkaani oven väliin, jotta olisin tullut kutsutuksi mukaan mihinkään keskusteluista.
...en siis liene helppo ystävä.
...suhtautumiseni kanssaopiskelijoihini on sanalla sanoen penseä.
...Kivat sinulle, joka olet kyennyt ystävystymään ja verkostoitumaan yliopistossa.
...hedelmää tuottavan tutustumisen koodikieltä tai poppakonstia
...kikkoja
...sanat, jotka lirkuttamalla, sopertamalla, huikkaamalla tai vaikka sähköttämällä ystävyys yliopistossa alkaa itää?”Ihan oikeasti. Minulla itselläni on vaikeuksia löytää uusia ystäviä ja pelkään ihmisiä, mutta jopa minä tajuan, että tämän kirjoittajan näkemys ystävyydestä on niin kieroutunut, ettei sen kanssa voi saada ystäviä. Mutta hän syyttää siitä tietenkin muita.
Tämä.
Se oli niin outoa kieltä, että olisin voinut lyödä vetoa, että on joku räikeä pilkkateksti jostakusta. Mutta ilmeisesti hän on kuitenkin kirjoittanut sen itse itsestään...
Mutta ihan oikeasti... lukekaa se vielä uudelleen, mikä ihme esim. se Friendshipgoals- kohta siinä on?
Kirjoittaa myös Vaativansa ystäviltään paljon ja vetäytyvän välillä ylhöiseen yksinäisyyteensä.
On hyvin vaikea uskoa, että kukaan olisi kirjoittanut tuota itsestään. Tekstin taustalla on pakko olla joku vitsi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan moni oletti hänet mieheksi, vaikkemme sitä tiedä, itse oletin naiseksi tai sellainen tunnen tuli vahvasti. Emmekä myöskään tiedä kumppanin sukupuolta. Supliikki-kohta tuntui ehkä joltain ironiselta heitolta.
Itse menin amk:hon miesvaltaiselle alalle, meitä naisia oli 40 hengen ryhmässä muistaakseni noin 7. Ekan vuoden jälkeen enää 3.
Porukka jakautui jo parin ekan viikon aikana niihin, jotka bilettävät keskenään ja niihin, jotka eivät ole olemassa. Me tytöt toki ajauduttiin toistemme seuraan vähän väkisin. Toisesta sain hyvän ystävän, mutta hän lopetti opinnot kesken ja ystävyys hiipui heti. Ne ryhmästä, jotka eivät bilettäneet, eivät olleet oikein mitään ja kaikki vaikuttivat aika yksinäisiltä. Ydinporukka sitten vietti aikaa keskenään, eikä sinne tietenkään muita kutsuttu tai haluttu. Minä olin monen kaveri siten, että koulussa juteltiin, pystyin menemään näiden kanssa syömään, tehtiin läksyjä yhdessä jne. Mutta vapaa-ajalle minua ei haluttu.
Yhtään ystävää ei lopulta opiskeluajoilta jäänyt. Olin muutaman vuoden vanhempi kuin valtaosa, eikä toki oikein löytynyt yhteistä säveltä niiden kanssa, jotka olivat vasta muuttaneet omilleen. Paljon enemmän kotonani olen ollut työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että mistä mihin tämä henkilö muutti?
Esim. jos asut Itä-Suomessa tai stadissakin, siellä arvostetaan ulospäinsuuntautumista - sensijaan esim. Hämeessä on omat sisäänpäin lämpiävät piirinsä, eikä kovin lennokasta supliikkimiestä tai - naista katsota lainkaan hyvällä silmällä.
Oma ystävä- ja tuttavapiirini on vahvasti savolais-karjalaista sukujuurta, mutta yksi tuttu on selvästi Hämeestä kotoisin, sillä hänen tapansa puhua on jotenkin paljon jäyhempää verrattuna itäsuomalaiseen jutunkerrontaan. Pohjalaisten kanssa en ole myöskään törmännyt turhaan jäykistelyyn. Kauan eläköön Suomen heimoerot!
Vierailija kirjoitti:
Itse menin amk:hon miesvaltaiselle alalle, meitä naisia oli 40 hengen ryhmässä muistaakseni noin 7. Ekan vuoden jälkeen enää 3.
Porukka jakautui jo parin ekan viikon aikana niihin, jotka bilettävät keskenään ja niihin, jotka eivät ole olemassa. Me tytöt toki ajauduttiin toistemme seuraan vähän väkisin. Toisesta sain hyvän ystävän, mutta hän lopetti opinnot kesken ja ystävyys hiipui heti. Ne ryhmästä, jotka eivät bilettäneet, eivät olleet oikein mitään ja kaikki vaikuttivat aika yksinäisiltä. Ydinporukka sitten vietti aikaa keskenään, eikä sinne tietenkään muita kutsuttu tai haluttu. Minä olin monen kaveri siten, että koulussa juteltiin, pystyin menemään näiden kanssa syömään, tehtiin läksyjä yhdessä jne. Mutta vapaa-ajalle minua ei haluttu.
Yhtään ystävää ei lopulta opiskeluajoilta jäänyt. Olin muutaman vuoden vanhempi kuin valtaosa, eikä toki oikein löytynyt yhteistä säveltä niiden kanssa, jotka olivat vasta muuttaneet omilleen. Paljon enemmän kotonani olen ollut työelämässä.
Ihan ohimennen pakko kommentoida, että luettuani tämän arvostan taas sitä työkkärin kurssia, jolle ensi viikolla palaan. Ryhmässä on kauniita ja puheliaita suosittuja, jotka pitää huolen siitä, että KAIKKI tuntee kuuluvansa ryhmään, ja myös ne hiljaiset kutsutaan bileisiin ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hämmentynyt yksin jäämisestä yliopistolla: eikö supliikki, ystävällinen ja rento seurani kelpaa kenellekään?
-sarkasmia vai oileasti tosissaan kirjoitettu?
En jostain syystä ole tajunnut hedelmää tuottavan tutustumisen koodikieltä tai poppakonstia.
-normaali ihminen ei kirjoita noin, että koodikieli tuottaa tutustumista, joka tuottaa hedelmää
MUUTTAESSANI vieraalle paikkakunnalle opintojen vuoksi olin totaalisesti uuden edessä... olin yksin.. Puhkuin silti intoa ja tarmoa.
-minä olin niin hyvä, sankari
Olin valmis sukeltamaan loputtomaan ihmissuhdeverkostoon ja napsimaan ehtymättömät varannot uusia ystäviä.
- eesineellistää muita ihmisiä, hän olisi halunnut poimia ystäviä kuin hedelmiä ja muodostaa niistä itselleen varannon...
Olen tilanteesta ennemmin hämmentynyt kuin surullinen. Toki joskus tunnen suruakin.
-epänormaalinkuuloiset tunteet tässä tilanteessa, useimmat olisivat nimenomaan surullisia tai masentuneita jne
Kurkkuun tulee halju tunne kohdatessani ohimenevän säälivän katseen tai huomatessani ”friendshipgoalsien” olevan jälleen vauhdissa Instagramin puolella.
-mitä ihmettä? Siis mitä ihmettä?
Silloin tällöin yllätän itseni ihmettelemästä, eikö supliikki, ystävällinen ja rento seurani kelpaa kenellekään.
-muissa on vika, minä olen täydellinen
Olen vaatinut omaa rauhaa ja jopa hakeutunut ylhäiseen yksinäisyyteen. Tässä mielessä en siis liene helppo ystävä.
-tuklee kuva vaativasta ihmisestä, tai sitten tämö koko teksti on joku pila. Tai ehkä kirjoittaja yksinkertaisesti vaan ei ymmärrä ilmaisujen sävyjä, ehkei hän ymmärrä ylhäinen yksinäisyys- ilmaisun sävyä ja käyttää sitä väärässä yhteydessä?
Pidän itseäni aktiivisena harrastajana ja osallistun myös monenlaiseen järjestötoimintaan...
- tämä on outo. Pitää itseään aktiivisena harrastajana. Kuka kirjoittaisi noin??
Silloin kun olen muiden seurassa .. pyrin monipuoliseen vuorovaikutukseen.
-vielä oudompaa.... pyrkii ihmisten kanssa monipuoliseen vuorovaikutukseen.
Tilanne on kaverustumiseen liittyen kurja myös periaatteen tasolla.
-todella outo ilmaisu. Yämä kirjoittsja selvästi hahmottaa kaikki ihmissuhde- ja tunneasiatkin (kummallisen) järjen kautta. Onko siinä kyse jostain pers häiriöstä tms poikkeavuudesta?
En vain jostain syystä ole tajunnut hedelmää tuottavan tutustumisen koodikieltä tai poppakonstia... olen koittanut pähkäillä kikkoja itsekseni.
-siis ihan oikeasti... kuka näkee ihmisten kanssa tekemisissä olemisen hedelmää tuottavaksi koodikieleksi??? Tai että ijmisten kanssa toimiminen perustuisi kikkoihin. Kuulostaa, että hän etsii keinoja manipuloida muita ihmisiä.
Kirjoitus oli todella outo, erittäin kömpelöä kieltä ja epäonnistuneita, teennäisiä sanavalintoja. Monisanainen, sekava vuodatus, jossa ei kuitenkaan kerrottu yhtään mitään eikä mistään saanut otetta.
Jutun perusteella kirjoittaja vaikuttaa ärsyttävältä ja itsetietoiselta tyypiltä, joka yrittää aivan liikaa ja on prosessissa hukannut aidon yhteyden omaan itseensä ja muihin. Hän ei ehkä osaa tunnistaa sosiaalisia tilanteita, koodeja ja kirjoittamattomia viestejä, koska on niin uppoutunut oman roolinsa rakentamiseen. Luultavasti itse kiertäisin tämän tyypin kaukaa, valitettavasti. Olen pahoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Z. Topelius - Maamme kirja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että mistä mihin tämä henkilö muutti?
Esim. jos asut Itä-Suomessa tai stadissakin, siellä arvostetaan ulospäinsuuntautumista - sensijaan esim. Hämeessä on omat sisäänpäin lämpiävät piirinsä, eikä kovin lennokasta supliikkimiestä tai - naista katsota lainkaan hyvällä silmällä.
Oma ystävä- ja tuttavapiirini on vahvasti savolais-karjalaista sukujuurta, mutta yksi tuttu on selvästi Hämeestä kotoisin, sillä hänen tapansa puhua on jotenkin paljon jäyhempää verrattuna itäsuomalaiseen jutunkerrontaan. Pohjalaisten kanssa en ole myöskään törmännyt turhaan jäykistelyyn. Kauan eläköön Suomen heimoerot!
Irvistän joka kerta kerta kun kuulen savo-karjalaista sosiaalisuutta kehuttavan, koska kokemukseni mukaan siihen liittyy usein päällepäsmäröinti ja ärsyttävä itsekorostus - junttia huonon kuuntelijan käytöstä minusta.
Toki olen hämäläis-uusimaalaista juurta itse, joten ehkä tämä tulee siitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Z. Topelius - Maamme kirja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että mistä mihin tämä henkilö muutti?
Esim. jos asut Itä-Suomessa tai stadissakin, siellä arvostetaan ulospäinsuuntautumista - sensijaan esim. Hämeessä on omat sisäänpäin lämpiävät piirinsä, eikä kovin lennokasta supliikkimiestä tai - naista katsota lainkaan hyvällä silmällä.
Oma ystävä- ja tuttavapiirini on vahvasti savolais-karjalaista sukujuurta, mutta yksi tuttu on selvästi Hämeestä kotoisin, sillä hänen tapansa puhua on jotenkin paljon jäyhempää verrattuna itäsuomalaiseen jutunkerrontaan. Pohjalaisten kanssa en ole myöskään törmännyt turhaan jäykistelyyn. Kauan eläköön Suomen heimoerot!
Irvistän joka kerta kerta kun kuulen savo-karjalaista sosiaalisuutta kehuttavan, koska kokemukseni mukaan siihen liittyy usein päällepäsmäröinti ja ärsyttävä itsekorostus - junttia huonon kuuntelijan käytöstä minusta.
Toki olen hämäläis-uusimaalaista juurta itse, joten ehkä tämä tulee siitä. :)
Samoin! Olen myös huomannut, että näillä savolais-karjalaista huumorintajuisuuttaan ja sosiaalisuuttaan kehuvilla ei yleensä ole sarkasmintajua saati itseironiaa, ja ovat siksi kyvyttömiä ymmärtämään länsisuomalaista huumoria, kun oma huumori rajoittuu kainalopierun ja alleviivaavan sketsihuumorin tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Z. Topelius - Maamme kirja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että mistä mihin tämä henkilö muutti?
Esim. jos asut Itä-Suomessa tai stadissakin, siellä arvostetaan ulospäinsuuntautumista - sensijaan esim. Hämeessä on omat sisäänpäin lämpiävät piirinsä, eikä kovin lennokasta supliikkimiestä tai - naista katsota lainkaan hyvällä silmällä.
Oma ystävä- ja tuttavapiirini on vahvasti savolais-karjalaista sukujuurta, mutta yksi tuttu on selvästi Hämeestä kotoisin, sillä hänen tapansa puhua on jotenkin paljon jäyhempää verrattuna itäsuomalaiseen jutunkerrontaan. Pohjalaisten kanssa en ole myöskään törmännyt turhaan jäykistelyyn. Kauan eläköön Suomen heimoerot!
Irvistän joka kerta kerta kun kuulen savo-karjalaista sosiaalisuutta kehuttavan, koska kokemukseni mukaan siihen liittyy usein päällepäsmäröinti ja ärsyttävä itsekorostus - junttia huonon kuuntelijan käytöstä minusta.
Toki olen hämäläis-uusimaalaista juurta itse, joten ehkä tämä tulee siitä. :)
Samoin! Olen myös huomannut, että näillä savolais-karjalaista huumorintajuisuuttaan ja sosiaalisuuttaan kehuvilla ei yleensä ole sarkasmintajua saati itseironiaa, ja ovat siksi kyvyttömiä ymmärtämään länsisuomalaista huumoria, kun oma huumori rajoittuu kainalopierun ja alleviivaavan sketsihuumorin tasolle.
On muuten totta! Vääräleuat ovat aika herkkänahkaisia lopulta ja ottavat herkästi itseensä. Tosi huonoja sietämään itseensä kohdistuvaa huumoria, minkä vuoksi ehkä haluavatkin olla suuna päänä koko ajan?
Alkoholi on valitettavasti vielä tänäkin päivänä se juttu miten saa yliopistolla kavereita. En tarkoita että joisi suuria määriä kerralla, mutta sitä että juo usein ja lähtee aina mukaan bileisiin.
Esim viime vuonna oli erään yliopisto-järjestön hallituksessa, tiivein kaveriporukka tuli niiden välillä jotka joivat useimmiten, muut hallitusjäsenet jäi vähän ulkopuolisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitus oli todella outo, erittäin kömpelöä kieltä ja epäonnistuneita, teennäisiä sanavalintoja. Monisanainen, sekava vuodatus, jossa ei kuitenkaan kerrottu yhtään mitään eikä mistään saanut otetta.
Jutun perusteella kirjoittaja vaikuttaa ärsyttävältä ja itsetietoiselta tyypiltä, joka yrittää aivan liikaa ja on prosessissa hukannut aidon yhteyden omaan itseensä ja muihin. Hän ei ehkä osaa tunnistaa sosiaalisia tilanteita, koodeja ja kirjoittamattomia viestejä, koska on niin uppoutunut oman roolinsa rakentamiseen. Luultavasti itse kiertäisin tämän tyypin kaukaa, valitettavasti. Olen pahoillani.
Sinähän ymmärrät että lehtien yleisöpalstoilla provottiin jo kauan ennen internettiä tai somea. Ei tämäkään välttämättä ole joka yksityiskohdaltaan todellinen tyyppi vaikka opiskelijoissakin on yksinäisiä riittämiin.
Toinen aika vakiokuvio nykyään tuntuu olevan se miten nopeasti kommentoijat luokittelee ihan mistä tahansa valittavan aloittajan ties miksi mielenterveysongelmaiseksi joka on itse syypää mahdollisiin ongelmiinsa.
Outo maailma.
Ne kaveruussuhteet tosiaan muodostettiin hyvin nopeasti ensimmäisissä bileissä. Ekan vuoden jälkeen ei helposti saanut uusia kavereita. No, itse sitten päädyin vaihto-oppilastoimintaan mukaan, koska ne olivat aina seuraa vailla (en tarkoita seksiä). Sitten lähdinkin itse vaihtoon ja viimeinen vuosi meni nopeasti gradun kimpussa.
Eipä siitä opiskelusta pidempiaikaisia ystävyyksiä jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monilla on vääristynyt minäkuva. Täysin erilainen mielikuva itsestään kuin se, miten toiset hänet näkevät. Ap kuulunee tähän joukkoon.
Tai sitten hän on nirso. Tällöin pitäisi muistaa Tuhmien tätien laulu: "Se ei pane joka valkkaa".
Jokainen rento supliikimies, jolla on elämä hallinnassa, löytää ja saa naisen, jos vain haluaa.
”...eikö supliikki, ystävällinen ja rento seurani kelpaa kenellekään?”
Ehkä olet ymmärtänyt nuo kolme asiaa väärin.
Ap, oletko ajatellut ostaa ystäviä esimerkiksi nameilla, herkuilla ja limpsalla?
Vierailija kirjoitti:
Itse koin oloni oikiksessa todella ulkopuoliseksi enkä todellakaan kuulunut mihinkään porukkoihin; joitain satunnaisia ystäviä oli. Tämä tosin johtuu täysin minusta itsestäni, sillä pohjoisessa kouluvuosina (ala- ja yläaste) olin koulukiusattu ja itsetunto jo kolhittu ennen lukioon menemistä.
Kun sitten aloitin Turussa oikiksen, en tuntenut kuuluvani sinne. Mielestäni kaikki oli "tosi älykkäitä ja varmaan todella fiksuja, kun ovat oikikseen päässeet" tajuamatta sitä, että olenhan minäkin tänne ekalla yrityksellä sisään tullut. En sitten kokenut oloani luontevaksi siellä. Lisäksi porukka oli mielestäni aika naurettavaa, kun salkut kourassa ja puvut päällä korostivat olevansa oikislaisia, kun taas itse kuljin nahkatakki, reikäfarkut ja nahkareppu selässä..... Samoihin aikoihin syömishäiriöni oli pahimmillaan ja se edelleen eristi minua toisista.
Joten oma asenteeni oli esteenä verkostoitumiselle ja ystävystymiselle.
Tosin valmistumisenkin jälkeen meni vuosia ja vuosia, että pidin muita asianajajia "tosi älykkäinä ja viisaina" tajuamatta, että itsekin olen asianajaja. Nyt 48 -vuotiaana (vuodesta 2006 oma yritys) omaa työhistoriaani taaksepäin katsoessani on vasta havahtunut tajuamaan, että ulkopuolisen silmin tuo tyyppi (= minä) on täytynyt olla tosi pätevä ja hyvä ammatissaan, kun on täysin ilman suvun tai tutun tutun apuja kolunnut läpi tuon työhistorian ja saanut oman yrityksen toimimaan ollen sen ainoa työntekijä.
Edelleenkin ole ns. yksinäinen susi eikä minulla ole helppo ystävystyä. Vaikka ammatillisesti pätevä ja hyvä, niin ihmisenä en koe olevani kovin kiinnostava (olen asianajaja, mutta jos tuo asianajuus otetaan minusta pois, niin kovin paljon ei jää jäljelle...).
Eli matkan varrella muotoutunut tilanne, mikä täysin päinvastainen kuin opiskeluaikana: asianajaja -minästä on muodostunut lähes 100 %:sti minä ja jos tuon asianajajan ottaa minusta pois, niin se mitä jäljelle jää ei ole kovinkaan kiinnostavaa.... En edes osaa puhua tai ajatella paljoa muuta kuin juristilasien läpi. Opiskeluaikana olisin ollut kiinnostava minänä, mutta se epävarmuus fiksuudestani vaikeutti ystävystymistä ja vuosien saatossa pyrkinyt pätevöittämään itseäni eri tehtävissä ja nyt sen saavutettuani, onkin minuus kadonnut ja pelkkä asianajaja jäänyt jäljelle.... :( :(
Olkoon ensi vuoden tavoite löytää se MINÄ täältä tämän hemmetin asianajajan alta. Se, miten sen teen, onkin sitten toinen kysymys....
ps. epävarmana ihmisenä on ollut ja on edelleen erittäin helppoa piiloutua tuon asianajaja -minän taakse. Silloinhan minun ei tarvitse tulla esiin, vaan se asianajaja puhuu..... Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan....
Kauhea vuodatus ja hieman myös ohi otsikon. Sori siitä.
F
Hyvä kirjoitus, erittäin mielenkiintoisesti kuvattu. Halia :)
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko ajatellut ostaa ystäviä esimerkiksi nameilla, herkuilla ja limpsalla?
Pimp saa on varmaan jo koettanut :)?
Tunnen tyypin. Lasittunein silmin hakee katsekontaktia samaan aikaan kun hokee muka hauskoja supliikkijuttujaan jatkuvalla toistolla, joka paikassa ja tilanteessa, loputtomasti ja kaikki niistä kuvaukset ”omakohtaisista kokemuksista” ovat tuttuja muista lähteistä.
Mistä sinä sen tiedät?